torstaina, lokakuuta 02, 2008

Se kehruuslangoista neulottu juttu on nyt sen verran pitkällä, jotta notta voin näyttää kuvaa.
Kaarroketakkia olisi tulossa. Mutku se yksi juttu. Tästä on tulossa liian iso. Oikeastaan valtava. Mulla ei oikein mene jakeluun nämä kaarrokkeelliset neuleet. Jotenkin en osaa hahmottaa niitä.

Pitäisi siis purkaa, laskeskella uudemman kerran ja sitten tietty neuloa ja katsoa uudelleen. Kaikkea ei toki tartte purkaa, lintujen jalkoihin saakka vain. (optimisti) Eli siis melkein kaikki. (pessimisti)

Nyt mietitään mikä on työn kiinnostavuusaste. Toisaalta tykkään tästä aikasmoisesti. Kehräämääni lankaan olen tyytyväinen. Tykkään lankojen väristä, tunnusta, jopa hajusta. Mutta jaksanko väkertää kaiken uudelleen? Onko se sen arvoista? Olenko onneni kukkuloilla kun tämä jonain päivä on valmis? En tiedä.

Välillä tämä harrastus vaan on rasittava.

5 kommenttia:

  1. On se. Näyttää niin kivalta että pura vaan ja tee sopiva. Jään odottamaan kuvia valmiista takista :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis takki tulossa. Mulla on sama ongelma noiden kaarrokkeiden kanssa. En osaa tehdä sopivaa.

    VastaaPoista
  3. Voi, miten söpöt linnut! Tee loppuun asti vaan!

    VastaaPoista
  4. eli puikot pois ja purkuun, ei ihan lintujen varpaisiin, mustikoihin kuitenkin. Eilen kerkisin jo tehdä puolet kukkasista ja nyt sitten kärvistellään epätietoisuuden vallassa tuliko otettua pois liikaakin? ääärgh! pittäis olla sellainen käsivarrellinen mallinukke jotta voisi sovitella. Kun tuon pistää päälleen ja yrittää kurkkia peilistä miten se menee vai meneekö. siipalta on turha kysyä. sen mielestä nuot mustikat eivät ole mustikoita vaan jottain packmaneja. hankkkisi silmälasit!

    VastaaPoista
  5. Kaunis malli, jotenkin kansallisromanttinen. Kun olet itse kehrännyt langatkin (ihanat!), niin vaivannäkö kannattaa ehdottomasti! Éllet tee takista mieleistä, niin kismityksen aste on taatusti jälkikäteen suurempi kuin nyt. Eikös se sananlaskussakin luritella että lopussa kiitos seisoo ja neule istuu. ;)

    VastaaPoista