perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Sain pika-Enen valmiiksi eilen aamulla. Aloitushan oli lauantaina. Pakkotahtinen kiireneulominen ei ole kivaa. Mutta Ene on aina kaunis.


Malli: Ene's Scarf, Nancy Bush, Scarf Style-kirjasta
Lanka: Zitron Kokon (35% silkkiä, 35 % puuvillaa, 30 % polyakryylia)
Puikot: 4 mm Addit. Lanka ja puikot eivät oikein tulleet keskenään toimeen. Sormenpäät ovat ruvella kuin silmukat eivät luista.
Fiilis: Kolmos kaavion neljännellä toistolla katosin kartalta. Ei mitään hajua mikä kerros oli menossa. Vähän aikaa harhailtuani laskeskelin jäljellä olevia silmukoita ja päätin millä kerroksella olen ja pari silmukkaa kohtasi ennenaikaisen, väkivaltaisen loppunsa.

Jotenkin tästä tuli parempi kuin ensimmäisestä Enestäni. Varmaankin siksi, että tämä huivi menee lahjaksi ja kiusaus pitää itselläni on suuri.

Huivin valmistuttua päätin pitää hetken taukoa neulomisesta. Nyt vuorokausi myöhemmin levottomuus kasvaa ja ranteet alkavat tehdä pakkoliikkeitä.

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Donegal lämmittää kroppaa ja kauniit sananne mieltä. Kiitos!

Tässä vielä pari "teknistä" kuvaa.

Ensin kaulus. Tuo pieni nurjalta kerrokselta näyttävä tuossa kauluksen ja kaula-aukon välissä on se ommeltu kerros. Mittasin ensin kaula-aukon ja sitten tarvittavat silmukat kaulusta varten. Miinustin tieteellisten mittausten jälkeen 12 silmukkaa pois niin sain sopivan kokoisen kauluksen.

Sitten vielä ne steekit. Ei varmaan täysin puhdasoppisesti tehdyt, mutta toimivat.

Ene etenee kaikesta huolimatta vauhdikkaasti, perjantaina pitäisi olla valmista kun on lahjaksi menossa. Kerroksella on enää 200 silmukkaa joten kyllä se (toivottavasti) tästä.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007


Donegal on siis valmis.

Malli:
Donegal Alice Starmoren The Celtic Collection kirjasta. Omin pikku muutoksin
Lanka: Määkylän puodista Pirtin kehräämön liukuvärjättyä lankaa, kumpaakin kaksi isoa vyyhteä.
Puikot: 3,5 mm



Fiilis: Tykkään valtavasti. Värit ovat hyvät, pehmeät ja vaihtuvat tasaisesti. Oranssi rakasti kuvatessa pikkasen liikaa aurinkoa, luonnossa väri ei ole noin ärjy. Lanka on ihanaa rouheaa villaa, joka pehmenee käytössä ja paita on sopivan mallinen. Kirjan kauniita malleja vaivaa mielestäni tietty muodottomuus, ovat jotenkin säkkimäisiä. Siksi vähän kaventelin ja lyhentelin sieltä täältä. Pituutta ehkä pikkasen liikaakin, mutta sitä ei nyt murehdita.

Jopa Lady E tykkää.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2007


Neulontaa vauvan kanssa. Tuo oranssi mikä pussista näkyy on haalarin huppu. Hyvin maittoi unet.

Puikoille on menossa Ene, jonka olisi tarkoitus valmistua viikossa (hysteeristä naurua). Luontikerroksen jälkeen suoritettiin tarkastuslaskenta kolmeen kertaan. Monestihan silmukkamäärä heittää silmukan pari. Sitten vaan tarmokkaasti eka kerroksen kimppuun. Siinä sainkin todeta että silmukkamäärä heitti sadalla silmukalla. Taidan laittaa aasinhatun päähän ja mennä nurkkaan häpeämään.

Donegal on valmis ja hieno. Vielä pikkasen höyrytän ja jos vaikka huomenna kerkiäisi kuvata.

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Eilen illalla oli ihana rauha ja hiljaisuus kun pienempi nukkui ulkona ja isompi oli naapurintytön synttäreillä. Rauhan tuloksena oli Donegalin valmis hiha. Tänään olen värkännyt kauluksen kanssa. Värkkäämisestä ei tosin meinaa tulla mitään koskapa pieni taas kerran veti sellaiset pömpelit, että oksat pois. No, kulta pieni, jos sinä heräät aamulla kahdeksalta niin et sinä millään jaksa valvoa yli puolen päivän vaan untakin on oltava!

Kaulukseen tein sellaisen ranskalaissysteemin, jossa kaulus neulotaan pyörönä erikseen ja avonaiset silmukat ommeltaan pääntiehen tällä viisiin.

Eli periaatteessa operoidaan kolmella silmukalla. Alimmasta menee lanka, keskimmäisestä tulee ja ylimmästä menee taas neulalle. Ikäänkuin pieniä etupistoja siis. Rajaan tulee kuin nurjien silmukoiden jono. Tuo oranssi lanka puretaan sitä mukaa kun silmukoita otetaan neulalle. Eli se pitää huolen ettei silmukat lähde juoksemaan. Ei mitenkään erityisen hyvin selitetty?

No ei niin koskapa kun olin ommellut kauluksen kiinni niin huomasin, että se töröttää rumasti. Joten koko homma purkuun ja en gång til. Nyt luon vähemmän silmukoita ja katson kuinka sitten suu pannaan. Tai ensin voisin ommella hihat paikalleen. Tai juoda kupposen teetä. Tai mennä ulos auringosta nauttimaan. Tai saada kersan nukkumaan ne #"#%&:n päiväunet....

Muuten, minkä takia se Kristiina vieläkin keikkuu Idolsissa mukana? Ei käsnää, ei ymmärrä. Tuomaristo valittaa Arille kun se vaan laulaa (hienosti) heviä ja tämä tipu saa rauhassa piipittää epävireisesti piipityspiisejään. Mutta kun se on niiiiiiiin läsnä. Perkele!

Onkohan mulla vähän huono päivä?

torstaina, maaliskuuta 22, 2007


Vähän aikaa sitten Prismassa muutama nöttönen Olivaa vilkutti korista ja sanoi haluavansa muuttaa meille ja muuttua vauvan paidaksi. Minä sitten hyväsydämisenä otin ne mukaani. Tosin paidaksi asti eivät ole vielä muotoutuneet, pientä mallitilkkua vasta. Lanka on mukavan tuntuista, pehmoista ja neulottuna siinä on kaunis kiilto. Mutta tuo kierre tuntuu katoavan sitä mukaa kuin neuloo ja minä en tykkää yhtään kun pitää jokaikistä silmukkaa tsekata, että tuliko kaikki säikeet mukaan.

Donegalin kakkoshihasta puuttuisi enää noin kymmenen kerrosta. Pikku-ukko vaan on vienyt kaiken ajan päivästä huutamalla. Se kun muka yrittää valvoa koko päivän ja tietäähän mitä siitä seuraa: huutoa niin, että keuhkot näkyy ja ikkunat helisee. Jos jotain positiivista pitää kaivella niin onneksi huutoa on vain päivällä eikä yöllä. Esikoinen harrasti huutoa erityisesti yöllä, ja se oli niin kamalaa ettei määrää eikä rajaa.

Mutta oli miten oli, onnea on hampaaton hymy!

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Huh huh, onpas ollut oikea hilipativippan viikko! Ensin keskiviikkona juhlittiin isoveikan synttäreitä ja eilen lauantaina oli pikkuisen kastejuhla. Eli yhtä leipomista ja siivoamista. Iso kiitos kaikille avustaneille ja tietysti mukana juhlijoille! Isoveli juhlisti kastajaisia toimituksen aikana viskelemällä n. 50 % leluistaan eteisen lattialle...
Kuvassa on kastemekko, joka on aikoinaan ommeltu minulle. Pikkuinen oli järjestyksessä kymmenes kastemekossa kastettu. Mukavaa kun on tämmöisiä perinteitä. Alla olevassa kuvassa helman koristeita.

Kaiken härdellin keskellä onnistuin jotenkin ompelemaan valmiiksi isoveljen farkut, ja ne onnistuivat ihan hyvin. Malli Ottobre-lehdestä. Tikkaukset tuottivat tällä(kin) kertaa päänvaivaa. Aikas vaikeaa tikata ehyitä kaarevia linjoja ja sitten tehdä toinen siihen viereen. Vyötärökuminauhakin jotenkin lerpsahti ommellessa ja luulinkin ettei pöksyt pysy ylhäällä mutta siitä tulikin ihan sopiva. Toisaalta, isollavejellä ei noit housut oikein muutenkaan tuppaa pysyä jalassa, vaan katoavat kummasti ja poika posottaa paljas pyllyisenä. Toivottavasti tämä tapa katoaa vuosien kuluessa.

Donegal etenee todella hitaasti, aikaa kun ei ole ollut. No, yksi hiha on jo valmiina ja pikkasen matkaa toista. Ehkä se siitä.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Tulikin oikein superviikonloppu noinniinkuin käsitöiden osalta. Lauantai-iltana sain vielä ommeltua itselleni trikoopaidan uusimman Ottobre woman -lehden kaavoilla. Jos kauluspusero oli tantta niin tämä on kalsarikuosi :)

Mallissa on kaunis kaula-aukko, helman pituutta olisi pitänyt vähän lisätä. Tulen tekemään samalla kaavalla varmaan toisenkin paidan, täyspitkillä hihoilla. Kangas on Eurokankaan palalaarista. Ja se on sitten salamavalo joka tissistä heijastuu, kangas ei pingota tolleen tylsästi. (toim. huom.) (Milloin mulle on tommonen kaksoisleuka kehittynyt?)

Laitetaan vielä kuva siitä paitapuserosta. Nyt on helmakin ommeltu, enää puuttuvat vain napit. Ja älkää huoliko, jatkossa en esiinny pyjamahousuissa tämän paidan kanssa. Ei kait tää sitten olekaan niin täti-Pynttä kuten luulin. Vielä kun osaisin valita ne oikeat napit. Olisko ne sitten erottuvat vai sulautuvat, pitää harkita.


Ompeluhommissa on muuten joskus se ongelma, että ihastuu johonkin malliin ja sitten surauttaa sen itselleen ja sitten vasta älyää ettei malli sovi itselle ollenkaan. Olen vähän miettinyt trenssitakin tekoa itselleni, mulla kun ei ole sellaista siistiä, ohutta ja ennen kaikkea tuulenpitävää takkia kaupunkimenoon. Tuulipuvun takissa ei viiti lähteä. Kaavatkin olisi ja kaikkea, mutta se että sopiiko ko. takkimalli mulle on täysi arvoitus. Pitäisi varmaan käydä eka kaupassa sovittelemassa moisia.

Donegalin hiha alkaa olla finaalissa, nyt kun vielä malttaisin mitata tarkasti soppelin pituuden.

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Pääsin sitten sinne kangaskauppaan, ja niinhän siinä aina käy että villiinnyn täysin. Mutta ku oli niiiin kivoja kankaita palalaarit pullollaan. Seli, seli. Isommalle pojalle farkkukangasta, otselleni trikoota, paitapuserokangasta ja sitten sitä kivaa kangasta jotakin varten. Lankahamsteri en ole, mutta kangas kylläkin. Nytkin on lipastoissa ja laatikoissa niin kamalat määrät kankaita odottamassa miksi muotoutua. Bodenin kuvastossa oli vaikka mitä ideaa varast...eiku hyödynnettäväksi. Tosin nyt hankkimistani kankaista tulee piratismivapaita.

Eilen sain melki valmiiksi kauluspaidan itselleni. Vielä puuttuu napit ja helman käänne. Mutta, mutta...näyttääkö tämä siltä, että olisin käynyt Ellen Jääskeläisellä ostoksilla? Onko tantta? Harmittaa koskapa ompelu onnistui aikaslailla hyvin ja paita istuu hyvin päälle. En kuitenkaan haluaisi näyttää 20 vuotta vanhemmalta kuin olen. Täytynee vielä mutustella.


Pojan farkutkin ovat vaiheessa. Tikkauslanka loppui heti alkumetreillä. Luulin, että mulla olisi ollut täysi rulla, mutta ähäkutti kattimatti. Muutenkin tikkauslankarullat ovat täyttä huijausta. Rullan puola on niin paksu, että rullalla luulisi olevan enemmänkin tavaraa.

Näistä suivaantuneita taidan mennä nyt piirtämään kaavat trikoopaitaani varten, jos vaikka illalla pikkumiehen unien aikaan saisin sen ommeltua. Ellei siinäkin tule jotain takapakkia. Unissa tai ompelussa.

Niin ja Donegalille kuuluu tämmöistä:



tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Korkattiin eilen Haaparannan Ikea koko perheen voimin. Samaa teki aika moni muukin ja viimeistään kassajonossa turnauskestävyys koeteltiin.

Mukaan tarttui niinkin eroottisia ostoksia kun pyykkikori, jätesanko ja keittiöaltaan tulppa, kylpypyyhkeistä puhumattakaan. Lapsetkin olivat ihan tikissä, isompi tosin oli vähän väliä hukassa ja pienempi repi pelihousunsa matto-osastolla. (Joo, se olin minä joka imetti kersaa mattopöydän päällä.)

Kotiin tullessa postilaatikossa oli kaikkea kivaa. Susannan blogista bongasin kivan vaatekatalogin, joka piti minunkin tilata. Tässä on vaikka mitä kivaa varastettavaksi. Koskapa jos oikein tuota punnan kurssia ymmärrän niin vaatteet ovat kalliita.

Poikien paitoja, kuvat on applikoitu

sekä hameita (tahtoo heti) ja

paitoja (tahtoo äkkiä). Enää on vain kyssäri milloin kangaskauppaan ja milloin kerkiäisin ompelemaan.


Päivän kysymys: Miksi muuten isoveli päättää herätä aamulla kello 6.00 kun pienempi nukkuisi ainakin kahdeksaan saakka? (=lue minä saisin nukkua)

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007

Kaiken tämän hässäkän, puoli nukkuttujen öitten, kiukuttelevan uhmaikäisen keskellä olen saanut suureksi yllätyksekseni ja riemukseni Donegalin etu- ja takaosan valmiiksi. Hyvä minä! Kaula-aukon ja olkien kanssa univaje teki tepposensa ja ongelmia riitti: millä kierroksella olen? Missä kohtaa mallineuletta mennään? Paljonko on 90 miinus 24? 60?


Kädenteitten suhteen tein ihan omia ratkaisujani, ja olen ainakin tässä vaiheessa vakuuttunut, että toimii se näinkin. Ompelen ne pikku ompeleet tuo lisukkeen keskelle ja sitten brutaalisti leikkelen saksilla keskeltä auki. Sitten ompelen hihan paikalleen ja käännän lisukkeen reunat. Hieno suomennos steekille, lisuke?

Paita on mitoitukseltaan niukka, pituutta lantiolle ja ympärysmitta vartaloa myötäilevä. Tietty kun meijeritaloutta vielä harjoitetaan niin rinnan kohdalta jopa tiukahko, mutta tietäähän mitä se mitta sitten joskus on...

Ottobren naisten kaavalehti ilmestyi viikolla ja siinä oli paljon miettimisen ja toteuttamisen arvoista mallia. Mutta ensin pitäisi kadottaa ne viisi kiloa mitä muksun tekemisestä vielä lanteilla löllyy. Ärsyttää kun mitkään vanhat farkut eivät mene jalkaan. Onneksi kirppikseltä löytyi pätevät farkut neljällä eurolla.

Odd Mollyn sivuilla olisi myös muutama tuotepiratismiin yllyttävä vaate. Ovat kaupassa pikkasen liian kalliita minun kukkarolleni. Eli kangaskauppaan olisi kova hinku...