lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Sininen ei ole minun väri. Minulla ei ole sinisiä vaatteita, jos farkkuja ei oteta lukuun. Eikä meidän kodissakaan erityisemmin sinisiä tavaroita ole, tai ainakin niitä saa etsimällä etsiä.

Ei sinistä ei. Kunnes sitten erään päivänä meille tuli sininen kapistus.


Tätä pitää vielä vähän fiksailla ennen kuin harjoitukset alkavat. Sitten kun siihen päästään, olisi varmaan seuraavanlainen ilmoitus paikallaan:
Eilen oli pienen avaraluonto-hetken aika. Pihalle ilmestyi pikku siili, joka oli äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä ja pörräsi jalkojen ympärillä ja kiipesi syliin. Tai ehkäpä pikkuinen vaan oli nälkäinen.

9 kommenttia:

  1. VOI ETTÄ!
    Miten ihana kuva!
    Siis tuo jälkikasvun ja siilin kohtaaminen.
    Toki rukkikin on kaunis.
    Minen myöskään koe olevani sininen millään muotoa, mutta tuon kaunokaisen adoptoisin tällä kellonlyömällä. Voi kyllä.
    Toivottavasti löytyy etsimäsi Erityinen Henkilö.

    VastaaPoista
  2. Suloinen kuva. Toitko siilille ruokaa? Siilillehän annetaan maitoa, mutta joku mulle sanoi, että siileille ei sais antaa maitoa, että ne on allergisia maidolle.

    Ihana rukki! Sininen on vaikea väri, mulle ei ole sitä myöskään jos tummaa petroolia ei lasketa siniseksi vaatteissa. Sisustuksessa vain ruskeaa ja vihreää.

    VastaaPoista
  3. Hui miten rohkea siili! Ihana kuva. Toivottavasti löydät kehruututorin :D

    VastaaPoista
  4. wrs: siili oli kyllä aikas hupaisa, seurasi perässä ja yritti nakertaa kengän kärkiä. värit ovat vähän sellainen juttu, jotkut sykähdyttävät, toisia ei voi sietää

    hansu: siileille ei saa antaa maitoa, tullee masu pipiksi. naapurit ovat antaneet sille kissanruokaa ja me kaivoimme sille kastematoja, jotka se järsi hyvällä ruokahalulla

    susanna: yleensä siilit ovat lähteneet karkuun mutta tämä oli toista maata. kannoimme sen jo kertaalleen metsän rajaan ja eikös se hetken päästä taas touhottanut hiekkiksen kupeessa...

    VastaaPoista
  5. Ehkä se on orpo? Ja on leimautunut ihmisiin emon ominaisuudessa kun sitä on uokittu? Söpö otus.

    VastaaPoista
  6. wrs: tuota mekin vähän pohdimme, harvoin villiotus on noin ihmisten perään. saas nähdä annetaanko sen olla rauhassa.

    VastaaPoista
  7. Leena21.49

    Sulla on upeita käsitöitä.
    Toivottavasti löydät opettajan rukin käyttöön ja saamme jonkinlaisen postauksen siitä.

    VastaaPoista
  8. Leena: kiitos, jos vaan opettaja löytyy niin saat varmasti kuulla kaiken maailman juttuja kehräyksestä, ihan kyllästymiseen saakka :DD

    VastaaPoista
  9. Heips!

    Kun seuraavan kerran tulet Keuruulle, tiedän kehruun open.
    Haleja siilipojalle + muille.

    Lissu-täti

    VastaaPoista