maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Ajatus miten tehdä kädentie iski päähän eräitten päikkäreitten aikana, kun vauva keskittyi lähinnä huitomaan käpälillään mun naamaa, josta johtuen minun nukkumiset olivat sitä sun tätä. Takasin keittiön pöydän ääreen, josta on näköjään tullut mukavin paikka neulomiselle, ja hommiin. Tein tämmösen "kotipolttoisen" version, en ollut kerinnyt vielä lukea Zeskan saati Susannan vinkkejä. Tämä voisi ehkä onnistua.

Ensin tein kavennukset edestakasneuleena ja sitten loin silmukat lisähärpökettä eli steekiä varten. Käsittääkseni saan sen hihan näinkin kiinni? Toivon ainakin kovasti niin....nyt pitäisi vielä päättää missä vaiheessa alan pääntiepuuhiin ja miten niissä hoitelen tuo värin vaihtumisasian. Ja suurin jännäyksen aihe on tietty se, että riittääkö lanka. Veikkaan, että oranssi lanka loppuu noin kaksi senttiä ennen kuin pitäisi.

Ja kun kirjoneulekuume on kiivaimmillaan ei Virtualyarnsin sivut lievitä yhtään. Henry VIII olis aika puikea.

Loppuun loppukevennys kympinuutisten malliin: Kuka sanoikaan, että amaryllis on joulukukka? Mun kasvattamani amaryllis päätti alkaa kukinnan eilen.


lauantaina, helmikuuta 24, 2007


Donegal, tai Kiekura näin kavereiden kesken, on edennyt kainaloihin saakka. Sitten eteen ilmestyykin pikku probleema. Mallissa kun tehdään tässä kohtaa kädentiehen ne ylimääriset silmukat (steak taisi olla se sana enkuksi), jotka sitten myöhemmin leikellään auki, ja joihin ommellaan hihat kiinni, ja ollaan sormet ristissä varpaita myöten ettei silmukat karkaa. Mutta kun ite tykkään enemmän istutetusta hihasta niin aion tehdä yläosat edestakasneuleena. Sehän ei sinänsä mikään ongelma ole, kirjoneule onnistuu hyvin myös nurjalta puolelta. Ongelma on tuo lanka, eli se liukuvärjäys. Tuleeko neuleesta ihan pöljä jos yläosan raidat ovat alaosaa leveämpiä? Sitä täällä nyt mietitään. Pitäisikö mun pätkiä lankaa, että raidat olisivat suunnilleen samat vai mitä? Vai voiko kädentiehen tehdä upotukset ja silti jatkaa pyörönä? Aargh tätä päättämisen vaikeutta.

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Tietty on ihan mukavaa että talvella on pakkasta, mutta vähempikin riittäisi. Olisi kiva päästä vauvan kanssa vaunuja pukkailemaan, ettei tarttisi koko päivää kotona möllöttää. No, jotain hyvää sentään, neulehommelit edistyvät kun herra ottaa pikku tirsojaan.

Isoveljen Noro-paita valmistui noin viikko sitten ja tässä kuvaa.

Paidan tikutin 5 mm puikoilla ja värin numero on 164. Lankana Noro on mukavan tuntuista, rouheaa villaa, joka ei kutita tai pistele. Solmuja langassa oli vähän turhankin paljon ja solmukohdan jälkeen väri saattoi jatkua mistä sattuu kohdasta, joten raitojen kohdistaminen oli vähän hankalaa ellei mahdotonta. Värit liukuvat pehmeästi paitsi kun tuo turkoosin vihreä pomppaa kehiin. Mitä ihmettä se joukossa tekee? Olisin ottanut sen pois, mutta sitten ei lanka olisi riittänyt. Käytössä kun oli neljä kerää ja vain pikku nöttönen jäi jäljelle. Paidan värit tuovat jotenkin 70-luvun mieleen. Voisin vaikka vannoa nähneeni nämä värit jossain raanussa mummolassa tai sohvatyynyssä tai jossain.

Mikä sitten olisi arvosana tälle langalle, josta kohistaan niin paljon? Vaikea sanoa, mukavaa lankaa, kivat sävyt (paitsi jotkut), kallista, juoksevuus huono. Sanotaanko 9-, en aivan hurmostilassa.

tiistaina, helmikuuta 20, 2007


Donegal Celtic Collection kirjasta pääsi puikoille. Überkivaa tehdä pitkästä aikaa kunnon kirjoneuletta! Lankana on sitä Määkylän puodin lankaa, eli vähän oikaisin enkä alkanut riekkua kymmenen eri värin kanssa. Mun vanhemmat olivat viikonloppuna käymässä, joten neule edistyi huimaa vauhtia. Nyttemmin on palattu muutaman kerroksen päivärytmiin. (Tulkaa takasin viihdyttämään kersoja!) Niin ja serkuille kiitos Keski-Suomeen, paketeista löytyi yhtä jos toista kivaa. Kiitos!

Noro-virus kuulemma jyllää ihan urakalla. Meidän perheessä Noro onneksi tunnetaan vain lankana, josta viime viikolla syntyi isoveljelle paita. Tosin paita on ilmeisesti hoitopaikassa, joten kuvaa sitten kun paita takaisin kotia kulkeutuu. Kerrotaan sillä kerralla miltä se kuuluisa Noro sitten tuntui neulottavaa lankana. Nyt takasin lasten ja hellan väliin, adios!

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Olen tainut joskus kovaan ääneen kailottaa, että minullahan ei keskeneräisiä neuletöitä ole. Ehei, ei minulla. Joillain toisilla ehkä, mutta ei minulla. Minä olen säntillinen ja teen työt loppuun.

Mutta joskus pitää ottaa sanojaan takaisin ja juoda katkeraa kalkkia.

Tässä päivänä muutamana siivosin lanka-arkkuani ja mitäs kummaa. Kaikkien nyssäköiden seasta löytyi sukkapari noin kokoa 1-2 vuotias, Lanettista noin näppituntumalla tehdyt.

Mutta mitä ovat nuot langanpäät? Mitä ne sukissa tekevät? Onko elämä ollut todellakin niin hektistä ettei ole voinut sitä muutamaa minuuttia elämästään käyttää neljän (4) langanpään päättelyyn? Häh?

Ja se suurin kysymys. Sukat ovat nyt pyörineet pari päivää olkkarin pöydällä, sohvalla, lattialla. Olenko päätellyt langanpäät, olenko? En.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Raitaa pukkaa eri muodoissa ja väreissä.
Ensin isoveikan raitasukkia. Ruskeat ovat Maija-langasta ja vihreät 7-veikasta ja kaksinkertaisesta Sisusta. Ihan vaan perusmallia, kun piti olla äkkiä valmista. Hiemanhan se on noloa kun pojalla oli vain yksi nuhjaantunut sukkapari.

Sitten pikkasen Hamsterihenkeä: lankakätköistä löytyi kasa Lanettia, joka alkoi muodostua paidaksi pikkuveikalle. Oranssin kerän ostin kaveriksi. Idean raitoihin sain vaipanvaihdon yhteydessä kun katselin yhden paidan resorin raitoja. Paita alkaisi olla kainaloissa asti, mutta vielä pitäsi päättää minkälaiset hihat teen, raglan, istutettu vai ihan vaan sellanen tavis suora.

No, sitä keritään vielä miettiä, koskapa Noron oli päästävä puikoille. Tässä syntyy paitaa isoveikalle. En vaan oikein ymmärrä tuota värien vaihtelua, koskapa siinä ei mun mielestä ole täyttä loogisuutta. No, parin tunnin päikkärit voisivat auttaa siihen pulmaan :)

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Määää olin kässämessuilla. Tänä vuonna lanka-anti olikin parempi kuin viimeksi. Ei mitään ylitsepursuavaa mutta kuitenniin. Budjetti paukkui ja ylittyi, mutta en tunne morkkista!

Eksoottisia ulkomaaneläviä:

Noroa, Araucania Nature Woolia ja Colinetten Cadenzaa summer berries sävyssä.


Sitten ihan supisuomalaista päkäpäätä Määkylän puodista (tai Pirtin Kehräämön tekemäähän tämä on). Tästä olisi tarkoitus tulla se kirjoneule, jota olen pienessä mielessäni miettinyt. (Vasemmanpuoleinen on vihreä-ruskea sävyistä ja oikean puoleisessa on oranssia ja ruskeaa, aurinko paahtoi vähän turhankin kirkkaasti). Nyt kun vielä saisin ostettua aikaa neulomiselle...taidanpa mennä tekemään pienen mallitilkun Norosta.

torstaina, helmikuuta 08, 2007

Viime päivät olen värkännyt vaihteeksi dominoneuloksen parissa. Ko. tekniikka on jotenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja addiktoiva. En tosin tiedä mitä tästä olisi tulossa. Kokoa palasella on nyt noin 40x20 senttiä tai jotain sellaista.

Paloja tehdessäni takaraivossa pieni ääni vaahtosi "villasukat pojalle ja heti"-kampanjaansa ja niinpä tämä on nyt jäänyt tuumaustauolle. Olisihan se ehkä kuitenkin hyvä olla edes joku haju siitä mitä on tekemässä? Olisiko ideoita? Lankaa on suht iso kasa, en tosin ole varma riittäisikö se ihan paitaan asti, ehkä.

Viikonloppuna on kässämessut Hukassa, täytynee kait tunkeutua hyökkäysvaunujen kanssa sekaan. Toivottavasti siellä ei tänä vuonna ole niitä töniviä mummuja joiden jalkoihin meinaa jäädä. Ja tiedoksi vaan, että aion mennä jonon ohi jos on näin kylmää, se penikka siellä vaunuissa ei ole kovin pakkasen kestävä. Mulkoilkaa ihan vapaasti!

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Nyt vihdoin kuvia Leijat-huivista. Onkin ollut jo hetken aikaa valmiina, mutta kuvaaja on puuttunut. Ulkona olisi paistanut aurinkokin oikein mukavasti mutta vilkaisu pakkasmittariin kertoi ettei ulos kannata mennä.

Leijat-huivi
Malli: oma, dominoneuletta
Lanka: Tove, luonnon musta ja itse Koolattu
Puikot: 3,5 mm
Mitat: 37x172 cm (plus hapsut 46 cm)
Fiilis: huivista tuli tosi kiva. Ei olisi haitannut jos olisi pikkaisen pidempi, mutta Koolattu lanka alkoi huveta olemattomiin.


Lankakauppa kutsuu seireenin lailla luokseen. Jotain kivaa, ihanaa lankaa pitäisi saada. En tosin tiedä mitä alkaisin neulomaan. Sukkiakin pitäisi tehdä sille isommalle pojalle. Yhden sukan tekemiseen menee aikaa näköjään kaksi iltaa, joten en edes uskalla tosissani ajatella, että alkaisin tehdä jotain isoa työtä. Kuitenkin vaan tuijottaisin lankoja äkäisenä kun en pääsisi aloittamaan a) koska iso kersa roikkuu lahkeessa ja pieni tississä b) olisin niin väsynyt etten osaisi jakaa 36 silmukkaa neljälle puikolle (näin kävi eilen....)

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Iso kiitos kaikille onnittelijoille, vallan liikutuin teidän viesteistänne. Tällä hetkellä liikutun kyllä vähän kaikesta, mutta silti. Lämmittivät mieltä oikein kovasti. Kiitos!

Ihan mukavasti on alkanut sujua, tosin tuo väsyn pirulainen meinaa välillä riivata. Isoveikka osoittaa pieniä mustasukkaisuuden oireita, jotka ilmenevät ylenpalttisena riekkumisena. Mutta sehän lienee ihan normaalia. Pikkuveikka on vallan mahdoton syömään, joten kotimeijeriteollisuus elää ja voi hyvin. En kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi silikonit, tuntuvatkohan ne tältä? (=tissit räjähtävät)

Tuossa jokin aika sitten lupailin kuvia ompeluksistani ja tässä niitä sitten olisi.

Ekana haalarit, jotka ompelin aikoinaan isoveikalle. Oranssit ovat kokoa 62, fleeceä ja vuorina trikoota. Lammaskuvioiset ovat kokoa 74, päällinen ulkoilukangasta ja vuori ohutta teddyä. Kummankin kaava jostain muinaisesta SK:sta. Malli on siitä hyvä, että se on helppo pukea pienelle vauvalle, joka vaan pötköttelee. Huomasin, että haalarit jossa vetskari tai napit ovat vain haaraan saakka on todella vaikeaa pukea lötköttävälle ihmispennulle. Tuohon vaan vauva päälle ja napit ympärille.

Sitten se takki, josta olen erityisen ylpeä. Tikkaukset onnistuivat täysin, vuori menee tasaisesti ja niskalenkkikin on ammattimaisesti paikoillaan. Kangas löytyi aikoinaan Eurokankaan palalaarista ja takin kaavat ovat Ottobre-lehdestä.

Neulerintamalta sen verran, että Leijat-huivi on valmis. Vielä kun saisi kuvaajan valoisaan aikaan kotiin. Viikonloppuna ollaankin poikien kanssa kolmisin, kun siippa menee Helsinkiin motskarimessuille (polttamaan salaa tupakkaa Suvi Miinalan, tai mikä sen sukunimi nyt sitten onkaan, kanssa).

Haaveissa olisi yksi kirjoneule Celtic collection-kirjasta. Toisaalta kun tiedän että kerkiäisin tekemään sitä kerroksen tai kaksi päivässä, niin voi olla parempi haudata koko haave ja tehdä jotain simppelimpää. (Mutta kun en tahdo tehdä simppelimpää.)