Kaarrokehaalari edistyy hyvää vauhtia, kiitos televisiolle, josta tulee taas jotain katsottavaa neulomisen ohessa. Ja ei, meillä ei katsota BB:tä.

Tietysti kun tulee kotiin ja sohvan nojalla odottaa tämmönen kolmivuotiaan taideteos äitin langoista niin ei aina oikein tiedä mitä ajatella.

Aika hyvin sain langan irti akseleiden ympäriltä mutta viimeiset kierrokset olivat liikaa ja lanka oli pakko katkaista. Aika hienosti se poika on nuot langat kieputellut. En jaksanut olla vihainen.

Haaparannan Ikea jo laulelee seireenilaulujaan ja lähetti viime viikolla kuvaston jota on aamiaspyödässä innolla plärätty. Jaksan aina olla ihastunut säilytysratkaisuista joita kuvasto on pullollaan. Voisiko olla todellakin mahdollista, että meidänkin perheen tavarahässäkkä olisi jotenkin aisoihin laitettavissa?

Hei ruksi seinään, täällä sataa vettä! Olenkohan koskaan ollut näin iloinen vesisateesta?

Viikonloppuna käytiin reissu Keski-Suomessa. Parveiltiin miljoonan muun kanssa Jyväskylässä Toys 'r' Us-lelukaupan jonossa ja sinnikkään seisoskelun jälkeen päästiin sisälle. Onhan se varmaan muksujen taivas. Tosin meidän kersa oli sillä hetkellä Keuruulla isomummun ja -papan luona melskaamassa. Terveisiä vaan sinne ja tädille kans!

Pieni hengähdystauko ja häihin riekkumaan. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea ja kirkossa piti hieman kyynelehtiäkin. Juhlat olivat mukavat ja lämminhenkiset. Harmi kun ei jaksanut tanssia ja riekkua loppuun asti. Tämä mahan kantaminen kun vaatii oman veronsa.

Automatka (yht. 8 tuntia) tuli käytettyä tehokkaasti ja seuraava vauvanhaalari on jo aika hyvällä mallilla. Sen oranssin sain jo valmiiksi ja siitä tuli tällainen:




Lanka: Novita Softy
Puikot: 3,5 mm
Malli: Phildar, tosin sovellettu täsmäämättömän tiheyden vuoksi
Koko: oisko jotain 60 cm?

Napinläpiä pitää varmaan vielä fiksailla, kun tuo neulepinta on aikas venyväistä vaikka pikkupuikoilla tikutinkin. Muuten tuo on hauska, pehmoinen ja kivan värinen. (Arvaas miten kiva se on kun puklaan kunnon puklit ja väännään niskakak..) Mitäs häiriköitä linjoilla?! Ainoa mistä en tykkää on tuo sauma käsivarren päällä. Hihasta tulee jotenkin paksu ja joustamaton kun on saumat päällä ja alla.

Viime viikolla Kortteli Haipakassa kävin Suomalaisessa katsomassa neulahuovutusnäytöstä. Se oli tosi mielenkiintoista. Harmi etten pystynyt seuraamaan loppuun asti. (Kersa sai hepulikohtauksen ja kaupassa oli älyttömän kuuma). Mutta tikuttamiseen täytyy tutustua tarkemmin. Yhden neulahuovutustyön olen tehnyt. Aika paljon sain reikiä sormenpäihin, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen, noin niinkuin ekakertalaiseksi. Ketun kutale:

Viime päivät olen värkännyt pikkupikku haalarin parissa.

Lankana on Novitan vuosikerta Softya, jonka Sia kesän korvilla lähetti omia varastojani täydentämään. Softy on pöly-amin ja tencelin sekoitusta ja aivan ihanan pehmoista ja vaikka se on pörröistä, niin höytyvät pysyvät kiinni langassa eivätkä leviä ympäri huushollia.


Malli on Phildarista, jota sitten muokkasin silmukkamäärien osalta kun tiheys ei käynyt ollenkaan yksiin. Puikkosuositus tälle langalle on viisi, mutta niillä puikoilla neuleesta tulee turhankin ilmavaa. Vauvan haalariin halusin jämäkämmän pinnan, joten teen työtä niinkin pienillä puikoilla kuin 3,5. Pinta on kuitenkin joustavaa, mutta sormet eivät enää mene silmukoiden läpi. Malli tehdään yhtenä kappaleena alkaen lahkeesta. Kainaloiden kohdalla lisätään silmukoita, että saadaan hihat aikaiseksi.

Vielä pitäisi ommella sivu- ja haarasaumat, neuloa joustimet hihansuihin ja kiinnittää napit takakappaleen halkioon. Niin ja päätellä muutama langanpää.

Elokuun illat tarjovat huikaisevan kauniita auringonlaskuja olohuoneen sohvalla köllöttelijälle. Kohta tulevat ne illat kun taivas on kuin tulessa ja meri myötäilee hehkua. Tältä se näytti eilen illalla n. 21.30.

Huomenna nokka kohti Keski-Suomea ja Laukaata. Lauantaina on ystävän häät Jyväskylässä. Täytyy muistaa ottaa nenäliinoja mukaan.

Aamuisin on jo niin kylmää, että lienee aika polkaista lapas-sormikas-vanttuu -tehdas käyntiin. Sormet olivat 8 kilsan pyöräilylenkin jälkeen aikas koppuraiset.

Sellaista vaan tulin kertomaan hahtuvakateudesta kärsiville tiedoksi, että huivissa ja takissa käytetty hahtuva taitaapi olla Pirtin Kehräämön hahtuvaa värinumeroltaan 720. Näyttää ainakin netin kuvissa hyvin samanlaiselta.

Mitään näytettävää ei tällä kertaa ole. Palataan astialle huomenna. Paitsi jos joku tietää kertoa mistä saan kersalle hankittua Flo's V8 Café-systeemin. E-bay on näitä pullollaan, mutta on pompsahtanut vähän diileri-lisää...

Mullahan oli se ajatus Neuleidea-kisaan. Alku näytti ihan lupaavalta:

Fritidsgarnia ja virkatut kukat Tovea. Kiinnitin ne huovutusneulalla alustavasti paikoilleen.

Rullasin koko homman pyyheliinan sisään pesukonetta varten. Sitten tein mokan. Rullaahan ei olisi tarvinnut köyttää kiinni vaan sen olisi voinut vaan tunkea esim. pitkään sukkaan ja koneeseen pyörimään. Mutta minä köytin. Ajattelin varmaan, että virkatut kukat pysyvät varmasti oikeilla paikoillaan. Tai sitten en ajatellut yhtään, koska tulos oli tämä:

Vasemmassa reunassa on "köysien" jäljet. Rumat, eivätkä katoa mihinkään. Suututti. (Ei sanota sitä rumaa sanaa) Keskellä oleva kupru on tulosta siitä, että aloin keksiä äpöstykselle uutta elämää esim. veskana. Ruokapöydän tablettihan tästä piti tulla, mutta katotaan nyt miksi päätyy. Fritidsgarn tosin huovuttui hyvin ja virkatut kukat ovat hauskoja. Mutta kun muuten meni perseelleen niin meni perseelleen, stana!

Kun olin jotenkuten toipunut tappiostani kaivoin viime vuosituhannen lehdet esille. Ensin mallia Novitan Juniori-lehdestä vuodelta 1995.

Tää on niin lutunen, että pääsee puikolle. Kuten myös tämä Novita-lehdestä vuodelta 1998:

Tässä vielä setin osat:

Ja ettei sitä jo olemassa olevaa kersaa unohdettasi niin vuoden 2000 Novitasta koira-paita, tuo harmaa missä on terrieri. Sinänsä hupaisaa, että alkuperäismallin korvaavaksi langaksi on valittu Florica. Hupaisuus siksi, ettei Floricasta ole koskaan löytynyt tuommoista pippuritweed-tyylistä lankaa eikä pinnasta tule ikinä samannäköistä kuin mallissa.

Toisaalta meidän talouden 3-vuotiaat mieshenkilöt eivät puhu ja ole kiinnostuineita yhtään mistään muusta kuin Autot-elokuvasta. Tätä samaa on jauhettu koko kesä. Mua alkaa jo pikkasen kyllästyttää.

Meinas käydä unohdus. Siis se keskiviikko iltana "kehrätty" lanka. Ensin kaksin kertaista hahtuvaa ja sitten kerraten koko häkkyrä. Tykkään, että on kivaa näin. Tarkkasilmäisimmät huomaa, että rouvan lanka vähän on tiukalla kierteellä ja vetää kippuraan. Nooh, välillä hyvällä kierteellä välillä vähän huonommalla. Kutosen puikoilla tein pienen mallitilkun, ja totesin että neulottunakin on kivaa. Tuon jos vielä huovuttaisi ja....

Taidan nyt kuitenkin syventyä etsimään vauvojen neulemalleja. Muutama kiva on jo löytynyt, pitäisi vaan päättää mille alkaisi.

Sia on laittanut hauskan kisan pystyyn. Siihen olisi eräs ajatus itämässä.

Lady Eleanor huivi on nyt virallisesti valmis. Pahaksi onnekseni kuvaushetkellä oli tellussa rallilähteys Jyväskylästä, joten kuvaaja ei oikein malttanut keskittyä hommaansa. Minun hommaksi jäi hätistellä linssilude-taudin kouriin äkisti joutunutta kersaa. Mutta jos näistä tolkun saisi.


Malli: Lady Eleanor, Pam Allenin Scarf and Style-kirjasta
Lanka: hahtuva (menekki kaksi kiekkoa n. reilu 300 g) sekä hapsuissa Létt Lopi
Puikot: 4,5 mm
Koko: 53x198 cm plus hapsuttimet

Konttineule ei ole vaikeaa, pelkkiä oikeita ja nurjia silmukoita, yhteenneulomista, ylivetoja ja välillä silmukoiden lisäystä. Ihan ohkasella langalla en alkaisi räplätä. Tuskin tällä työllä vielä pääsisin KonttineuleKuningatartenKerhoon, sen verran reikiä kuitenkin sain aikaiseksi. Mutta minulle tämä kelpaa oikein hyvin, nyt vain odotellaan vilposampia kelejä. Ja tiedänpä erään huovutetun takin, jonka kanssa huivi on kiva! Huivi valmistui aika joutuisasti, vaikka loppu peleissä alkoikin väsyttää.

Sitten muihin aiheisiin. Koskilinjat ovat näköjään muuttaneet reittejä oikein urakalla. Ennen kun meni pysäkille siihen tuli tasan se yksi auto, jolla pääsi töihin ja takasin. Nyt menee vaikka mitä autoja ja vaikka mihin. Eikä missään viititä tiedottaa mistään. Bussiin siirtymiseni johtuu puhjenneestä pyöränkumista, joka eilen paikattiin. Mutta kun unohtui poistaa se lasinsirpale ulkokumista, niin poks aamulla uudestaan. %&#&%!!

Toisaalta, eilen nukkumaan mennessä Elmeri-olio ilmoitti konkreettisesti olemassaolostaan ja järjesti kunnon potkukonsertin. Ei mitään "perhosen siipiä" tai "kuplia" vaan POTKUJA. Tuli hyvä mieli.

Voi kuulkaa, eilen illalla minä kehräsin lankaa rukilla ihan ensimmäistä kertaa elämässäni! Se oli jännää! Rukkina oli työkaverin mummun vanha rukki, joka oli nostettu vintiltä 50 vuoden jälkeen takaisin palvelukseen. Homma oli aika helppoa, mutta kuitenkin niiiin vaikeaa. Miten saada rukki pyörimään tasaisesti, lanka kiertymään tasaisesti ja vaikka mitä. Välillä kaikki aikaiseksi saatu lanka oli mykkyrällä ties missä rullan välissä ja sitä sitten kaivettiin irti. (Minä en sitten tiedä rukeista yhtään mitään, joten kehittyneemmät kehrääjät, antakaa anteeksi onneton sanastoni).

Toisaalta se mistä teimme lankaa aiheuttaa varmaan suurta hilpeyttä oikeissa kehrääjissä. Ns. raaka-aineemme oli hahtuva! Siitä saa ihan liian helposti lankaa, joten sillä aloitimme. Tosin aloittelijalle siinäkin oli ihan tarpeeksi haastetta. Ensin laitoin menemään kaksin kertaista hahtuvaa ja saadut metrit kertasin. Tuli ihan hauskan näköistä kaksiväristä lankaa tennispallon kokoinen nöttönen. Olin tohkeissani.

Illan pääteksi tein vielä solmuja Lady E huiviini. Kumma juttu. Leikkaat langasta metrin pituisen pätkän. Käytät pätkää mallina muille leikattaville pätkille. Leikkaat 52 pätkää. Viimeisten pätkien mitta on 85 senttiä. Solmujen tekeminen oli ihan kivaa vaikka aikaa siihen menee ihan kauheasti. Ekan pään solmut on nyt tehty, tänään illalla loput. Jos sitten vaikka huomenna kuvia valmiista!? Ja ihan uhmallani laitan silloin kuvan tekemätäni langasta.

Tätä suorakaiteen muotoisen huivin neulomisen riemua! Alamme lähestyä kohtaa, jota nimitetään myös Kyllästymis Maximus-kohdaksi. Tiedättehän, neulo, neulo, neulo ja vielä vähän neulo. Ja tadaa, puolessa välissä ollaan. Tee saman verta lisää. Ja sitten vielä pikkasen...

Tuolla huivilla on nyt mittaa n. 165 cm, mutta eihän se oikein riitä. Mutta seuraava mallikerta (vihreästä takaisin vihreäksi) on n. 35 senttiä. Eli sen verran pitäisi vielä tikuttaa, mutta nyt alkaa jo tökkiä ja pahasti. Ei se kait auta kuin lietsoa apinan raivo päälle ja paukuttaa niin että puikot vinkuu. Raidallisen huivin päät kun lienee parhaat jos ne ovat samalla värillä?

Niitä reunahärpöttimiä olen jo miettinyt. KirsiÄr ehdotti silkkisiä lankoja reunaan, joka ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Kiiltävää ja tämmöistä rouheampaa. Onko muita ehdotuksia? Laitan tähän linkin yhteen Lady Eleanor kuvaan, niin tiedätte mitä härpöttimiä tarkoitan.

Tuhosimme eilen ulko-oven lähettyville perustetun ampiaispesän, joka oli n. 15 cm halkaisijaltaan. Kumman kiire sitä tulee kun yhtäkkiä pesästä ilmaantuu esille 50 kiukkuista piikkipyrstöä.

Lisäys: katsokaapas muuten tuosta Lady E linkistä, mitä tarvikepaketti ohjeen alkuperäislangoista maksaa..huh, huh!

Toissapäivänä ahkera parveluni Stokkan lehtihyllyillä palkittiin. Vogue oli rantautunut. Siitä sitten saaliin (ja lounaan kanssa) takaisin toimistolle pläräämään. Mutta nyt ei napannut. Ne harmaat neulepaidat olivat oikein kivoja ja sukat ja yksi punertava neule (jota netissä ei ole). Mutta loppu kama oli kuin joltain 80-luvulta uudelleenkierrätettyä, ja 80-luku ei kolahda, ei kun sen kerran on elänyt. Takapuolen alle ulottuvaa pörröraitaneuletta legginsien kanssa: ei kiitos.

Tuli käytyä myös Hel-Looks-sivuilla. Munsta manga-lolita -tytöt ovat pelottavia. Kuin Damienin siskoja Omen elokuvasta. Tiedä sitten mitä se kertoo minusta tai mistä, mutta yhdenkään kohdalla ei tullut olotilaa: voi, tuommoisen releen minäkin tahdon. Toisaalta olen kaksi kertaa vanhempi kuin useat sivuilla poseeravaat, joten ehkä onkin vain positiivista etten tunne yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Mutta paljon persoonallisen näköisiä ihmisiä! En heitä moiti.

Amelien johdattamana eksyin SikSak sivustolle. Yllätyin kuinka paljon nuoria taitajia löytyykään. Suunnittelevat ja tekevät itse vaatteita, joista suurin osa on onnistuneita. Mutta tuota kommenttiosiota en vaan voi mitenkään ymmärtää. Kritiikkiä/kommentteja vartenhan nuo kuvat tietty on laitettu. Mutta mitä kritiikkiä se on jos sanotaan että "hyi kun ruma väri, ei passaa noitten housujen kanssa, sulla on hiukset huonosti". Eikös pitäisi keskittyä itse vaatteeseen ja katsoa toteutuksen tasoa, rakennetta ja muita ratkaisuja. Ja varsinkin sitä miten vaate passaa tekijänsä persoonaan, goottitytöt kun nyt pukeutuu eri tavalla kuin kasaripimut. Toisen maun mukaan ruma rätti voi olla jonkun toisen päällä aivan mahtava. No, makuasioistahan voi aina kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta kritiikin(kin) pitäiäsi olla edes jollain tavalla älyllistä. Tycker jag.

Elmeri-olio on hieman hämmentynyt saamastaan huomiosta, mutta toivuttuaan heittää pari kuperkeikkaa ja lähettää kaikille iloisia ajatuksia!

Hei vaan kaikki! Olen Elmeri-olio ja ikää minulla on n. 16 viikoa. Vielä olenkin aika pieni olio, mutta olio kuitenkin. Täällä minä köllöttelen äitini navan alla pienessä yksiössäni, jossa vielä on ihan mukavasti tilaa. Myöhemminhän tämä yksiö muuttuu aika epämukavan pieneksi, samalla kun äitini alkaa erehdyttävästi muistuttaa virtahevon syönyttä norsua.

Sen verran olen äitiini saanut vipinää, että se on selaillut vanhaa Novitan Juniori-lehteä ja vähän Phildaria. Syntymäpäivääni juhlitaan tammikuun loppupuolella - riippuen miten yksiössäni viihdyn - joten tulen tarvitsemaan erinäisiä lämmittäviä vaatekappaleita.

Ja jos oikein olen käsittänyt niin ulkopuolisessa maailmassa minua odottaa myös äänekäs pikkupoika, jota jo nyt huolestuttaa osaanko leikkiä Hot Wheels-autoilla. Mitähän nekin lienevät? (Voi kuule, SE selviää sinulle pian. - äiti)

Tässä sitä siis kasvetaan ja heitellään välillä kuperkeikkaa. Katsotaan mitä äiti saa neulottua. Sen verran fiksu se on ja yhdestä kersasta sen verran oppinut, että syntymän jälkeen ei niin vaan lössähdetä sohvalle puikkoja heiluttelemaan. Siitä minä ja isoveikka pidetään huolta!

Siitä se sitten lähti ja kirmasikin aika kauas.

Onhan kaikille nyt käynyt selväksi miten innostunut olen tästä hahtuvasta, ja varsinkin siitä että vihdoin löysin konttineulehuiville sopivan langan?

Konttineulehuiviin törmäsin eka kerran Scarf and style kirjan Lady Eleanor-mallissa, ja ihastuin heti. Sen jälkeen on lankaa arvottu ja vatvottu. Nyt kun olemme toisemme löytäneet ei innolla ole rajaa. (Ymmärretäänhän mua? Minä nyt vaan joskus innostun asioista niin kauheasti, että pulputan kaikille silmät ja korvat täyteen innostustani. Jospa blogi-piireissä saisin enemmän ymmärrystä leuhottamiselleni, kuin "oikeassa elämässä". Tarkoitushan ei ole leuhkia ja olla itserakas, olen vaan niin lapsellisen innostunut jostain mielestäni hyvin onnistuneesta/kauniista väreistä/haastavasta mallista, että vaahtoan tsunamin lailla).

Lisäksi hahtuva jaksaa yllättää riittoisuudellaan. Eilisessä postauksessa oli ne "pikku nöttöset". No, niistä riitti neulottavaa tuohon toiseen tumman vihreään raitaan saakka (n. puolessa välissä). Haluan huiviini samanlaiset reunahärpöttimet kuin Lady Eleanor-mallissakin ja ne ehkäs teen Lett Lopi langasta, siinä on vähän samaa tatsia kuin hahtuvassa. Mutta katsotaan sitten kun huiville on tullut metrin verran lisää pituutta.

Niin ja konttineuleelle löytyy Kristelin tekemät erinomaiset ohjeet Ulla-lehdestä.

Piti sitten hakea lisää hahtuvaa. Olen ihan yli-ympäri-pääsemättömissä näistä. Toisaalta vähän mietityttää johtuuko pitkittynyt flunssa hahtuvan aromista.

Takista jäljelle jääneistä nöttösistä tein mallitilkun tapaista, ja totesin että vihdoin! On tähän työhön (huivi) lankaa etsittykin. Pitkään kuolasin Noron lankojen perään, kunnes käsitin kuinka hirveän paljon ne tulisivat maksamaan, ja varsinkin kuinka kamalan paljon valmis huivi painaisi. Hahtuva on siis ideaali lankaa, kevyttä ja pysytään budjetissa.

Lankakaupan hyllyissä oli myös Lett Lopia ihanissa väreissä. Harmittaa, koska lanka on aivan liian karkeaa minun makuuni. Pistelee paksummankin paidan läpi. Mutta ne värit...

Turve-neuletakki.
Malli: oma (no, okei Phildarista katson apua kädentien muotoiluun)
Lanka: kaksinkertainen hahtuva Villiinasta, menekki vajaa kaksi kiekkoa eli n. 300 grammaa (!)
Napit: kookosnapit, Oulun Ompelutalosta
Tuoksu: voimakkaan maalaismainen

Olen todella tyytyväinen takkiini. Hahtuvaa oli mukava neuloa ja valmis takki ei paina paljoa mitään. Sitten pari poseerauskuvaa.





Taka- ja etukappaleen reunat eivät synkkaa värien kanssa, mutta vyötärön kohdalla ollaan jo samoissa kohdin. Tämä lienee aina ongelma vähänkään raidoittuvan langan kanssa. Ongelma tietty ratkeaisi jos neuloisi kappaleet kainaloihin asti yhdessä, mutta silloin raidoista tulisi liian kapoiset. Nyt tykkään kun etukappaleelle ei tullut yhtään kokonaista värikiertoa. Tuo harmaa on värien keskikohta, ja raidat menevät symmetrisesti siitä molemmin puolin, ominaisuus josta pidän.

Gudrun se taas lähetteli kuvastojaan. Menin ihan mykäksi. Frida- ja Jacquardia&brokadia-mallistot ovat hienoja. Tosin eivät mahdu minun budjettiini. Katalogia olen lukenut iltasaduksi itselleni ja huokaillut...

Lopuksi vielä poseerauskuvissa takana keikistellyt miekkalilja. Tänä kesänä on ainakin ollut tarpeeksi aurinkoa, että tämäkin kaunotar kerkiää avautua täyteen loistoonsa.

Pikkuhiljaa olen sukeltanut takasin neuleblogimaailmaan. Likipitäen kaikki ovat näköjään innostuneet Salainen Neuleystävä-jutusta, jonka olen itse kokonaan missannut. No, mitäs olin tietokonelakossa.

Kesäloman aluksi sain postia Ranskasta. Tilasin muutaman lehdykkäisen Phildarilta, ostoksiani voi tutkia linkeistä: Layette, Pitchoun, ja Automne 1. Tosin osoite näyttää kaikkissa linkeissä samalta..ööö..., no kuitenkin noista pääsee Phildarin sivuille ihailemaan. Toimitus on nopsa, ja mun mielestä lehdet ovat edullisia ja mallit kivoja.

Voguellakin näytti olevan syysmalleista otteita. Eli ensi viikolla norkoillaan Stokkan lehtiosaston liepeillä.

Viimeistelin eilen illalla Turve-neulettani, käytin ehkä turhan rajuja otteita höyryn kanssa, mutta josko se henkiin jäisi? Amelie kyseli mitä lankaa, mutta voiko tätä langaksi sanoa kun on hahtuvaa? (Sävy on niin kiva että taidan hakea vielä vähän lisää, jotain muuta odottavaa projektia varten) Siippa totesi eilen illalla, että onpas voimakas maaseudun haju. Hahtuva tuoksuu (haisee) voimallisesti lampaalle. Mulla on ollut flunssaa, joten onnekseni nenä on ollut neuloessa niin tukossa, ettei hajut ole paljoa haitanneet. Höyryllä oli siis tarkoitus saa aikaiseksi pienimuotoista huopumista, tiedä nyt sitten onnistuiko. Mutta takki näyttää edelleen kivalta ja istuu hyvin päälle.

Kaikille poikani vaatteita komentoineille: kiitos kauniista sanoistanne, Onnistuneet ompelutyöt kannustavat aina jatkamaan harrastuksen parissa. Tosin jotkut katastrofit aiheuttavat Singerin pölyyntymisen, tiedättehän nuo päivät kun kone syö kankaan sisäänsä, neulat katkeilevat ja muutenkin kaikki menee ihan....

100. postauksen kunniaksi heinäkuun alun kaunotar kukkapenkistäni:

Patterit, kamera ja piuha löysivät onnellisesti toisensa, joten nyt on kuvia tarjolla.

Aloitetaan pojan collegehupparista. Malli on Ottobre 1/2005 lehdestä ja selkään kirjottu kuplavolkkari on napattu yhdestä piirustuksesta. Edestä:

Ja takaa:

Sekä tarkempi kuva selän kirjonnasta. Auto on kirjottu koneella tikuttaen ja tekstit on kirjottu käsin. Poika oli kirjonnasta (lue auton kuvasta) niin riemuissaan, että olisi halunnut pukea pelkän takakappaleen päälleen, kun kirjonta oli valmis. Piti vähän toppuutella, että jos äiti ensin ompelisi hihat ja muut paikoilleen...


Sitten siirrytään pukuun, ensin housut:



Ja sitten takki. Kaavat ovat jälleen Ottobre-lehdestä numerosta 1/2006 ja auton kuva on numerosta 1/2005. Takin etukappaleessa on se juttu, josta en erityisemmin välitä mainita. Napit puuttuivat vielä kuvaushetkellä, samoin nepparit huppua varten. Lisäksi ulkona oli reippaasti yli 20 astetta lämmintä, joten en viitsinyt suostutella poikaa pukemaan pukua päälleen kuvaamista varten.



Auton ääriviivat kirjoin koneella ja tekstit yms. töpötin sabluunan läpi. Aika v-mäinen homma leikellä kirjaimia ja muita pikku pylpyröitä muovista. Mutta poika on puvustaan äärimmäiien onnellinen ja ylpeä, joten mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi? (=kärsisi)

Lopuksi vielä kuva neuleesta, jonka parissa olen muutamat viime päivät puuhastellut:


Kaikki kappaleet ovat nyt valmiit, vuorossa vielä viimeistelyt. Löysin vielä kivat kookosnapit, joka ovat kuin tehty takkia varten.

ps. Olipas äärettömän vaikeaa/hidasta saada kuvat ladatuksi. Voi #€%&"!