tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Sain vihdoin ja viimein pienemmän pojan puuvillapaidan Olivia-langasta valmiiksi. Oli vähän sukka- ja ompeluprojetkia välissä. Pienten vaatteissa on se homma, että pitäisi aloittaa aina tarpeeksi isoa, jos sattuu tulemaan muuta väliin on aina se vaara, että tekele on heti kättelyssä liian pieni. Paidasta ei tällä kertaa tullut liian pientä, mutta ei se kyllä liian isokaan ole.


Etukappaleella lanka näyttää raidalliselta. Joko siinä on ihan oikeasti joku värivirhe tai sitten mun silmät vaan harittavat. Takakappaleen ötökät ovat Knitty.com sukasta varastetut.


Oman raitapaidan kankaista jäi sen verran jäljelle, että kokeilin miten luonnistuisi bodyn ompelu. Onnistuihan se ihan siedettävästi. On siinä kuitenkin ihmeen iso värkkääminen. Luulisi noin pienen vaatekappaleen valmistuvan lähes itsekseen. Niin, ja se saumuri olisi aikas ykkönen.


Niistä mun liian pienistä housuista sen verran ettei niitä ole pois heitetty. Kunhan toimeennun leikkaan niistä housut isoveljelle. Hukkaan ei laiteta!

Blogien lukeminen on ollut viime viikkoina suht vähäistä. Ei oikein ole ollut aikaa. Harmittaa kun ei kerkiä kuikkia mitä muut ovat tehneet. Mutta kun aika kerran on rajallista niin käytän pienet vapaahetket mieluummin värkkäämiseen, enkä pönötä koneen ääressä. Mutta jos jonain päivänä?

2 kommenttia:

  1. Onpas pirtsakka body. Tosin olen vähän tullut siihen tulokseen, että ihan vauvojen kamppeita on melko turha itse tuhertaa. Ei kannata taloudellisesti eikä hermostollisesti - siis mulla näin. Mutta tietenkin saa jotain omanlaistaan eikä niitä iänikuisia samoja-kuin-kaikilla-Lindexejä.

    VastaaPoista
  2. Tuohon lopputulemaan minäkin päädyin. Toisaalta sopisin hyvin ähertään lasten kuteita, valmiiksi onneton palkka ja huonot työehdot.

    VastaaPoista