maanantaina, elokuuta 18, 2008

Sitä ei voisi usko miten monenmoisia tunteita kehrääminen voi herättää. Suuresta riemusta epätoivon alhoon.

Lauantai aamuna aloin puuhiin. Aapramin kanssa oli pieniä vaikeuksia, kunnes tajusin ettei se pidä siitä että paljaalla lattialla luukutetaan. Kun nostin rukin olkkarin paksulle villamatolle niin johan pyörähti. Nämät on ilmeisesti näitä vanhojen rukkien pikku metkuja?


Eka erä oli paksua, mutta suht tasaista. Tällä rukilla ei itseasiassa pysty tekemään paksua lankaa, koska hampaat ovat kovin pienet. Paksu lanka jää joko torveen kiinni tai sitten hampaisiin. Mutta 17 metriä kerrattua lankaa sain aikaiseksi. Pikainen kastelu ja painon kanssa kuivumaan. Perskutarallaa, siitä pystyi jopa neulomaan! Kutosen puikoilla mutta kuitenkin.

Tästä innostuneena uuden rullan kimppuun. Mä en tee silleen "oikealla" tavalla eli nyhdä kehruun aikana villaa tuposta vaan revin topsista suikaleita jotka nyhdän ohueksi soiroksi jolle sitten rukki antaa kierteen. Tietty pitäisi opetella se oikea tapa, mutta tässä vaiheessa mennään tällä helpommalla tavalla.


Ensin siis höttöstä korin pohjalle ja hommiin. Yllätys oli suuri kun homma alkoi luistaa ihan tuosta vaan. Kierrettä syntyi just etusormen ja peukalon kohilla. Valmista tasaista lankaa virtasi rullalle, ja minä hihkuin. Edes remmin solmun pettäminen ja remmin muutaman kerran repsahdus pöyrän päältä eivät haitanneet. Lankaa syntyi ihan itsestään. Kun viimeinenkin sentti katosi rullalle piti ihan tuulettaa. Voi sitä riemun määrää!


Mutta se seuraava rulla. Voi kamaluus. Intoa tursuten istuin rukin ääreen ja aloin hommiin. Mutta siitä ei tullut mitään. Ei siis yhtään mitään. Tuusasin tunti tolkulla mutta ei onnistunut. Kierrettä ei syntynyt ja soiro tietty meni kokoajan poikki. Ähersin ja ähersin ja välillä piti tuhertaa itkua sekä saada raivotautikohtauksia. Ei auttanut sekään. Turhautuneisuus oli katossa, silmät harittivat ja kädet vapisivat.

Illalla päätin vielä kerran yrittää. Sekin vaikutti epätoivoiselta rypistykseltä kunnes, yhtäkkiä kierrettä vaan alkoi tulla. Tosta vaan. Ihan itsekseen. Aivan ihmeellistä. Juuri kun suunnittelin tekeväni polttopuita koko kapistuksesta.

Tätä voisi siis analysoida sen verran että suurin ongelma on se alun kierteen aikaan saaminen. Sen kun saa syntymään niin sitten vaan luukutetaan menemään.


Nyt mulla on sitten kaksi rullallista odottamassa kertaamista. Täytyy vaan kerätä ensin vähän uskallusta.

10 kommenttia:

  1. Onnea opetteluun! Kehruuseen tosiaan koukuttuu vaikka välillä se takkuaisikin. On päiviä, että lanka juoksee rullalle kuin itsestään, mutta joskus pitää vähän harjoitella. Minulla kesti jonkun aikaa että kehrääminen onnistui aina, eikä tullut niitä ihan epätoivon alhoja enää. Virheet oppii pikkuhiljaa korjaamaan. Olen kehrännyt reilun vuoden nyt ja opittavaa on ihan valtavasti edelleen.

    Minulle muuten neuvottiin ettei saisi riiputtaa lankaa painon kanssa, koska se venyttää kuitua ja lanka sitten taas viimeistään kastuessaan menee vinoon. Olen neuvosta huolimatta melkein joka vyyhdin kuivattanut muovinen henkari painona enkä ole ainakaan vielä huomannut tällä tavalla olevan kovin tuhoisia vaikutuksia.

    Mitä tulee tuohon soirosta/lepereestä kehräämiseen, niin se on ihan ok, se neuvotaan jopa kehruukirjoissa;) Tapoja ja tyylejä on monia, ja pikkuhiljaa kokeilemalla oppii mikä sopii itselle ja mikä sopii kullekin kuidulle.

    Kierrettäkin oppii hallitsemaan, ajan kanssa, kehräämällä. Siihen tulee sellainen jännä tuntuma, olet varmaan huomannut. Joskus olen vähän yrittänyt laskea polkaisuja ja antaa kierrettä lankaan niiden mukaan, mutta yleensä kehrään ihan fiiliksellä.

    VastaaPoista
  2. oisin minnin kanssa samoilla linjoilla, kehruussa on päiviä ja päiviä. tuosta painon kanssa kuivattamisesta, mie kuivatan kaikki vyyhdit jonkinlaisen painon kanssa, paitsi ne jotka on ihan suoria kerrattuna. Enpä ole hoksinut eroa langan käytöksessä. Kysyin kehruugurultanikin tätä ja sekin oli sitä mieltä että painolla kuivattaminen ei vie langasta ominaisuuksia mutta saattaa pikkuisen ylikerratun langan suoristaa.

    Niin ja siihen kuidun "vetelyyn" sen verran että pittää tehä silleen ko ittestä tuntuu hyvältä. Mie en esikäsittele lettejä, kehrään suoraan letiltä jos vaan voin. Mutta ens alkuun tein tommosia soiroja, tulee helpommin tasaista. Oon vaan niin laiska etten viitti tehä sitä, niin opettelin kehrään letiltä.

    VastaaPoista
  3. Hee, minäkin teen tuolla soirotekniikalla, kun kehrään tällä haavaa vain värttinällä (ja melkoista tuskailua toi rukki voisi aiheuttaakin, epäilen ma) enkä saa sillä tasasta tuposta tekemällä.

    Hienolta näyttää nuo sun tuotokset. Pitäis varmaan itekin alkaa haalimaan rukkia jostakin. Että pääsis kunnolla kiroomaan!

    VastaaPoista
  4. minni: kiitos kommentistasi, siinä oli paljon asiaa! tässä asiassa on niiiin paljon opeteltavaa että välillä hirvittää. Sinänsä ei kait voi olla "oikeaa" tai "väärää" tapaa saada lanka kierteelle, jos siitä kerran lankaa tulee niin onko sillä tekotavalla ja vivahteilla niin hirveästi väliä? Kunhan se itsestä tuntuu järkevälle tavalle tehdä. mä olen kokeillut sitä tupon kädessä pitämistä ja jotenkin se vaan ei onnistu.

    tuulia: mulla on ainakin tässä vaiheessa niin hirmuinen kierre että! Tuo painon kanssa kuivattaminen suoristi tuon luonnon mustan langan suoraksi, ennen sitä se meni sellaiselle siansaparolle että oksat pois. Meneehän sen soiron tekoon ihan älyttömästi aikaa ja on sellaista tuhertamista. Mutta kehräys käy sitten suit sait. Mun peli tuntuu olevan aikas räväkkää vauhtia päästelevä (tai sitten polkijalla on jonnekin kiire)

    milliini: musta se värttinällä teko kuulosti jotenkin äärettömän hankalta että se ei herättänyt minkäämoista innostusta. Taidan olla vauhdin ystävä?

    VastaaPoista
  5. Huh! Aikamoiselta puuhalta kuulostaa! Mutta ei kukaan seppä syntyessään jne (tiedän kyllä ettei se sillä hetkellä juuri auta mitään, mutta ehkä näin jälkiviisaasti). :)

    VastaaPoista
  6. Soiro/lepere-tekniikalla minäkin, tosin vielä venyttelen lisää siinä kehrätessä - Neulova Lehmä opetti niin. Kehrätyt vyyhdin laitan niin kuumaan pesuaineveteen kuin näpit sietävät, ja annan olla kunnes vesi on kylmää. Kuivaan itse asiassa pyykinkuivaustelineen päällä eli melkeinpä tasona.... Ei painoja vielä koskaan.

    VastaaPoista
  7. pikku-kettu: ei nyt kannata pelästyä. kun alkuvaikeudet on selätetty niin kehrääminen on oikeastaan aika mukavaa. Polkimen tasainen jumpsutus, rullan surina, melki vaipuu jonniin asteiseen transsiin. Tietty jos ei suju eikä onnistu niin verenpaine nousee, mutta niihän se on kaiken tekemisen kanssa

    villasukka: mä olen tehnyt soroista niin ohutta kuin vain hirviän, sitä ei paljoa uskalla sorkkia rukin pyöriessä, menee meinaan poikki ja heti. Täytyy kokeilla tuotakin tapaa vyyhdinteossa. Mulla vaan on vielä paikka paikoin niin järetön kierre että paino tekee langalle ihmeitä

    VastaaPoista
  8. Ahaa, sä siis tavallaan vaan päästät sen kierteen siihen soiroon?! Jos haluat ohkaisempaa lankaa, kannattaa opetella vielä toisella, (minulla se on takimmainen ja oikea käsi) kädellä venyttämään sitä soiroa/kuitua ohkaisemmaksi. Etummaisella kädellä ohjataan ja päästetään kierrettä lankaan. Siitä venyttämisestä saattaisi löytyä näytekuvaakin, esim. youtubesta spinning tutorial tai
    http://www.joyofhandspinning.com/

    Siansaparomaisuus vähenee ajan kanssa kun rukkia ei enää tarvitse polkea niin vimmatusti. Lievä ylikierre tasoittuu yleensä jälkikäsittelyssä eikä enää neulottaessa haittaa.

    Lankasi näyttää kyllä aika herkulliselta, oletko miettinyt jo mihin sen käytät?

    Ja sori, nyt mä lopetan tän kommenttilaatikkosi täyttämisen: kehrääminen vaan aina innostuttaa:)

    VastaaPoista
  9. minni: just noin. eli ensin vetelen sen villan niin ohueksi soiroksi kuin vaan uskallan, sellaista hahtuvan näköistä siinä vaiheessa. Sitten vaan alkulankaan kiinni ja rukki pyörimään. nyt kun löysin näppärän tavan laittaa hahtuva alkulankaan kiinni niin kierre lähtee syntymään ilman itkua. sitten vaan pidän soiroa vasemmassa kädessä ja päästän rullalle ja samalla ihailen kierrettä joka juoksee sormien välistä ja katoaa torven sisään. kertasin tuon langan (kirjoitan siitä oman postauksen) ja lopputulos oli noin 40 metriä käypää tavaraa n. 5 mm puikoille. jos sille vielä kaverin saisi tehtyä niin riitäisiköhän se jonniinmoisiin lapasiin? tiedä tuota. mulle on kuitenkin tärkeää että kehrätystä langasta tehdään jotain eikä se jää nurkkiin pyörimään.

    Eikä kommettilootan täyttäminen haittaa mittään, hyvä että keskustelua käydään. olen tosi iloinen saan erilaisia näkemyksiä ja neuvoja joita voin käyttää.

    VastaaPoista
  10. Kivalta näyttää! Löysin jo rukin jota voisi kokeilla, nyt vaan pitäisi löytää aikaa sitä varten.

    VastaaPoista