lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Tämä postaus sisältää voimakkaita kohtauksia eikä sen takia sovellu lapsille tai herkille ihmisille. Nyt kun on nuot varoituksen sanat sanottu niin itse asiaan.

Perkele.

Innostuin Burda ilmaiskaavoista, löysin aivan ihanaa kangasta, sain kehiteltyä innostuksen ompeluun ja kipattua pojat pihalle.

Sitten vaan klipsklips ja surrur. Kaarroke tuli ommeltua, ja kaikki hyvin kunnes,

Perkele!

Huomasinhan minä että se helma kapenee. Ajattelin vain etteipähän ole niin hölkyhelmainen. No ei tosiaan ole! Helman ympärysmitta on n. 90 senttiä. Kun mekon pujottaa pään kautta päälle niin se jumittaa lantiolle. Mun lantio kun ei täytä missin ihannemittaa 90. Tai siis täyttää ja menee ylikin. Eli mekko jumittuu jonnekin persieen tienoolle. Toisaalta voitte itse kokeilla miltä tuntuu kävellä mekossa, joka on polviin asti, ja helman ympärys on 90 senttiä. Ei hyvä.


Perkeleen perkele!

Kaikki tämä olisi vältetty kun olisin tajunnut mittailla eikä vaan olla euforiassa ihanasta kankaasta. Kaikki tämä kyrsiintyminen olisi vältetty kun olisin lisännyt kaavaan helman kohdalle vaikka edes viisi senttiä ja vetänyt siitä uuden sivusauman. Siten olisin saanut helman ympärysmittaan 20 senttiä lisää, ja se olisi riittänyt. Ehkä.

Kangastahan ei ole tämän enempää ja tykkään tuosta kukkareunuksesta. Enkä tiedä yhtään mitä tälle tekisin. Helmahalkiota mietin, mutta se ylettyisi vyötärölle saakka. Ymmärän kyllä että miespuoliset työkaverini tykkäisivät antavista halkioista, mutta liika on aina liikaa. Jos Anne Burda nyt ilmestyisi oven taakse niin saattasin saada jonniinmoisen väkivaltaisuuskohtauksen. Ai niin, se harppu taitaa olla jo helvetin puolella suunnittelemassa kaavoituksia piruparoille.

Tähän lievästi sanottuna suuttumukseen antaa vielä lisäponttiä ärsyttävä, yhtäkkiä ilmestynyt joku allergia. Aamuisin lähinnä itkettää katsoa peilistä omaa kuvaansa: silmät ovat muurautuneet rähmästä puoli umpeen. Kun rähmän saa lämpimällä vedellä jotenkin sulateltua pois, peilistä katsoo pirtsakan punaiset, kirveltävät silmät. Tuntuu kuin silmissä olisi hiekkaa. Nenä on tukossa ja koko naama turvoksissa. Silmäpussitkin ovat sitä luokkaa että ne hölskyy jos hyppii.

Mitä muuta tähän voi enää sanoa kuin perkeleenperkeleenperkele.

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Kun oikein laitettiin höyry päälle niin Lace Ribbon Scarf oli äkkiä valmis. Ja siitä tuli miilaiks-sarjaan kuuluva. Tämmöisen kanssa onkin toimittava nopsaan, koskapa mallikerta saattaapi alkaa puuduttaa muutaman kymmenen toiston jälkeen. Eli neulottava on vaudikkaasti niin kauan kuin intoa piisaa!



Malli:
Lace Ribbon Scarf, Veronik Avery/Knitty.com
Lanka: RYC Soft Bamboo, himppua vajaa 4 kerää = n. 200 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: n. 25x200 cm


Lanka on kyllä niin ihanan pehmoista että! Useaan otteeseen piti neulomusta silitellä. Pehmeys ja himmeä kiilto antavat anteeksi sen että lanka silmuuntuu helposti ja kun sen on kerran saanut hajoitettua osiin ei paluuta ole. Lisäksi lanka on tosi painavaa. Bambu olisi varmasti ihanaa jossain paidassa tai topissa, mutta en edes uskalla ajatella kuinka paljon sellainen painaisi, ja kuinka kamalasti se käytössä venyisi. Tämäkin hujahti pingotuksessa aivan hirmuisesti vaikka pingotus olikin vaan huivin asettelu tasaiselle eikä mitään sen kummempia venyttelyjä.

Huivi toimisi ehkä paremmin vähän ohuemmasta langasta, mutta ei valiteta. Tää tuntuu niin ihanalta!


Illalla kävimme tivolissa, ja huivi pääsi sinne testiin. Testaus sujui muuten hyvin paitsi että pojan lippiksen tarranauha tarketui huiviin ja tuli aikas rumat jäljet. Höh.

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Päätin palkita itseni huivin valmistumisesta ostamalla lankaa. Ihanaisen pehmoista bambua! Huonona päivänä tätä voi silitellä poskea vasten ja taas tuntuu paremmalta.

Vaikkakin olin vakaasti sitä mieltä että seuraavassa projektissa jonka aloitan ei ole sitten yhtäkään langankiertoa tai yhteenneulomisia niin kuinkas kävikään? Vannomatta siis paras.

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Olo on huojentunut. Raivokkaan loppurutistuksen jälkeen Shetland Tea Shawl on valmis. Henkisiä fanfaareja kiitos!




Jaksan yhä vaan edelleen ihmetellä miten siitä juuri puikoilta vapautuneesta onnettomasta mytystä voikin pingoituksen jälkeen tulla jotain näin kaunista. Nyt vasta tuntuu että niillä lukemattomilla nikutetuilla tunneilla oli joku merkitys.




Malli: Dale Longin Shetland Tea Shawl, Gathering of Lace -kirjasta
Lanka: ColourMart Cashmere/Silk 3/45NM lace weight (lace weight in my as, cobwebbiä tää on!)
Paino: 68 g, oho!!
Puikot: 3 mm
Koko: halkaisja n. 150 cm
Kenelle: tulevan kesän morsiammelle hunnuksi
Muuta: lisäsin yhden mallikerran Diamond madeira kuviota reunaan että huivista tulisi tarpeeksi iso.

Olihan siinä urakka. Kuviot olivat aikas vaikeita, varsinkin siis tuo levein ja höttösin osuus. Sai silmä tarkkana vahata yhteenneulomisisa ja langankieroja, joita riitti ihan tarpeeksi. Mutta taitoa enemmän tässä kysyttiin vaan kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä.


Sitten eräs päivä se vaan oli valmis.


maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Työkaveri oli vahingossa tilannut Japanin Amazonista kaksi samaa kirjaa. Hyvä juttu minulle, joka olin heti lähetin käytyä kärkkymässä paketin sisältöä. En ole utelias, vain sangen kiinnostunut. Kirja lähti sitten minun matkaani. Kiitos N! Tilaahan jatkossakin kaksin kappalein.

Kotona kirjaa tutki myös herra LaadunTarkkailijana tunnettu henkilö.


Ilmeisesti hyväksi totesi.

Kirjassa on hauskoja, yksinkertaisuudessaan hurmaavia kirjontamalleja. Japanilaiseen kässäkirjatyyliin uskollisena kuvat ovat hyvin kauniita, seesteisiä lähestulkoon minimalistisia. Täysiä vastakohtia omaan lähes kaaostilassa olevaan elämään.

Tähän samaan fiilikseen sopii hyvin muutama viikko sitten Colourmartilta kotiutunut värjämätön raakasilkkilanka. On taas turkasen ohutta ja haisee pahalle, mutta se tuntu, se tuntu! Kunhan keksin tälle täydellisen mallin niin väri tulee vaihtumaan. Muhun ei tämmösen likaisen valkoiset oikein iske.


perjantaina, toukokuuta 16, 2008

Olipa oikea kuningasidea lähteä aamulla potkupyorällä töihin. Ideoitten idea! Jo menomatkalla alkoi arveluttaa, ja kotimatkalla olisi hinausapu ollut paikallaan. Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään vaan ensi perjantaina uudestaan. Syksyyn mennessä perskannat ovat terästä ja reidet kuin pylväät. Tai niinhän mä luulen.


Kovasti olen askarrellut pitsihuivipyörylän reunuksen kanssa, mutta on sitä vielä jäljellä. Tudorsin kiemuroita katsellessa eilen illalla piti välillä vähän purkaakin, ja pitsin purkaminen on just sieltä. Mutta kunhan saan tämän valmiiksi aloitan ainaskin viisi eri työtä. Tai vaiks kymmenen! Tullut tässä vähän patoutumia kun virikkeitä on vaikka kuinka mutta huivi on ollut tukkeena. Lasten neuleisiin olen Ravelryn ihmemaailmasta löytänyt virikkeitä, samoin se Babette-peitto ahistelee jatkuvilla milloinmilloin kysymyksillään. Aiemmin tilaamani japanilaiset kirjat ovat myös alkaneet ihmetellä milloin meistä neulotaan jotain. Niissä kirjoissa vaan on niin helkkarin paljon kaikkea. Ja, ja, ja...voisiko kesäloman pyhittää kokonaan neulomiselle? Jos törkkäisi siipan ja pojat jonnekin kesäsiirtolaan? Vai onko siirtoloita enää olemassa? Lapsena minusta koko kesäsiirtola sana kuulosti arveluttavalta.

Ai niin meillä on uudet naapurit. Olkkarin seinää vasten kasvan kärhön, se on siis ulkopuolella, sekaan on viherpeippo tehnyt pesän. Huomattiin se ihan sattumalta. Pesä itseasiassa näykyy ikkunasta meidän olkkariin, ja ollaan seurattu kun linnut kantavat nokka vääränä poikasilleen ruokaa. Hirmunen vikinä alkaa kun emo tulee. Yleensä poikaset ovat pesän pohjalla kun emot ovat poissa, tänä aamuna sieltä näkyi kaksi pientä päätä kun ruokaa odottelivat. Ruman suloisia. Saas nähdä kun poikasten tulee aika lähteä pesästä. Kuvasta pesää ei oikein erota, nuolen pää osoittaa kohti pesässä kököttäviä poikasia.



maanantaina, toukokuuta 12, 2008

41 328 silmukan ja kuuden viikon jälkeen Diamond madeira kuvio on valmis, ja olen päässyt reunuksen kimppuun. Montako silmukkaa tuli neulottua sisempiin kierroksiin en lähde laskemaan, koska a) matemaattiset taidot eivät riitä ja b) katso kohta a.

Täytyy myöntää että ensimmäisten uloimman mallikerran kierroksien jälkeen iski jonniinmoinnen epäilys. Tulikohan haukattua liian iso pala? Pahimmilla kierroksilla aikaa kierroksen tekoon meni liki tunti, ja reippaan tunnin neulomisen jälkeen silmät olivat työn intensiivisestä tuijotuksesta väsyneet ja harittivat. Oli pakko tehdä the Suunnitelma. Jos kuviota pitää toistaa 72 kierrosta niin tekasen joka viikko 12 kierrosta, mikä ripoteltuna pitkin viikkoa ei tarkoita kohtuuttomia hetkiä kerralla työn ääressä. Ja siinähän se sitten syntyi lukujärjestyksen mukaan. Ei kuulosta järin rentouttavalta, mutta siten sain työn pysymään aikataulussaan ilman järjettömiä paniikkineulomisia.

Nyt olen paukuttanut reunusta n. 30 toistoa, vielä reipas 80 jäljellä. Tavoitteena on saada huivi tämän kuun loppuun mennessä valmiiksi, niin ei tartte sitten enää stressata tämän kanssa. Sitten voisi aloittaa jotain uutta. Jotain pientä ja rentouttavaa. Vaikka Babette-peiton?

Mutta pieniä vinkkejä tän pyörylän pingoittamiseen kaipaisin. Kannattaako ympyrästä ekaks mittoa 1/4 osan merkit ja siitä pikkuhiljaa venytellä ympyräksi vai miten kannattaa edetä? Lanka on kashmirin ja silkin sekoitetta eli hyvin pehmeää ja hieman pelkään ettei pingotus pysy huivissa erityisen hyvin vaan se lurpsahtaa ajan myötä. Voisiko siihen tupsauttaa ripauksen tärkkiä tai jotain?

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Tein pientä pihamyllerrystä, kaivoin pensaita ylös ja sellaista. Samalla piti taas kerran ihastella kotkasiipiä, jotka kasvua aloitellessaan ovat kertakaikkisen viehättäviä.

Toinen ehdoton kevätkukkasuosikki on kevätlinnunsilmä. Sen vihreänkeltainen kukkameri on jotain aivan uskomatonta mustaa maata vasten. Kuvassa pionin varret punoittavat.


Ja tässä krookuksien kera.


Harrikka-ajelullakin tuli käytyä äitienpäivän kunniaksi, kuvaakin olisi mutta kun ei tullut herra Partanaamalta kysyttyä lupaa niin jätän julkaisematta. Kuitenniin hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalleni ja mummolle myös!

Jalassa roikkuu yks joka haluaa päästä Pikku Kakkosen sivuille, joten neulomisjutuista sitten toisella kertaa.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Onni on: uusi kevättakki!

Kerrankin, kerrankin ompelu onnistui kertalaakista! Ratkomiseen tartti ryhtyä vain kerran ja silloikin vain kolmen sentin pätkältä. Ruksi seinään. Ihan outoa että ompelu sujuu suitsait tosta vaan...


Takin malli löytyy uusimmasta Ottobre lasten lehdestä. Takki oli koossa 170 senttiä. Mittailin kaavoja ja tulin siihen tulokseen että jos laitan pari senttiä sivusaumoihin niin se on siinä. Lisäsin takkiin vuoren, mutta muuten mentiin ohjeitten mukaan. Kankaat ovat Eurokankaasta ja napit löytyivät Nappi-Kikan Retropäiviltä pari kuukautta sitten.

Onnistumista varmaan avitti herra LaadunTarkkailija, joka silmä tuimana katsoi etenemistä. Tosin herra haluasi sittemmin vähän turhan innokkaasti testata neulan terävyyttä, jolloin herra LaadunTarkkailija poistettiin leikkimään legoilla.

Mutta takki, voi että minä tykkään!


Joskus olen lukenut postauksia joissa mietitään sopiiko omilla töillä hehkuttaa. Kyllä niillä pitää ja täytyykin hehkuttaa, jos kerran tuntee onnistuneensa. Mikään ole ärsyttävämpää kun yritetään olla vaatimattomia tääonnytvaantämmönen. Hitto vie, olkaa ylpeitä kädentaidoistanne! Se että arvostaa itseään ja taitojaan ei ole sama kuin leveily.

Kävinpä minäkin tsekkamassa uuden blogilistan. Vähän aikaa mietittyäni että mitä tämä muistuttaa tajusin: se on kuin joku myydyimpien levyjen top 40 lista. Kuka on viikon ykkönen, kuka laskee ja paljonko, ja milläs sijalla sitä eilen oltiinkaan. Tätäkö se nyt sitten on?

maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Olen useana päivänä istunut koneen ääreen ja yrittänyt kirjoittaa jotain. Mitään ei synny. Paljon varmasti löytyisi sanottavaa tai jopa vaahdottavaa. Nyt vaan ei lähde.


Kirjoitusinspiraatiota odotellessa taidan ommella. Siihen inspiraatio kyllä löytyy. Huomatkaa täysin saman väriset napit ja kangas!


Mariesta jäi tähteiksi kolme vyyhtiä Thalia-lankaa. Jos jotainniin kiinnostaa niin laittaapi postia. Hinta kolmelta vyyhdiltä yhteensä 15 euroa.