maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Ihana kun kevät on vihdoin tullut. Krookukset jo puskevat lehtiä mullan seasta, ja lumikello on avannut kukkansa. Sunnuntaina nautittiin auringon lämmöstä takapihan terassilla. Kersat leikkivät vesi-ilmapalloilla ja minä virkkasin. Muistanutkaan miten kivaa on olla pihalla kun ei tartte palella.

Viikonloppuna ryhdistäydyin muutenkin ja tein Marien valmiiksi. Pienistä matkan varrella syntyneistä epäluuloista huolimatta tästä tuli ihan mukava. Saatan jopa laittaa vappuna päälle.


Marien pitsimekko

Malli: Louisa Harding, Moda 2/2008
Lanka: Louisa Harding Thalia, 350 g
Puikot: 8 mm
Fiilis: jepjep!

Täytyy sanoa että olipa yllättävä lanka. Thalia on nauhalankaa joka neulottuna näyttää oikealta langalta. Vaikka se on suht paksua niin se on kevyttä ja ilmavaa. Pehmoista muttei lörpsöä. Lankaa oli ihan hyvä neuloa, jos käytössä oli liukkaat Addit, muovipuikoilla hommasta ei tullut mitään.


Tein mekon pyörönä, koska saumojen ompelu ei oikein napannut. Loin silmukat m-kokoa varten ja kun olin neulonut n. 20 senttiä tuntui että joku on pielessä. Silmukat pois puikoilta ja mittaamaan. No onhan se ahteri leveä mutta että 140 cm...vähensin sitten 32 silmukkaa pois ja johan alkoi olla oikeassa mitassa. Hassua kyllä olin testannut tiheyden ja sen piti olla 1:1. Mutta ei sitten tainut olla. Ohjeesta on muuten unohdettu pois tuo rinnan alla oleva reikäkuja. Piti mittoa mihin kohtaan sen laittaisi. Vyötärö oli tavoitteena, mutta jonniinmoisen mittavirheen tuloksena se tuli tuohon. Sen seuraksena näytän olevan pieniin päin.


Vaikka neule on aika paksu niin se on kuitenkin laskeutuva ja kevyt, vain 350 grammaa ja se on näinkin pitkältä mekolta vähän. Tiedä sitten miten tämmönen lanka kestää käyttöä, nuhjaantuuko istuessa takapuolen alta. Toisaalta tämmöistä mekkoa nyt joka päivä päällä pidetä, enemmän taitaa olla juhlakäytöllä.

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Se on ilmeisesti kevättä ilmassa koska minuun on iskenyt vallan mahoton virkkausvimma. Kesän korvilla kaikki neulomishommat alkavat maistua puulta. Kuten eräs Mariekin, josta puuttuisi enää hihat. Lisäksi Mariessa tökkii yksi kuvioraita joka osuu suoraan takapuolen tietämille saaden sen näyttämään isolta. Pehva ei siis ole iso, se vain näyttää siltä.

Virkkaukseen palatakseni niin eilen illalla laitoin hösseliksi ja akuutimpaan virkkausintoon tein tämmöisen kokeilun.


Liian pienellä koukulla ja paksulla langalla, kun oikean kokoista koukkua ei löytynyt. Minusta tämä näyttää sen verran lupaavalta että näitä voisi syntyä useampikin, ja yhdessä voisivat kokoontua jonniinmoiseksi peitoksi. Saas nähdä mitä tulee.

Postissa oli kuitenkin tullut Vintage Crochet-kirja, ja se sai virkkaustäpinät ihan tappiin. Kerrankin kirja josta voisi toteuttaa likipitäen jokaisen mallin!


Jos vaikka aloittaisi tällä takilla


ja jatkaisi mekolla.


Sitten vois tehdä rintarossia, laukkua, tyynyä...


Piti sitten vielä kuvata kuvausalustana ollut Ikean peitto. Oli niin herkullisen värinen.

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Lopetin ruikutuksen ja katsoin mihin se 50 metriä lankaa riittää. Sehän riitti vaikka mihin! Nyt on niin nappilistat kuin kauluskin, katsokaa vaikka.


Tryffeli
Malli: Truffle Cardigan / Megan Rogers
Lanka: Colourmart Silk 5/19 NM DK weight, 300 g
Puikot: 4 mm
Fiilis: hyvä!

Tulihan tästä hyvä vaikkei sellainen kuin alunperin visioin, mutta jos lanka loppuu kesken niin sitten on improvisoitava. Kauluksesta olisin halunnut vähän korkeamman, nyt sen virkaa tekee virkattu pykäreuna. Samanlaisen virkkasin oikeanpuoleisen napituslistan jatkoksi. Lankaa jäi kaikkiaan yli n. metri. Toisaalta voidaan ajatella positiiviesti että eipä jäänyt tyhmää pikkunöttöstä nurkkiin pyörimään!


Colourmartin langoissa on se öljy, joka pitää pestä langasta pois. Mietitytti mahtaako neule kutistua tai laajeta ennalta arvaamattomiin mittoihin. Pientä kutistumista ehkä tapahtui. Väriä pesussa irtosi aivan kamalasti, ja vedessä neule muuttui aivan pelliksi. Märkänä neule haisee autotallille, bensalle tai jollekin sellaiselle. Onneksi haju hälvenee kuivana.


Parhautta on kuitenkin takin olematon paino, vain 300 grammaa. Ja silkki tuntuu aina silkiltä. Nam. Samoin tykkään valtavasti tuon langan tweedimäisyydestä. (Nuot läntit selässä ovat sitten auringonvaloa, toim. huom.)

Napeista en ole vielä ihan satavarma, varanapitkin on ostettuna jos nämät metalliset jonain päivänä tuntuvat huonolta valinnalta.

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Houston, we have a problem...



Niin Tryffeli olisi kaulusta ja napituslistaa vaille valmis.

Mutta lankaa on jäljellä tämän verran eli n. 50 metriä, ja puuttuvia osia ei tästä taiota. Mikä siis avuksi? Ideoita kiitos!


Omia ajatelmia:
  • ensimmäiseksi ajattelin vetskaria kunnes muistin kuinka sitä neuleissa inhoan.
  • virkkaisinko pieniä nappisilmuja etureunaan ja tekisin kauluksen reunaan pitsin virkkaamalla.
  • neuloisinko jäljellä olevasta langasta niin korkean resori kaula-aukkoon kuin siitä tulee ja virkkaisin leveän pitsin napituslistoiksi eri väristä.
  • neuloisinko toiseen etureunaan niin leveän resorin kuin tulee ja toiseen etureunaan ja kaulukseen virkkaisin eri värillä leveän pitsin
  • vai mitä ihmettä neuleelle teksin?

Virkkauslangaksi olen ajatellut Silke Tweediä, jota löytyy punaisena ja sinapinkeltaisena
varastosta. Lanka ei siis ole lime kuten kuvassa. Vaaleanpunaisesta ehkä tykkäisin eniten, mutta käsittääkseni SilkeTweediä ei saa Oulusta enkä jaksa alkaa yhtä kerää tilailla.

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Haastettin mukaan kuvaamaan keltaista.

Helpommin sanottu kuin tehty. Keltaista ei meinannut löytyä, ei millään. Se ei ilmeisesti ole meidän väri?


Kuvassa näkkileipää, essu, kylpyankkoja ja Turilas. Viimeksi mainittu ei tosin ole keltainen mutta vähän sinne päin.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Lähetti kantoi minulle perjantaina työpaikalle paketin Japaninmaalta. Täytyy tunnustaa että iltapäivällä tuli tehtyä vähän muutakin kuin töitä.


Kirjojen mallit ovat pistäneet pään vallan pyörälleen. Vähän väliä huomaan istuvani jokin noista kirjoista sylissäni ja miettiväni miten yhdistellä malleja, ja oisko tuo vai tuo vai?


Valkokantinen kirja on mielestäni kaikkein paras. Toki noissa kahdessa muussakin on vaikka mitä aarteita, ja selitettynä kuvin ne neulomismerkit, jotka valkokantisessa on selitetty vain japaniksi. Ja ne merkit kuulkaas ovat pikkasen erit kuin meilläpäin maailmaa. Kaikenmaailman silmukankiertoja ja ihmevirityksiä.


Virkkauskirjassa on erilaisia neliöitä, ympyröitä, kolmioita sekä kuusi- ja kahdeksankulmioita. Sekä miten niitä yhdistellään pinnaksi. Kesää kohden virkkauskuume aina nousee eikä tämä opus kuumetta ainakaan laske. Onneksi symbolit näyttävät olevan tuttuja, niitä kun ei ole "suomennettu" missään.

Ken kirjoja halajaa niin Japanin Amazoniin mars. Hakusanalla knitting on hyvä aloittaa. Sivuja saa välillä englanninkielisenä, se auttaa ainakin tilin luomisessa. Kannattaa tilata useampi kuin yksi kirja, koska postikulut ovat aikamoiset, ne eivät kuitenkaan merkittävästi nouse jos lähetyksessä on useampi opus. Kirjat tulivat perille noin viikossa. Eli viisi kertaa nopsempaan kuin comin puolelta...

keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Viikonloppuna mietin että joskus voisi harkita kerran tai kaksi ennenkuin päästää suustaan sanat: "Voin mä sen sulle neuloa!"


Oskari Olemattoman kanssa on edetty jo Diamod Madeira -kuvioon, joka on suhteellisen haastava. 14 silmukan mallikerrassa on pahimmillaan vain kaksi oikeaa silmukkaa, loput ovat langankiertoja ja erilaisia yhteenneulomisia. Lisähupina koko kerroksella on 574 silmukkaa ja mallikertaa olisi tehtävä yhteensä 74 kerrosta. Yhden kerroksen tekoon menee n. puoli tuntia. Että siinäpähän neulot. Ja neulot ja neulot... mutta tämähän tehdään. Sinnillä loppuun saakka! Prkle!

Mutta jos tuntuu että hirmuisesta nitkuttamisesta huolimatta ei mitään tapahdu voi välillä syliin ottaa yhden toisen neuleen ja johan tapahtuu. Yksi silmukka on n. sentin suuntaansa.


Tämä lumi/räntä/sössöpyry johtuu muuten vain ja ainostaan siitä että aloitin pyöräilykauden. Saas nähdä pääsenkö huomenna pyörällä minnekään. Kun tuo sössö tuosta jäätyy niin se on hurlum hei ja Soile linja-autoon.

Tuota harmautta ja ankeutta pitänee piristää värillä, sillä jos jollain niin sillä on väliä. Kuvassa tämän hetkiset lempivärini. Petroolia tosin vain pieninä annoksina.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Multa pyydettiin prosessikuvia Tryffelin teosta, joten tässä olkaatten hyvät.


Takki aloitetaan kranssin teolla, eli kaarrokkeella. Kaarevuus saadaan aikaiseksi lyhennetyillä kierroksilla, joita tein joka toisella nurjalla kierroksella, palmikoiden välissä. Sekä mikä ihmetyttää on miksi sisäkurvin palmikkokuvio näyttää erilaiselta vaikka se on tismalleen samalla tavalla tehty kuin ulkokurvi. Johtuuko sitten lyhennetyistä kerroksista vai tähtien asennosta?

Sovittelin kaarroketta sitä mukaa kun se edistyi ja sitten kun se meni mukavasti kaulan ja harteitten kohdalta ympäri päättelin silmukat. Ja vasta nyt huomaan että viimeinen sisäkurvin palmikoiden kierto on tehty väärin. Toisaalta hyvähän se nyt on huomata kun korjaaminen on vielä helppoa.

Sen jälkeen katsoin assistentin avulla olka"sauman" paikat jotka merkittiin. Pientä pähkäilyä miten sovitan vartalo-osaa ja kaarroketta yhteen. Keksin neulata kaarrokkeen toiseen takkiin kiinni, ja sovitus helpottui huomattavasti, varsikin kun vanha takki oli samankokoinen kuin nyt valmistuva.


Vartalo-osaa tekemään. Kun kappaleet olivat tarpeeksi korkeat kaarrokkeen aloittamiseen, asettelin kappaleen kaarrokkeen alareunaan, ja laskin kuinka monta silmukkaa pitää päättää että menee kaarrokkeen kanssa yksiin. Päätin silmukat, neuloin kerroksen loppuun sekä uuden kerroksen että pääsin takaisin päättelykohtaan. Sitten asettelin kappaleen taas kaarrokkeen reunaan ja laskin pääteltävät silmukat. Näin edeten loppuun saakka. Eli ei erityisen tieteellistä mutta toimivaa.

Sama homma takakappaleelle. Etu- ja takakappaleen kaareet menevät vähän eri tavalla, joten silmukoita päätellään eri määrät.


Tässä kuvassa on vartalo-osa valmiina. Tuohon keskelle tulee aikoinaan napituslista.


Tässä taasen kaarroke aseteluna vartalo-osaan. Neulos on sinänsä anteeksiantavaista kankaaseen verrattuna että muutaman silmukan heiton voi aina osia yhteen ommellessa piilottaa saumoihin.

Nyt puikoilla ovat hihan alut, ja mietinnässä minkälaisen kauluksen tekisin. En ole korkeitten kaulusten ystävä, joten samalaista kuin alkuperäisessä tuskin teen. Mutta tehdään ensin hihat ja katsotaan mikämoisiin virityksiin jää lankaa. Painava tästä takista ei tule. Tähän mennessä lankaa on mennyt n. 200 grammaa!

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Tää olis niinku täpinöissään.

Pääsiäisenä sain aikaiseksi kehiteltyä vallan tavattoman päähännouseman Modassa olleesta Marie-mekosta. Joten Thalia-lankaa metsästämään. Oli vähän huono tuuri, joko sitä ei ollut, tai oli just loppu, ei lähetetty Suomeen, lähetettiin Suomeen mutta järettömillä postikuluilla...

Kun päähännousema vaan pullistui, ja mekko tuli uniinkin asti, piti ottaa härkää sarvista, ja tilata maksoi mitä maksoi. Olin jo täyttämässä virtuaaliostoskoria kun tuli fiilis että pitää tarkastaa sähkisposti. No, ylläripylläri oli suuri kun Englannista oli tullut postia että ovat saaneet lisää lankaa, vieläkö kiinnostaa. No takuulla kiinnosti koska tarjous oli yli 20 euroa halvempi kuin tilaus jota olin just ollut tekemässä.

Suosittelen lämpöisesti Consider the Lily kauppaa. Valikoima ei ehkä ole se maailman suurin ja kaunein. Mutta hinnat ovat järjelliset ja postikulut! Puolen kilon paketti Englannista omaan postilaatikkoon n. 4,30 euroa! Hitto, sillä hinnalla saa edes Suomessa pakettia lähetettyä.


Ja entäs lanka sitten? Pehmoista, ihkua. Jännää että nauhalangastakin voi neuloa hyvännäköistä pintaa. Tosin muovipuikoilla neulottuna yhtä tuskaa.


Vaikka hinku aloittaa mekko olisikin kova, niin erään toisen prokkiksen kanssa on niin mielenkiintoinen vaihe menossa että aloitus saa odottaa. Tryffeli sai aikaiseksi riemunkiljahduksia. Eilen illalla pääsin etukappaleen ja kaarrokkeen sauman kohtaan, ja onnistuin. Ihan tosta vaan mututuntumalla. Shake baby, shake!