maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Koska meitä hemmotellaan tänä iltana niinkin loisteliaalla elokuvalla kuin Maailmojen sota, taidan kaivaa ompelukoneen esille ja hurauttaa sen paljon nauretun mekon valmiiksi. Katotaan sitten miten suu pannaan.

Sitä ennen kuitenkin näytetään mitä tulikaan neulottua meidän pienimmälle pojalle.


Malli löytyy jostain Phildarin lasten lehdestä. Ravelrystähän tämän bongasin ja kuvia löytyy myös tästä blogista (rullaa vähän alaspäin). Koskapa ohjetta ei ollut niin piirsin ruutupiirroksen kuvia mallina käyttäen ja sävelsin loput.


Lankana on taattua suosikkia Mandarin Petitiä, puikkoina 3 mm. Lasten paidat ovat siitä kivoja että ne syntyvät tuosta noin vaan. Ainakin yleensä.


Edellisten raivopostausten teksti oli lievästi kiihtyneessä tilassa paljon helpompaa tuottaa ja nyt "seesteisenä" ei meinaa syntyä mitään, joten katsellaan vain kuvia.






7 kommenttia:

  1. No voi että miten suloisen kettupaidan olet tehnyt!
    Yhtä kohtaa en vain tuossa tekstissäsi täysin ymmärtänyt:"lasten paidat syntyvät tuosta noin vaan" ? Tuota...minulla kun nuo neuleprojektit tuppaavat venymään ja venymään...vaikka olisi kyse vaan lastenkin paidasta;o)

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava! Ketut rulaa. :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana paita aivan ihanalla pojalla!

    VastaaPoista
  4. Voi ihanuus! Oliko intarsiakettu vaikea?

    VastaaPoista
  5. Ihana kettupaita!

    VastaaPoista
  6. iinu: sen pitkällisen huivin kitkuttamisen jälkeen ainakin tuntuu että pikkuiset vaatekappaleet syntyvät tuosta vaan.

    pikku-kettu: ketut ovat symppiksiä!

    wrs: molemmat äitin pikku nöppösiä <3

    marsvin: minusta intarsian teko on aika helppoa, riippuu tietty lankojen määrästä. Päättelyvaihessa voi sitten kursia kokoaan reikiä jos niitä on tullut vaihtokohtiin

    liina: minäkin tykkään!

    VastaaPoista
  7. Oi miten ihana neulepaita! ja niin pirteän värinen pojalle!

    Ja voih, miten soma pojan pompula sinulla onkaan!

    VastaaPoista