maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Voi pylly. Voi pyllynpyllynpyllynpylly. Neuloa nikutin takakappaleen. Vasemman etukappaleen jälkeen pientä pähkäystä että näyttääpä kapoiselta. Verrattiin takakappaleeseen, mitattiin, ihmeteltiin, tutkittiin ohjetta, kohautettiin olkaa ja jatkettiin. Neulottiin oikea etukappale puoleen väliin kunnes valkeni mikä mättää.
Etsi kuvasta virhe.

Purpurpurkuun meni. Voi pylly.

lauantaina, helmikuuta 23, 2008

Kävin aamullaColourmartilla ostoksilla. Jopa oli valinnan vaikeutta! Kaikenlaista ihanuutta ja paljon. Päädyin sitten loppujen lopuksi rosoiseen silkkilankaan sekä silkin ja kashmirin sekoitteeseen. Olisi ollut vielä yhtä huiviin sopivaistakin - reilu kaksi kilsaa lankaa yhdessä kartiossa - mutta tsekataan ensin nämät. Jännityksellä odotetaan millaista lankaa posti tuo.

Silke-tweedin kanssa sujuu hyvin. Ja vielä paremmin kun hylkäsin 2,5 mm puikoilla nikuttamisen, laitoin langan kaksinkerroin ja vaihdoin puikot 4,5 millisiin. On se vaan ihana lanka!


Kalevassa oli -30 % alekuponki Sinooperiin ja pitihän sitä sitten käydä vähän koristenauhaa ostamassa. Tunnustetaan ettei ole mitään hajua mihin näitä käyttäisin saati raaskinko käyttää mihinkään. Voinpahan aina välillä silitellä?

Kodin Anttilassa taasen iskin silmäni säästönorsuun. Norsulla on korkeutta liki 30 senttiä. Tämmösiähän oli silloin joskus 80-luvulla Säästöpankissa. Mulla oli sellaisia pienempiä. Eivät vaan taida olla enää tallessa?

Ai niin. Meidän pieni oppi kävelemään tuossa muutama viikko sitten. Nyt se kipittelee ympäri kotia ihan vaan kävelemisen riemusta. Jotenkin sen kävelemiseen ei ole vielä tottunut. Vieläkin hämmästyttää kun se seuraa perässä makkariin tai kävelee ovelle vastaan kun tulen töistä. Eilen se pääsi eka kertaa itse kipuamaan meidän sänkyyn, ja voi sitä voitonriemuista ilmettä! Oppisi vielä tulemaan alas ilman kolinoita.

torstaina, helmikuuta 21, 2008

Hei kiitos teille kaikille jotka niin kauniisti olitte Talo-täkkiäni kommentoineet! Kiitos! Aina ne kommentit vaan niin kovasti jaksavat mieltä lämmittää. Tässä teille virtuaalikukkasia:

Tuli niin kivoja kuvia että laitetaanpa pari lisää.



Käyttämästäni vanusta oli kyselty. Se on ihan tavallista vanua jota kangaskaupoista saa. Muistaakseni 150 grammaista. Kerran olen yhdessä täkissä käyttänyt puuvillavanua, joka on kyllä noin ziljardi kertaa tavisvanua parempaa. Puuvillavanulevy pysyy pöyhkeämpänä verrattuna tavisvanuun joka lätsähtää noin kahdessa minuutissa. Puuvilla vaan on kamalan painavaa ja sitä pitää käyttää tosi ohkaisena että sitä pystyy jotenkin järjellisesti tikkaamaan.

Täkin tekoon meni pikkasen päälle kuukausi, ja joka ilta aina vähän tuli väsättyä. Olen huomannut että mun on helpompi tehdä ja saada myös valmiiksi jotain näin suurta kun teen itselleni aikataulun. Päätän vaikka että näin ja näin paljon pitää tehdä siinä ja siinä ajassa. Kuulostaa varmaan vähän pöljältä mutta kokemuksesta tiedän että se toimii. Jos vaikka tikkausvaiheen jättää kuukausiksi roikkumaan niin se kans roikkuu. Samointein vaikka vuoden.

Paljon oli puhetta myös kärsivällisyydestä. Ihmiset jotka tuntevat minut IRL eivät ehkä ensimmäisenä adjektiivina minusta sanoisi että olen kärsivällinen. Joissain asioissa olen hyvinkin kärsivällinen ja jaksan näpertää ja värkätä, joissain asioissa käämit palavat sekunnin tuhannesosassa ja roihuavat niin että huuto kuuluu naapurikuntaan saakka. Roihahtaminen on yleisempää kyllä ihmisten välisissä asioissa. Pahvit palaa heti jos pitää jonkun kohkaajan kanssa toimia tai selittää tuhanteen kertaan jotain täysin päivänselvää ja loogista asiaa. Minusta olisi tullut totaalisen surkea opettaja. Olisin kuitekin pauhannut ekaluokkaisille kun ne eivät opi lukemaan kahdessa sekunnissa jne.

Mutta nyt kun täkit ja sellaiset on saatu pois alta niin back to basics.

tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Sunnuntaina neljän tunnin maratonvärkkäyksen jälkeen Talo-täkki valmistui. Kuvia olkaatten hyvät. Ja varoituksen sana, niitä on monta! (Ja niiden lataaminen oli yhtä tuskaa...)





Pelkäsin kovasti että tästä tulisi liian imelä, nössösössön söpöily. Mutta pelko oli turha, vaikka kyllähän tämä söpöstelypuolella aikas voimakkaasti jyllääkin. Sopivissa rajoissa kuitenniin.

Speksejä sen verran, että malli löytyy Tone Finnangerin Sew pretty homestyle (Tildas hus i norske) kirjasta.


Suurensin täkkiä, että sain siitä parisängynpeiton kokoisen eli n. 210x240 cm. Lisäsin muutamia kuvioita ja levensin reunakaitaleita.


Kaikki kirjailut ja aplikaatiot ompelin käsin, joka oli ylläri ylläri aikas mukavaa puuhaa. Tikkaukset on tehty myös käsin ja se ei ollut loppupeliessä niin mukavaa. Tikkaamiseen meni vähän reilu viikko, jokaisena päivänä toista tuntia tikuttamista. Plääh.

Kankaista sen verran että beige kangas on Amoriinista. Muut yksiväriset kankaat sekä vihreä-valkoruudullinen Löytö-palasta. Pallo- ja ruutukankaat Eurokankaasta, ruusukangas kirpparilta ja punavalkoruudullinen Ihana Livingistä äitin Kuopion reissun tuliaisina.


Ja fiiliksestä vielä sen verran että olen onnellinen mutta väsynyt. En ihan heti ala saman mittakaavan projektiin. Nyt jotain nopsaa ja simppeliä kiitos.

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Tik tak tikka tikkaa.
Tikuti tak eikä koskaan lakkaa...


Käykääpä muuten katsastamassa kun Satu on suunnitellut hienon kuosin ja painattanut pakat pellavakangasta. Varmasti aivan upea tunne pitää itse suunnittelemaansa kangasta valmiina pakkana sylissään!

perjantaina, helmikuuta 15, 2008


Nyt tietty jollekin voisi tulla mieleen että Soilella suttaa. Lepakot vallanneet liinakomeron, purut ovat kastuneet...

Mutta ehei, mulla oli Visio. Ja kymppikoon puikot.


Joten poika sai Karvakorva-pipon. Nalle-koriste piti virkata kiireen vilkkaa, koska siippa alkoi sovitella samaista piippaa omaan päähänsä. Sen päässä tää ei enää näyttänyt lutuiselta vaan..mmm, naurettavalta.


Pikkasen iso piposta tuli, mutta eipähän palele korvia, eikä silmiä.


Pienintäkin pipo kiinnosti. Lanka oli siis Novitan Foxy, puikot 10 mm, aikaa tunti pipolle ja saman verran koristeelle.

Sitten takasin tik-tik-tikkaamaan. Hieman alkaa jo jurppia.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Talotäkki on edistynyt tikkausvaiheeseen ja voe pojat miten mä tykkään siitä! Siis täkistä. Tikkaaminen ei ole niin erityisen mediaseksikästä. Tekisi kovasti mieli näyttää kuvia, mutta tikkaan vielä enemmän, ompelen reunapäärmeet ja sitten.

Lohikäärme-huivikin valmistui linja-autoneuleena. Mutta olipa se vaikea kuvattava. En saanut värejä edes sille seinälle. Kuviin tulee aina jotain vaaleanpunaista höttöä tai violettia, jota langassa ei ole. Lanka on oikeammin punaista tummanpunaisin tehostein. Sellaista vattusurvosta.


Ja sitten jos väri oli suurinpiirtein kohdillaan, niinkuin yllä, oli kuva muuten huono...aarhg! Mutta muuten mukava lanka.


Mulla on nyt joku perversio tämmösiin möykkylankoihin. Vaikkei tää mitenkään möykkyistä olekaan.

Malli: Vilman Lohikäärme-huivi
Lanka: Marks&Kattens Iceland, n. 150g (tässä kuvassa väri on aikas kohdillaan)


Puikot: 7 mm
Muuta: ei jää näille nurkille vaan lähtee R:lle Jyväskylään. Evakuion kauppaan jääneet loput kerät itselleni, tahtoisin niistä takin...tiedä sitten riittääkö kuusi kerää kovin kummoseen. Jää nähtäväksi.

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Tammikuun loppupuolella jännitettiin pojan kanssa koneen ääressä ebay huutokaupan loppua. Tuuletettiin kovasti kun nalli napsahti meidän hyväksi. Eilen voittosaalis rantautui Saksanmaalta tänne Pateniemeen saakka.

Fabuland legoja. Ihkuja.


Vasemmalla on Heikki Hevonen jätskikärryjensä kanssa. Keskellä Hippi Hiiri puistonpenkillä katselemassa kun Pepe Pesukarhu ajelee uudella skootterillaan.

Hieman kuolasin niitten isompien settien (taloa, huvipuistoa sun muita) perään, mutta niiden hinnat nousivat sen verran korkeiksi että jätin leikin sikseen. Pepe Pesukarhu skoottereineen maksoi 1,50. Toki postikulut päälle.

Neulehohhoijaa on selätetty:


Tää oli mahottoman vaikea kuvattava...otin toistakymmentä kuvaa eikä yksikään näytä siltä mitä puikoilla oikeasti on. Pöh.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Tänään on kymmenes päivä etten ole neulonut. Silmukkaakaan. Eikä edes tee mieli neuloakaan. Mitähän tästä nyt pitäis oikein ajatella? Sairastunut vai parantunut? Olisi ihan kivoja malleja ja ihan kivoja lankoja, mutta ei nappaa. Nappar inte. Tarvittais ilmeisesti jotain totaalista mielenräjäyttäjää.


Kuvissa kuitenkin ne viime viikon tiistaina valmistuneet lapaset kummitytölleni Palokkaan.



Hyvää sunnuntaista syntymäpäivää vaan! Toivottavasti ovat tulleet perille.

Toisaalta neulomuslakko on edesauttanut tilkkutäkin edistymistä. Enää pitäisi koristella ja ommella paikoilleen neljä taloa, muutama sydän ja kukkien varsia. Sitten vaan yhdistellään palat, tehdään reunukset ja tikataan ja päärmätään. Ja hups heijaa ja täkki on valmis. Kuulostipas suitsait-hommalta...