sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Nyt tullee niin rumaa ja pohjaan palanutta tekstiä että oksat pois.

Tämä lievästi sanottuna vihastunut olotila alkoi jo perjantai aamuna kun maata järistyttävä räkätauti jylläsi, ja taas vaihteeksi satoi vettä. Joo joo, se juhannus on keskikesää mutta onko ihan pakko alkaa syksyksi heti sen jälkeen? Häh? Ja siksi toisekseen, miten ihmeessä yhdestä ihmisestä voi tulla näiiiin paljon räkää?

Viikonloppu ei paljoa olotilaa muuttanut vaikkakin oli lämmintä eikä satanut. Räkää tuli edelleenkin eikä lapset ymmärtäneet äitin, ja sitä kautta myös omaa, parasta pysytellä omalla takapihalla. Ei. Aina katosivat ties minne rekkojen sekaan leikkimään/mereen hukkumaan jos vähänkin silmä vältti. Niin mukavaa kuin olisikin ollut edes vaiks viisi minuuttia lojua tuolilla auringon paisteessa, mutta ei-ehei, aina piti juosta pitkin pihoja ja pusikoita kersojen perässä.


Tänä aamuna kaikki vaan sitten tuplaantui. Penikoiden mielestä oli ihan ok herätä kello kuusi. Sitten ennen seittämää kun aamupala oli syöty olikin hyvä alkaa tivata parin minuutin välein joko lastenohjelmat alkaisivat. No ei ihan vielä, sitten tunnin kuluttua.

Mutta se mikä eniten nostatti verenpainetta oli pyykinpesukoneesta kuuluva uusi ääni joka kertoi että a) tilaa korjaaja, b) osta uusi pesukone. Ai, oliko sulla jotain muita suunnitelmia lomarahoille?

On se niiiiin ihanaa huuhdella koneellinen pyykkiä käsipelillä. Varsinkin kun siippa on mennyt ostamaan jotain stanan Arielia joka haisee aivan järkyttävän pahalle, vaikka paketin kyljessä lukee hajustamaton. Ite olen tottunut että jos lukee hajustamaton niin aine eikä varsinkaan puhdas pyykki haise millekään.

Nyt voisin luetella tähän kaikki osaamani kirosanat mutta nyt en jaksa. Alistun kohtalooni. Tosin hampaat irvessä.


Niin ja toi laukun ähellys on Pochée 2007 summer vol. 3-lehdestä. En jaksa olla edes siitä iloinen.

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Lätistään vielä kerran japanilaisista ompelukirjoista. Sitten hiljenee kirjojen toitotuksen osalta, mutta tuotoksia joudutte valitettavasti vielä jatkossakin kasselemaan, jos jaksatte.

Lace&Button kirjassa on paljon mielenkiintoisia juttuja.


Esmes tämä pitseillä koristeltu raglanhihainen paita sekä

tämä pienillä, erisuuntiin kaatuvilla laskoksilla koristeltu paita. Ovat ainaskin laitettu to do listalle.

Samoin kannen mekko on herkkua, tosin suurimmaksi osaksi varmaan tuon kankaan ansiosta. Joka taitaa olla aikas paksua kun tuolla tavalla pönköttää.


Kirjassa on myös tuunausohjeita vanhoista vaatteista, laukkuja ja muutama sisustustekstiili juttu. Varsin mielenkiintoisia.

Mutta miksi tässä(kään) kirjassa ei voi olla kaava-arkkia? Kuinka hirveästi sellaisen teko ja painaminen voi muka maksaa? Onhan niissä ohjeissa tarkat mitat kaavojen tekoa varten mutta silti. Kun ei ole kuin yksi koko niin istuvuus vähän mietityttää. Esim. tuossa raglanhihaisessa paidassa on vaatteen rinnanympärys 100 cm (jos osasin laskea oikein) ja vyötärö n. 88 cm. Sitten kun miettii miten hentosen näköinen tuo mallimisu on niin väkisinkin tulee mieleen kuinka monta nuppineulaa on laitettu paidan selkäpuolelle kursimaan paitaa kokoon.

Mutta urheasti päin tulta. Jos vaikka aloittaisi tuolla laskospaidalla, se varmaan menee vähän väljempänäkin. Pittää nyt kattoa. Välillä kun tekisi mieli jopa neuloa. Whoooa!

Värjäsin eilen kahden metrin pätkän paksuhkoa pellavaa. Tuli oikein syvää violettia. Siitä olisi tarkoitus tehdä pienillä laskoksilla varustetut housut. Pitänee kuitenkin vielä vähän moderoida sitä kaavaa. Lahkeita pitää saada kapoisemmiksi että laskokset näyttäisivät paremmilta ja taskutkin olisi hyvä olla. Jännätään tuleeko takki vai kukkaro. Hih.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Ei minnuu niin hirveästi haittaa jos sattuu satamaan vettä silloin kun ajan pyörällä. Sitä varten on sadekamppeet. Eikä sekään haittaa että sataa ihan kaatamalla. Mutta se että sataa kaatamalla ja samalla myös rakeita on jo vähän liikaa.

Ompeluhommatkaan eivät suju niinkuin pitäisi. Joskus menee alusta alkaen perssiilleen. Vaikkapa piirtää takakappaleen kaavan kahdeksan senttiä lyhyemmäksi kuin etukappaleen ja muutenkin sekoilee kaavanosien kanssa. Ompelee tikkauksia vähän puolihuolimattomasti kieroon ja muuta sellaista.

Että kun kaikki nuot ottaa huomioon niin tästä pellavapaidasta tuli oikein hyvä.

Mitä nyt sitten kesken kuvaamisen alkoi sataa ukkosen kera vettä. Ja siippa otti epäteräviä kuvia. Ja terassin pöytä sojottaa ikävästi kuvassa.

Mutta silti. Varsinkin paidan niskassa on kohta josta tykkään aivan kympillä.


maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Kirjaesittelyitä, anyone?

Aloitetaanpa kirjalla Stylish Dress book. Huomaa miten kannen pitsi mätsää mun pöytätabletin pitsin kanssa!




Huolimatta siitä että kuvissa esiintyvä malli (laiha koppelo, jolla ehkä on valot päällä muttei ketään kotona) ei herätä minussa minkäänmoista samaistumisen intoa ovat kirjan mekkoset, tunikat ja paidat ihan kelvon oloisia.


Hieman tosin vaikea kuvien perusteella huomata vaatteiden leikkauksia tai muita, mutta ohjeisiin on piirretty vaatteesta kuva ja vasta siitä selviää monenkin vaatteen rakenne. Ihan sellaista ykkösykkösjuttua en ole vielä löytänyt, mutta eiköhän tästä(kin) kirjasta muutama malli tule tehtyä.


Seuraava kirja on keskittynyt mekkoihin, joita löytyy monenmoista, arkeen ja juhlaan.




Muutamia toteuttamisen arvoisia, pari ottiatuota ja muutama ehdoton ei. Tähän kirjaan ehkä olin vähän pettynyt, jotenkin odotin enemmän. Ja se pisin miinus annetaan siitä ettei kirjassa ole kaava-arkkia! Ohjeissa on kyllä kuvin ja mitoin opastettu miten kaavat piirretään. Hieman epäilen mitä tuo mahtaa käytännössä onnistua. Varsinkin kun sillä viisiin ei tule kuin yksi koko. Joka sitten ilmeisesti mahtuu kaikille?

Posti toi muuten Tekstiiliteollisuudelta kilon verran Sublimen soijapuuvilla lankaa järkyttävän huonosti käyttäytyneen Sublime aranin tilalle. Mitäs tästä tekisi, riittäsi varmaan jonniinmoiseen neuletakkiin?

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Nyt ei enää oikein maistuis grillattu ruoka. Ei makkara eikä pihvi. Jottain muuta. Ei ihan niin paha kyllästyminen kuin jouluruokiin, mutta vähän sinnepäin.

Sain pikkuisen päiväunille ja ajattelin mennä itse takapihalle virkkaamaan ja nauttimaan aurigosta. Sittenpä alkoikin kerääntyä tummanpuhuvaa pilveä taivaalle ja se siitä. Nyt nökötetään koneella.

Pojat kävivät kastautumassa meressä juhannuspäivänä. Ensin ihan vaan kahlattiin ja äkkiä olikin kaikki vaatteet pois ja vesipedot valloillaan. Ja minä aina menen samaan lankaan. Eikä pyyhkeitä tietty ollut mukana, ja sitten pitää palelevia lapsia kietoa omiin vaattesiinsa. Kaiken kruunaa se että pienimmällä on ollut jo hyvin aikaa ripuli ja sitten saa varoa ettei sitä töhnää ole joka paikassa.

Mun juhla oli jo oikeastaan ennen juhannusta. Olin meinaan tehnyt ostoksia taas vaihteeksi Japazonissa, ja lähetti tuli nivaskan kanssa torstaina juuri kun olin luopunut toivosta saada opukset ennen juhannusta. Voi tätä riemun määrää taas!


Ekana näytän kaksi Pochée-lehtistä vai kirjoja, 100 sivuisia kuitenkin.




Kaikkea ihkua ja upanaa.



Ja nämät ompeluhuoneet/nurkkaukset! Tahtoo oman työhuoneen! Nykyinen "työpiste" sijaitsee keittiönpöydän nurkalla ja se ei toimi niin erityisen hyvin.



Lehdestä, jossa Pochee nimi on ruskealla, ompelin itselleni pyjamahousut. Piirsin koon L joka oli isoin ja levensin vähän kun näytti niin onnettoman kapoiselta.

Vyötäröllä on kuminauha ja nyöri.

Lahkeensuihin ompelin vinonauhaa. Oikein mukavat ja sopivan väljät pyjamiksi.


Nämät tein oikeastaan vähänniinkuin harjoituskappaleina. Mulla on paksuhkoa pellavaa josta haluaisin kuvan tapaiset housut.


Ei kuitenkaan valkoisena, koska näyttävät liikaa joltain pienitalopreerialta mutta jonkin tumman värisenä kenties? Vielä pitää miettiä teenkö niihin kuminauhavyötärön vaiko ihan askartelen vetoketjun ja kaikki.

Loput kirjat näytän tulevina päivinä.

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Siihen edellisen postauksen kysymykseen vastaus, ompelemaan. Ei tainut olla kovin yllätys? En vaan voi itelleni mitään. Mulla on sen verran hyvä draivi päällä että sitä on vaan pöhistävä mukana. Kyllä se siitä joku päivä laantuu.

Come home! kirjasesta - vai lehtiköhän se on - löysin hauskan näköisen pöytätabletin. Kerran valmiita pitsiliinoja ei varastoissa ollut, tartuin ohkaseen lankaan ja koukkuun. Ei ole oikein mun juttu virkata näin ohkaisesta langasta. Edesmennyt mummoni, joka oli äärimmäisen taitava virkkaamisessa, varmaan voisi pahoin jos näkisi äpöstykseni. Mutta kelpaa minulle. Itse tableteista tuli oikein kivoja.

Kirjavat kankaat ovat Tilda-kankaita Sinooperista, turkasen kalliita! Tablettien välissä on kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sen verran tästä huushollista löytyy sottapyttyjä että katotaanpa miten se kestää tulevat pesut.


Eipä täältä sen kummosempia, oikein hyvää Jussintaita!

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Mun ompelukoneilla on viime päivinä ollut aikas kiirusta. Ovat pärisseet moottori kuumana ilta toisensa jälkeen. Lapset ovat saaneet (=joutuneet) nukahtaa koneen hurinaan. Mutta niinhän se taitaa olla että kun hommissa onnistuu niin se vaan ruokkii lisäintoa tehdä seuraavia prokkisia. Lisäplussaa se että saumurinkin käyttis löytyi, ja sain säädettyä tikin hyväksi niin saumoistakin tulee tosi siistit ja kaikkea.

Japanin kirjoista syntyi sitten uutta paitaa. Tän kanssa pitikin vähän enemmän värkätä. Ensinnäkin kangas on sellaista ohutta ja ryppyistä eli tosi rasittavaa leikata kun se venyy ja paukkuu kaikkialle.


Toisekseen tein taas sen isoimman eli LL koon, ja kun paita oli valmis totesin että pienempikin olisi riittänyt, kaula-aukko oli vähintäänkin antava. Ja vaikka herra A on sitä mieltä ettei liian avonaisia kaula-aukkoja saati halkioita voi olla, voimme hänelle yksissä tuumin kertoa että kyllä voi!

Räpelsin sitten etukappaleen halkiosta palat pois, ja sitten kaula-aukko oli säädyllinen. Alkuperäisessä mallissa tuo edessä oleva halkio oli poikkisaumaan saakka, mutta päällä se oli aina jotenkin kummallisesti. Ompelin sitä pohjasta n. 10 senttiä yhteen, joten nyt sen kanssa pärjätään.

Enää ainoa mikä vähän närästää on se että tein pääntien reunusnauhan kanttinauhasta enkä itse kankaasta. Tosin kankaasta tehtynä sen kanssa oli varmaan saattanut muutama sata rumaa sanaa päästä, joten siksi kanttinauha oli ihmisystävällisempi vaihtoehto. Kanttinauhan miinus on se että se on liian painavaa näin ohueen kankaaseen sekä jäykkää. Eiköhän se käytössä siitä pehmene?


Mutta muutenhan tämä on ihan kiva. Kuvaaminen vaan oli ihan hanurista.

Arvatkaas mitä aioin tehdä kun saan tuon pienimmän nukkumaan?

tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Piti saada kesälaukku. Vuosi sitten tweedistä ompelemani Maisa-laukku on muuten hyvässä kunnossa, mutta ei niin erityisen kesäinen. Siitä muistui mieleen että silloin jäi nurkkiin pyörimään yksi ylijäämälaukku. Pientä argeologista kaivausta, ja ko. yksilö löytyi. Pientä viimeistelyä se tosin vaati, oli ilmeisesti iskenyt totaaliväsy sen kohdalla. Laukku kaipasi myös koristeita, joten Japaninmaan ihmekirjoja selaamaan, koukku käteen, ja kukkaa alkoi pukata.

Hieman piti ohjeitten kanssa saikata kun en oikein ymmärtänyt että miten voi samoilla silmukoilla saada kaksi erikokoista kukkaa? Pöljä, virkataan toinen isommalla koukulla tietty! Ihan selvästihän se siinä luki. Eka vinkuroita ja 3/0 sitten taas vinkuroita ja 5/0.


Kukkien mykeröt löytyivät Nappi-Kikasta. Siitä korista joka näyttää ensisilmäyksellä olevan pullollaan rumanappeja mutta pienen kauhomisen jälkeen tuli ahaa elämys: täydellisiä kukkien mykeröitä!



maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Japanin kirjoja on nyt luettu niin etuperin kuin takaperinkin sekä keskeltä alkuun ja loppuun. Voe tätä täpinän määrää! Tuntuu että joka kerralla silmä poimii uusia ideoita. Neulomuksia on turha odottaa hetken aikaan, puikoilla kun ei ole yhtikäs mitään.

Ensimmäisenä aloitin ompelusjuttuilla. Perhoshihainen toppi punaisesta brodyyrikankaasta. Suhtkoht iisi ommella, mitä nyt pieniä mittavirheitä tuli matkanvarrella. Noh, hullu ei huomaa ja viisas ei virka.

Jahas, mikä mahtaa vaivata mun oikeaa jalkaa? Ja miksi suu on aina auki? Tai no sitä ei kantsi ehkä kysyä....

Ensin oli hieman turhamainen ja piirsin koon L. Vähän aikaa mittoiltuani annoin periksi ja piirsin XL:n sekä lisäsin viitisen senttiä pituutta helmaan. Hyvä niin, ei tämä ainakaan liian iso ole.


Nyt kun tulisi vielä lämmintä niin toppi pääsisi käyttöön.

Kirjan (tää on siis se missä oli se mustamekkoinen nainen kannessa) kaikki mallit ovat muuten variaatiota muutamasta eri kaavasta, vähän erilainen käden-/pääntie, pidempi helma jne. mutta jotenkin jännä että yhdestä kaavasta vain pieniä muutoksia tekemällä voi saada niin erilaisia vaatteita. Mulle kaavoitus on täyttä salatiedettä.

Kuvalliset ohjeet ovat muuten ihan pop. Yhdellä vilkaisulla näkee mitä pitää tehdä ilman että pitää tankata tekstiä. Olen muuten jopa oppinut yhden merkin, tai siis luulen oppineeni. Sellainen vähän 3:sta muistuttava koukero tarkoittaa takakappaletta! Hyvä minä, tästä ne japanin opinnot lähtevät. As if.

Nyt leikkaamaan ja ompelemaan lisää, tällä on vauhti päällä!

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Net Japazonin kirjat tulivat eilen, ja nyt olen vähintäänkin vauhkona. Aivan sfääreissä siis. Täpinöissä.

Aloitetaanpa vaiks neulomuskirjoista.

Kirjoneuleita. Mallit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta ah niin kauniita!


Varsinkin tästä kauluksesta tykkään kovasti, vaikken liiveistä muuten niin hirveästi pidä. Ja kaarrokoneule, nam!


Kirjassa on myös kauniita pitsihuiveja, lapasia, myssyjä. Malleista on selkeät ruutupiirrokset eli ohjeista ottaa aikas hyvin tolkun.


Lapasia, sormikkaita, huiveja. Toisaalta huvittavaa hankkia Japanista kirja, jossa on skadinaavisia ja virolaisia perinnemalleja, mutta ovat ne vaan aina niin kauniita. Ohjeissa on hyvät ruutupiirrokset, vaikka varmaan jotain on sävellettävä itse, jollei osaa japania lukea. Kannen sormikkaat ovat to do listalla. Harmi ettei täältäpäin oikein löydä tuommosia meleerattuja lankoja.





Neulonnasta virkkaukseen. Vallan mahdottoman söpöjä rintarosseja, pussukoita ja pieniä asusteita. Lisäksi poimintoja muista kirjoista/lehdistä sekä muita ideoita. Hauskana yksityiskohtana, että kirjaa luetaan meikäläisittäin takaperin.



Lisää virkkausta. Ihania huiveja, laukkuja, tossuja. Taidan perustaa rintarossitehtaan kesän aikana. Niin ja muista hamstrata kaupoista pitsiä, nauhoja ja kaikkea. Kuvat, mmm, niin kauniita!




Virkkaamisesta ompelun maailmaan. Japanilaiset vaatteet ovat uskomattoman kauniita. Niin yksinkertaisia mutta silti jonkun pienen jujun omaavia. Ajatelkaa nyt vaikka mustaa suoraa pitkää mekkoa. Vähän ehkä tylsä, mutta laitetaanpa pari laskosta poikittain. Heti paljon kiinnostavampi. Itse taidan heti alkajaisiksi käydä tämän röyhelöpaidan kimppuun. Punaisen brodyyrikankaan hankin eilen Eurokankaasta. Pitänee kuitenkin ensin tutustua japanilaisiin kokotaulukoihin. Ne ihmiset kun ovat ihan oikeasti paljon pienempiä. Ohjeet ovat kuvitettuja ja niistä kyllä tolkun ottaa. Ehkä kuitenkin pitää edes vähän olla hajulla ompelemisesta. Materiaalilistoista ja sellasista ei tosin ota tolkkua yhtään. Mutta eiköhän suurin osa ole jotain pellavaa tai puuvillaa.





Sitten piti ihan vaan uteliaisuudesta hankkia tämmönen, noh, lifestyle-opus tai mikä tämä nyt sitten ikinä onkaan. Leivontareseptejä (ainakin luulen niin, ei voi olla ihan varma), nikkarointiohjeita, ompeluohjeita, sisustusta (minkälainen mahtaa olla japanilainen peruskoti?) ja aivan ihania kuvia. Olisi aika kiva tietää mitä teksteissä lukee.



En nyt osaa sanoa mikä näistä on paras, kaikki omalla tavallaan. Mutta kaikissa kirjoissa on valtavan kauniit, tunnelmalliset kuvat, jotka houkuttavat tekemään. Sisältö ja kuvat ovat jollain tavalla niin erilaista kuin on tottunut kässäkirjoissa näkemään, että sekin puolesta olen äärimmäisen tyytyväinen ostoksiini.

Mitä ne sitten maksoivat? Mun mielestä hyvinniin edukasta. Yhden kirjan hinnaksi tuli n. 12 euroa sisältäen postikulut. Toimitus oli viikko, ja lähetti toi kirjat työpaikalle. Lisähupia toi seurata koodilla missä paketti milloin meni. Tokiosta Pariisin kautta Tanskaan ja sieltä Oulun perukoille.

Ja arvatkaas mitä, mulla on jo uusi ostoskori täytettynä. Ihastuin noihin vaatemalleihin niin hirmuisesti että lisää on saatava. Mutta laitetaan tilaus ensi kuun puolelle niin ei tule itku kun luottokorttilasku napsahtaa. Mulla kun on nyt oma kortti! Jei!