torstaina, syyskuuta 28, 2006

Adoptoin Villiinasta muutaman Alpakan. Tai oikestaan ne ovat vain sijoituksessa meillä, muuttavat muotoaan ja lentävät sitten pois. Miten surullista. Noin kaunis värikin vielä....


Sain Print o'the waven keskiosan tiistaina valmiiksi, viimeiset kuusi kierrosta hampaat irvessä. Eilen olikin se pelottava osuus, silmukoiden poimiminen aloitusreunasta. Ohjeessa oli käytetty Invisible cast on-juttua. Koska en ole perehtynyt sen tarkemmin eri aloitustapojen taiteeseen, tyyli ei soittanut mitään kelloa päässä. Päädyin sitten tekemään provisional cast on-tsydeemin (mikähän tämä olisi suomeksi). Työn edetessä aina välillä tutkailin aloitusta, ja pohdin saako siitä silmukoita puikolle. No, hyvinhän ne siitä nousivat, vaikka koko ajan pitikin vilkuilla lähteekö joku karkuun ja lällättää mennessään.

Vielä suurempaa hupia oli poimia pitkistä reunoista yhteensä 480 silmukkaa, jonka jälkeen neule oli vain yksi epämääräinen mytty. Ensimmäisen neulotun kierroksen jälkeen en ole yhtään varma kuinka monta silmukkaa puikolla onkaan. Ohjeen mukaan pitäisi olla 640 mutta ottia tuota....

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Värjäsin viikonloppuna omia "designer-lankoja". Toisin sanoen jaloissa pörräsi raidallisia 7-veikka lankoja, joille ne keksinyt sen kummempaa käyttöä. Joten sukkahousuissa (miten paljon niillä onkaan käyttökohteita!) pesukoneeseen, Nitor-väriä ja etikkaa päälle ja kone käyntiin. Laitoin kerän ihan vaan sellaisenaan, joten sisältä väri ei ole niin voimakasta kuin päältä.


Vasemmalla on jättiraita ruskean Havana-kylvyn jälkeen. Keskellä sini-vaaleansini-lime -raita lankaa ja oikealla pinkki-oranssi-keltainen lankaa Oliivin-vihreällä värjättynä. Varsinkin tohon keskimmäiseen olen niin tyytyväinen, että voisin jopa ostaa lankaa lisää värjättäväksi. Mutta sitä ei taida löytyä mistään? Vuosikertalankaa nääs.

Näistä langoista siintää mielessä neule pojalle, toisaalta jos tuota keskimmäistä saisin jostain lisää tekisin siitä itselleni huivin.




Mennä viikolla ostin itselleni Joka tyypin kaavakirjan, ja olen vähintäänkin ihastunut. Kirjassa on “vain” (muistaakseni) kuusi peruskaavaa, mutta sitten löytyy ohjeet miten kaavoja muuttamalla saa aikaiseksi mitäkin. Minä kun en ymmärrä kaavoituksesta mitään, joten tämä kirja on aarre. Kuvavalinnoista huomaan, etten iän puolesta kuulu kohderyhmään, mutta mitäs tuosta. Toinen seikka mikä ilahduttaa on se, että kuvissa esiintyvät ihmiset näyttävät ihmisiltä, eikä nälkiintyneiltä tikkutytöiltä. Ja kaavoja löytyy myös miehille!
Tämä ei sitten ollut maksettu mainos....

Mitäs Veiville kuuluu? Ihan hyvää, vielä kuusi mallikertaa ja keskiosa on valmis. Sunnuntai oli oikea superpäivä. Pojat olivat puistossa ja mummolassa ja neule eteni yhteensä kahdeksalla mallikerralla. Varmaan loppuviikolla pääsen reunuksen kimppuun. Vähän kyllä alkaa jo mallikerta nyppiä, mutta sinnillä loput!

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Yllätin ihan itsenikin korjaamalla vauvanhaalarin lahkeet. Jälkeenpäin fiksailu kun on mielestäni niitä inhokki hommia. Ovat nuot paremmat näin. Pysyy jalkakin lahkeessa paremmin.

Taustaalla on pojan Rakas Kissatäkki. Poika ei pahemmin pehmoleluista perusta, mutta Täkki on se Tärkeä. Niin Tärkeä, ettei se aina ennätä pesuun ja siksi haisee yleensä aika pahalta. Ja voi sitä tuskaa kun se pyörii pyykkärissä, sitä katsotaan luukusta haikein mielin.

Veivin kimpussa olen ollut innokkaana. Niin innokkaana, että lapaluut on aikas jumissa. Jännitän hartoitani jotenkin pöljästi pitsiä tehdessäni. Mallikertoja on koossa nyt 14. Nyt ymmärsin sen poimitut silmukat hommankin. Ohjetta silmäillessäni luulin, että kerroksia tulee se 204 ja jos siitä muka poimitaan 240 silmukkaa niin sehän kupruilee. Mutta nyt älysin että kerroksiahan tulee itse asiassa 408, kun tekee 34 mallikertaa. Olenko vielä kärryillä, vai menikö taas metsään?

Tässä vielä kuvaa pinnasta. Musta nuot kyllä näyttävät ennemmin tykkylumen painamilta kuusilta kuin aalloilta.

On täysi arvoitus minkä kokoinen huivista tulee.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Ei ihan heti uskoisi, että tästä mytystä tulee isona kaunis pitsihuivi?

Otetaanpa avuksi neiti Nuppineulat ja harrastetaan vähän voodoota.

Nyt alkaa jo kuvio vähän erottua. Vaikkakin lopullinen pingotus tulee tulemaan vieläkin rajumpi. Vähän hirvittää miten saan huivin pingotettua sitten kun se joskus on valmis, että se näyttää siltä miltä pitääkin. No, siihen on ehkä vielä vähän aikaa.

Neule kuuluu ehdottomasti kategoriaan: sitten kun lapsi on nukkumassa. Virheisiin ei ole varaa, koska purkaminen on kamalaa. Tuosta kun joku silmukka karkaa omille teilleen niin hyperventilaatio uhkaa. Kolme oikein yhteen on aina jännää, tuliko kaikki langat mukaan, luisteleeko joku karkuun?

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Pitsisukkiin palatakseni, sukkien viehätys lienee siinä etteivät ne ole kovin pitsiset vaan pikemminkin verkkosukat. Ei liian hörselöiset. Siksi toisekseen, en ole vielä kekkaloinut julkisilla paikoilla korkkarit-villasukka -yhdistelmällä, se tuntuu vielä jotenkin pöljältä yhdistelmältä. Mutta jos sukat ovat tarpeeksi ohuet, saattaisi se jopa toimia.

Purin se kolmannen pyörän eli sukan pois kuleksimasta ja tein siitä sormikkaat.
Pitäisi vielä vähän näyttää höyryä noille, lanka kun oli aikas kikkaraista kun sitä neuloin ja se kyllä näkyy. Mutta muuten noista tuli jotenkin kivasti vanhanaikaisen näköiset. Mallia sormikkaan tekemisestä otin viime syksyn Voguesta ja kukan mallia katsoin Jackpotin sormikkaista. Ko. firman sormikkaat maksoivat kaupassa n. 35 euroa ja näiden hinta ehkä jotain 3-4 euron luokkaa. Lankana siis vääränkokoisesta pitsisukasta purettua Sisua.

Sitten Niksi-Pirkka osioon, tai olisiko se sittenkin Niksi-Narttu...
Mitä tehdä kun siippa ei osoita valtaisaa innostusta merinosilkkivyyhden kerimiseen? Valjastetaan pyykinkuivatusteline hommiin. Ja todetaan, että se täyttää tehtävänsä hyvin. Ei narise eikä valita.

Onpas karsea kuva.


perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Menin sitten ja ostin sen Takin.

Kaksi alinta nappia ei mene kiinni mutta luotan siihen, että rantapallomaha katoaa muutaman kuukauden sisään.

Tää on ihq. Mutta eikö teidänkin mielestä takki oikein huuda kaverikseen violettia huivia, hanskaa ja myssyä/pipoa? (Tähän kohtaan kollektiivinen joo-hönkäys).

Tiedän, että joukossamme vilisee imeldamarcoseja niin ihan vaan kiusaksi lähikuva kengistä.


Näitä kuolasin pitkään Andiamosta. Kunnes tulivat aleen niin ostin pois kuleksimasta. Saappaat ovat ehkä ne rakkaimmat kengät, jotka kaapistani löytyvät.

2,5 millisillä puikoilla nyhertämisen jälkeen oli mukava tarttua läpikuultaviin, kultahileillä ja ilmakuplilla varusteltuihin kasimillisiin Addeihin ja tekaista pipo.


Lankana on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa. Ohje taitaa mennä niin, että luodaan sopiva määrä silmukoita. Neulotaan mukava mitta ja sitten kavennetaan silmukat pois kuleksimasta. Yhdestä piposta jäi sen verran lankaa, että kysäsin siipalta tahtoisko hän samanlaisen, no ilman kukkakoristetta siis. Hää kokeili pipoa peilin edessä ja teki tilauksen. Lapsi innostui piposta kans ja poseeraa. (Näyttää ihan kurpitsalta.) Oikea yhden koon ihme koko piippa.

Olen kierrellyt merinosilkkikerääni kuin kissa kuumaa puuroa. Eilen illalla sitten uskaltauduin tekemään pienen koeneulonnan. Tuli vähän fiilis: kas kun ostanut Gütermanin ompelulankaa...Taitaapi käydä niin, että pakotan siipan auttamaan toisenkin vyyhdin kerimisessä ja teen huivin kaksinkertaisena.

Villasatu on urhoollisesti nykertänyt POW-huivin yhdellä säikeellä. Veikkaan kuitenkin, että minun pitäisi käyttää mielialalääkkeitä kun 10 tunnin äheltämisen jälkeen valmista olisi yksi sentti. Mikä sitten olisi sopiva puikkoko kaksinkertaiselle? Neja oli käyttänyt ihastuttavassa huivissaan 4,5 millisiä, mutta se tuntuu uskomattoman paksuilta. Kaunista jälkeä on kuitenkin tullut.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Sukat ovat valmiit. Tykkään kovasti.

Malli: Anna Socks, suunnittelija Nina Chakkour, Rowan magazine nro 40
Lanka: Sandnes Garn Sisu
Puikot: 2,5 mm
Sekä pätkä samettinauhaa. (Ohjeessa oli että metri, otin 120 cm eikä siinäkään ole juuri liikoja)

Sitten vähän fiilistelykuvia:







Jokin aika sitten hämmästyin kun tajusin, että ihmiset höyryttävät sukkiaan. Musta se kuulosti yhtä järkevältä kuin alusvaatteiden silitys. No, minä olenkin aina tehnyt niitä perussukkia, varsi joustinta ja ne tavalliset kuviot. Kun langanpäät on päätelty niin sukka jalkaan vaan. No, pitsisukan kohdalla myönnän, ettei kevyt höyrytys olekaan niin hom... öö, vähemmistöjen hommaa.

Stokkalla on ihastuttava syystakki, joka kiljuu nimeäni ja yrittää joka kerta takertua matkaan. En vielä tiedä miten rakkautemme käy, hän kun on sellainen maksullinen, lähtee kenen tahansa matkaan jolla on rahaa. Minulla ei ole. Tarpeeksi.

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Viikonlopun saldo:

yksi sukka ja vähän toista sekä
290 istutettua kukkasipulia.

Kokeilin sukan tekoa 2,5 mm puikoilla ja johan alkoi toimia (vaikka alku lapaselta vaikuttikin). Lisäksi kun hokasin, että verkkoneulos venyy ja paukkuu niin venyttelin neuletta pituussuunnassa samalla kun jalkaan sovittelin. Siten sain valmiin sukan kapeammaksi. Mun pitää näköjään neuloa kolme sukkaa niin saan kaksi sopivaa...

Pojilla oli ihan omat ohjelmansa:

Poika tutkii Corveten vanteita Hifi&Tuning Show:ssa.

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Ensimmäinen sukka valmis. Malli on kiva ja kaikki on kiva, mutta sitten se mutta. (Kuvat ovat surkeita tiedän, mutta kamera ei illan kähmässä kyennyt parempaan).

Sukka istuu hyvin ellei peräti loistavasti pohkeen kohdalta, mutta nilkasta se on vähän turhan löperö. Vaikeahan tällaisella mallikuviolla on tehdä kavennuksia, mutta jotain pienenemistä nilkkaa kohden olisi hyvä olla. (Mun koivet ainakin kapenevat nilkkaa kohden.) Kirjan mallikuvaa kun katsoo niin huomaa, että sukat istuvat mallimisun nilkoissa hyvin, mutta sitten pohkeen kohdalla on niin kireää että sileän silmukan raidat näyttävät joustinneuleelta, mikä mielestäni ei ole kovinkaan kaunista.

Pitäisikö sitten vaihtaa ohuemmat puikot nilkkaa lähestyessä, saattaisi tuottaa tulostakin? Toimisikohan se?
Kokeilin toisen sukan aloitusta 2,5 puikolla, mutta se näyttää olevan lapaskokoa.

Kantapään ohjeen kanssa oli pieniä luetunymmärtämisongelmia. Sain aikaiseksi tämmösen.

Hassun näköinen mutta istuu hyvin. Onko tälle olemassa joku nimikin?


Lisää narinaa: Ohjeessa on ilmoitettu senttimäärät milloin tehdään mitäkin, aloitetaan esim. kärkikavennukset. Olisi ehkä parempi ilmoittaa missä kohtaa jalkaa ollaan menossa: pikkuvarvas peittyy tms.


En todellaakaan ymmärrä englantilaista tapaa tehdä sukkaa neljällä puikolla. Onko se sitten ettei olisi puikkojen vaihtumiskohtaa niin usein vai mitä? Tokihan tän voi tehdä neljälläkin puikolla, mutta ajattelin kokeilla näin. Että turhiapa uikutan.

Ensimmäinen merisosilkki on keritty. Kun avioliitto kestää sen niin se kestää mitä tahansa. Vyyhdin saattamien reilun tennispallon kokoiseksi nöttöseksi kesti reilun tunnin. Olen miettinyt mitä tehdä merinosilkistä ja Print o’Wave on edelleen kärkisijalla. Huivin KAL:ia kävin tutkimassa, mutten oikein löytänyt vastausta mieltäni riivaamille kysymyksille. Jos huivissa on kerroksia 204 niin miksi siitä nostetaan 240 silmukkaa reunusta varten? Eikö se mene “laineille”? Varsinkin kun reunuksesta neulotaan keskiosan kanssa joka toinen kierros reunasilmukka yhteen. Toisekseen, kuinka paljon reunaan pitää lisätä kerroksia että se sitten vastaa keskiosaa jos mallikertoja haluaakin tehdä enemmän? No, kait sekin matikalla selviää, jos jotenkin innostuis laskemaan. Villasatu näkyy tekevän samaista huivia ja tuskailee saman asian kanssa. Taidan olla niin kelmi, että annan hänen ratkaista nuot jutut ja utsin sitten häneltä :) Hyi minua.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Siipan synttärilahjaksi tilaama Merinosilkki oli rantautunut lankakauppaan. Tarviiko edes sanoa, että tämä on iiiihanaaaa? Pehmoista ja kaikkea. Tietty pikkasen ahdistaa langan paksuus eli ohuus. Ja varsinkin se mitä näistä sitten muotoutuisi. Print o'wave on aikalailla kärkisijoilla. Siten olisi myös yksi huivi viime syksyn Voguesta ja ja ja

Vaati aikamoista itsehillintää eilen lankakaupassa kun täti avasi isoa pakettia, jossa oli muitten ihanuuksien seassa myös mun merinosilkki. Hyvä etten ite rynninyt penkomaan laatikon sisältöä. Laatikosta löytyi mm. merinovilla-bambu -lankaa, joka tuntui todella hyvältä.

Sain mukaani myös Sandenesgarnin lastenneulekuvaston, jossa oli mukavia harkkinan arvoisia malleja:



Tuo peitto takana. Neulotuista makuupusseista en oikein välitä.

Jotakin 70-lukulaista, mutta näyttää sille ettei tule vilu.

Jaa, tästä tuli vähän epäterävä. Paidassa on kuitenkin kivaa pintaneuletta. Vihkosta voi tutkia tarkemmin Sandnesin sivuilla. Tykkään että Sandnesilla on ehkä kivoimmat vauvojen/lasten mallit. Ja varsinkin kuvissa poseeravat lapset ovat suloisia. Kaikki kersat kun eivät ole, krhm, miten sen sanoisi, kuvauksellisia?

Lapsi sai eilen hepulikohtauksen kaupassa. Se hoksasi, että jos juoksee tarpeeksi lujaa niin housut tippuvat nilkkoihin. Voi sitä riemua. Sitten se kerkisi viskata housut kokonaan pois jaloista ja juoksi innosta kiljuen hyllyjen välissä karkuun. Kaikkia nauratti. Isänsä jos oli tehnyt samoin olisi paikalla ollut äkkiä pari yrmyn näköistä miestä taluttamassa/raahaamassa ulos. Missähän menee se ikäraja jolloin housujen heittäminen jalasta yleisellä paikoilla on "hyväksyttävää"?

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Enhän minä malttanut vaan otin ne Rowanin lehdessä/kirjassa olleet sukat puikolle. Fiksaillaan ne lahkeet sitten joskus. Eli paniikissa synnytyspolttojen lomassa?

Olen edelleen innostunut mallista. Mallikerta on helppo, ehkä vähän liiankin helppo, koska keskittyminen on vähän sitä sun tätä. Aika paljon pitänyt korjailla tekemisiään. Tuo englantilaisten tapa neuloa neljällä puikolla on minusta omituista. Sukkaa on todella vaikea sovitella alkumetreillä. Mutta sinnittelen. Suurin synti varmaan on se, ettei minulla ole käytössä 3 1/4 mm puikkoja vaan suihkin 3 mm puikolla....Lankana Sisua, joka on mukavaa neulottavaa ja värikin on kiva. Kirjan mustat sukat olivat ihan ok, mutta väreissä malli on mielestäni vielä parempi.

Hammaslääkärisetä sai korjattua hampaan. Onneksi hänellä ei ollut hammaslääkäreitä yleisesti vaivaavaa perversiota: tungetaan potilaan suu eka täyteen kaiken maailman roinaa ja aletaan sitten kysellä kuulumisia.

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Haalarit ovat nyt valmiit. Sain ähellettyä ristipistot, pääteltyä tsiljoona langanpäätä ja jopa ommeltua saumat. Tästä tuli aikas suloinen.

Malli: Novitan Vauva&Juniori-lehti vuodelta 1995
Lanka: Sandnes Lanet luonnonvalkoinen, kirjailuissa Sisu vihreänruskea
Puikot: 3 mm

Mutta, mutta. Kuvan oton jälkeen aloin ihmetellä miksi nuot lahkeet ovat noin turkasen leveät. Kaivoin mallipiirustuksen mittoineen esille. Mitat kyllä täsmäsivät mutta silti. Sitten katsoin kuvaa tarkemmin ja siinä kyllä näkyy selvästi, että lahkeensuu on kaposempi. WTF? Mallissahan on neulottu sukat lahkeiden jatkoksi (jotka jätin tekemättä) ja sittenhän se syy selvisi. Mallissa nirkkoreunan silmukat poimitaan lahkeensuusta, tehdään laskos ja jatketaan sukan parissa. Olin sekoittanut silmukkamäärät. Kun ohjeessa puhuttiin etu- JA takakappaleen silmukoista olin käsittänyt että puhutaan vain etukappaleen silmukoista, ja sitten mentiinkin metsään niin että rytisee. Täytyy nyt sitten koittaa purkaa nuot lahkeensuun nirkot kaventaa silmukkamäärä puoleen ja tehdä uusi nirkkoreuna. Ja arvatkaas kuinka hirveesti kiinnostaa kun just luulee saaneensa työn valmiiksi? Ja varsinkin kun on tohkeissaan aloittanut uuden parissa.....

Karkasi vähän mopo käsistä. Minä kuulun siihen ihmisryhmään, jolle syksyisin tulee kauhea hinku kätkeä maahan erinäinen määrä sipuleita (vrt. oravan talvikätköt). En nyt ole ihan varma mahtuuko nuot, entisten lisäksi, kukkapenkkeihini. Helmililjojakin olisi kiva saada...

Autot-elokuva on sitten katsottu. Se oli hauska ja viihdyttävä. Suosittelen kaikille pikku- ja miksei isommillekin automiehille. Meidän kersa ainakin meni ihan sekasin koko elokuvasta. Kyseli milloin mennään uudestaan katsomaan.

Nyt odotellaan pelon sekaisin tuntein hammaslääkäriaikaa. Hampaasta lohkesi eilen palanen, saas nähdä miten saavat korjattua, on sen verran hankalassa kohtaa.

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Odottavan aika on pitkä. Vihdoin eilen illalla postilootasta löytyi mukavaa postia:

Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää ja aikaista nimipäivää itselleni!
Tilasin Nauravilta Kanoilta itselleni Rowanin neulelehden (siipan Visalla, siippa ei oikein ymmärtänyt logiikkaa, miten voin ostaa itselleni hänen kortillaan=rahoillaan).

"Lehti" oli oikein mukava yllätys, koska odotin jotain 50-sivuista lärpäkettä ja tässä olikin liki 200 sivua. Kirjaksihan tämmöistä pitäisi kutsua. Todellakin hintansa väärti! Kauniisti kuvattuja upeita malleja. No, neulotut henkselit eivät ehkä pääse suosikkilistalle... mutta nämät sukat kyllä:

Neulepaidoissa ja -takeissakin oli paljon puikkoja kutittavia malleja, mutta niiden tekemisen jätän suosiolla siihen aikaan kun vyötärömitta on jälleen suht normaali. Miesten neuleista tällä oli kiva pinta:

Erilevyisiä joustinneuleraitoja. Mallissa käytetty lanka on itseraidoittuvaa ja sitähän löytyy myös rakkaasta Suomenmaastamme. ;)

Langanpätkiä-blogissa, ja muutamassa muussakin, törmäsin ajankohtaan hyvin sopivaan aiheeseen. Wikipediaan kirjoitetaan oma syntymäpäivä ja sitten katsotaan mitä kyseisenä päivänä on tapahtunut.

Tapahtumia

1859 Titusvillestä löydettiin maaöljyä

1937 Maailman ensimmäisen suihkuhävittäjän ensilento

2003 Mars kävi lähimmillään Maata


Syntyneitä

1771 Georg Wilhelm Friedrich Hegel, saksalainen filosofi

1910 Äiti Teresa

1948 Sinikka Sokka
, näyttelijä
1973 minä


Kuolleita

1577 Tizian, taidemaalari

1965 Le Corbusier, arkkitehti

1990 Stevie Ray Vaughan, kitaristi

Että jos löytyy lisää syntymäpäiväkaimoja saa ilmoittautua :)

Eilen illalla taistelin kaarrokkeen röyhelön kanssa niin tiiviisti, että Lostista jäi suurin osa näkemättä. Miten sen röyhelön teko olikin tehty niin monimutkaiseksi?