sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

En mä ihan kokonaan neulomista ole hylännyt, vaikka viime aikoina on siltä saattanutkin näyttää.


Olen ahertanut ikuisuuden (ainakin liki viikon) violetin huivin - Kittenistä - kanssa, ja noin 19 toistoa ennen maalia iski totaali kyllästyminen. Piti ihan hypätä linja-autoon, ja hakea uudet puikot toista työtä varten.

Jokin aika sitten tilautin Villiinaan Sublimen Arania, ja nyt iski The Ajatus mitä siitä tehdään. Kiihkeästi silmukkaa puikoille. Etukäteen hieman arvelutti Sublimen huono juoksevuus, joten ylläri pylläri olikin aikas iso kun kainaloihin tultaessa oli mennyt vasta neljä kerää. Siis etu- ja takakappaleeseen yhteensä. Lanka on aivan ihanaista, niin sileää, pehmää ja kiiltävää. Jos tämä lanka sitten nyppääntyy kahden käyttökerran jälkeen, voipi olla etten tyydy lähettelemään TeeTeelle pelkästään sähköpostia.

Illan vilakassa pitäisi viimeistellä myös pari, kaksi kolme laukkua. Niin, Niitä on taas tehty.

perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Sohvakangasta jäi sen verran jäljelle, että Oscar sai myös uudet vaatteet. Tuolista ei pystynyt repimään vanhoja päällisiä irti, joten piti tehdä omat kaavat. Istuinosan kaava olikin aika yksinkertainen, vain kaksi saumaa. Silittelin kirpparilakanan sivupalan kohdalle ja piirsin sauman kohdan tussilla. Päällikaitale olikin suorakaitaleen muotoinen, joten siinä ei sen kummempaa kommervenkkiä. Ennen varsinaisen kankaan leikkuuta kiinnitin nuppineuloin lakanasta leikatut kappaleet toisiinsa tuolin päälle, ja kun ne natsasivat aloin silputa oikeaa päällikangasta.


Tuossa kuvassa näkyy lakanakaava. Piirsin kankaaseen ompelulinjan ja jätin kolmen sentin saumavarat, jotka kavennettaisiin ompelun jälkeen.


Leikattuani kappaleet neulasin nupineuloilla kappaleet istuinosan ympärille ja vähän korjasin jotain ompelulinjoja. Ja takasin ompelukoneen ääreen.


Selkänoja olikin paljon iisimpi juttu. Irroteltiin vaan ruuvit ja pingotettiin uusi kangas jeesusteipin avulla levyn ympärille. Valmista tuli! Voi ku oon tyytyväinen meidän melki uuteen olkkariin. Vielä kun saisi jotenkin putsattua maton...

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Pari päivää sitten kävin vaihteeksi Second Top Boutiquessa penkomassa. En löytynyt mitään itselle sopivaa mutta tämä suloistakin suloisempi tyttöjen, koko 62 cm, takki oli pakko ottaa mukaan. Täysin epäkäytännöllinen kapistus näin äiti-ihmisen näkökulmasta, mutta niiiiiin söpö ja kaikkea. Eikä sille ole käyttäjääkään...


Pojan kanssa on moneen kertaa puhuttu mitä tarkoittaa kallisarvoinen. Ettei se tarkoita pelkästään kallista vaan myös erittäin tärkeää, aarretta, kuten vaikka Kissuli-täkki pojalle. Samalla tuli sitten mietittyä mikä olisi minun "aarre". En osannut päättää vain yhtä, joten tässä muutama.


Smurffi, smurffitalo, Fabuland lego norsu ja MyLittlePony. Kaikki 80-luvun alkupuolelta. Muistan vieläkin kun joulun alla tellussa pyöri MyLittlePony mainos. Voi onnea ja iloa kun poni tuli paketista! Mun mielestä nykyajan ponit ovat jotenkin kummallisia. Tuo on se Oikea.


Muumimukeja. En oikein tiedä miksi aloin ostella näitä 90-luvun alussa. Kait ne vaan olivat niin kivoja. Näitä ei muistaakseni ole käytetty, ja harmittaakin kun niille ei ole "näyttelypaikkaa", siellä keittiönkaapin perällä kököttävät. Välistä ovat jääneet ne isokuvioiset mukit, niistä en vaan jotenkin tykännyt. Nuot ensimmäiset mukit ovat nykyisin käsitykseni mukaan aikas arvokkaita, joten nämät lienevät ne kalleimmat astiat meidän huushollissa :)


Viinasika kokoelma. Me hurahdettiin noihin vuosia sitten, mutta nyttemmin keräämien on jäänyt, koska sikoja ei löydy ja niitten hinnat ovat kuusinkertaistuneet. Puristelasiset maksoivat ennen 40 markkaa ja suupuhalletut 300. Nyt hinnat ovat samat mutta euroissa. Että se siitä keräilystä.


Mummon luumusoppakulho. Tähän kulhoon edesmennyt mummoni teki aina luumusoppaa jälkiruoaksi.


Se minkä ehkä kuitenkin tulipalon sattuessa ensimmäisesä tavaroista yrittäisin pelastaa olisi mummolta peritty lipasto. Näitä lienee Suomi pullollaan, mutta kuitenkin. Lipaston on mummoni raahannut evakkovaunuissa sieltä rajan toiselta puolen. Jostain syystä siitä on tullut minulle erittäin tärkeä. Varmaan siksi kun mummoa ei enää ole, niin on kuitenkin jotain, mistä hänet aina mieleensä saa.

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Niin, se isompi ompelus. Ompelin sohvallemme uudet vaatteet, vanhat saivat minut voimaan lähinnä pahoin. Mikä lie ollut ajatus kun vaihdoin alkuperäiset päälliset niihin karseisiin kissaglobeliineihin. *Puistatus*


Mutta nyt kelepaa! Rungon verhous on se ihan alkuperäinen, niin urheilumielinen en ole, että sitä alkaisin värkkäämään. Sen sijaan istuin- ja selkätyynyt saivat uuden päällisen ja samalla vaivalla syntyi kaksi koristetyynyä.

Urakka tosin alkoi niin huonoissa merkeissä että. Mun kone meni heti alkumetreillä jumiin, neulavarsi ei liikkunut mihinkään. Piti mennä pimputtelemaan naapurin ovikelloa ja sain sieltä koneen lainaksi. Se kuitenkin teki alatikistä ihan karseeta. Siinä vaiheessa kypsytyskäyrä oli jo aikas korkealla. Mutta liekö ollut mustikohtaus vai vaihtuiko tähtien asento, sain oman koneeni toimimaan ja pääsin neljän tunnin saikkaamisen jälkeen ompelemaan viideksi minuutiksi ja sitten pitikin mennä pienintä viemään päikkäreille... Mutta kun vauhtiin pääsin niin johan tapahtui ja valmista tuli vauhdilla.

Kuvassa sohva näyttää...mmm...autiolta. No, kaadetaan siihen kaksi kiloa pikkuautoja, ripotellaan leivänmurusia ja pyyhkitään voita käsinojiin. Koristetyynyt on syytä heittää lattialle ja toinen selkätyynyistä kääntää nurin. Sitten tuntuu kotoisalta :D

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Vähän aikaa sitten ideoin Elli Velli K:lle virkattua liivihamosta, jossa olisi kärpässieniä sun muuta syksyyn liittyvää. Ajatus ei hellitänyt omasta päästä ja vaikka olenkin suht avarakatseinen en kuitenkaan tee liivihametta pojilleni. Joten sitten paitaa.

Kärpässieni-paita
Lankana on Hailuotolaista kasvivärjättyä villaa. Kauluksen sisäpuolelle neuloin Sisua, koskapa Luodon villaset ovat pikkasen liian karkeita pikkuiselle.


Koristeet on virkattu ties mistä langoista täysin mutumeiningillä. Mutta hauskat niistä tulivat!

Viikonloppu on muuten mennyt tahkotessa yhden kirjaimellisesti ison ompelutyön parissa. Raporttia siitä myöhemmin.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Uutisissa oli, että keskiviikko on suomalaisten mielestä se tyhmin päivä. Pitää paikkansa. Tänä(kin) aamuna niin väsytti ja sitä yhtä toista v-sanaa kans. Jälkimmäinen tunnetila johtui huivista, jonka eilen illalla pingotin ja jo silloin kirvasin.


Flower Basket Shawl
Evelyn A. Clark

Lanka: KnitPick's Baby Alpaca, sävy Autum, 100g
Puikot: 4 mm
Koko: n. 140x67 cm, eli nysä
Fiilis: tympii. Ja alpakka taitaa taas kutittaa :(


Huivi oli varmaan maailmankaikkeuden rumin puikoila ollessaan. Kovasti vaati uskoa, että kyllä tästä huivi tulee. Lisäsin reippaasti mallikertoja, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi. Kaksi tai kolme kuviokertaa lisäksi ei olisi ollut pahitteeksi. Lankaakin olisi ollut.

Nyt jos olisin reipas ja kaikkea, purkaisin reunuksen ja neuloisin ne puuttuvat mallikerrat. Mutta en tiijä. En taida olla niin reipas. Muutenkin pitsin purkaminen on erityisen pelottavaa. Sieltä kuitenkin joku silmukka tai kaksi karkaa omille teilleen, ja sitten tämä täti saa sellaset pömpelit ettei Richterin asteikko riitä.

lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Marion-nuttu
(sovitaan sitten, että se on nuttu. Nuttu on symppissana.)


Koko: n. 100 cm hihansuusta hihansuuhun, eli kyynärpäästä toiseen. Ruudun koko neliön kärjestä kärkeen n. 7 cm.
Lanka: liukuvärjätty hahtuva kaksinkertaisena, menekki kaksi kiekkoa. Työssä käytetty sävy oli nimeltään ruska
Puikot: 4 mm, tai mikä sitten hyvältä tuntuu.
Mallineuleet: 2o 2n resori ja konttineule.

Muuta: mun kirjoittamat ohjeet vaikuttavat sekavilta minustakin, joten olkaa kärsivällisiä. Lopetuskolmioiden ohjettani en oikein itsekään ymmärrä kirjoitettuna, mutta noin sen pitäsi mennä. Korjauksia otetaan vastaan.

Luo 42 silmukkaa.
Aloita konttineule aloituskolmioilla: neulo 2n, käännä, 2o, käännä. 3 o, käännä, 3 n käännä. Jatka näin kunnes oikealla puikolla on 7 s. Ensimmäinen kolmio on nyt valmis. Neulo 2 o ja jatka kuten ensimmäisessä kolmiossa. Työhön tulee yhteensä 6 aloituskolmiota.

Sitten tehdään vasemmalle kallistuvat neliöt:
Ensin reunakolmio:
2o, käännä, 2n, käännä. Neulo 1. s etu- ja takareunasta, nosta seuraava silmukka, neulo aloitusrivin kolmiosta yksi silmukka ja vedä nostettu silmukka sen yli, käännä. Neulo 3n, käännä. Neulo 1. silmukka etu- ja takareunasta, 1o, nosta 1, neulo 1o ja vedä nostettu silmukka yli. Käännä, 4n. Jatka näin lisäten reunassa kunnes aloituskolmion silmukat loppuvat ja oikealla puikolla on 7 s.
Muut ruudut:
Poimi vasemmalle puikolle allaolevan ruudun reunasta 7 s ja neulo ne oikein, käännä, 7 n, käännä. 6 o ja nosta 1 ja neulo 1o ja vedä nostettu neulotun yli, käännä. 7n, käännä. Jatka näin kunnes aloitusrivin kolmion silmukat loppuvat ja olet työn oikealla puolella. Tee seuraavat ruudut samoin.
Lopuksi tehdään kolmio: poimi 7s reunasta ja neulo ne oikein, käännä. Neulo 2 yhteen, 5 n, käännä. Neulo 6 o ja käännä. Jatka näin kaventaen nurjalla työn reunassa kunnes jäljellä on yksi silmukka.

Oikealle kallistuvat ruudut:
Poimi vasemmalla puikolla 6 silmukkaa ja edellisestä ruuturivistä jäänyt silmukka yht. 7 silmukkaa ja neulo ne nurin, käännä, 7 o, käännä. 6n ja 2 nurin yhteen (=allaolevan ruudun 1. silmukka ja uuden ruudun 7. silmukka), käännä, 7o, käännä. Jatka näin kunnes olet neulonut kaikki allaolevan ruudun silmukat. Neulo muut ruudut samoin rivi loppuun saakka.

Jatka neuloen vuorotellen vasemmalle ja oikealle kallistuvia ruutuja siten, että työssä on 12 vasemmalle kallistuvaa ruuturiviä.

Sitten tehdään lopetuskolmiot: (huom. lopetuskolmiot tehdään vasemmalle kallistuvien ruutujen jälkeen)
Poimi allaolevan ruudun reunasta vasemmalle puikolle 6s ja reunan silmukka ja neulo silmukat nurin, käännä. 7o, käännä. 2 nurin yhteen, neulo 5s ja neulo viimeinen s nurin yhteen allaolevan ruudun 1. silmukan kanssa. Käännä, neulo 6o, käännä. 2 nurin yhteen, 4n, 2 nurin yhteen, käännä. Jatka näin kunnes oikealla puikolla on kaksi silmukkaa. Käännä, 2o, käännä, 1n, 2 nurin yhteen, käännä. 2o, käännä ja neulo 3 nurin yhteen, puikolle jää yksi silmukka. Neulo toiset ruudut samoin rivin loppuun saakka ja katkaise lanka.

Hihansuuresorit:
poimi lyhyeltä sivulta 36 silmukkaa ja neulo 2o 2n resoria 7 cm, päätä silmukat. Tee toiseen päähän samanlainen resori.

Taita työ pitkittäissuunnaasa oikeat puolet vastakkain ja ompele resorista työn keskelle päin saumaa n. 23 cm kummastakin päästä. (Tässä vaijeessa kannattaa sovittaa nuttua, että menee mukavasti päälle. Lyhennä tai pidennä tarvittaessa saumaa.)

Poimi pyöröpuikoille 156 silmukkaa ja neulo 2o 2n resoria 7 cm ja päätä silmukat sopivan löysästi.

Sitten vaan nuttu niskaan!

perjantaina, syyskuuta 14, 2007

Joku ehkä saattaa muistaa Lady E:n viime vuodelta. Lady tunsi olonsa sangen yksinäiseksi, joten piti tehdä kaveri nimeltä Marion. Minä en tiedä miksi tämmösiä vaatekappaleita kutsutaan, enkuksi shrug.


Marion
Lanka: hahtuvaa, menekki vajaa kaksi kiekkoa
Puikot: 4 mm






Tykkään valtavasti hahtuvan sävyistä, sävyn nimi olikin sopivasti ruska. Lisäksi lämmittää aivan suloisesti hartioita ja niskaa, tosin alaselkä huutaa lämmikettä. Kuvaamisen jälkeen ei lämmittänyt enää mikään: meren rannalla, viisi astetta lämmintä ja tuulee. Hrrrr!

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Mä olen ihan pääsemättömissä näitten laukkujen kanssa. Aina päätän etten tee enempää vaan nyt neulon niitä sukkia ja lapasia lapsille. Mutta sitten taas alkaa mietintämyssy sauhuta: Kato tommonen koriste tähän, tereet tuosta ja vuori..mmm..tästä. Siippa, katohan lasten perään niin minä vähän...




Maisa-laukkuja on siis syntynyt. Näistä kumpainenkin on varattuja yksilöitä ja nyttemmin jo matkalla uusiin koteihinsa.



Vaaleanpunaisen ompelussa oli "muutama pikku juttu". Tai siis tuhat. Ompelin, ratkoin, ompelin ja kiroilin. Jos suorakaiteen muotoisessa osassa on neljä kohdistusmerkkiä, niin miten kolme voi osua kohdilleen mutta neljäs huitelee missä sattuu? Kun alkoi korpea ihan tosissaan vaihdoin toiseen laukkuun (punakoristeiseen) ja sen ompelin tuosta vaan. Ei mitään ratkomisia sun muita. Hiljaisuuden vallassa tuijotin kumpaakin ja vain ihmettelin. Sitten keksin, että vaalenpunaisessa on erilainen nyöri tereen sisällä, sellainen lörpsömpi ja päättelin, että siitä niitten ongelmien on johduttava ja laukku atomeiksi. Uutta nyöriä kehiin, ja johan alkoi sujua. Muistiin itselle: ei löysää nyöriä.


Kuvassa vielä vuori vaaleanpunaisesta Maisasta. Kyljissä on pikkukukkaista kangasta ja pohjassa isompikukkaista. Pitäähän vuorissakin joku Juttu olla. Punaisen laukun vuorissakin on se Juttu. Leikkasin huolitelukaitaleen vahingossa liian kapeaksi ja siitähän riemu repesi kun kaitale ei riittänytkään saumavarojen yli. Että aina se ongelmakohta jossain tulee vastaan...

Olen tosi iloinen, kun olen saanut laukuistani niin mukavaa palautetta ja jopa myytyäkin niitä, kiitos!

lauantaina, syyskuuta 08, 2007

Askartelupaskartelustudiosta ehtoota.


Lasimaalilla maalattuja pilttipurkkeja + rautalankaa + reikävannetta + kukka-amppelin ripustusketju = kynttelikköhässäkkä. Nyt odotetaan pimeän tuloa niin voidaan sytyttää kynttilät. Kylläpä olen kätevä. Maalin voi muuten poistaa kynsilakanpostoaineella, jeesusteipin jälkeen toiseks paras yleisapuvempele.

Olen mä vähän neuloskellutkin.


Kaksi laukkuakin alkaisi olla lopputarkastusvaiheessa ja sitten vielä saumojen huolittelukaitaleen kiinnitys. Sitten kun taas huvittaa.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Olen tehnyt katumusharjoituksia ja neulonut lapsille lapasia ja sukkia. Lapasia on jo kahdet ja sukkaakin jo varren verra. Niin ja se ensimmäinen lapaspari jo hukassa...sitten alkoikin yks oma (minäminäminä!) juttu ajaa ohituskaistalta ohi. Ja kun ei siltä päässyt kieppasi ojan kautta. Mutta siinäpä näyttää käyvän niin, että lanka loppuu kesken ja tulee pitkä hakureissu, kerä kun lähti Jyväskylästä mukaan.

Laukkutehdaskin innostui jälleen töihin. Suunnitteli koristeita ja tereitä ja ihmetteli, että mikäs tässä nyt oli niin vaikeaa ja verenpainetta nostattavaa? Kunnes päästiin vetoketjukaitaleen ja sivupaneelien yhdistämiseen. Johan alkoivat rumat sanat tipahdella ja lattiaa on pitänyt liki luututa ja suuta pestä saippualla.


Päällimmäinen laukku on varattu, ja tuleva omistaja toivottavasti sen kuvasta tunnistaa. Kaksi muuta ovat vielä vailla kotia. Alimmasta puuttuu kuvanottohetkellä teree, kun tein pienen mitta-arviontivirheen tarvikekaupassa käydessäni. Tän mallin nimi on jatkossa Maisa. Ja ne kukkalaukut tottelevat nimeä Ilona. Näin tiedoksi Espooseen, jossa shoppaillaan Stokkalla kukkakassi olalla heiluen :)

Pitsihuivisaralla itkettää ja naurattaa.


Ilmiselviä karvakolmioita! Mitä niillä Viktorian ajan leidellä on oiken päässä pyörinyt?

Ps. Limingantullin Kontti-myymälässä oli lankoja, Marimbaa, Vauvalankaa, Maxia ja ties mitä nimettömiä ja nimellisiä. Itse ostin Gjestall Spinnerin puuvillaa 12 kerää euron per kerä.

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Piti pikaisesti väsätä lapselle lämmikettä.


Syntyi sitten tämmönen piippa, marja tai kruunu. Tän mallisia on nähty ennenkin, eli ei mitään uutta auringon alla. Lankana on RYC Cashcottonia kaksinkertasena ja Sublimen merino angoraa. Eli luksusta lapselle. Ihanan pehmoisia kumpikin. Langat ja lapsi.


Fiilis on ilmeestä päätellen korkea.