keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Täytynee taas opetella talvipyöräilytavoille. Aamulla tavalliseen tapaani laskettelin Toppilan siltaa alas ja siitä edelleen koukkasin sporttisesti Koskikadulle, vai mikä se on. Ennenkuin kerkisin edes tajuta istuin maassa, ja pyörä makoili nurmikolla parin metrin päässä. Koko mutka oli ihan jäässä. Sen verran kävi kipeästi että alakanavan silloille menin huomattavasti rauhallisemmin.

Pari viikkoa sitten tarttui kirpparilta mukaan koruaskartelupaskartelupakkaus. Kun eilen katselin Vilman kauniita koruja, muistui nuot paketit mieleen. Jospa sitä jonain päivänä värkkäisi näitten(kin) kanssa.

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Silloin kun siirrytään talvi-aikaan sanotaan aina että saa nukkua tunnin pidempään. Ja pah. Ihan samaan aikaan sitä kersat herää paitsi että kellossa lukee 5:41 ja se tuntuu paljon pahemmalta kuin onkaan.

Pistin rukkini pyörimään pitkästä aikaa, lähinnä pelkäsin että se pieninkin hankittu taito voisi kadota. Eka rulla sujui tuttuun tapaan vallan mainioisti ja toinen pisti hanttiin niin paljon kuin nyt yleensä vaan voi. Siippakin kummasteli että miten se voi vaihdella niin kamalasti. Seuraavien rullien kanssa sama juttu. Pieni sisäinen ingenjöörare alkoi asiaa miettiä ja päätyi jonniinmoiseen loppupäätelmään. Ero taitaa olla alkulangassa eikä niinkään taidoissa. Toisen rullan alkulanka on kimmoisaa ja alkaa kiertyä heti kun rukkia pyöräyttää. Toisen rullan lanka on taasen vähemmän kimmoisaa eikä ryhdy kiertymään vaan säntää suinpäin rullalle. Seurauksena se ettei villa kerkiä kiertymään kunnolla ja siitähän seruaa yhtä jos toista ongelmaa. Täytyy nyt vaihtaa se toisen rullan alkulanka ja katsoa onnistuiko vian määritys. Jos se ei sillä fiksaannu niin sitten vetää sanattomaksi. Kertaamisessa on ollut samainen ongelma. Tai siinä on myös ollut vähän tekniikkaongelmaakin. Nyt kuitenkin tulee mukava kierre myös kerrattuun lankaan.

Väri on vaan ongelmallinen ikuistettava. Tuo on tummaa harmaata. Tällä kertaa tuli suht paksua, mutta tosi ilmavaa lankaa. Tässä on n. 150 g satsi, pituuksia en muistanutkaan laskea, varmaan jotain 200 metrin luokkaa. Kunhan joskus teen mallitilkun niin katsotaan jos tästä tulisi se palmikkoneule. Toisaalta olisi kiva yhdistää kirjoneuletta ja palmikoita. Katotaan nyt.

Sillä muitakin suunnitelmia olisi. Olen kerännyt huopajuttuja varten kirppareilta villapaitoja, jotka olen huovuttanut koneessa. Osa on vielä saanut lisäväriä kattilassa. Nyt olisi koossa jo mukava määrä kivoja värejä, joilla puuhaan ryhtyä. Toisaalta olisi ne joululahjatkin, joita en ole edes aloittanut. Taitaa kohta tulla kiire?

Niin ja Erikoinen on jäänyt vähän jumiin sen jälkeen kun tajusin ettei lanka riitä. Matka Menitaan on vähän turhan pitkä, joten pitää keksiä plan B.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Jos Kirjolintu oli sellainen perinteinen, kansallisromanttinen juttu niin tämä seuraava puikoilla oleileva on sitten jotain ihan muuta. En oikein osaa luonnehtia. Olisikohan kummallinen oikea sana?

Tuottaa lievää suurempaa tuskaa nähdä tänä ihanaisena, liehuvana. Vähän mietityttää tuleeko tästä pikkasen liian Erikoinen. Se selviää kunhan vielä teen hihat. Kuvassa on siis etukappaleet yhdistettynä takakappaleeseen. Olkasaumat ovat vielä auki.

Olen hankkinut matskuja huopajuttuja varten. Kirppareilta roudasin neuleita, tärväsin ne pesukoneessa huovaksi ja osaa vielä keittelin myrkkyliemissä. Sitten olen neulonut jämälangoista palasia jotka pistän koneeseen pyörimään. Yksi valmis palanen majaili mytyssä köökin pöydän kulmalla. Minulle tuli siitä mieleen erään japanilaisfirman langat.

Niin ja teille kaikille Kirjolinnusta kivoja sanoja sanoneille:

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Loppukesällä kun itselleni rukin ostin, päätin salaa mielessäni että jonain päivänä teen jotain hienoa omista langoistani. Halusin ehdottomasti saada aikaiseksi jotain oikeasti neulottavaa, hyvän tuntuista ja näköistä. Ilokseni voin todeta että olen tavoitteeseeni päässyt.

Kirjolintu
Malli: oma, kuviot muokattu eestiläismalleista
Lanka: Patelan kotikehräämön villalanka, eli itse rukilla kehrätty. Luonnonvalkoista, tummanharmaata, ruskeaa ja luonnon mustaa. Yhteensä n. 450 g
Puikot: 4 mm
Napit: Nappi-Kikasta
Fiilis: muikea

Takki on aloitettu olemassa olevalla kaarrokeneuleen yleisohjeella, mutta koska kehräämäni lanka ei ole tasaista ja sen tiheys vaihtelee, hylkäsin ohjeen kauluksen jälkeen, joten voin kait nimittää tätä omaksi mallikseni. Kaarrokkeen kuviot olen muokannut eestiläisistä säärystimistä. Samaista lintua ja kukan mallia olen käyttänyt eräissä sukissani. Mustikat väsäsin itse, tosin siippa oli sitä mieltä että ne näyttävät Packman-ukoilta. Hankkisi mokoma silmälasit!

Kuten aiemmin kirjoitin, minusta oli lähinnä hauskaa kun lanka loppui. Ei tarvinnutkaan lähteä lankakauppaan vaan kaivella villanyssäkkää käpälään ja vedellä siitä lankaa. Onnistuin aikas hyvin tekemään samankaltaista ja vahvuista lankaa. Vain yhdessä kohtaa sain vyyhdillisen täysin erinäköistä, mutta sitä nyt kukaan huomaa ellei ala ihan tosissaan syynäämään. Valkoisessa langassa on tuskallisen kireä kierre ja ruskessa langassa puolestaan kärsitään olemattomasta kierteestä. (Tällä hetkellä kehräämisen suurin ongelma onkin se etten saa hyvää kierrettä kerrattuun lankaan.) Valkoinen on toki muutenkin vähän karkeampaa ja tiiviimpää, ruskean ollessa ihanan pehmoista ja ilmavaa. Olen ihan lapsellisen ylpeä omista langoistani: minä osasin!

Neulominen sinänsä oli jonkin asteinen seikkailu. Koska langan paksuusvaihtelu oli mitä oli niin ensi yrittämällä kaarroke venähti vallan mahdottoman kokoiseksi. Pieni ongelmakohta oli myös vyötärökavennusten kanssa kun lanka alkoikin yhtäkkiä vallan ohueksi, ja kavennusten sijaan pitikin kiireen vilkkaa puuhata levennyksiä. Pitkään myös mietin hihoja. Olisivatko ne pitkät vain lyhyet vai jotain siltä väliltä. Päädyin sitten lyhyisiin, ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Koska takki on jonniin verran paksu, niin lyhyillä hihoilla se ei ole niin kuuma. Toki jos toisiin ajatuksiin tulen, niin ainahan voin tehdä hihoista pitkät. Takki tuoksuu edelleenkin vallan voimakkaasti lampaalle, mutta minusta se on hyvä tuoksu. Sellainen turvallinen?

Kun tästä työstä jäi näinkin hyvä mieli niin taidan joskun tulevaisuudessa ryhtyä uudelleen saman mittaiseen juttuun. Mielessä pyörii tumman harmaasta jonkinlainen palmikkoneule. Katsotaan sitä sitten joskus. Nyt taidan vain kietoutua Kirjolintuuni ja kehrätä tyytyväisenä.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Ei kiristä pipo eivätkä lelutkaan ole patterin välissä, ei. Ei sen jälkeen kun löysin Lintu-takkiin* The Täydelliset Napit. Tuosta vaan. Ojensin vain käteni kaupan nappihyllyyn ja siinä ne olivat:

ihanat, kauniit. Odotan että pääsisin ompelemaan ne takkiin paikoilleen. Itse takki on muutoin valmis ja tällä hetkellä pihalla kuivumassa. Pihalla siksi että lampaan aromi on aikasmoinen.

Kerrottakoon vielä sen verran että siitä tuli sitten lyhythihainen.

*en ole vieläkään keksinyt takille sopivaista nimeä

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Ensimmäinen juttu:
Tiedättekö sen jutun kun joku biisi pyörii ihan kielen päällä mutta sävelmä ei millään tule mieleen? Vain sata muuta vähän sinnepäin mutta ei just SITÄ tiettyä. Musta tuntuu tällä hetkellä just siltä. Pinnan alla kuplii joku Juttu. Malli the Täydelliseen tai jotain mutten saa siitä kiinni. Siinä verkkokalvon laidalla se pöhisee, välillä vilahtaa muttei jää paikoilleen niin kauaksi että näkisin sen kunnolla. Äärimmäisen turhauttavaa.

Toinen juttu:
Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Tuhat ja yksi asiaa. Kaikki huutavat kurkku suorana omaa vuoroaan enkä tiedä mihin suuntaan revetä. Kun pitäisi sitä ja tätä niin tuntuu ettei saa aikaiseksi yhtään mitään, ja se pitäisi jono vaan kasvaa kasvamistaan. Blogiakin pitäsi - juu-u, olen niin harhoissani että luulen joidenkin kieli pitkällä odottavan postauksiani.

Ehkä se ainoa mitä pitäisi olisi löysätä. Huomata että se maailma jatkaa pyörimistään vaikkei itse kaikkiin juttuihin sotkeutuisikaan. Jättää värkkääminen vähän vähemmälle ja ihan vaan laiskotella. Osaisikohan sitä? Josko se turhautuminenkin vähenisi jos jättäisi pitämisen?

Sen verran kuitenkin piti että testasin Naturwollea. Tiesin kyllä että lanka on aikas riehakasta mutta että näin riehakasta...mitäs tälle oikein Pitäisi?

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Ei mittään jännää täällä. Välillä kehrätään ja sitten neulotaan kehrättyä. Takin pituudesta puuttuu n. 10 senttiä ja sittehän olisi vielä hihat. En vielä tiedä teenkö niistä pitkät vai lyhyet. Sellaiset lyhythihaiset taitavat tällä hetkellä olla hip ja pop? Tai jottain sinne päin.

Mutta jottei ihan vaan pelkkää kehräämistä, neulomista ja kehräämistä niin välillä käydään kirjapainon setien kanssa pelaamassa mm. pöytäliitokiekkoa (ette muuten usko miten mojovat mustelmat sain ko. pelin pelaamisesta, ja se on kuitenkin vaan pöytäpeli!) ja laulamassa karaokea.

Seuraavana aamuna hieman huonolla hapella kässämessuille, törkeästi kutsulipulla jonon ohi. Anteeksi vaan kaikki tihkusateessa jonottaneet. Näytteilleasettajia oli ilahduttavan paljon sekä tarjonta runsasta. Koska väsy painoi simmua niin visiitti oli lyhyt mutta tehokas.

Perjantaina hankin pari kässäkirjaa, joihin olen ihan hirmu tyytyväinen. Nyt kun saisi jostain huovutettavaa neulosta ja ties mitä kaikkea pikkutilpehööriä. Niin ja sitä aikaa kans. Kiitos.


keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin purkaa ja laskeskella silmukoita uudemman kerran. Tai siis aika moneenkin kertaan.

Päädyin sitten vähentämään 40 silmukkaa että aikas paljon oli ylimääräistä. En tosin ole ihan satavarma vieläkään onko kaikki jutut kohdillaan mutta ainakin sinnepäin. Veikkaan että suurin syyllinen on tuo mun lanka, jonka paksuus ja samalla siis myös tiheys vaihtelevat. Lisäksi eriväriset langat ovat keskenään erilaisia. Tuo valkoinen on ihan erituntuista kuin alaosan ruskea. Valkoinen on paljon tiiviimpää ja ruskea taasen ilmavampaa ja pehmoisempaa. Ruskeassa langan epätasaisuus katoaa neulottaessa kiitettävän hyvin. Valkoisessa se taas näkyy vähän liiankin kanssa, ja siksi valkoinen ei ehkä ollut paras valinta kirjoneuleosioon. Mutta nyt mennään tällä eikä voivotella!


Omaa kieroutunutta mielenlaatuani kuvaa se että minusta on hupaisaa kun lanka loppuu niin sitten voi kehrätä lisää eikä tarttekaan mennä kauppaan niin kuin tavallisesti. Toki käsinkehrätyssä on se pikkuinen oho-sektori. Kun kaupasta lankaa hakee niin voi olettaa että se on samanpaksuista ja kierre sekä kaikki muutkin speksit ovat samat kaikissa kerissä. Noh, mun langoissa sellaista takuuta ei ole, ja vähän jännittääkin saanko samanlaista aikaiseksi vai en. Eka rulla ainakin vaikuttaa himpunverran ohkaiselta ja toisen rullan kanssa piisaa ongelmia. Se meinaan yritti tulla niin ohueksi ettei mitään määrää eikä rajaa, eivätkä mun pikku kätöset oikein osanneet toimia sen kanssa. Tuloksena katkeilevaa kamaa. Nyt pitää vähän räpeltää että saisi paksumpaa aikaiseksi. Katotaan miten käy. Rukki ainaskin on rasvattu ja toimii...kuin rasvattu.

torstaina, lokakuuta 02, 2008

Se kehruuslangoista neulottu juttu on nyt sen verran pitkällä, jotta notta voin näyttää kuvaa.
Kaarroketakkia olisi tulossa. Mutku se yksi juttu. Tästä on tulossa liian iso. Oikeastaan valtava. Mulla ei oikein mene jakeluun nämä kaarrokkeelliset neuleet. Jotenkin en osaa hahmottaa niitä.

Pitäisi siis purkaa, laskeskella uudemman kerran ja sitten tietty neuloa ja katsoa uudelleen. Kaikkea ei toki tartte purkaa, lintujen jalkoihin saakka vain. (optimisti) Eli siis melkein kaikki. (pessimisti)

Nyt mietitään mikä on työn kiinnostavuusaste. Toisaalta tykkään tästä aikasmoisesti. Kehräämääni lankaan olen tyytyväinen. Tykkään lankojen väristä, tunnusta, jopa hajusta. Mutta jaksanko väkertää kaiken uudelleen? Onko se sen arvoista? Olenko onneni kukkuloilla kun tämä jonain päivä on valmis? En tiedä.

Välillä tämä harrastus vaan on rasittava.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Matkaseuralainen kerkisi jo tekasemaan Priimasta hankkimistaan Noron Blossomeista itselleen kivan baskerin. Minä vasta kerkisin haaveilemaan mille hankintojen kanssa alkaisi.

Baskeri oli kuitenkin sen verran kiva että päätin semmoisen tekoon itsekin ryhtyä ja Linien Outland sai luvan olla kaverina.

Mössa
Malli: omasta päästä (heko, heko...äääh)
Lanka: ONLinie Outland, himpun vajaa kaksi kerää
Koukku: 5 mm
Fiilis: hyvähän tästä tuli

Malli on tosi yksinkertainen. Ei ole väliä millä langalla puuhaan ryhdyt.
Virkkaa ensin 4 kjs ja sulje piilosilmukalla renkaaksi.
2. krs. Virkkaa 3 kjs (näillä kolmella ketjusilmukalla "noustaan" uudelle kierrokselle), virkkaa renkaaseen 14 pylvästä, tai sen verran että saat tasaisen ympyrän. Sulje kierros piilosilmukalla
3. krs. Virkaa 3 kjs, virkkaa jokaiseen edelliskierrosen pylvääseen kaksi pylvästä, sulje kierros piilosilmukalla.
4. krs. Virkkaa 3 kjs. *virkkaa 1 pylväs seuraavaan pylvääseen, virkkaa kaksi pylvästä seuraavaan pylvääseen* toista *-* ja sulje kierros piilosilmukalla.
5. krs. Virkkaa 3 kjs. *virkkaa 2 pylvästä seuraaviin kahteen pylvääseen ja virkkaa kaksi pylvästä niitä seuravaan pylväseen*. Toista *-* ja sulje kierros taas piilosilmukalla.
Jatka kierroksia näin, jokaisen lisäyksen väliin tulee joka kierros aina yksi pylväs lisää, 3 pylvästä, lisäys, 4 pylvästä lisäys jne.

Kun pylpyrän koko on jotain 30 sentin luokkaa niin aloitetaan kavennukset.
Kavennukset tein virkkaamalla kaksi pylvästä yhteen eli kun pylväs on melki valmis eli siinä on ne kaksi langankieroa jäljellä ei vedetäkkään lankaa läpi vaan aloitetaan uusi pylväs. Lopuksi lanka vedetään kaikkien kolmen langankierron läpi. Pylväät ovat yhdessä yläreunoistaan.

Kavennukset tehdään samoin kuin lisäykset mutta päin vastaisessa järjestyksessä kuin lisäykset. Minulla oli viimeisellä lisäyskierroksella kahdeksan pylvästä lisäysten välissä. Eli ensimmäinen kavennuskierros meni: 3 kjs, 8 pylvästä, kaksi pylvästä yhteen ja samaa rataa kierroksen loppuun saakka. Seuraavalla kierroksella jätetään 7 pylvästä kavennusten väliin. Jatketaan tälleesti kaventaen kunnes myssy on sopivan kokoinen. Viimeisen kavennuskierroksen päälle vielä virkataan tavallinen kierros pelkkiä pylväitä. Sitten vaan lanka poikki ja langanpäät piilloon. Sekä myssy päähän!

Omaan mössaan pitäisi vielä kehitellä joku koriste.

Pienen elämä on ollut viimeaikoina hankalaa. Pittää kitistä vähän joka välissä ja joka asiasta. Näyttää olevan hammas puhkeamassa. Silti minusta olisi ihan kiva nukkua yöllä.