lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Multa pyydettiin prosessikuvia Tryffelin teosta, joten tässä olkaatten hyvät.


Takki aloitetaan kranssin teolla, eli kaarrokkeella. Kaarevuus saadaan aikaiseksi lyhennetyillä kierroksilla, joita tein joka toisella nurjalla kierroksella, palmikoiden välissä. Sekä mikä ihmetyttää on miksi sisäkurvin palmikkokuvio näyttää erilaiselta vaikka se on tismalleen samalla tavalla tehty kuin ulkokurvi. Johtuuko sitten lyhennetyistä kerroksista vai tähtien asennosta?

Sovittelin kaarroketta sitä mukaa kun se edistyi ja sitten kun se meni mukavasti kaulan ja harteitten kohdalta ympäri päättelin silmukat. Ja vasta nyt huomaan että viimeinen sisäkurvin palmikoiden kierto on tehty väärin. Toisaalta hyvähän se nyt on huomata kun korjaaminen on vielä helppoa.

Sen jälkeen katsoin assistentin avulla olka"sauman" paikat jotka merkittiin. Pientä pähkäilyä miten sovitan vartalo-osaa ja kaarroketta yhteen. Keksin neulata kaarrokkeen toiseen takkiin kiinni, ja sovitus helpottui huomattavasti, varsikin kun vanha takki oli samankokoinen kuin nyt valmistuva.


Vartalo-osaa tekemään. Kun kappaleet olivat tarpeeksi korkeat kaarrokkeen aloittamiseen, asettelin kappaleen kaarrokkeen alareunaan, ja laskin kuinka monta silmukkaa pitää päättää että menee kaarrokkeen kanssa yksiin. Päätin silmukat, neuloin kerroksen loppuun sekä uuden kerroksen että pääsin takaisin päättelykohtaan. Sitten asettelin kappaleen taas kaarrokkeen reunaan ja laskin pääteltävät silmukat. Näin edeten loppuun saakka. Eli ei erityisen tieteellistä mutta toimivaa.

Sama homma takakappaleelle. Etu- ja takakappaleen kaareet menevät vähän eri tavalla, joten silmukoita päätellään eri määrät.


Tässä kuvassa on vartalo-osa valmiina. Tuohon keskelle tulee aikoinaan napituslista.


Tässä taasen kaarroke aseteluna vartalo-osaan. Neulos on sinänsä anteeksiantavaista kankaaseen verrattuna että muutaman silmukan heiton voi aina osia yhteen ommellessa piilottaa saumoihin.

Nyt puikoilla ovat hihan alut, ja mietinnässä minkälaisen kauluksen tekisin. En ole korkeitten kaulusten ystävä, joten samalaista kuin alkuperäisessä tuskin teen. Mutta tehdään ensin hihat ja katsotaan mikämoisiin virityksiin jää lankaa. Painava tästä takista ei tule. Tähän mennessä lankaa on mennyt n. 200 grammaa!

3 kommenttia:

  1. Voi kiitos kuvista... Näyttää paljon helpommalta kuin mitä siinä ohjeessa annetaan ymmärtää. :) En kyllä aatellukkaan, että se olis kovin vaikiaa, mutta ehkä hivenen työlästä, ku joutuu laskemaan ja sovittamaan.

    VastaaPoista
  2. Amelie: ei tuota takkia oikeasti ole vaikea tehdä. Toki pientä laskeskelua ja sellaista tarvitaa, mutta pieni aivojumppa on aina vaan hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Vau, tuo on kyllä prosessineulomista parhaimmillaan. Kiitos kuvituksesta, äärimmäisen havainnollista.

    VastaaPoista