torstaina, helmikuuta 01, 2007

Iso kiitos kaikille onnittelijoille, vallan liikutuin teidän viesteistänne. Tällä hetkellä liikutun kyllä vähän kaikesta, mutta silti. Lämmittivät mieltä oikein kovasti. Kiitos!

Ihan mukavasti on alkanut sujua, tosin tuo väsyn pirulainen meinaa välillä riivata. Isoveikka osoittaa pieniä mustasukkaisuuden oireita, jotka ilmenevät ylenpalttisena riekkumisena. Mutta sehän lienee ihan normaalia. Pikkuveikka on vallan mahdoton syömään, joten kotimeijeriteollisuus elää ja voi hyvin. En kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi silikonit, tuntuvatkohan ne tältä? (=tissit räjähtävät)

Tuossa jokin aika sitten lupailin kuvia ompeluksistani ja tässä niitä sitten olisi.

Ekana haalarit, jotka ompelin aikoinaan isoveikalle. Oranssit ovat kokoa 62, fleeceä ja vuorina trikoota. Lammaskuvioiset ovat kokoa 74, päällinen ulkoilukangasta ja vuori ohutta teddyä. Kummankin kaava jostain muinaisesta SK:sta. Malli on siitä hyvä, että se on helppo pukea pienelle vauvalle, joka vaan pötköttelee. Huomasin, että haalarit jossa vetskari tai napit ovat vain haaraan saakka on todella vaikeaa pukea lötköttävälle ihmispennulle. Tuohon vaan vauva päälle ja napit ympärille.

Sitten se takki, josta olen erityisen ylpeä. Tikkaukset onnistuivat täysin, vuori menee tasaisesti ja niskalenkkikin on ammattimaisesti paikoillaan. Kangas löytyi aikoinaan Eurokankaan palalaarista ja takin kaavat ovat Ottobre-lehdestä.

Neulerintamalta sen verran, että Leijat-huivi on valmis. Vielä kun saisi kuvaajan valoisaan aikaan kotiin. Viikonloppuna ollaankin poikien kanssa kolmisin, kun siippa menee Helsinkiin motskarimessuille (polttamaan salaa tupakkaa Suvi Miinalan, tai mikä sen sukunimi nyt sitten onkaan, kanssa).

Haaveissa olisi yksi kirjoneule Celtic collection-kirjasta. Toisaalta kun tiedän että kerkiäisin tekemään sitä kerroksen tai kaksi päivässä, niin voi olla parempi haudata koko haave ja tehdä jotain simppelimpää. (Mutta kun en tahdo tehdä simppelimpää.)

4 kommenttia:

  1. KatjaL12.31

    Nyt vasta tänne eksyin, sydämelliset onnittelut pikkumiehelle ja koko perheelle! Aivan ihana vauveli! Meillä vielä tulokas hikkailee masussa seuraavat neljä kuukautta... ja tuota mainitsemaasi "tissit räjähtää"-olotilaa en kyllä niin kauheasti odota;)

    VastaaPoista
  2. Mulla on työn alla projekti, jota tein eräski ilta vain 10 kerrosta. Silmukoita alle 100. Ei kirjoneuletta. Että ei tuo pari kerrosta/päivä ole yhtään huono tahti. Sulla on kuitenki pari naperoaki sielä huollettavana.

    VastaaPoista
  3. Amelie: tulishan se tietty tuolla pari kerrosta per päiväkin joskus valmiiksi. Mulla vaan meinaa "joskus" karata mopo käsistä ja äkerrän kuin viimeistä päivää menemään ja olen äkäinen jos en saa neulottua rauhassa ja tarpeeksi, joka taas on hyvin venyvä käsite...

    VastaaPoista
  4. Ihana pieni miehenalku. No, olihan se joskus aika työlästä olla meijeri, mutta kuitenkin ihanaa aikaa näin jälkikäteen muistellen. Ihmettelen minäkin niitä silikonin laitattajia. Oikeien paljon onneankoko perheelle.

    VastaaPoista