Wrap Style -kirja ennätti kierroksellaan meidänkin talouteen. Nyt sitä on innokkaasti selattu ja todettu, että Scarf Style oli parempi.


Tästä kirjasta voisi harkita virkattua keeppiä,

pitsineulekeeppiä ja sitä Shetland Trianglea.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin tämä huovutettu keeppi. Vähän samanlainen kuin vuosi sitten huovuttamani takki. Kirjan malleja - minä nimitän näitä keepeiksi - vaivaa liki kaikkia se, että ne ovat liian lyhyitä. Useimmat loppuvat jo ennen kyynärtaivetta ja näyttävät siksi jotenkin kittanoilta. Tietty pituutta voi aina tehdä lisää, mutta narisenpa lämpimikseni.

Dominoneulos juttu on vienyt täysin mennessään. Päässä risteilee jos jonniinmoista mallia, mitä pitäisi hetinytäkkiä päästä kokeilemaan. Töissä käynti meinaa haitata harrastuksia! No, enää kymmenen työaamua ja sitten alkaa "loma".

Joulukortitkin on aikaslailla väsätty. Olen joutunut askartelupaskartelukorttien kierteeseen: jos on ties kuinka monena jouluna itse tehnyt kortit, niin ei niitä nyt voi enää mennä Tiimarista ostamaan. Vaikka siten pääsisi paljon vähemmällä vaivalla ja tulisi itseasiassa paljon halvemmaksi.

Herra Mato Pökylä pääsi sitten tositoimiin. Ja mikä ilahduttavaa niin keväällä Koolamani...ööö....värikkäät langat keksivät vihdoinkin miksi ne haluavat isona tulla. Ne ovat aina muistutelleet olemassa olostaan, ja minnuu on ahdistanut kun en ole keksinyt mitä mokomista tehdä. Mutta nyt!


Innostuin kokeilemaan domino-neulosta ja yksi asia johti toiseen.


Eikö näytä ihan leijoilta? Tai niiltä pikkuliskoilta, jotka avaavat "purjeen" ja juosta viipottavat kahdella jalalla?


Palojen yhdistämisessä meinasi tulla ongelma. Minä kun olen vasuri ja poimin silmukat koukulla vasemmalta oikealle ja aloittamaan pitäisi päästä nurjalta puolelta. Tein sitten niin, että kerältä tuleva lanka on poimittaessa vasemmalla ja silmukat poimitaan pitkältä langalta, joka jää sitten roikkumaan oikeaan reunaan. Sitten vaan aletaan neuloa nurjalta puolelta. Saikohan tuosta selityksestä jotain tolkkua? En oikein ymmärrä itsekään mitä kirjoitin.


Tässä kaikki silmukat poimittuina puikolle. Dominoahan neulotaan siten, että luodaan pariton x määrä silmukoita. Neulotaan aina oikeaa ja oikealla puolella keskimmäiset kolme silmukkaa neulotaan yhteen: nostetaan yksi silmukka, neulotaan kaksi yhteen ja nostetaan neulomatta jätetty silmukka niiden yli.


Tästä se lähtee.

Voi kökkö. Aamulla yhdeksältä on vielä niiiin pimeää, että itku meinaa tulla. Lumi takaisin ja heti!



Haalarit kuitenkin alkavat olla valmiit. Kunhan vielä löydän jostain valkoisten pikkunappien kätköni niin siinä se. Noitten lehtien pariksi teen vielä kukkaset, mutta niitten värityksen paljastan kaikelle kansalle sitten vähän myöhemmin.



Malli: Novita 3/98
Lanka: Lanett
Puikot: 2,5 mm
Kommentit: Ohje oli vähintäänkin tulkinnanvarainen. Tästä syyttävä sormi kuitenkin ehkä Dale Baby Ull-langan valmistajalle, jolta ohje on lehteen saatu. Tässä pieniä huomioita matkan varrelta: Jos ohjeen mukaan teet niin lahkeitten reikäneule ei osu yksiin vartalon kanssa. Sitten kainaloitten alle piti mukamas tehdä saumat vaikka muu neule on pyöröä. (En tehnyt saumoja) Eikä niitä saumoja ohjeen mukaan ommella kiinni ollenkaan!? Ja kaiken huippu: jos vartalon yläosassa tekisi niinkuin ohjeessa sanotaan, ei siitä tulisi mallin mukaista ollenkaan. Lopuksi vaan käsketään poimia silmukat kädenteiltä ja neuloa neljä kerrosta. Yleensä kyllä kerrotaan paljonko niitä pitäisi poimia....(Vaikken minä niitä niin tarkasti laskekaan.) Tympeetä tehdä ohjeesta, jossa on niin paljon kaikkea omituista, aika menee sitten siihen kun pähkäilee miten tämä ja tämä kannattaisi tehdä. Saas nähdä miten takin kanssa käy.

Aamulla paketoin joululahjoja kun pojat olivat ulkona. Pienempi kun hokasi eilen miksi polkupyörässä on polkimet. Juu, kaikki lumi on sulanut pois. Paketoidessa ymmärsin, ettei minua huolittaisi edes Parkumäen Pyllistys ry:n paketoijaksi lähimarkettiin.

Edit: vaikka jotkut kirjoitusvirheet ovatkin riemastuttavia, niin toiset lähinnä vain noloja. Siksi muutama korjaus.

Eräänä aamuna töihin mennessäni näin kaupan ikkunassa kivan lelun, jolle piti antaa koti. Paketissa tosin lukee Prym for Kids, mutta mitäs sitten? Toukka vääntää ihan mukiin menevää pökylää. Ainaki paljon hienompaa kun minun tekemä i-cord. Mitää nopsaa touhua tää ei kyllä ole, mutta silti alkoi jo silmissä vilkkua mihin kaikkeen voisi tulevaisuudessa tunkea i-cordia mukaan.

Viimeisimmät merirosvolapasetkin valmistuivat. Näytetään vielä vähän hyöryrautaa niin ovat sileät ja semmoiset. Sitten on kait pakko viimeistellä ne haalarit...miten jostakin työstä voi kesken kaiken tullakin niin epämiellyttävä? Täysi pakkopulla?

Kurjaa, kun tuo keli muuttui tuommoiseksi. Oli lunta ja niin nättiä. Nyt vaan pimeätä, loskaa ja kuraa. Sitä ei muuten ikinä uskoisi kuinka paljon hiekkaa ja muuta rapaa saa kiinni yksiin leikki-ikäisen kurahousuihin.


Täällä on vaan pakerrettu pukinkontin täytteen parissa. Hieman vaikuttaa siltä, että on levy jäänyt kiinni. Tuli taas tehtyä yhdet Piraatti-lapaset, miesten kokoa, Janne-langasta. Sitten valmistui norjalaissukat Maija-langasta, nämätkin miesten kokoa. Tällä kerta norjalaissukkien teko oli iisimpää kuin edelliskerralla, jolloin rumia sanoja leijui ja runsaasti ilmassa.

Piraatti-lapaset eivät jätä vieläkään rauhaan. Lupaan että tämä on viimeinen pari,


sillä tällekin pitäisi tehdä jotain ennenkuin tulee kiirus. (Jos vaikka tekisit sen valmiiksi?) Ohjeessa on ollut niin paljon ihmetystä (ja kiukkua) herättäviä kohtia, ettei tosikaan. Takki pitäisi tehdä vielä kaveriksi, mutta mielessä siintää kirjoneulesukat itselleni. Yritän pitää ajatusta taka-alalla, sillä jos teen ruutupiirroksen valmiksi ja haen langat niin senhän tietää miten siinä käy: Keskeneräiset - kirjoneulesukat: 0 - 10.

No, huh. Minä vaan olin liian kärkäs, että kaikki tapahtuisi kun sormia napsauttaa. Nyt kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Niskat tai oikeammin lapaluut alkoivat jumittaa, joten pari hommaa piti jättää kesken.


Joten mitä tehdä kun neulominen ei onnistu? No, otetaan neula ja tikutetaan niin, että paraskin Singer olisi kateellinen. Neulahuovutushan ei ota niskaan saati lapaluihin?


Tässä uusin tulokas joukkoomme tummaan: David Pätmän.


Davidin sydän on taasen superlonia (kuten aivotkin, vrt. real-life-"kaima"). Siipien sisällä on askarteluhuopaa ja rautalankaa, jotta siivet saa sutjakkaampaan asentoon.


David Pätmänille olisi ehkä hyvä tehdä kumppani, koska eihän Pätmännitkään jaksa yksin olla. Mutta tämä David ei taida tykätä anorektikkolepakoista...



Näitä eri elukoita on kyllä turhan kiva tehdä...

Apuva, vaihdoin blogini betaan, mutta heti tuli sitten ongelmaa. Jos kirjaudun sisälle beta puolelle, mulla ei sen mukaan ole blogia ollenkaan? Pitäisi eka muka tehdä blogi. Sitten jos taas kirjaudun "tavallisesti" vanhaan malliin, pääsen tekemään postauksia. Mikäs järki tässä nyt sitten oli? Mikä minä nyt oikein olen? Minen ole mikään tietokonenörtti, joten apua kaivataan. Lähden tutkimaan blogger helppiä, jos sieltä jotain...

Kamerassakin olisi kuvia uusista jutuista, mutta sekään ei suostu juttelemaan koneen kanssa. Voi *paljon rumia sanoja*

Liennytyslapasia. Niinkuin sanottu, suuren työn jälkeen on mukava tehdä jotain nopsaan valmistuvaa ja mielellään suurilla puikoilla. Tällä kertaa tuli lapasia Muoriskalta vaihdetusta Lovikka-langasta. Lapaset on neulomisen jälkeen harjattu ja nakutettu neulalla huovutusvillasta kuviot. Punaiset ovat olleet jo käytössä. Ovat mukavan pehmoiset. Miinuspuoli se, että venyvät käytössä, varsinkin jos yhtään kastuvat.


Malli: no, ihan tavallinen lapanen, 20 silmukkaa aloituksessa
Lanka: Lovikkagarn, vajaa 100 g per lapaspari
Puikot: 8 mm hile Addit
Fiilis: tuli ihan kivat ja nopsaan!

Sitten pitäisi väkertää vielä muutama artikkeli pukinkonttiin.

Eilen kävin ultrassa katsomassa mitä meidän vesselille kuuluu. Siellä se oli tuhannen mutkalla ja ahtaammaksi vaan käy. 1,5 kiloa oli jo painoa. Vielä pitäisi tulla saman verran lisää ennen valmistumispäivää.

Bloggeri kauppaa beta-versiota, olisi kiva kuulla kokemuksia. Täytyy varmaan eka tallentaa kaikki jo tehdyt sivut, mun tuurilla koko blogi tietty katoaa taivaan tuuliin. Samoin olisi kiva tietää mikä on Google Account, jäi vähän epäselväksi?

Liennyin illalla sen verran, että aamulla olkkarin lattialla odotti pingotettu ja kuivunut Icarus. Voipahan nyt rauhallisin mielin viikata sen kaappiin joulua odottelemaan.

Malli: Icarus, kesän Interweave Knits
Lanka: Garnstudio SilkeTweed, olisko mennyt vajaa 5 kerää?
Puikot: 3,5 mm Addit ja jotkut käppyrät
Koko pingona: 182 x 92 cm (taitaa mua päätä lyhyempi mummo hukkua tähän)


Fiilis: no niin. Valmiinahan tämä on ihan kaunis. Mutta se tekeminen tökki ja pahasti. Alun mallikerta oli verenpainetta nostattava. Varsinkin kun tajusi, että vielä tarvittaisiin 150 silmukkaa. Kun vihdoin pääsi reunapitsin pariin, silmukoita oli jo sen verran, että yhden kerrosen tekeminen kesti ja kesti, ja tuntui ettei valmista tule vaikka kuinka nikuttaa. Silmukoiden päättelyyn meni vaivainen tunti...Mutta nyt se on valmis. Kiitos ja näkemiin. Ei toista, ei.


Minnuu vähän huolestuttaa koskapa kommenttipoksiin ilmottautui parikin TNT ehdokasta... :D

Ja lopuksi Oulun Puhelimelle kiitokset "loistavista" "yhteyksistä"!

Puuh ja plääh. Se on tehty. Koville otti. Nyt voisi vähän aikaa lojuuttaa sitä myttynä kaapissa, noin ikään kuin rangaistuksena kaikista kärsimyksistä, ennen pingoitusta.


Tahdotko ollaa TNT? Tosi Neuloja Täti? Kipaiseppa lankakauppaan. Esim. Gütermanilla on monia kivoja värejä erikokoisilla rullilla. Sitten sanotaanko 1,5 mm puikot ja Icaruksen ohje. Neuloessasi voit vaikka kuunnella AC/DC:n TNT-biisiä, ja tunnet eläväsi täysillä! (Varsinkin silloin kun teet alun mallikertaa kymmenettä kertaa.) Koskapa TNT on Tosi neuloja isolla T:llä ja nauraa haasteille! Ja taitaa käyttää jonkin sorttista mielialalääkitystä....

Tuo kertokoot kaiken mitä mieltä olen Icarus-huivin teosta.

Viime päivät olen nikuttanut Icarus-huivin parissa, ja voi jösses kuinka on ollut pitkäveteistä! Se sileä, voi tylsätylsätylsä ja TYLSÄ! Äly meinasi mennä. Nyt olen vihdoin viimein päässyt reunan pitsien kimppuun (jätin yhden toiston tekemättä) ja tästäkään ei oikein iloa revitä kun työssä on ziljardi silmukkaa. Ei mitenkään neulomisen tähtihetkiä. Sinnillä nyt vaan täytyy koittaa loppuun saakka. Jos se kiitos siellä odottaisi?

Henkkamaukalla oli niiiiin suloisia vauvan vaatteita, että oli ihan pakko ostaa. Tässä kun vielä noin kaksi kuukautta sinnittelisi, niin näille olisi se käyttäjä. Olo vaan alkaa olla jo nyt aika tukala, ja varsinkin iltaisin aika kipeä joten saas nähdä.

Ei tullut sikaa, eikä myöskään nallea. Saanko esitellä: herra Kettu.


Herra Ketulla on pituutta noin 30 senttiä, paino taitaa mennä alipainon puolelle vaikka aikas pulska onkin. Jäsenten alta löytyy lämmin superlon sydän, häntä on täyttä villaa. Sinnekin yritettiin ensin superlonia, mutta se näytti vähän turhan härskiltä. Eternal erection you know!




Ketun kädet ja jalat liikkuvat. Ne on ommeltu langalla vartalo-osan läpi. Mitään suurempaa nujuutusta kettu tuskin kestää, mutta hellävaroenhan kavereita pitää käsitellä.

Näin meidän kesken, herra Ketun äö ei ole niitä maailman korkeimpia, senhän kertoo jo kirkas katse...





mutta pulkkailukaverina Kettu on hyvä!

Poika tykkäsi kovasti villa-autostaan, pääsi ihan unileluksi asti. Suht rajuja otteitakin auto on kestänyt, puskurin reunaa on pitänyt vähän paikkailla.

Sitten vaan suunapäänä uuden prokkiksen kimppuun. Tällä kertaa vähän tekokuviakin. Kaikki lähtee siis rungon veistelystä. Mulla oli 10 senttiä paksua ja 15 senttiä leveätä patjasuperlonia. Apuvälineinä iso kokkiveitsi, pienempi veitsi ja sakset yksityiskohtia varten.

Tässä runko kutakuinkin valmiina, käpälä on kiinni neulalla vartalossa.


Sitten vaan villaa tikuttamaan.


Tässä vartalo-osa valmiina. Näyttää aikalailla ruskealta sialta? Paitsi ettei ole.


Lähikuva päästä.

Otus on tällä hetkellä valmis, mutta mun kameralla tulee niin surkeita kuvia tähän aikaan illasta, että näette niitä huomenna. Siksi toisekseen, ekat joulutortut ovat uunissa, niin pitää pitää kiirettä.

Mulla on ollut kiva päivä Mr. ja Mrs. Blackmooren sekä tämän kanssa:






Sain siis vihdoinkin raahattua itseni Maakariin ostamaan villoja. Auton runko on superlonista veistelty ja sitten päälle tikuteltu villaa. Kuvasta huomaan, että takalasista puuttuu vielä "raamit" ja rekkaritunnuskin pitäisi vielä keksiä. Samoin vähän vielä neulatikutusta kaipaavia kohti löytyy.

Jospa se aamulla tolkuttomat itkuraivarit vetäissyt kolmivuotias olisi edes vähän iloisempi tämän nähdessään? Minä tykkään kovasti!

Seuraavaksi taidan lössähtää olkkarin sohvalle katsomaan kaksi viimeisintä jaksoa Mullan alla-sarjasta. Vauvan haalarinkin voisi kasvaa muutamalla kerroksella siinä sivussa. Aah, tätä vapaapäivän riemua!

Miten tämän pukisi sanoiksi. Eilen postilaatikossa oli postipussukka. Kotia päästyäni kiihkoissani revin sen auki, koska arvasin mitä se sisältää. Knitpickin überihanaa baby alpakkaa! Nyt pitäisi saada se hypistelyominaisuus kehiin netin välityksellä. Tämä on paljon pehmeämpää kuin Dropsin alpakka, tuntuu lähinnä Merinosilkiltä. Ja mikä parasta, tämä ei kutita! Huvittava juttu on se, että tämä on täsmälleen saman väristä kuin Dropsin alpakasta neulomani Swallowtail. Suurkiitos Juuli!

Huviksi nämäkin aikovat, malli vaan on vielä hakusessa. Toisaalta tekisi mieli tehdä toinen Print o'wave, mutta toisaalta...