keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Kiitos teille rukin remmiasiaa kommentoineille!


Piti sitten testata sitä solmujuttua. Minä itse olen kuuluisa nyrkinkokoisista solmuista, jotka eivät pidä. Onneksi taloudesta löytyy yksi, joka on harrastanut purjehdusta. Se sitten tekaisi siansorkan tai jonku, ja kas, nyt on pieni ja pitävä solmu.


Sittenhän ei voinut muuta kuin aloittaa. Jyväskylästä Kolmikulman askartelukaupasta, Pia tai mikä sen nimi nyt olikaan, olin ostanut pienet topisit merinovillaa, ja sillä mentiin. Liekö tarkoitettu kehräykseen, mutta kovin oli pehmeää ja pitkä höytylät siitä sai irrotettua.


Polkeminen sujuu ihan hyvin siihen saakka kunnes käpälillä pitää puuhata enemmän. Eli kovin suurta rumpalilahjakkuutta maailma ei minussa menettänyt. Sitten kun poljento sujuu ja lankaa syntyy jotenkuten, remmi tietty heittäytyy pyörän päältä ja voi sitä siansaparon määrää. Paljon on siis opettelemista edessä, mutta on se vaan niin mielenkiintoista!

Erinäisen värkkäyksen ja kiroilun tulos on tässä. Ruma kuin piru, mutta itte tehty!


Kas, kas osaan tehdä efektilankaa...

Rukin pohjasta muuten löytyy joko valmistajan tai omistajan nimi: Aapram Pienimäki, Lehtimäki, Livonkylä.


Pienin on päikkäreillä, taidan minäkin mennä. Sitä ennen pakollinen pionikuva.

3 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo rukki! Ja suloista neitseellistä ensilankaa:) Pakko saada se anopin rukki kotia ja äkkiä, hieno vanha ja vihreä odottamassa...

    VastaaPoista
  2. tiina: rukki on kyllä aikas komia. monesti olen ajatellut kuinka jollain, liekö Aapramilla, on ollut taitoa ja kärsivällisyyttä sorvata kaikki pinnat pyörään ja muut osat. Oikea käsityön taidon näyte koko kapistus! En tiedä minkä kokoisia rukit yleensä ovat mutta tämä on mielestäni aikas iso. Pyörän halkaisija on n. 72 senttiä.

    VastaaPoista
  3. Hei, annoin sinulle tunnustuksen blogissamme :)
    Onnea vaan tuon rukki-projektin kanssa!
    Tinde

    VastaaPoista