Saisiko olla kupponen kuumaa ja herkkunamipullaa?


Tiinalla oli upeita maistiaisia tarjolla, joten pitihän minunkin muutama pyöräyttää. Johan se olikin aika tehdä neulatyyny itselleen. Mun nuppikset ovat aina olleet pyöreässä peltirasiassa.


Tuli sen verran herkkuja että on pakko tehdä vielä muutama lisää. Niillä kiusataan joitain tahoja joulukuun loppupuolella :)

Heluna hamosen ohjetta oltiin vailla, joten tässä jotain sinnepäin.


Heluna-hame
Hameen mitat:
vyötärö 90 cm (mittoin sitä kuminauhan pujottamisen jälkeen, joten mitta on vähän sinnepäin)
pituus 64 cm
Obs! Koska hameessa ei ole vetoketjua niin tarkista, että hame menee lantion kohdalta ylös. Kuminauha kiristää vyötärön sopivaksi.

Tarvikkeet: Novita Tennessee 500 grammaa
15 mm leveää kuminauhaa vyötärölle
10 mm leveää satiininauhaa helmaan 2 metriä
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Tiheys: 24 s = 10 cm

Hame neulotaan ylhäältä alas.

Luo 3,5 mm pyöröpuikoille 200 silmukkaa. Neulo 1. krs nurin ja seuraava oikein. Neulo näin yhteensä 9 kerrosta, nurjia "harjoja" on 5.
Laita työhön merkit 50 silmukan välein, sivut sekä etu- ja takakappaleen keskikohdat.

Neulo sileää oikeaa 9 kerrosta.
Lisäyskerros: Lisää 1 silmukka merkin molemmin puolin. Jätä kaksi silmukka lisäysten väliin. Lisäyskerroksella tulee yhteensä 8 silmukkaa lisää.
Tee lisäyskerros joka 7. kerros.

Kun lisäyskerroksia on 15, merkkien välissä on 80 silmukkaa ja työ on 34 cm pitkä, jatka sileää oikeaa vielä 11 cm.

Neulo kerros nurin.
Seuraava kerros: neulo 2 yhteen, langankierto, neulo näin koko kerros. Neulo seuraava kerros nurin.

Seuraava kerros: neulo 4, lisää yksi silmukka. Jatka näin kerroksen loppuun.
Tähän kohtaan toim. huom. Olin aikeissa tehdä toisenlaista pitsiä kun mieli muuttui ja jouduin purkamaan työtä. Purkuhässäköissä saattoi tippua joku lisäys, joten en ole täysin varma silmukkamäärästä tässä vaiheessa. Mutta sen voi säätää pitsin (jaollinen kuudella silmukalla) eka kerroksella oikeaksi tekemällä esim. tuplakavennuksen sijasta tavallisen kaksi yhteen kavennuksen.

Jos haluat helmasta runsaamman, tee lisäykset joka kolmannen silmukan jälkeen. Pitsiosuudesta kannattaa silloin neuloa pidempi.


Vaihda työhön isommat puikot ja aloita pitsineule:
1.krs: neulo *1o, langankierto, 1 o, nosta 1, neulo kaksi oikein yhteen ja vedä nostettu silmukka yli, 1 o, lk* toista kerros lopuun. Kerros päättyy langankiertoon.
2. krs.: neulo kaikki oikein

Toista kerroksia 1 ja 2 yhteensä 40 kerrosta, reikä rivejä on yhteensä 20. Päätä silmukat.

Päättele langat. Ompele vyötärölle v-lenkkejä = laita neula yläreunan yhdestä nurjan harjasta ja vedä se vyötärön alareunan samalla kohdin olevasta nurjanharjasta. Jätä yksi silmukka väliin ja vedä neula ja lanka taas ylhäältä alas. Vyötärölle tulee v-kirjaimen näkösiä "lenkkejä", johon kuminauha pujotetaan. Kuvaa tuossa yrittää selventää asiaa.


Pujota satiininauha helman reikäriviin.

Eikun helmat hulmuamaan!

Whooa, ruksi seinään: neuleaiheista sisältöä!


Heluna-hame
Lanka: Novita Tennessee, vajaa 500 g
Puikot: 3,5 mm, pitsissä 4 mm
Muuta: vyötäröllä kuminauha
Fiilis: tykkään!



Heluna päätti sitten valmistua vauhdilla ja kiilasi kaiken mahdollisen ohi. Ihan itsekin hämmästyin valmistumisvauhtia. Asiaa tietty avitti pitkä automatka, jonka aikana silmukka jos toinenkin näki päivän valon. Kun pitsiosuuteen päästiin ei puikkojen kiitoa estänyt enää mikään eikä kukaan. Pitsiosuudessa on muuten 16 000 silmukkaa.


Etukäteen ajattelin, että hameen neulominen on maailman tylsintä puuhaa. Mutta oikeastaan olikin ihan hauskaa tehdä jotain mitä ei kokoajan tarttenut kulmat rytyssä ajatella.


Tykkään kovasti tuosta punaisesta, se on juuri Se Oikea Punainen. Toivottavasti tuota väriä saa jatkossakin.




Kuvaussessioiden jälkeen pitikin vaihtaa kuivat sukat jalkaan. Nämä kun eivät pidä vettä, citykumpparit :)

Mistähän muuten saisin naiskuvaajan itselleni? Tai sellaisen joka edes vähän keskittyisi siihen mitä kameran ruudulla näkyy.
- Onko kaikki hyvin?
- Joo. (Takki tuhannen rypyssä.)

- Eihän ole mitään ylimääräistä kuvassa?
- Ei. (Lapaset pönöttää maassa.)

Me&I paketti saapui, kovin ovat kivoja. Näissä ehkä pitäisi olla mukana varoitus: saattaa aiheuttaa pussailuintoa vanhemmissa naishenkilöissä.

Käytiin Laukaassa tyhjentämässä äitin jääkaappia. Hyvin maistui, farkkujen vyötärö kiristää.

Nyt sitten pestään kone toisensa jälkeen pyykkiä ja ihmetellään miten saataisiin viimeisetkin pakaasit purettua paikoilleen, tavaroilla kun on jotenkin taipumus monistua reissussa.


Sain tädiltäni käyttööni saumurin, kiitos vielä kerran! Aikas elvis fiilis kun saa saumurin langoitettua, langat kiristettyä ja kaikkea ja jopa ompeleen aikaiseksi. Vähintäänkin tekee mieli kiivetä talon katolle megafonilla asiaa maailmalle kailottamaan :) Tosin ei se ommel ihan täydellinen ole, joten käytämme koneen vielä huollossa, mutta sitten...

Saumuri tikissä tai ei sain kuitenkin ommeltua itselleni hameen. Malli on uusimmasta Ottobre woman lehdestä ja siitä tuli ihan mieluisa. Käyttöön siis pääsee. Kuvatessa paljastui kankaasta (vakosamettia) hassu juttu. Salamalla näpätessä kankaasen ilmestyi kukkia, joita en ennen ole huomannutkaan. Alempi kuva on ilman salamaa eli miten kuviot "oikeasti" näkyvät. Niin ja mun kamera vaan on onneton. Kuvatessa on huushollin jokaikinen lamppu päällä. Silti näyttää kuin oisin ollut perunakellarissa kuvia räpsimässä :(



Mutta sen Allt om handarbete lehden paidan kaavat olivat ihan sieltä minne aurinko ei paista. Sääli silputtua kangasta.

Neulerintamalla ei vielä valmista näy, tän siitä saa kun tekee useampaa yhtä aikaa. Pojan paidasta ovat etu- ja takakappaleet valmiit, pitäisi vaan saada hihat alulle, eli laskettua paljonkos silmukoita tarvittaisiin. Hame edistyi automatkalla hyvin, ehkä pian päästään pitsiosuuteen, jolloin työn menee tosi hitaaksi, jos ajatellaan kuinka monta silmukkaa on kierroksella. Pitsihuivi, älkää viittikö.


Ja jottei inspiraation lähde ihan kuivuisi niin posti toi mukavia kirjoja. Interweaven kirjassa on tosi kauniita malleja, joka hyppivät to do top ten listalla. Ompelukirja oli vähän sillä hilkulla. Vähän turhan alkeista lähdetään: mihin mittanauhaa käytetään ja mikä ihme ja kumma onkaan sormustin. Kovasti jäin ihmettelemään mikä mahtoi olla se "whole new way of sewing". Mutta muutama ihan kiva malli oli, joita voisi edelleen kehittää.

Syksy.

Omenan posket punastelevat.

Sammakosta ilma alkaa olla sopivan kostea.

Keijumekko vielä halailee lyhtyä,

ja kruunuvuokko näyttää kauneimmat kukkansa.

Mutta pikkuhiljaa

aika hidastuu

kunnes pysähtyy.

Satsa halusi tietää miten teen nurjan silmukan niin että vauhti on suunnilleen sama kuin oikealla silmukalla. Kuvaaminen oli vähintäänkin haasteellista, kun kameralla ei kovin lähelle työtä pääse ja kohde heiluu kokoajan. Tässä kuitenkin kaksi epäselvää pätkää, ohuella langalla ja paksulla langalla. Ohuen langan pätkässä vähän saikkaan yhden silmukan parissa ja paksun langan kanssa homma on vähän kankeata. (seliseliseli)





Mä siis pidän lankaa työn edessä ja etusormella vippaan langan silmukan lähelle ja sitten vedän sen silmukan läpi. En tiedä milloin ja miksi tapani on tälläiseksi muotuotunut. Ehkäpä se ihmeellinen kääntäminen ja vääntäminen miten muut tuon nurjan tekevät on ollut minulle liikaa?

Hyväkivabra, Altt om handarbete löytyi! Kiitos lehtivinkistä Matroskinille ja ostopaikkavinkistä agentille Mäntylään. Tosin eka kävin ettimässä kaikista niistä paikoista missä lehteä EI myydä. Lehtipisteestä muuten voi käydä katsomassa missä paikassa mitäkin lehteä myydään, ei tartte turhia kierroksia tehdä saati ottaa.


Lehti oli muultakin anniltaan ihan mielenkiintoinen, vaikka pussissa ostettavia kässälehtiä syrjinkin. Lehdellä oli myös ihan pätevän oloiset nettisivut, jossa oli valikoituja paloja lehden sisällöstä. Ja jos asuisi Ruotsissa, voisi tarvikkeita ostaa netin kautta.

Sitten se kässäaiheinen sisältö. Olen aina ollut yhden työn nainen. Nyt yhtäkkiä, ilman mitään varoituksia minulla on kolme keskeneräistä. Kolme. Miten tässä näin kävi? No, Kitten-huivi alkoi kyllästyttää, joten piti tehdä se neule Sublimesta. Paluu takaisin ei oikein huvittanut, joten aloin neuloa itselleni hametta. Sileä oikea neule ei niitä maailman mielenkiintoisimpia ole, joten piti laittaa puikoille myös jotain haastavampaa. Tästä pitäisi tulla pojalle paita talven kylmyyttä torjumaan. Nyt vaan on kaamea epäilys pitäisiko koko pinnan olla tuota hunajakennoa vai jatkanko näin. Hiertää mieltä ja kaameasti. Jatkanko, puranko, jatkanko...

Jokin aika sitten kuulin keskustelun, jossa nainen kertoi neuloneensa kovalla vaivalla jonkin vaatekappaleen. Kaulus ei sitten oikein ollut asettunut kunnolla, joten työ oli heitetty roskiin. Tästä suivaantuneena marssin kotia, ratkoin pätkän hihaa irti ja purin osan etukappaleesta ja neuloin uudelleen korjaten paremmaksi. Siis mitä järkeä on nähdä kova vaiva ja heittää homma lekkeriksi, jos on joku pikku virhe minkä voi korjata?

Lingerie Style kirjasta neulomani pusero oikutteli. Sen yläosa nousi aina hassusti pois paikoiltaan kun vähän käsiä nosti. Lisäksi päällekkäin menevät osat olivat liian pieniä jonka takia ei oikein tiennyt minne olisi tissinsä laittanut, ne mitä siis on kahden lapsen jäljiltä enää olemassa :)


Purin siis etukappaleet ja tein valemuotolaskosten sijaan oikeat, eli en kaventanut langankiertoja pois. Lisäksi huomasin, että jos tekee ohjeen mukaan ei tule samanlaisia lisäyksiä kuten kuvassa, joten tein kuvan mukaan. Nyt toimii paremmin. Samoin muotoilin kaula-aukon uudelleen ja lisäsin etukappaleeseen pari senttiä pituutta. Parin tunnin homma ja nyt paita on mukavampi. Kyllä kannatti! Vaikka niiiiin purkamista ja eessun taassun veivaamista vihaankin. Mitali siis minulle!

Posti toi tullessaan uusimman Ottobre-lehden, jossa oli taasen kivoja malleja, jotka haluaisin ommella. Siis itselleni. Harmi etten ole kokoa 134 cm.




Tuon villanutun leikekirjonnat ovat aivan mahtavat ja tämmösen paitapuseron tahdon aivan ehdottomasti. Osaisiko kukaan sanoa onko Modassa tai SK:ssa ollut vastaavanlaisia?

Sateeseen tuli katkos ja aurinkokin pikkasen uskaltautui näytille, joten kamera käpälään ja pihalle. Sisällä kun ei oiken hääppösiä kuvia saa.

Phildarissa oli jokin aika sitten mukavan näköinen neuletakki. Se tuli mieleeni kun säkillisen Sublimea hankin. Pieniä muutoksia kehiin ja tässä tulos:


Malli on toistaiseksi nimetön.
Lanka: Sublime cashmere merino silk aran, n. 450 g
Puikot: 5 mm
Fiilis: hyväkivabra!

Sublimea oli taas kerran aivan ihana neuloa ja vitosen puikoilla tulee valmista pika vauhtia. Paidan tekemiseen meni vajaa viikko, pari kolme tuntia per päivä. Lanka on pehmoista, ihanan kiiltävää ja kaikkea. Pikkasen tosin arveluttaa nyppyyntyminen, helman reunat vähän näyttävät siltä, että kohta putkahtaa eka pömpylä ja sitten minä ärisen.


Mutta muuten olen tosi tyytyväinen. Kaula-aukko näytti aikas antavalta ennen resoria, mutta kun olin resorin ommellut paikoilleen totesin sen olen erittäin hyvä ellei täydellinen. On tarpeeksi avara paitapuseron kanssa käytettäväksi muttei liian avara ilman alupaitaakaan. Niin ja jokos sanoin että tuntuu ihanalle ihoa vasten?


Pitäisi laittaa puikoille jotain uutta. En vaan oikein osaa päättää mitä. Paitaa pojalle, kirjoneulesukkia itselle vaiko hametta...tai jos...

Käytiin MLL:n kirppiksellä pyörähtämässä. Mukaan tarttui söppösiä essuja, vaikken mikään essuihminen olekaan. Lisäksi kaikki taitavat olla kokoa lasten, mutta kuitenniin. Ajattelin ompelevani näistä jotain, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin, söppösiä kun ovat.

Viikolla emännöin me&i vaatekutsuja. Vaateet olivat aivan ihania, ja tilauksesta tuli aikas iso. Seuraavana päivänä mietin tilaamani mekkoa, kunnes muistin etten tänä vuonna ole ostanut itselleni vaatteita muualta kuin kirppikseltä tai -70% alesta. Joten eiköhän ole ihan luvallista ostaa edes yksi täysihintainen vaate?

Minulta kysyttiin miten kerkiän tekemään niin paljon käsitöitä ja pyörittään perhettä ja kaikkea. Hassua sinänsä, ajattelen tuota samaa kysymystä katsoessani joitan "energiapommien" blogeja. Miten ne kerkiävät?

Kuten sanottu, mun primetime on kun pikkuisin menee nukkumaan n. 19.30. Siitä sitten posotan eteenpäin kunhan silmät pysyvät auki. Omasta mielestäni olen aika nopea neulomaan. Oman erityis"tekniikkani" takia pystyn neulomaan nurjaa ja oikeaa samalla vauhdilla, joten kolmen tunnin session aikana saa aikas paljon valmista. Lisäksi se että siippa on tällä hetkellä vailla töitä auttaa arjen pyörittämisessä. Siitä on paljon apua, vaikkei se taloudellispoliittisesti olekaan hyvä asia. En pidä itseäni mitenkään erityisen tuotteliaana ja ilman blogiani varmaan marmattasin: kun ei ole aikaa enkä kerkiä mitään. Blogi tosin todistaa toisin, jotain on tullut tehtyä. Mutta intoa tehdä olisi vielä enemmän...

Tietty jos olisin sinkku jne. värkkäsin paaaaljon enemmän. Tai sitten huitelisin kaupungilla, joisin kahviloissa kermavaahtokaakaota, nukkuisin pitkään ja viettäisin sunnuntain tekemättä mitään. :)

Olisi mulla muuten valmistakin näytettävää mutta ulkona tihuttaa vettä ja on harmaata ja pimeää. Eilen olisi paistanut aurinko kuvauksellisesti muttei ollut vielä valmista. Höh.

Edittiä pukkaa oranssilla

Maisa on taas täällä ja nyt sillä on mukanaan myös Ilona sekä uusi ystävä nimeltään Maikki. Maikki on oikeastaan Maisan serkku, ilman jojo-koristetta.

Oder of appearance, suurinpiirtein:
Punainen pilkku Maikki vihreällä tereellä. Laukku oli hankala kuvattava. Joka kuvassa se halusi olla ärjyn oranssi, unohtaen oikeasti olevansa valkopilkullinen, rehti punainen.

Mansikki Maikit. varattu/myyty Toisessa on tummanpunainen ja toisessa punavalkoruudullinen teree.

Medaljonki Ilona. Koristeena oranssissa raidassa on mustia nappeja. Pohja on tumman ruskea ja vuori valkoinen pienillä oranseilla kukilla täplitettynä.


Musta Maisa ruututereellä ja koristeella, varattu.

Lintu Maikki ja hänen ystävänsä lintu Ilona varattu. Ilona-kassin pohja on tumman ruskeaa intianpuuvillaa ja koriste sekä vuori vaaleanpuna-valkoista pikkuruutua. Samaa ruutukangasta on myös Maikin tereessä.


Kaikki mustaa Maisaa lukuun ottamatta Yours Truly. Kiinnostuneet ottanevat yhteyttä sähkispostilla, osoite on tuolla sivupalkissa ylhäällä.

Nyt laukkujen ompelu taitaa sujua liian helposti, joten uusia laukkuja tuskin hetkeen nähdään.