Sunnuntain to-do-lista:

• leivo kakku ja koristele se, jep
• leivo pullaa, jep
• leivo tiikerikakku, jep
• ompele uusi pöytäliina, jep



• muista tehdä myös ruoka, jep
• pese pari-kolme koneellista pyykkiä, jep (no jäi vähän huomisellekin)
• siivoa, ulkoistetu siipalle
• tiskaa, ulkoistettu siipalle
• ota kuvia keskeneräisestä tilkkutäkistä, jep






• hengähdä, lorvaile, vaiheessa

Juhlat on juhlittu, pilleet on pörrätty. On syöty, juotu, tanssittu, laulettu ja naurettu. Hauskaa oli. Tänään on sitten menty vähän matalammalla profiililla...taisi siinä boolissa niitä prosentteja kuitenkin muutama olla.

Tänään piti leipoa huomisia synttäreitä varten tiikerikakkua ja pullaa, tekemättä jäivät. Täytyy sitten huomenaamulla heilua urakalla taikinoitten kanssa.

Toisia synttäreittäkin on muistettu, nämät tyttöjen väriset lapset menivät M:lle Jyväskylään. Näistä tuli syötävän suloiset.




Lankana on kaksinkertaista Tovea, puikot 5,5 mm ja silmukkamäärä on 38. Lapaset eivät oikein meinanneet huopua, piti pyörittää 60° koko ohjelma läpi. Mustille lapasille riitti puolikas ohjelmaa ja olivat huopuneemmat kuin nämä. Tuossa kuvassa huovutettu ja puikoilta tullut. Kutistuminen ei ole kovin dramaattista.


Lapasten jälkeen neulomusrintamalla on ollut liki viikon verran hiljaista. Ei oikein ole napannut mikään. Tai sitä Tilda-tilkkutäkkiä on kyllä pyöritelty. Jos huomenna leipomuksiltani kerkiän niin saatte kuvia.

Glitteristä 1,50 eurolla löytynyt perhosrintarossi ratkaisi keepin koristeluongelmat. Jos ei saa aikaiseksi kuin koiran kasalta näyttäviä neulottuja kukkia niin jo mielenterveyden kannalta parempi jättää siihen. On fiksumpiakin asioita joista repiä stressiä.




Elis ruusukeeppi ilman ruusuja:


Malli: American Beauty Rose Capelet, Nicky Epsteinin Knitting over the edge-kirjasta
Lanka: SandnesGarn Alfa, olikohan niitä 6 vai 7 kerää?
Puikot: 7 mm
Fiilis: olisin minä ne ruusut halunut mutta kun ei niin ei. Lankahan on aivan suloista, mutta tähän malliin sitä meni jotenkin ihan tolkuttomasti, huis hais ja kerä oli jo neulottu. Mukavasti varmaan lämmittää olkapäitä sitten kekkereissä. Toisaalta tämmöset ovat hieman hankalia pidettäviä. Miten tämä muka laitetaan takin alle? Ei mitenkään.

Mekko jonka aioin pistää päälleni on muuten kymmenen vuotta vanha. Vähänkö olen ylppis että mahdun siihen vieläkin! Kuvassa yläosan helmikirjailuja.


Tilda-tilkkutäkin kanssa on edistytty oikein mukavasti. Se on jotenkin rentouttavaa puuhaa. Tilda on ilmeisesti aika kuuminta hottia, sen verran monessa blogissa siihen olen törmännyt. Mutta se mikä mua henk. koht. nyppii on se kuinka paljon olen nähnyt kirjoista tehtyjä malleja joita myydään sekä sivu sivulta skannattuja kirjoja, jotka saa tuosta vaan ladattua koneelle ja printattua. Siellä kirjojen alussa kun lukee että kaikenlainen kopionti kielletty ja malleja ei saa valmistaa myyntiin. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

Heti alkuun se valivali-osuus.
Sää, talvella pitää olla pakkasta ja lunta. Jos niitä ei ole niin sitten enemmän valoa kiitos.
Väsymys, lapset hoi, yöllä nukutaan!
Laskut, miksi ne kaikki tulevat aina yhtäaikaa? Ensi kuussakin olisi mukava syödä.

Johan helpotti, nyt muihin asiohin.

Cupcake valmistui, nauhankin sain hankittua ja rumia kuvia otettua. (Katso 1. valivalista)


Cupcake
Malli: Laura-Jean Bernhardson, The Happy Hooker-kirjasta
Lanka: Tennessee, n. 350 g
Koukku: 5 mm
Fiilis: hyvä. Miinukset joita annan koskevat aloitusketjua, jonka teen aina liian tiukaksi, joten helma vähän kiristää. Ja pienimmälle kersalle, joka repi ohjekirjan ja rikkoi sen selkäliimauksen prosessin aikana.


Tennessee on kyllä ihan hyvä lanka. Siitä saa joko napakkaa tai tosi pehmeää riippuen puikon koosta. Ainoa vaan että mua henk. koht. rassaa langat jotka halkailevat helposti. Tennessee halkeaa jo hieman tiukemmalla tuijotuksella.


Sitten pitäsi vielä taistella sen keepin koristeen kanssa. Mulla on jo kolmas versio menossa, eikä oikein vieläkään nappaa. Miten se voi olla niiiiin vaikeaa?

Kram och puss teille kaikille, jotka olette ojennelleet Make My Day -tunnustusta! En ole kerinnyt käydä teitä kaikkia henk.koht. kiittämässä, illat kun ovat yhtä matalalentoa...

Jos sitten itse ojentelisin kukkasia eteenpäin:

neuletiheys.blogspot.com
potofrosetea.blogspot.com
ellivellik.blogspot.com
tillim.vuodatus.net
vilman.blogspot.com
ben1ghted.blogspot.com
mustaavilla.blogspot.com
myblogvintageliving.blogspot.com
kesakumpu.blogspot.com
nurjat.blogspot.com , olit tosiaan make my day, koska autoit kukkajutuissa!

Toivottavasti tuli kaikkien osoitteet oikein.

Niin ja sit vielä yksi bonus päälle. Tikrun uutinen Voguen Knitting-lehteen pääsystä on ollut iso juttu, jota minä olen kovaan ääneen kailottanu niin kotona kuin työpaikallakin. Minusta se on niin hieno juttu että se on Make My Day!

Sain värkättyä keepin valmiiksi. Koristeet eivät vaan tahdo onnistua. Kokoajan tulee tommosia koirantortuilta muistuttavia pökäleitä. Niitten siis pitäisi olla ruusuja. Onneksi on vielä kaksi viikkoa aikaa saada pökäleet ruusuiksi. Tietäis vaan miten.

Tilda-kirja on jonniin verran sekoittanut päätä ja siksi pitikin rynniä kangaskauppoihin tutkimaan tilannetta. Paras anti oli Kansankadun Löytöpalassa, mistä löysin ihanaista pestyä puuvillaa ja väritkin olivat kohdillaan. Osa kuvan kankaista on Amoriinista ja osa omista varastoista.

Eikä sitten voinut muuta kuin aloittaa. Kirjan isoimmalla projektilla tietty. Pöljä minä.

Kuvassa yksityiskohta kirjonnasta. Päätin tehdä tekstit suomeksi, koti ja home sanojen tunnelataukset kun ovat hieman erit.

Postipoika oli tuonnut (no, okei, pyysin sitä tuomaan) ihanan Tilda-kirjan. Ihanan söppösiä juttuja! Siinä hilkulla mennään ovatko ylisöpöjä, pitääkö mennä pesemään hampaat ja ottaa ksylitolpurkkaa lukemisen jälkeen. Olisi vaikka kuinka monta projektia joille voisi heti alkaa. Yksi ylimääräinen päivä viikkoon kiitos!

Meidän toimiston 10-vuotispäivät juhlitaan tän kuun lopussa. Tietty iski se apuamitäpistänpäälle-paniikki. Sitten muistui se musta, helminkirjailtu sifonkimekko. Mutta talvella hihaton tuntuu vähän liian paljaalta. Joten mietintämyssy päähän, ja neulehan sieltä putkahti. No, olipa yllätys. Se Nicky Epsteinin ruusuilla koristeltu keeppi. Tää on tehty jo aiemminkin, mutta minä ja alpakka ei monista yrityksistä huolimatta olla kavereita. Tällä kertaa lankana on SandnesGarnin Alfaa. Aikas kivaa lankaa.


Lopuksi vielä mainosluonteista asiaa, se "uusi" Nappi-Kikka on avattu ja arvatkaas mitä. Siellä myydään lankoja. Eikä mitä tahansa novitakuraa vaan mm. Rowania! Rowanin Bamboota silittelin haltioituneena. Tosin vähän nauratti kun yksi niistä myyjätädeistä tuli juttelemaan langoista. Alpakkakerää silitellessäni se selitti että siinä on sitä hoitavaa öljyä joka imeytyy jalkoihin tai käsiin. Bambuissakin oli kuulemma sitä samaa ainetta. Olisikohan tädillä mennyt sekasin Austermanin Stepit? :)

Tässä eräänä päivänä äkkäsin yhtäkkiä että minulla on kolme erilaista tapaa tehdä neuleita. Enkä nyt tarkoita mitään tekniikka tai semmoisia juttuja vaan tapaa.

Ensimmäinen voisi olla nimeltään

Turbolover
Turbolover alkaa siten että äkätään jostain malli, ohje, idea tai jotain, josta syntyy sekunnin sadasosassa aivan järjetön pakkomielle. Työ on aloitettava mieluiten heti ja auta armias jos onkin sunnuntai eikä sopivaa lankaa ole. Sitten maanantaiaamuna roikutaan lankakaupan oven rivassa hyvissä ajoin ennen avaamista.

Kun langat on saatu alkaa sessiot joiden kiihkeydelle ei pärjää edes nuorten rakastavaisten temmellys. Siinä lanka lainehtii ja puikot lyö kipinää. Kaikki muu unohtuu, ruoat palavat pohjaan, yöunet saavat väistyä ja pyykkivuori kasvaa täysin häiriintymättä.

Tällä tyylillä on kaksi erilaista seurausta. Syntynyt tuote pääsee heti käyttöön ja sitä käytetään nenä ylpeästi pystyssä. Tai sitten kun viimeinenkin langanpätkä on päätelty tulee kauhea tyhjä tunne ja työ hautautuu jonnekin määrittelemättömään paikkaan.

Kylmää kaurapuuroa
Iskee yleensä jonkun ison työn jälkeen. Tai oikeammin se ei iske vaan se on sellainen epämääräinen tunne että jotain pitäisi tehdä mutta mitä. Kaivellaan lanka-arkkua ja ihmetellään. Sitten luodaan puolihuolimattomasti silmukat vaikka lapaseen.

Seuraukset: a) työ jää pikkaista vaille valmiiksi kun Turbolover-kohtaus iskee Keskenjäänyt työ löydetään joskus viiden vuoden kuluttua ja jätetään edelleen kesken.
b) saadaan lapaset tms. jotka ovat lämpöset, pääsevät käyttöön ja pidetään puhki.

Toisaalta joku pakkotyö kuuluu myös tähän luokkaan. Esimerkiksi kun syksyllä huomaa että pojan kaikki villasukat ovat auttamattomasti liian pieniä. Ei huvittaisi vääntää sukkia, kun olisi jotain mielenkiintoisempaakin työnalla, mutta eihän niitten varpaitten voi paleltuakaan antaa. Työ tehdään hampaat irveessä loppuun. Tosin jos sattuu suojakelin puolelle menemään niin langanpäät jäävät päättelemättä ja sukka jää lojumaan jonnekin määrittelemättömään paikkaan.

Kissakuumaapuuroa
On hieman hankalammin määriteltävissä oleva tapaus. Se muistuttaa hieman Turboloveria mutta on maltillisempi. Se on jokin malli tai idea jota vaalitaan mielessä, silitellään sen kuvaa ja kypsytellään. Malli saattaa olla jo vuosia sitten bongattu mutta joka yhtäkkiä nousee mieleen täyttäen sen. Työvaiheeseen päästyä sitä toki tehdään äärimmäisen intensiivisesti, mutta matkasta nauttien.

Valmiina tälläinen työ saa melki pirauttamaan kyyneleen. Siitä tuli paljon hienompi kuin villeimmissä kuvitelmissa saattoi odottaakkaan.

Sitten on vielä töitä jotka ovat noiden kolmen tyylin sekoitelmia: Kissakuumaapuuroa josta kehkeytyikin Turbolover tai Turbolover joka jäähtyi Kylmäksi Kaurapuuroksi.

Jos sitten pitäisi sanoa mikä noista tavoista on minulle se yleisin? Impulsiivinen ihminen kun olen niin valitettavasti taitaa 50 % kallistua Turboloverin puolelle. 40 % Kissakuumaapuuroa ja loput 10 % (laskinko oikein) jää Kylmälle kaurapuurolle.


Kylmää kaurapuuroa sopisi hyvin näihin lapasiin. (Seiskaveikkaa nelosen puikoilla). Pengoin yhtenä iltana lanka-arkkua tyyliin löytyiskö jotain, sitten nämät langat ja puikot laulamaan. Kun lapaset olivat peukkua vaille valmiit muistui mieleeni Cupcake-malli (jota on mietitty jo pitkääään) sekä lanka-arkussa majailevat punaiset Tennessee langat. Se oli menoa sitten. Eilen illalla pakotin itseni tekemään peukut valmiiksi ennenkuin annoin lupaa virkata silmukkaakaan. Nyt on sitten lapaset valmiina lämmittämään kohmeisia sormia. :)

Uuden Vuoden päivä on varmasti vuoden hiljaisin päivä. Ulkona ei kuulu ääntäkään eilisillan mölyn jäljiltä. Ihmisiä ei näy missään. On vain rikkumaton rauha.

Auriko yltää nipin napin puitten latvojen ylle.

Vuoden ensimmäinen työ on valmistunut.


Amerikan pastilleja
Lanka: Sandnes Garn Sisu
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: ihkut!


Ensinnähän näistä piti tulla ihan toisenlaiset. Mulla oli ajauksena piparkakku-ukot, mutta se ei sitten oikein lähtenyt. Olin suunitellut niihin sukkiin tämmösen palloraidan, ja kun näin sen neulottuna purin kaiken alkutekijöihinsä ja aloitin palloilla. Hyvä niin koska tykkään näistä kovasti. Toisaalta piparkakkutalojen katoissahan käytetään monesti amerikan pastilleja koristeena, joten kovin kauaksi ei alkuperäisidesta ajauduttu.



Ravelryssä oli semmonen ryhmä joka neuloo tyhjentäen lankavarastoa. Tosin uuttakin saa ostaa jos on tarvis mutta ensin tutkitaan tarkkaan omat varastot. Kuulostaa tarpeeksi vapaamuotoisilta säännöiltä. Ryhmään kuitenkaan liittymättä päätin haastaa itse itseni tyhjentämään varastojani samoilla säännöillä. Ensimmäisenä jämistä syntyvät tämmöset lapaset. Katsotaanpa sitten vuoden lopussa kuinka paljon ja mitä jämistä syntyi. Laitan tuohon sivuun lista missä asiaa seurataan. Jos haluat haastaa itsesi niin ole hyvä vaan. Mitään kilpailua tästä ei kuitenkaan tehdä.


Kirjava lanka on muuten Novitan vuosikerta 7-seikkaa. Jo 90-luvulla osattiin sahalaitakuviolankojen valmistus :P Tämmösiä kuvia muuten vilisti aamulla silmissä, hälvenivät tuhdilla annoksella Buranaa.