Reissu tuli tehtyä. Jalat ovat aiva muusina ja väsymyskin melkomoinen. Mutta reissu oli hyvä!

Matkalla näytti tämmöiseltä


ja perillä taasen:

Haluatteko nähdä saallin? Ei se mitään, näytän sen kumminkin. (Sori vaan Peter Nyman replan varastamisesta.)

Kun velvollisuudet oli kunnialla hoidettu suuntasimme Hakaniemen halliin ja Vihreään Vyyhtiin. Sieltä ostin mukaan Naturwollea vallan reihakkaissa sävyissä

sekä upean väristä Linien Outlanderia. Tämä on ehkä pikkaisen muovimainen omaan makuuni, mutta katsotaan.

Hallista suuntasimme Hämeentielle Priimaa etsimään. Siellä oli jo lievää suurempaa vaikeutta pitää mopoa hallissassa saati lapasia tallessa. Norot valloittivat täysillä ja ovesta poistuttiin niin Noron sukkalangan

kuin Silk Garden nyssäköiden kera.

Kalliosta ei sitten niin vaan meinannutkaan päästä pois. Taksitolpalla tuli seistyä pitkään ja hartaasti. Samalla saatiin ihmetellä paikallista menoa ja aikas erityislaatuisia ihmisiä...ihmekös kun takseja ei montaa näkynyt :)

Illalla kävimme syömässä Bossassa, jonka ruoka oli niin taivaallista että! Sieltä vyöryttiin hotellille huilimaan.

Aamulla massut täyteen aamiaista, pekonia, nakkeja ja kaikkea hyvää. Sitten vaan kaupungille kartta kädessä sompailemaan. Ensimmäisenä kävi Menitan ovi. Ensin piti vaan suu auki pällistellä paikan valikoimaa. Ei vaan meillä täällä Oulussa ole vastaavaa näyhty!

Ensi järkytyksestä kun selvittiin alkoi käsi hakeutua jos jonniinmoista kerä kohti. Ensimmäisenä bongasin äitin tilaaman Rowan Countryn. Tosi kaunista ja ihanan villaista. Tämä menee siis äitille.

Kun samaisessa hyllyssä oli vielä Tapestryä niin pitihän sitäkin kokeeksi ottaa.

Samaisesta kaupasta löytyi Garnstudion Lin-lankaa, jota olen nettikaupoissa pyöritellyt ja miettinyt mitä väriä oikein ottaa pääsemättä yhteisymmärrykseen itseni kanssa. Vaalean liilaa siis kiitos!

Lopuksi piti vielä hipellellä Rowanin felted tweediä ja ottaa ne viimeiset neljä kerää mukaan.
Sitten vaan pörrättiin ja pörrättiin kaupunkia ympäri. Kieseleffin talossa oli aivan ihan pellavavaatekauppa Onerva. Siellä olisi ollut presiis täydellinen pellava takki/jakku. Just oikea punainen ja istui täydellisesti. Mutta 230 euron hintalappu oli se ratkaiseva tekijä ja sinne se täydellisyys sitten jäi. Surettaa vieläkin. Sypressissä piti hipellellä Oleanan neuleita. Ne ovat niin kauniita ettei määrää eikä rajaa!

Mitäs kaikkea tästä saaliista aiotaan sitten puuhastella? Kaikella ei ole vielä selvää funktiota mutta Linistä tulee sellaisen kietausijuttustydeemi, sitten sukkaa, huivia, lapasta. Katsotaan nyt mitä keksitään. Onhan tässä ehkäpä muutamalle päivälle tekemistä?

Niin ja kiitos kaikille Talvenvihreitä kommentoineille!

Sain lapaset eilen illalla valmiiksi. Tuossa vähän höyrytin ja kävin takapihalla palelemassa kameran kanssa.


Wintergreen
Malli: Kate Gilbert
Lanka: SandnesGarn Sisu, tumma ruskea ja vaaleanpunainen, vajaa kerä kumpaakin väriä
Puikot: 3 mm
Fiilis: kuinkahan monta näitä voisi tehdä?

Tosiasia kuitenkin on se että nämät ovat vähän naftit. Ihan pikkasen lisää leveyttä on niin olisivat paremmat. Tietty jos seuraaviin tekisi peukalokiilan, niin se voisi vaikka auttaa? Hieman mietityttää tuo ohjeen tiheys ja sellaiset asiat. Jos DK-vahvuutta neulotaan 2,5 millisillä puikoilla saati sitten paksumpaa lankaa niin tuotoshan on täyttä peltiä? Eli jos aiot neuloa samaiset lapaset kannattaa sopivan koon löytämiseksi vähän kokeilla eri lankoja että löytää se sopivimman koon. Samoin kannattaa laskeskella mihin kohtaan laittaa peukalon. Jos olisin seurannut ohjeita peukku olisi ollut ihan missä sattuu.

Muutenhan ohjeet ovat tosi selkeät, koko lapasesta on ruutupiirros. Aluksi eriväriset palmikot voivat tuntua aikamoiselta räpläämiseltä ja pitikin silmä kovana ihmetellä erinäisiä symboleita. Mutta sitten kun symbolit oppii niin työ joutuu nopsaan. Oli mukava katsoa lehtien syntyä. Mikään telkkarineule tämä ei kuitenkaan ole. Ainakaan itse en oppinut kuviota täysin ulkoa.

Huomenna sitten sinne Helsinkiin, herätys on jo kello viisi aamulla ja tiedossa asiakaspalaveria koko päiväksi. Eli raaka työ on palkittava vielä raaemmalla kaupungilla pörräämissessioilla, ja mukana tuomisia saataa olla jonniin verran...kiitos kaikille jotka ovat vinkkejä kertoneet!

Niinpä niin, enhän mihinkään neulomaan mennyt. Soppakauhan ääreenhän sitä piti sännätä. Ja kun pojat häipyivät puistoreissulle, polkaisin rukin käyntiin. Sain aikaiseksi tummanharmaata lankaa 145 metriä.

Kehräyssessioitten tulos on alkanut muotoutua kaarrokkeelliseksi takiksi, josta laitan kuvaa kunhan olen vaiheessa x. Turha kait edes sanoa että olen täpinöissäni. Tästäkin.

Lapasten kimppuun pääsin sitten vasta illlalla, ja nyt on eka vanttuu peukkua vaille valmis. Pikkasen väljempi se tosiaan voisi olla. Olen kovasti miettinyt mikä voisi olla sopivaisempi lanka, mutten ole keksinyt. Smartilla taitaisi tulla liian isoa. Tove?

Perjantaina tämä täti muuten suuntaa kohti Helsinkiä! Paluu on vasta lauantai-illalla, joten erinäistä shoppailua on luvassa. Mitkäs mahtaisivatkaan olla Helsingin kuumimmat nähtävyydet, näin virkkaavärkkää hengessä? Vinkkejä?

Niin ja uusista Taika-astioistahan mun on pitänyt jo pitkään kaahottaa. Olen kovasti ihastellut niitä kaupoissa, mutta sininen on ollut jotenkin, noh, sininen ja valkoinen ei vaan niin päheä. Nyt kauppoihin on tulleet punaiset versiot. Enkä enää voinut hillitä ihteäni. Hinta on kyllä karvainen, mutta on nämät niin kauniita! Joulupukki saa sitten ihan vapaasti tuoda tämmöisiä lisää. vinkvink.

Piti ihan tulla tännekin täpinöimään.

Löysin aivan ihanan lapasmallin, johon oli samointein rynnittävä langat ostamaan. Kun kotia tulin niin hyvä että takin sain pois päältä ennenkuin loin silmukat. Eka yritys tuotti hieman liian pientä. Paksummat puikot kehiin ja nyt nämä mahtuvat päälle. Tosin voisivat toki olla himpun verran isommat mutta nyt mennään tällä. Lankana on Sisua, mutta Smart voisi sopia paremmin. Ehkä.

Ostin samalla kerralla langat kaksiin pareihin, toiset sitten toisella värillä. Malli on äärimmäisen koukuttava. Mikään telkkarineule ei kuitenkaan koskapa mallia pitää seurata aika tarkkana, vaikea se ei ole mutta keskittymistä kylläkin vaativa.

Että tämmöistä. Menen takasin neulomaan, moi! Niin ja lisää värivaihtoehtoja löytyy tietty Ravelrystä.

Lisää ryhdistäytymisiä.

Minivaara oli pyörinyt jo pitkään nurkissa ilman hihoja. Ei kun turbo päälle ja valmiiksi. Tai no, ei se nyt niin helposti tapahtunut. Jossain vaiheessa huomasin etten ole ohjeen kanssa ollenkaan oikealla hollilla ja sitäpaitsi raglanosa pitäisi tehdä paljon lyhyemmäksi ettei lapsi vallan huku paitaansa. Vielä kun päätin jättää hupun pois, samoin kuin etukappaleen halkion sekä kaiken innon säätämiseen niin sutta ja saveahan sieltä tuli.

Minivaara

Malli: Tikrun Vihervaara, Vogue knitting Fall 2008
Lanka: vanhasta paidasta purettu Novita Fauna
Puikot: olikohan ne 5 milliset?
Fiilis: no jaa, malli tosin oli yhteistyöhaluinen

Tiesin että riskillä mennään kun kokeilin tehdä lasten version Vihervaarasta. Muutenhan kaikki sujui hyvin, mutta raglanosan kanssa oltiin välillä niin pihalla ettei määrää eikä rajaa. Alkuperäisessä mallissa on se halkio edessä ja sen pois jättäminen tiesi sitä että ohjetta piti lukea vähän eri järjestyksessä. Siksipä pari kavennussuuntaa meni just siihen väärään suuntaan. Ja kun tuo edellämainittu haluttomuus säätämiseen puuttui täysin niin annoin mennä.

Seuraava probleemi oli että olin tehnyt johonkin palmikkoon joko yhden kerroksen liian vähän tai liian paljon, niin kuviot eivät sitten mätsänneetkään, ja siinä vaiheessa ohje meni jotenkin ohueksi yläpilveksi. Tästä suivaantuneena heitin ohjeet sivuun, seurasin mallikuvaa ja sävelsin itse. Ja kun säveltää eikä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tulla on lopputulos hieman säälittävä. Varsinkin kun se raglanosuus piti vähän niinkuin päättää seinään kun huomasin että paita on kohta korvissa. Takakappaleen lyhennetytkin jätin tekemättä kun en osannut päättää olisiko palmikko edessä vai takana...hieman harmittaa etten tehnyt sitä kummallekin puolelle.

Jos jossittelisin niin purkaisin raglanosan ja tekisin kavennukset toisella tapaa. Mutta kun en jaksa tehdä kumpaakaan niin tyydyn siihen ajatukseen että paita on lämmin ja - jos se talvi joku päivä tulee niin - tarpeellinenkin. Toisaalta poika on sitä mieltä että paita kutittaa...hohhoijaa.

Ettei kuitenkaan ihan synkisteltäisi niin rukin kanssa on sujunut aina vaan paremmin. Olen joka kerralla oppinut jotain pientä uutta miten vaikuttaa syntyvään lankaan. Tosin joskus rukki puuhaa täysin omiaan. Suurin dilemma tällä hetkellä on kertauksen kierre. Olen jo selättänyt liian tiukat kierteet pois ja nyt vaivaakin paikottain liian löysä kierre. Niin ja se että lanka on ohentunut huomattavasti matkan varrella. Se ei sinänsä haittaa mutta kun yrittää tehdä samaan projektiin tulevia lankoja niin olisihan se ihan hyvä että ne olisivat suunnilleen saman paksuisia.

Piti sitten askarrellapaskarrella vyyhdeille sopivat vyötteet.

Ai niin, perjantaisessa Iltalehdessä oli juttu blogeista. Minäkin sain oman varttini julkisuudessa. Ainoa mikä harmittaa on se että mun tekemä täkki oli merkitty toisen nimiin...

Reipastuin sitten sen verran että saumasin ne saumat ja kas, paita on valmis!


Medaljonki
Malli: ihan itte suunnittelin, palmikko löytyy japanilaisesta neulemallikirjasta
Lanka: Colourmart, 65% kashmiria, 35 % silkkiä, n. 300 g
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm
Fiilis: aika bueno!

Tää lankahan on vallan ihanaista. Kevyttä ja suloisen pehmoista. Vaikka se silmuuntuu aika helposti sitä on kuitenkin kiva neuloa ja valmista tulee yllättävän nopsaan. Tietty tuon kuvion kanssa oli sen verran paljon värkkäämistä että paita tuntui valmistuvan siinä sivussa itsestään. Hieman tietty mietityttää mahdollinen nöyhtäätyminen. No, sen aika näyttää.


Hihat tosiaan vähän kiermurtelivat, mutta ymmärsivät oman parhaansa ja suoristuivat tunnistettaviksi hihoiksi. Neulos on aikaslailla venyväistä, joten voipi olla että olille täytyy laittaa jotain tukinauhaa ennenkuin ne ovat kyynärpäissä. Koskapa neulos venyy ja on himmeän kiiltävä kaikki muhkurat näkyvät armottomasti paidan alta. Farkut ovat itseasiassa täysin nounou, kaikki taskunsuut ja napit näkyvät.

Langan riittävyyden kanssa piti hieman pähkätä. Tällä kertaa sitä jäi jonniin verran yli, joten olisin voinut neuloa vähän pidemmän. Lisäksi oli joku kummallinen ajatuskatkos, jonka aikana kerkisin tehdä hiha-aukoista levottoman kokoiset. Mutta ei välitetä nyt niistä. Nautitaan neuleen ihanasta tunnusta iholla. Ja jos joku nyt miettii mitä maksaa kashmir-silkkipaita niin kerrotaan ettei paljoakaan. Lankojen hinnaksi tuli vähän vajaa 30 euroa.

Niin ja kaksi sekuntia ennen kuvan ottamista kysyin siipalta että onko paita hyvin? Joo, joo kuului vastaus. No, miksi se sitten on noin rytyssä? Mitenhän kummallisesti sen pitäisi olla päällä ennenkuin se huomauttaisi? Miehet. *huoh*

Sain uuden yhteistyökumppanin. Kiitos sponsoreille! ISO kiitos.


Vanha taisi arvata aikansa tulleen ja teki kaiken mahdollisen etten saisi siirrettyä tiedostoja uudelle koneelle. Kahden illan armottoman värkkäämisen jälkeen kaikki kamat kuitenkin olivat uudella koneella. Saattoihan sinne vanhaan jotain jäädäkin, mutta ainakin esikoisen ensiaskeleet ovat tallessa ja siippaa huolestuttaneet Joutsa choppersin kuvatkin ovat vielä tallessa.

Uuden pelin ansioista ei tartte odotella käynnistymistä tai ohjelmien aukeamisia. Repiä hiuksia tai muuten vaan tulla hulluksi: "ohjelma firexon-bin on lopettanut toimintasa, haluatko lähettää bugirapotin Applelle?" Kaikki pelaa säpäkästi niinkuin pitääkin, ja onhan tämä nyt kaunis sekä linjakas verrattuna vanhaan laatikkoon.

Nyt kun ei enää tartte koneen kanssa värkätä niin voisi keskittyä oleellisimpiin, kuten esmes saumata Medaljonki (ne hihat ymmärsivät oman parhaansa) ja kirjoa nuorimman nimi kastemekkoon (eihän ristiäisistä olekaan kuin kohta 1,5 vuotta, krööh) ja toimittaa se postiin uudelle pienelle, jonka kastejuhlaa kohta vietetään.

Rukki on surissut ilta toisensa jälkeen, ja villat ovat muotoutuneet langaksi. Olen niin täpinöissäni kehräämisen suhteen ettei määrää eikä raajaa. No, tuohan te jo tiesittekin.

Mikä lisää täpinää on se että huomaan pienoista kehittymistäkin tulleen. Lanka on tasaisempaa, kierre suhtkoht hallittua ja lanka alkaa muistuttaa lankaa eikä köyttä. Kuvassa harmaa lanka on sitä myssyssä käytettyä, valkoinen eilen illalla tai pikemminkin yöllä valmistunutta. Ero ei nyt niin älyttömän hyvin näy kuvassa, mutta valkoinen on liki puolet ohuempaa kuin pari viikkoa sitten kehräämäni.

Se ohuus ei tietenkään ole se ainoa autuaaksi tekevä asia, mutta kauhean paksua lankaa nyt vaan on ikävä neuloa. Itseasiassa tuossa valkoisessa esilanka oli paikka paikoin epämiellyttävän ohutta. Pelon sekaisin tuntein katsoni kun se siimaa muistuttava meni sormien välistä ja katosi torven sisään. Samalla sai miettiä milloin se katkeaa. Illalla kyllä laskin paljonko lankaa saatiinkaan aikaiseksi, mutta sitä enää muista.

Valkoisen kaveriksi on valmistunut myös harmaata. Harmaitten strategiset ovat n. 100m/100g, joten nyt ollaan jo ihan hyvillä lukemilla. (Varsinkin jos vertaa niihin ensimmäisiin 30m/100g.) Itseasiassa tämä alkaa olla juuri sellaista lankaa kuin haluankin.

Tänään taidan antaa rukin olla rauhassa ja tehdä Medaljonki paidan valmiiksi. Toisesta hihasta puuttuisi enää pyöriö ja sitten pitäisi vielä neuloa kaulus. Sitten vaan vettä ja karsea kasa nuppineuloja sekä kädet ristiin kainaloita myöten että se hihojen kierre ymmärtää oman parhaansa.

PS. Isoimman pojan kanssa käytiin katsomassa Wall-E elokuva. Oli symppis ku mikä!

Pääsin sitten surisemaan Singerin kanssa, ja mekkoa syntyi vauhdikkaasti.
Malli on uusimmasta Ottobre woman lehdestä. Samaisessa lehdessä on muuten sen mun kevättakin kaava aikuisten koossa. Vink vink vaan.

Laitoin mekon helmaan muutaman sentin lisää pituutta, samoin kuin hihoihinkin. Sekä jätin laittamatta se kuminauhat hihansuihin. Pelittää oikein kivasti. Olisin halunnut kokeilla sitä villamusliinia, mutta sitä ei sitten löytynyt. Tämä kangas on ihan vaan puuvillaa.

Rinnuksiin tein vielä koristeeksi kantakirjatamma-ruusukkeen.


Posti toi paketin Villa-Laurilasta, suomenlampaanvillaa valkoista, harmaata ja luonnonmustaa. Lisäksi oli pikku näytepala vaalean ruskeaa villaa, joka sekin on vallan hurmaavaa. Merinoitten kehräämisen jälkeen teki melki mieli peruuttaa näitten villojen tilaus, mutta nyt kun villat ovat tässä en niistä taisteluitta luovu. On ne sillä omalla tavallaan vaan niin ihania. En vielä tiedä kehräänkö nämä ihan vaan yksivärisinä vaiko kokeilen sekoitella näitä vähän niitten merinojen malliin. Mutta ohkaisempaa näistä kyllä pitäisi yrittää saada kuin edellisellä kerralla. Miten se sitten onnistuu onkin toinen juttu. Ylipäätään osaanko kehrätä näitä niitten merinoitten jälkeen on sekin arvoitus.

Ja mitä merinoihin tulee niin luikahdin sinne kauppaan ja tyrmistyksekseni kaikki halajamani värit oli myyty loppuun! Kuka tunnustaa?! Sekin kutale! No eiköhän niitä jonain päivänä lisää tule. Mutta linkkiä en enää laita että mullekin jää jotain. *mököttää*

Olen pakottanut itseni värkkäämään jo kauan sitten aloittamani Medaljonki-paidan valmiiksi. Matkassa on vain pieni mutka. Itseasiassa aika kirjaimellinen mutka. Tätä lankaa meinaan vaivaa joku joka ei vielä vartalo-osassa - jonka neuloin pyörönä - vaivannut. Katsokaapa vaikka:


Kummassakin reunassa on yhtä monta lisäystä eli reunat ovat täysin peilikuvat. Jos tuon resorin vetäsee oikeasta reunasta alas niin kappale näyttää hihalta. Tiedä sitten miten kastelut ja nuppineuloittaminen auttavat asiaan. En ole koskaan törmännyt tämmöiseen kiertymiseen. Miten tämä sitten vaikuttaa valmiiseen vaatteeseen, ei haisukaan. Onko kellään kokemusta? Mutta ei silleesti kauheasti innosta ottaa toista hihaa puikoille.