torstaina, joulukuuta 06, 2007

Kaksi työpäivää takana. Vähän hassulta on tuntunut. Toisaalta, kahden viikon kuluttua ei muista äitiyslomalla olleensakaan. Poika kysyi jo toisena työaamuna että taasko sä menet sinne? Niinpä.

Juniper-lankaa ostaessani tiesin että nyt pelataan upporikasta ja rutiköyhää. Urhoollisesti neuloin kolme kerää ja sitten päätin ettei tämä enää uutta aamua näe. Kuvissa työ näyttää sata kertaa kamalammalta kuin livenä, joka sekin on aika paha. Mulle tulee mieleen ne kuvat tupakoitsijoiden keuhkoista, joilla meitä koulussa peloteltiin.


Lanka olisi varmasti mukavampaa toisenlaisessa työssä. Möykkyisestä langasta on tosi vaikea neuloa siistiä 2o 2n- joustinta. Taidan siis käydä vaihtamassa kaksi aloittamatonta kerää johonkin toisenlaiseen lankaan. Ja tällä kertaa pelaan varman päälle.

Kirjoneulelapaset ovat valmistuneet suht vauhdikkaasti vaikka Kamena-lanka onkin aivan tajuttoman ohutta. Vielä peukku tähän ja toisen lapasen kimppuun. Mulla ei ole alkuperäistä ohjetta, olen katsonut kuviota kuvista ja järkeillyt ite sen mitä kuvista ei selvää saa. Malli näytti aluksi tosi sekavalta, mutta mallikerran oppii tosi nopsaan ja kaulahuivi järkytyksen jälkeen tää on ollut linja-autoneuleena. Tosi paljon kerkiää tehdä työmatkan aikana.


Nuot pikkulapaset kuvassa tulivat pari päivää sitten paketissa. Ne eivät tuntuneet mitenkään tutuilta, mutta nimilappunen sisäpuolella kertoi että minunhan ne ovat. Suloiset. Mistä lie äiti ne esiin kaivanut?

1 kommentti:

  1. äiti13.05

    Samanlaiset pikkulapaset oli minulla joskus 50-luvulla. Alkuperää pitää kysyä mummolta. Muistaakseni Lissu-täti kutoi nuo sinun lapasesi vanhan lapasen ollessa mallina. Taisipa Lissullakin olla pienenä tuommoiset.
    Jotenkin ne vain ovat pysyneet tallessa , taisit pitää niitä mm. SKOP:in päiväkodissa ja siksi nimi oli laitettava niihin.
    -äiti-

    VastaaPoista