torstaina, elokuuta 07, 2008

Olen kuullut kotona räpätystä siitä kun en neulo niille y-kromosomisille mitään. Koskaan. Milloinkaan. Ikinä!

Asiahan piti sitten korjata ja tarttua puikkoihin.


Malliksi Jaredin Turn a square ja langaksi jottain mitä varastosta löytyi, taitaa olla Donegalin jämiä.

Klikuti klikuti ja pipo oli valmis. Kohde oli siipan pää, mutta ei sitten tullut sopivaista.


Ympärysmitta on sopiva mutta syvyyttä olisi saanut olla kolmisen senttiä lisää. Mutta hätiä mitiä, isompi poika omi pipon heti itselleen. Siippa saa luvan odottaa seuraavaa kierrosta. Meillä on siis isopäisiä lapsia, lisäksi ovat vielä pygmejä, ainakin jos neuvolantätiä uskoo. Minä en usko.

Viisivuotiasta on vaikea kuvata kun sen pää pyörii jatkuvasti eikä muutenkaan koko ihminen pysy paikallaan. Ja sitten tulee lissää häiriötekijöitä:


Eilen hipelöin Maakarissa trikookudetta ja se pisti mielikuvituksen vallan uudelle vaihteelle. Mistä perskuleesta sitä repisi enemmän aikaa kaikkeen värkkäämiseen? Käykääpä muuten Maakarissa kassastamassa Satun näyttely. Ohessa esimakua.

3 kommenttia:

  1. olipa muuten hirmu-upea pusero sun donegal-linkin takana, aivan mieletön. Ja pipokin on hauska!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä. Nyt on tosi hyvä tekosyy poiketa Maakarissa. Olen koko kesäloman vältellyt siellä käyntiä, kun tahtoo aina lähteä (pikkuisen) liikaa lankaa mukaan...

    VastaaPoista
  3. kio: kiitos, kunhan tästä taas kylmee saa laitta Donegalin päälleen

    taina: totuuden nimessä, tuli niitä lankojakin vähän hipelöityä. maavillaa varsinkin.

    VastaaPoista