tiistaina, syyskuuta 16, 2008

Lisää ryhdistäytymisiä.

Minivaara oli pyörinyt jo pitkään nurkissa ilman hihoja. Ei kun turbo päälle ja valmiiksi. Tai no, ei se nyt niin helposti tapahtunut. Jossain vaiheessa huomasin etten ole ohjeen kanssa ollenkaan oikealla hollilla ja sitäpaitsi raglanosa pitäisi tehdä paljon lyhyemmäksi ettei lapsi vallan huku paitaansa. Vielä kun päätin jättää hupun pois, samoin kuin etukappaleen halkion sekä kaiken innon säätämiseen niin sutta ja saveahan sieltä tuli.

Minivaara

Malli: Tikrun Vihervaara, Vogue knitting Fall 2008
Lanka: vanhasta paidasta purettu Novita Fauna
Puikot: olikohan ne 5 milliset?
Fiilis: no jaa, malli tosin oli yhteistyöhaluinen

Tiesin että riskillä mennään kun kokeilin tehdä lasten version Vihervaarasta. Muutenhan kaikki sujui hyvin, mutta raglanosan kanssa oltiin välillä niin pihalla ettei määrää eikä rajaa. Alkuperäisessä mallissa on se halkio edessä ja sen pois jättäminen tiesi sitä että ohjetta piti lukea vähän eri järjestyksessä. Siksipä pari kavennussuuntaa meni just siihen väärään suuntaan. Ja kun tuo edellämainittu haluttomuus säätämiseen puuttui täysin niin annoin mennä.

Seuraava probleemi oli että olin tehnyt johonkin palmikkoon joko yhden kerroksen liian vähän tai liian paljon, niin kuviot eivät sitten mätsänneetkään, ja siinä vaiheessa ohje meni jotenkin ohueksi yläpilveksi. Tästä suivaantuneena heitin ohjeet sivuun, seurasin mallikuvaa ja sävelsin itse. Ja kun säveltää eikä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tulla on lopputulos hieman säälittävä. Varsinkin kun se raglanosuus piti vähän niinkuin päättää seinään kun huomasin että paita on kohta korvissa. Takakappaleen lyhennetytkin jätin tekemättä kun en osannut päättää olisiko palmikko edessä vai takana...hieman harmittaa etten tehnyt sitä kummallekin puolelle.

Jos jossittelisin niin purkaisin raglanosan ja tekisin kavennukset toisella tapaa. Mutta kun en jaksa tehdä kumpaakaan niin tyydyn siihen ajatukseen että paita on lämmin ja - jos se talvi joku päivä tulee niin - tarpeellinenkin. Toisaalta poika on sitä mieltä että paita kutittaa...hohhoijaa.

Ettei kuitenkaan ihan synkisteltäisi niin rukin kanssa on sujunut aina vaan paremmin. Olen joka kerralla oppinut jotain pientä uutta miten vaikuttaa syntyvään lankaan. Tosin joskus rukki puuhaa täysin omiaan. Suurin dilemma tällä hetkellä on kertauksen kierre. Olen jo selättänyt liian tiukat kierteet pois ja nyt vaivaakin paikottain liian löysä kierre. Niin ja se että lanka on ohentunut huomattavasti matkan varrella. Se ei sinänsä haittaa mutta kun yrittää tehdä samaan projektiin tulevia lankoja niin olisihan se ihan hyvä että ne olisivat suunnilleen saman paksuisia.

Piti sitten askarrellapaskarrella vyyhdeille sopivat vyötteet.

Ai niin, perjantaisessa Iltalehdessä oli juttu blogeista. Minäkin sain oman varttini julkisuudessa. Ainoa mikä harmittaa on se että mun tekemä täkki oli merkitty toisen nimiin...


10 kommenttia:

  1. Pyydä ihmeessä iltalehdeltä oikaisua!

    Luin muuten jutun ja oli mukava löytää tuttuja lehdestä näinniinkuin yllättäin!!!

    Aurinkoista syssyä, mä oon löytänyt alkuraskaudessa kadonneen käsityöinnnostukseni jälleen. Puikoilla on aivan ihana pipa talven tuiskuihin! ihanaa!

    VastaaPoista
  2. HETI oikaisuvaade siihen ?%&#¤lehteen!

    Mutta ihana minivaara, itsekin omistan kutiavan lapsen. Konstikkaita, minkäs teet.

    VastaaPoista
  3. Hienohan tuo vihervaara on, tuskin niitä virheitä muut huomaavat.
    Mutta valitettava tosiasia on, että lapset harvoin haluavat vapaaehtoisesti päälleen paksua villaista neuletta; kutisee, hiostaa, pistelee...vali vali vali. Harvassa on nu kuulaat syysilmat jolloin pitkähihainen poolopaita & villapusero olisi sopiva asuste.

    VastaaPoista
  4. piuku: vauvanvaatteita on oikeastaan tosi kiva tehdä kun ne valmistuvat nopsaan. Viidennellä kuulla jaksaakin jo puuhailla eikä maha ole vielä niin iso että se menoa haittaisi.

    wrs: ei mun kersa ylensä kutia ja käyttääkin villavaatteita mielellään. Taisi lähinnä olla sitä kun ei olisi halunnut sovitella. Toisaalta kantsiin vältää korkeita kauluksia, koska kaula on yleensä herkin kutisemaan

    tuijam: paksut neuleet eivät lapsilla ole yleensä kovin hyviä, tää lanka on kuitenkin onneksi aikas notkeaa. hupun jätin pois koska se on epäkäytännöllinen, jos käyttää päällysvaatteita ja sillä pelkällä neulepaidalla kun ei kovin kauaa tarkene

    VastaaPoista
  5. Anonyymi17.20

    Ihmettelinkin jo, että onpas joku toinen tehnyt samanlaisen talo-täkin kuin sinä. Eikun oikaisemaan asia ja isompi juttu blogistasi lehteen korvaukseksi kärsimästäsi vääryydestä.
    t. lukija

    VastaaPoista
  6. lukija: tässä nyt mitään kärsimyksiä ole tullut, terapeuttia ei ole tarvittu :) enkä minä niin julkisuudenkipeä ole että keskiaukeaman juttua kaipaisin

    VastaaPoista
  7. näppi14.16

    Upea minivaara!

    VastaaPoista
  8. Upea neule, olet taatusti itse ainoa, joka kykenee noista asioista huolta kantamaan, me muut nähdään vain kauniin värinen ja ihana neule.:)

    VastaaPoista
  9. Jos haluat kehruukokeiluihin kaninkarvaa, laita s-postia! kissa_matroskin ÄT yahoo.com

    VastaaPoista
  10. Erika10.47

    Uusi lukija ilmoittautuu -> juurikin tuon jutun luettuani tallensin blogisi osoitteen puhelimeen ja nyt pääsin sivuja katsomaan. Tosi hienoa tämmöinen blogittelu, olen itse melkoisen hurahtanut eritoten virkkaamiseen ja täältä saa hyviä vinkkejä (myös omien mallien toteutukseen). Kiitos siis siitä!

    Erika

    VastaaPoista