Huhhuijaa, Iisakin kirkko on sitten valmis. Ottipahan koville. Takakappaleen yläosa tuli neulottua kahteen kertaan, hihat aloitettua neljään kertaan, pyöriotkään eivät tuleet kerralla, kauluksesta nyt puhumattakaan.


Olen niiiin kyllästynyt koko neuleeseen, etten jaksa iloita hyvästä kaula-aukon linjasta enkä just oikeassa kohdassa olevasta olkapäästäkään. Ainoa mitä näen on kupruileva napituslista ja ne turhaan neulotut tunnit, jotka päättyivät aina purkureissuihin.


Lanka: Zitron Kokon, n. 350 g
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: jospa se vielä iloksi muuttuisi?



Seuraava homma alkaa että pujota lankaan n. 600 helmeä. Vaikuttaa lupaavalta....

Keväällä tulee kummallisia tuntemuksia. Oletetaan vaikka ihan hypoteettisesti että olet kangaskaupassa. Siis ihan hypoteettisesti. Siellä kiertelet ihan laa-di-taa ja yhtäkkiä. Katse, liike ja ajatus pysähtyvät sekunniksi. Sydän ottaa yhden ylimääräisen sivuhypyn ja kädet alkavat vispata. Cath Kidstonin kankaita! Ja lisää, ja tuossakin. Sitten kiireen vilkkaa kassalle. 15 minuuttia myöhemmin autossa tulee toinen fiilis. Olihan nämät aikas kalliita. Enkä vielä oikein tiedä mitä näistä tekisin. Kaikki tämä siis ihan hypoteettisesti.


Huomenna mennään Ikeaan. Ei hypoteettisesti. Siellähän ei katumusta tule?

Olen värkännyt puuvillaneuletakkia kuin Iisakin kirkkoa, eikä tämäkään tunnu valmistuvan koskaan. Tosin hihoja on purettu ja neulottu eestaas mutta silti. Kyllästymispiste on jo nurkan takana vaanimassa. Eikä yhtään helpota se että mielessä pyörii yhtä jos toista neulottavaa.


Kirjastosta löytyi (oho, löytyi tällä vuosituhannella julkaistu käsityökirja!) Koukussa virkkaukseen -kirja, jonka anti on ollut vähintäänkin ilahduttava. Olisi useampikin juttu joita olisi kiva virkata: helmillä koristeltu veska, kukkia ja sitten tietty taas yks ikuisuusprojekti, tilkkutäkki virkatuista paloista. No ei siihen tarvittaisi kuin liki 300 palasta...Erika-täti on ilmeisesti saanut sponssiapua Rowanilta, kukapa muuten virkkaisi tyynyn Summertweedistä tai kylppärin maton Big Woolista? Käsittääkseni kumpikaan ei ihan niitä halvimpia lankoja ole. Noin niinkuin tyynyksi tai matoksi.

Meidän pienin se on ymmärtänyt öitten tarkoituksen: nukkuminen. Tai on se ennenkin nukkunut yönsä hyvin, mutta aina vaan paremmin. Poitsu menee nukkumaan kello 20, herää viideltä syömään ja jatkaa sitten uniaan aamu puoli kahdeksaan. Hyvä vauva!

Tunnustetaan, en ole kerinnyt neuloa, en blogata tai oikeastaan mitään muutakaan sisällä tapahtuvaa hommaa. Sen sijaan olen kaivanut multaa ja savea, kuoppia ja kiviä. Kantanut multaa ja kiviä. Työntänyt kottikärryjä ja saanut reippaasti multaa kynsien alle. Ja nauttinut joka hetkestä. Sitten on vaan ihasteltu kaikkea jännää, mitä maan sisuksista esiin työntyy.



Toisaalta to-do -lista on pitkä ja houkuttelee jättämään nykyisen neulehomman kesken. Mutta luterilaisella järkähtämättömyydellä väkerrän takin loppuun ennenkuin rynnin lankakaupoille.

Tää niinku tuunas ja paino joka kohdassa tallenna nappia. Eli matkanvarrella saattoi tulla yksi jos toinenkin päivitys. Mutta mitäs pienistä, nyt tuntuu paremmalta. Alkoikin ne pallukat kyllästyttää. Sadekin lakkasi, joten taidan mennä ulos lapion kanssa riehumaan. Tosin pientä riehumista vain, routa kun odottaa siellä 30 sentin syvyydessä...

Hyvää Äitienpäivää, erityisesti omalle äidille sekä mummulleni!

Innostuin paahtamaan taasen ompelukoneen ääressä ja sain täytettyä trikoopaitojeni kiintiön. Pallopaita on ihan taviskamaa ja raidalliseen väkersin taas niitä kukkasia, kun niihin niin kovasti ihastuin. Aikamoinen värkkääminen tuossa vaan oli. Olenkohan mä jotenkin hidas ompelija kun kukkien värkkäämiseen meni liki tunti ja kokoon kursimiseen liki kaksi tuntia? Tosin olihan siinä lankojen vaihtoa ja puolaamista, mutta kuitenkin.


Olen myös pitkästä aikaa tarttunut kutimeen, ettei sentäs tarttisi vaihtaa blogin nimeä esim. Ompelevaksi Oravaksi.


Tästä on tulossa takki kesäksi Zitronin Kokon-langasta. No, eihän sävy mikään keväisen hempeä ole, mutta ne pastellisävyt eivät oikein ole mun juttu. Malli on omasta päästä ja kuviotakin on pikkasen omintakeisesti värkätty. En tosin ole ihan varma onko kuviot liian tiheässä...

Lopuksi vielä herra juniorin kuvaussessioiden seasta löytynyt otos. Hyvä poika, saan sinusta vielä jonain päivänä kuvausassistentin!

Elämä uhmakkaan nelivuotiaan kanssa on joskus - mmmh - mielenkiintoista. Joskus jopa käy niin, että salamavauhdilla löytää oman sisäisen lapsensa ja taantuu vähintään kaksivuotiaan tasolle loputtomaan juupaseipäs suohon. Kauhulla odotan aikaa kun minulla on kaksi testosteronia tursuavaa, angstista teinipoikaa. Eikös se poikien äitien elinikä ollut vähän lyhyempi?

Niitä kevätkenkiä ei sitten muuten löytynyt. Olen käynyt kohta sen seittämässä kenkäkaupassa ja sopivia - kooltaan ja ulkonäöltään - ei ole löytynyt. Olen sanaton.

Mutta se mikä oikeastaan oli päivän aihe on Sublime. Se ihanan pehmoinen merinovilla-silkki-kasmir -lanka. Se josta neuloin pikku paidan vauvalleni. Se samainen törkymörkymureke, joka muutaman käyttökerran jälkeen on alentanut itsensä onnettomaksi nyppyläjäksi ja näyttää tänä päivänä lähinnä kahden euron akryylihässäkältä. Harmittaako? Ei. Paljon enemmän. En voi ymmärtää miten niinkin hinnakas lanka on näin huonoa. Kuva ei todellakaan kerro miten kamalan näköiseksi paita on mennyt. Hihat ovat ihan nuhjaantuneet, eikä kolmikuinen nyt kuitenkaan niiiin hirveästi peuhaa. En ole vielä kerinnyt paitaa pesemään, enkä halua edes kuvitella miltä se sitten näyttää. Onneksi, ONNEKSI, en raaskinut ostaa lankaa omaa paitaani varten.

Sain vihdoin ja viimein pienemmän pojan puuvillapaidan Olivia-langasta valmiiksi. Oli vähän sukka- ja ompeluprojetkia välissä. Pienten vaatteissa on se homma, että pitäisi aloittaa aina tarpeeksi isoa, jos sattuu tulemaan muuta väliin on aina se vaara, että tekele on heti kättelyssä liian pieni. Paidasta ei tällä kertaa tullut liian pientä, mutta ei se kyllä liian isokaan ole.


Etukappaleella lanka näyttää raidalliselta. Joko siinä on ihan oikeasti joku värivirhe tai sitten mun silmät vaan harittavat. Takakappaleen ötökät ovat Knitty.com sukasta varastetut.


Oman raitapaidan kankaista jäi sen verran jäljelle, että kokeilin miten luonnistuisi bodyn ompelu. Onnistuihan se ihan siedettävästi. On siinä kuitenkin ihmeen iso värkkääminen. Luulisi noin pienen vaatekappaleen valmistuvan lähes itsekseen. Niin, ja se saumuri olisi aikas ykkönen.


Niistä mun liian pienistä housuista sen verran ettei niitä ole pois heitetty. Kunhan toimeennun leikkaan niistä housut isoveljelle. Hukkaan ei laiteta!

Blogien lukeminen on ollut viime viikkoina suht vähäistä. Ei oikein ole ollut aikaa. Harmittaa kun ei kerkiä kuikkia mitä muut ovat tehneet. Mutta kun aika kerran on rajallista niin käytän pienet vapaahetket mieluummin värkkäämiseen, enkä pönötä koneen ääressä. Mutta jos jonain päivänä?

- Tajaa!
- Onks nuo ne lintupöksyt? Olet siis laihtunut pari kiloa?
- No enkä ole.
- ??

Kyllästyin odottelemaan muutamien ylimääräisten kilojen katoamista. Marssin kangaskauppaan ja leikkasin housut numeroa isomalla koolla, vaikka se egoon hieman sattuikin. Nyt pöksyt istuvat ja ovat oikean kokoiset. Samalla tuli siistittyä harjoituskerran mokat ja jätin myös kirosanoja aiheuttaneet halkiot pois lahkeensuista ja tein vain leveät käänteet.

Tikkaukset tein kaksinkertaisella ylälangalla. Siis neulaan kahdelta eri rullalta lanka ja alapuolalla yksinkertainen lanka. Ei tarvinnut vaihdella lankoja tikkauksen ja saumojen ompelun välillä. Tuli kaikenlisäksi siisti tikki ja suht suoraankin sain ne menemään. Kontrastiväristen tikkausten kanssa kun on aina se tietty vaara.

Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen ja taidankin palkita itseni lähtemällä ostamaan kevätkengät! Hippa hei!

Hyvää Vapunpäivää vaan kaikille, toivottavasti ei kovin kivistä päätä.

Meillä oli jo aamu kahdeksalta kärryttely ympäri Pateniemeä käynnissä, joten päänkivistykseen ei oikein ole varaa.

Saksan sukat lämmittivät eilen grillatessa mukavasti kinttuja, hyvät ovat käytössäkin. Kiitos kaikille kommentoijille!

Siirryin taasen ompelukoneen ääreen. Sain viimeksi Ottobressä käydessäni kortin leimat täyteen ja 20 euron lahjakortin, ja pitihän se raha kankaisiin käyttää.

Ensin oma paitani. Kaava on uusimmasta Ottobre woman lehdestä. Pidensin vähän hihoja ja helmaa. Kukkaset ovat se "vaikutteita saanut"- osa. Tein ne siten, että neulasin päällikankaan alle palan oranssia trikoota ja sen alle irti revittävää tukikangasta. Kaiken päällimmäiseksi tuli Soluweb, johon piirsin kukkaset ja sitten ompelukone surisemaan. Kun kirjonta oli valmis koko homma kasteltiin ja Soluweb suli pois ja sitten leikkelin reiät kukkasiin. (Enkä edes osunut alla olevaan kankaaseen!) Tukikangasta on toki vieläkin jäljellä, sitä on jotenkin älyttömän vaikea saada kaikkea pois.


Tietenkään tuo edellä kerrottu ei käynyt noin suoraviivaisesti: välillä syötettiin pienintä, sitten leikittiin autoillla isomman kanssa ja tulihan sitä tehtyä yksi kärrylenkkikin välissä...


Isoveljelle piti myös saada t-paita tulevan kesän rientoihin. Auto kuva on sabluunan avulla itse painettu, malli uusimmasta Ottobre kids lehdestä ja t-paidan kaava jostain vanhemmasta. Poitsu odotti paidan valmistumista kieli pitkällä ja alkoi murjottaa kun sai sen päälle. Oli kuulemma ruma. (Hohhoijaa). Meidän isompi poika sitten poseeraa nykyisin aina kädet naaman edessä.

Ja tässä vielä sylikkäin.