Tämä postaus sisältää voimakkaita kohtauksia eikä sen takia sovellu lapsille tai herkille ihmisille. Nyt kun on nuot varoituksen sanat sanottu niin itse asiaan.
Perkele.
Innostuin Burda ilmaiskaavoista, löysin aivan ihanaa kangasta, sain kehiteltyä innostuksen ompeluun ja kipattua pojat pihalle.
Sitten vaan klipsklips ja surrur. Kaarroke tuli ommeltua, ja kaikki hyvin kunnes,
Perkele!
Huomasinhan minä että se helma kapenee. Ajattelin vain etteipähän ole niin hölkyhelmainen. No ei tosiaan ole! Helman ympärysmitta on n. 90 senttiä. Kun mekon pujottaa pään kautta päälle niin se jumittaa lantiolle. Mun lantio kun ei täytä missin ihannemittaa 90. Tai siis täyttää ja menee ylikin. Eli mekko jumittuu jonnekin persieen tienoolle. Toisaalta voitte itse kokeilla miltä tuntuu kävellä mekossa, joka on polviin asti, ja helman ympärys on 90 senttiä. Ei hyvä.
Perkeleen perkele!
Kaikki tämä olisi vältetty kun olisin tajunnut mittailla eikä vaan olla euforiassa ihanasta kankaasta. Kaikki tämä kyrsiintyminen olisi vältetty kun olisin lisännyt kaavaan helman kohdalle vaikka edes viisi senttiä ja vetänyt siitä uuden sivusauman. Siten olisin saanut helman ympärysmittaan 20 senttiä lisää, ja se olisi riittänyt. Ehkä.
Kangastahan ei ole tämän enempää ja tykkään tuosta kukkareunuksesta. Enkä tiedä yhtään mitä tälle tekisin. Helmahalkiota mietin, mutta se ylettyisi vyötärölle saakka. Ymmärän kyllä että miespuoliset työkaverini tykkäisivät antavista halkioista, mutta liika on aina liikaa. Jos Anne Burda nyt ilmestyisi oven taakse niin saattasin saada jonniinmoisen väkivaltaisuuskohtauksen. Ai niin, se harppu taitaa olla jo helvetin puolella suunnittelemassa kaavoituksia piruparoille.
Tähän lievästi sanottuna suuttumukseen antaa vielä lisäponttiä ärsyttävä, yhtäkkiä ilmestynyt joku allergia. Aamuisin lähinnä itkettää katsoa peilistä omaa kuvaansa: silmät ovat muurautuneet rähmästä puoli umpeen. Kun rähmän saa lämpimällä vedellä jotenkin sulateltua pois, peilistä katsoo pirtsakan punaiset, kirveltävät silmät. Tuntuu kuin silmissä olisi hiekkaa. Nenä on tukossa ja koko naama turvoksissa. Silmäpussitkin ovat sitä luokkaa että ne hölskyy jos hyppii.
Mitä muuta tähän voi enää sanoa kuin perkeleenperkeleenperkele.
Päätin palkita itseni huivin valmistumisesta ostamalla lankaa. Ihanaisen pehmoista bambua! Huonona päivänä tätä voi silitellä poskea vasten ja taas tuntuu paremmalta.
Vaikkakin olin vakaasti sitä mieltä että seuraavassa projektissa jonka aloitan ei ole sitten yhtäkään langankiertoa tai yhteenneulomisia niin kuinkas kävikään? Vannomatta siis paras.
Olipa oikea kuningasidea lähteä aamulla potkupyorällä töihin. Ideoitten idea! Jo menomatkalla alkoi arveluttaa, ja kotimatkalla olisi hinausapu ollut paikallaan. Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään vaan ensi perjantaina uudestaan. Syksyyn mennessä perskannat ovat terästä ja reidet kuin pylväät. Tai niinhän mä luulen.
Kovasti olen askarrellut pitsihuivipyörylän reunuksen kanssa, mutta on sitä vielä jäljellä. Tudorsin kiemuroita katsellessa eilen illalla piti välillä vähän purkaakin, ja pitsin purkaminen on just sieltä. Mutta kunhan saan tämän valmiiksi aloitan ainaskin viisi eri työtä. Tai vaiks kymmenen! Tullut tässä vähän patoutumia kun virikkeitä on vaikka kuinka mutta huivi on ollut tukkeena. Lasten neuleisiin olen Ravelryn ihmemaailmasta löytänyt virikkeitä, samoin se Babette-peitto ahistelee jatkuvilla milloinmilloin kysymyksillään. Aiemmin tilaamani japanilaiset kirjat ovat myös alkaneet ihmetellä milloin meistä neulotaan jotain. Niissä kirjoissa vaan on niin helkkarin paljon kaikkea. Ja, ja, ja...voisiko kesäloman pyhittää kokonaan neulomiselle? Jos törkkäisi siipan ja pojat jonnekin kesäsiirtolaan? Vai onko siirtoloita enää olemassa? Lapsena minusta koko kesäsiirtola sana kuulosti arveluttavalta.
Ai niin meillä on uudet naapurit. Olkkarin seinää vasten kasvan kärhön, se on siis ulkopuolella, sekaan on viherpeippo tehnyt pesän. Huomattiin se ihan sattumalta. Pesä itseasiassa näykyy ikkunasta meidän olkkariin, ja ollaan seurattu kun linnut kantavat nokka vääränä poikasilleen ruokaa. Hirmunen vikinä alkaa kun emo tulee. Yleensä poikaset ovat pesän pohjalla kun emot ovat poissa, tänä aamuna sieltä näkyi kaksi pientä päätä kun ruokaa odottelivat. Ruman suloisia. Saas nähdä kun poikasten tulee aika lähteä pesästä. Kuvasta pesää ei oikein erota, nuolen pää osoittaa kohti pesässä kököttäviä poikasia.
41 328 silmukan ja kuuden viikon jälkeen Diamond madeira kuvio on valmis, ja olen päässyt reunuksen kimppuun. Montako silmukkaa tuli neulottua sisempiin kierroksiin en lähde laskemaan, koska a) matemaattiset taidot eivät riitä ja b) katso kohta a.
Täytyy myöntää että ensimmäisten uloimman mallikerran kierroksien jälkeen iski jonniinmoinnen epäilys. Tulikohan haukattua liian iso pala? Pahimmilla kierroksilla aikaa kierroksen tekoon meni liki tunti, ja reippaan tunnin neulomisen jälkeen silmät olivat työn intensiivisestä tuijotuksesta väsyneet ja harittivat. Oli pakko tehdä the Suunnitelma. Jos kuviota pitää toistaa 72 kierrosta niin tekasen joka viikko 12 kierrosta, mikä ripoteltuna pitkin viikkoa ei tarkoita kohtuuttomia hetkiä kerralla työn ääressä. Ja siinähän se sitten syntyi lukujärjestyksen mukaan. Ei kuulosta järin rentouttavalta, mutta siten sain työn pysymään aikataulussaan ilman järjettömiä paniikkineulomisia.
Nyt olen paukuttanut reunusta n. 30 toistoa, vielä reipas 80 jäljellä. Tavoitteena on saada huivi tämän kuun loppuun mennessä valmiiksi, niin ei tartte sitten enää stressata tämän kanssa. Sitten voisi aloittaa jotain uutta. Jotain pientä ja rentouttavaa. Vaikka Babette-peiton?
Mutta pieniä vinkkejä tän pyörylän pingoittamiseen kaipaisin. Kannattaako ympyrästä ekaks mittoa 1/4 osan merkit ja siitä pikkuhiljaa venytellä ympyräksi vai miten kannattaa edetä? Lanka on kashmirin ja silkin sekoitetta eli hyvin pehmeää ja hieman pelkään ettei pingotus pysy huivissa erityisen hyvin vaan se lurpsahtaa ajan myötä. Voisiko siihen tupsauttaa ripauksen tärkkiä tai jotain?
Olen useana päivänä istunut koneen ääreen ja yrittänyt kirjoittaa jotain. Mitään ei synny. Paljon varmasti löytyisi sanottavaa tai jopa vaahdottavaa. Nyt vaan ei lähde.
Kirjoitusinspiraatiota odotellessa taidan ommella. Siihen inspiraatio kyllä löytyy. Huomatkaa täysin saman väriset napit ja kangas!
Mariesta jäi tähteiksi kolme vyyhtiä Thalia-lankaa. Jos jotainniin kiinnostaa niin laittaapi postia. Hinta kolmelta vyyhdiltä yhteensä 15 euroa.
