keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Edellinen postaus olisi oikeastaan pitänyt päättää lauseeseen: eikä tässä vielä kaikki.

Tykästyin kovasti siihen aiemmin esittelemääni keltaiseen mekkoseen. Se onkin ollut kovalla käytöllä. Piti sitten tehdä samalla kaavalla syksyisempi versio. Kaupoissakin kun on jo syysvaatteet esillä, vaikka minusta tuntuu ettei sitä kesää oikein ole vielä ollutkaan.
Tällä kertaa kangasta oli pikkasen vähemmän käytössä, joten mekkonen on muutaman sentin lyhyempi, mutta muuten samalla sabluunalla. Koristenauha oli alunperin kirkkaan valkoista. Värjäsin sen teellä niin passaa paremmin mekkoon. Napit valkatiin yhdessä pikkumiehen kanssa.

Sitten valmistui vielä toiset housut, nämät myös Pants de go! kirjasta, joka on muuten pullollaan kivoja housuja. Näitten kohdalla olisin kiihkeästi kaivannut pikakelaus taakse nappulaa. Kaavoja piti taasen vähän leventää että takapuoli mahtuisi housujen sisäpuolelle. Siinä kaavoja pyöritellessäni mietin että pitäisikö ottaa vähän tuosta vyötärön reunasta pois. Piirsin jopa linjankin mutta jätin sitten leikkaamatta. Näin jälkikäteen ajan tuoman kokemuksen kanssa huudan menneisyyden itselleni että leikkaaaaaa!

Mutta mitäpä sitä silloin tiesi tulevista koettelemuksista. Ompelu itsessään sujui hyvin ja kaikki. Sovittelinkin muutamaan otteeseen, vyötärö vaikutti ehkä pikkasen löysältä, mutta ei silleen hälyyttävästi. Kunnes kaikki oli valmista nappeja ja lahkeensuita lukuunottamatta. Voe elläimen käpälä! Se vyötärö oli tosiaankin väljä. Ainakin n. 8 senttiä liian väljä. Hyvä että päällä pysyivät.

Eihän se muu auttanut kuin ottaa ratkomaveitsi kauniiseen käteen ja itku kurkussa alkaa ratkoa. Riplasin korjausten parissa varmaan saman verran kuin itse ompeluun meni. Kaikenlaisia ongelmia piisasi ja mukaan tuli muutama omaperäinen ratkaisukin. Että siihen nähden olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, josta kyllä virheitä löytyy. Mutta ei katsota niitä. Toiseen takataskuun kirjoin pienen linnun, samanlaisen kuin aiemmin ommeltuun paitaankin.

Ja myöhemmin kun olin lauhtunut tein pienen linnun myös housujen sisävyötärölle.

Kangas on paksua ja painavaa pellavan ja viskoosin sekoitetta, todella ihanan tuntuista. Laskeuttu painonsa takia hyvin. Tätä oli kaupassa myös kirkkaan vihreänä sekä oikein makeana punaisena, jota täytynee käydä vielä ostamassa. Niin ja tää kangas oli alunperin tumman sinistä, mutta kun tietää allergiani siniselle, värjäsin kankaan mustaksi.

Nyt voisi antaa Singerin hetken aikaa levähtää, ja pötköttää viimeiset lomapäivät.

13 kommenttia:

  1. Nuo on niin hienot! Molemmat.
    Ai että ajattelit antaa Singerin hieman lomailla...kuinkahan tuossa käynee;o)

    VastaaPoista
  2. iinu: singeri on lomaillu. on on, ainakin kuusi tuntia :DD

    VastaaPoista
  3. Näpsäkän näköset housut, en muuta virka. Tosi söpöt nuo kirjailut, antaa het semmosen uniikkivaikutelman.

    VastaaPoista
  4. christina: kirjailuilla saa eloa valmisvaatteisiinkin. pikku kukka tai joku muu sopivaan paikkaa ja a vot!

    VastaaPoista
  5. Tuo mekkonen (kuten se keltainenkin) on aivan upea! Mulla kun nuita kirjoja ei oo, aattelin vääntää jotain samantyylistä kuvasta mallia katsoen. Saapa nähdä kuin äijän käy.

    VastaaPoista
  6. Oikein nättejä vaatteita olet tehnyt! Eikä housujen omaperäisiä sovelluksia hoksaa ainakaan kuvista. Tuo lintukirjonta on suloinen! Siitähän sinut tunnistaa, jos sattuu kassajonossa takanasi seisomaan! :-)

    VastaaPoista
  7. Suus kii, sanoi simpukka! Kauniita ovat taas kättesi jäljet, eikä niissä ole mitään motkottamista. Edellisen viestin kukkanuttukin on nätti, saati sitten uusin tunika! Olet ihan liian ankara itsellesi (sanoo paraskin puhuja).

    VastaaPoista
  8. hei, mutta eikö mustassa ole käytetty samaa väriainetta, joka allergisoi, kuin sinisessäkin? näin ainakin minulle infottiin kun pienempänä olin allerginen.
    toivottavasti tämä epäilys ei ainakaan tuo psykologista allergiaa sinne päin :( itse ainakin toivon, ettei minulle kerrottaisi ihan kaikkea, ehkä reaktiotkin jäisi pienemmiksi :)

    VastaaPoista
  9. nasti: tuommoisen mekon varmaan tekee jostan toisestakin kaavasta. Lisää vain laskosvarat kaulasta alaspäin. niin ja ompelee.

    matleena: tuo vyötärön päälle kääntyvä lipare kätkee alleen pari pientä salaisuutta...ei mittään pahoja mutta kuitenkin harmittavia juttuja joita ei olisi jos olisin sitä kaavaa jne.

    maaru: ankara ja ankara. katos kun joskus on niin voimakas visio siitä mitä pitäisi tulla. jos se sitten ei ole täysin sitä niin johan menee naama nurinpäin.

    hnaa: mun allergiani siniselle värille on ihan vaan henkistä :)

    VastaaPoista
  10. Hullua tahtia kyllä olet vääntänyt noita vaatteita! Ettei olis vaan Singeri ylikuumentunut??

    VastaaPoista
  11. Ollos awardoitu! Kurkkaa blogiini!

    VastaaPoista
  12. hansu: ehkä tämä pikku midinettikin on hieman ylikuumennut näin loman loppumtreillä

    salanimi: kiitos kiitos!

    VastaaPoista
  13. Upeita vaatteita olet ommellut! Mä en ikinä onnistu ompelemaan itselleni, aina menee ihan pieleen.

    Nää on hienoja!

    VastaaPoista