sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Meillä on jumalainen rauha: lapset ovat mummolassa yökylässä. Olimme illalla siipan kanssa syömässä ja juomassa dna:n piikkiin. Paikalla olivat myös Jenni Vartiainen, kaunis ääni naisella sekä Stalingrad Cowgirls, jotka ovat niin ihastuttavia että! Kun Jean S alkoi soittaa poistuimme paikalta. Musta on noloa kun keski-ikäiset (joihin kohta itsekin kuulun) jumppaavat ns. huumorimusan tahtiin.

Palataan niihin rukkituotoksiin. Vihreäruskean jälkeen kävin siniruskean kimppuun. Hieman tuli yliarvoitua omia kykyjä. Yritin hieman liian ohutta ja homma ei toiminut ei sitten ei ollenkaan. Piti antaa periksi ja mennä omien taitojen mukaan.


Vyyhtinä lanka näyttää taas aivan kamalalta, mutta neulottuna se on ihan kelvollista. Tästä taitaa tulla Etanapipa, näyttää ainakin ihan siltä? Strategiset ovat 80 metriä/n. 100g.

Kolmas topsi kuitenkin toden sanoo. Säästin sen kauneimman värisen viimeiseksi ja lähdin nöyrällä mielellä liikenteeseen. Ja kas kummaa, tästä tuli parasta.


Nyt uskalsin hannata vähän rukkia vastaan ja esilankaan syntyi sopiva kierre, joka taasen myötävaikutti langan tasaisuuteen. Aiemmissa merinoissa en ole oikein uskaltanut pistää hanttiin, joten tasaista kierrettä ei ole syntynyt kun olen pelännyt langan katkeavan. Mun rukki pyörii aikasmoisella vauhdilla. Yhdellä polkaisulla kehrä pyörähtää 15 kertaa eli lankaa menee ja vauhdilla rullalle. Siinä pittää vähän hannata vastaan että kierre kerkiää syntymään ennenkuin villa on jo rullalla. Liian kovaa ei saa hannata koska silloin rukki pysähtyy. Taito onkin löytää se oikea vastus.



Olen ihan tohkeissani aikaansaannoksestani. Mittaa vyyhdillä on n. 90m/100g. Tietty nyt kun vyyhti näyttää kivalta niin iskee epäilys että se tietenkin näyttää kamalta neulottuna. Hieman kyllä pelotti neuloa mallitilkku, ja olo oli huojentunut kun tuotos on ihan hyvää.

Tässä vielä kaikki kolme mallitilkkua yhteiskuvassa.


Näistä huomaa kuinka kehitystä on tainut jo pikkasen tulla. Vielä ei kuitenkaan parane kovin hirveästi tuuleettaa tai henkseleitä paukuttaa. Seuraava satsi kun voi olla taas ihan mitä tahansa. Tuota ruskean sävyistä merinoa täytynee hankkia lisää ja jos sille löytäisi kaveriksi sopivaa yksiväristä niin, niin... en oikein uskalla itsekään ajatella ajatusta loppuun, on sen verran suuruudenhulluja ajatuksia. Nämät merinotopsit on muuten hankittu Petäjävedeltä, Merinovilla.com:sta. Sivuilla puhutaan huovuttamisesta mutta topsit sopivat myös kehräämiseen.

Nyt kun taloudesta ei löydy mitään kehrättävää voisi vaikka piirtää kaavat ja jos oikein innostuu niin vaiks ommella! Vapaata kun on tiedossa iltapäivän puolelle.

10 kommenttia:

  1. Mistä tiedät kuinka monta metriä on sadassa grammassa? Kuinka se mitataan kätevästi?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13.27

    Mielestäni vihreä vyyhti on kaunein! Värit stemmaa just mun makuun. Ihania kaikki!

    Teija

    VastaaPoista
  3. villasarvi: kerin langan rullalta sohvatyynyn ympärille että saan siitä vyyhdin. Kun laskee montako kertaa lanka menee tyynyn ympärille ja kertoo sen sitten tyynyn ympärysmitalla niin siinä se. Tai ainakin sinnepäin.

    teija: tuossa vihreässä on se oma (möykkyinen) viehättävyytensä

    VastaaPoista
  4. Olen pitkään seurannut siun blogia ja on aivan ihana ollut seurata sinun neulomisia, ne ovat todella ihania. Itse kun teen vain vasta villasukkia, peruskaulahuiveja ja just tein ihan perussäärystimet. Ompelen kyl kanssa mut enemmän tyttärelleni. Tuo on ollut ihana seurata tämä kehrääminen, niin harvinainen taito jo nyky Suomessa!

    VastaaPoista
  5. Voijei. Kaikki vaan alkaa kehräysguruiksi viikossa.

    Ihanaa, että joku muukaan ei ole jean s -ihminen. Tunnen itseni työpaikalla välillä niiiiin oudokkeeksi. Kun ei ne Mattilan likatkaan sytytä. No, yhden sihteerin kanssa sit voi pohtia, mikä on suomipunkin nykytila (Kakkahätä-77) tai että miksi enää ei feminismi ole niin raivokasta kuin ennen (kuka muistaa feministisen radikaaliterapian?).

    Sori vuodatus, mutta erakoiduin just tuolta kahvikuoheesta työpisteeseen, kun. no, joo...

    VastaaPoista
  6. "Musta on noloa kun keski-ikäiset (joihin kohta itsekin kuulun) jumppaavat ns. huumorimusan tahtiin."

    Amen!

    Muargh, näitä lukiessa iskee hirmuinen hinku vinkua isotäti opettamaan kehräystä...

    VastaaPoista
  7. Hienoja lankoja, värit ovat erityisen kauniit. Sun ainakaan ei ole pakko tilailla ulkomailta minkäänlaisia Noroja, osaat tehdä yhtä hienoja itsekin.

    VastaaPoista
  8. jade: kiva kuulla että olet viihtynyt tässä seurassa!

    kirsiär: guruista ollaan kuule vielä kaukana! mun painajainen olisi varmaan joku danny-patemustajärvi-mikkoalatalo - keikka. hrrr, kylmiä väreitä menee.

    anni: tosiaankin: amen! Jos löytyy kehräystaitoinen mummu niin riivi se äkkiä rukin ääreen ja pyydä näyttämään. Ihan eri asia värkätä jonkun kanssa joka osaa kuin itsekseen pähkäillä

    tuijam: noh, noh, hold your horses, ei tässä mitään niin taitureita olla

    VastaaPoista
  9. Kivoja muhkuralankoja...viheriäinen on minun lemppari. Kerran kokeilin värttinällä kehrätä, mutta ei siitä tullu mitään...päätin jättää lisäkokeilut eläkepäiville.

    Ja Jean S on ihan plääh ja Suurlähettiläät ehkä kauhein bändi ikinä...kamalaa renkutusta. Mikko Alataloa inhosin jo pienenä enkä tajunnu sitä känkkäränkkäbiisiäkään.

    VastaaPoista
  10. Tosi kauniita lankoja oot saanut! Itse en ole vielä rohjennut kehruitani neuleeseen saakka saattaa.

    VastaaPoista