perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

Pikkasen on jo kesälomafiilikisiä. Kunhan tämän päivän vielä heiluu töissä niin sitten: Loma. Mitään uutta ei kästyötehtaalta ole valmistunut, joten jatketaan aplikaatiotöitten parissa.

Tähän takkiin sain innoituksen Gudrun Sjödenin syksykuvastosta, olisikohan ollut vuodelta 2005 tai '04. En nyt muista varmasti.

Edestä ja takaa.

Takin peruskaavana on Ottobren takkikaava, jota silppusin uuteen uskoon. Kaavoitusta en valitettavasti osaa. Kankaat ovat taas niitä sisustuskankaita, joten takki on aika painava ja kankea.

Yksityiskohta etuhelmasta. Aplikoin isot ruusut ensin pienemmälle kankaanpalaselle, ja leikkasin sitten läheltä reunaa muotoon. Sitten vasta kiinnitin ruusun ja lehdet takkikankaaseen ja kirjoin helmet. Reunoja kiertavä tere ja muutkin koristenauhat ovat valmiina ostettuja.

Etukappaleen ruusunnuppuköynnöstä. Nämä ovat sen verran pieniä, että ne on aplikoitu suoraan takkiin. Kuvassa näkyy myös kiinnityssysteemiä. Mutta voin näin meidän kesken tunnustaa ettei systeemi ole kovin hyvä...


Takakappaleen köynnöstä. Kangaskappaleet on ensin siksakattu tasosaumana yhteen ja sitten ompelin samettinauhan sauman päälle. Kankaat kun ovat sen verran paksuja, että tavallisesta saumasta olisi tullut paksu ja se olisi pönköttänyt rumasti.

Niskan kaarroke. Pikkuruusut on tehty silkkinauhakirjontatyylillä, vaikkeivat silkkiä olekaan.
Takahelman ruusu. Tuossa näkyykin hyvin terälehtien reunan kaksoissiksakki. (Ja vähän aplikoinnin taustakangaskin repsottaa.) Ruusujen malli on muuten American Patchwork&Quilting-lehdestä. Taaskaan en muista vuotta. Dementia?

Tässä vielä kaulus edestä. Nuot perhoset ovat valmiina ostettuja.

Takkia oli oikein mukava tehdä, koska käytin siinä monenlaisia tekniikoita: tilkkutyötä, aplikointia, helmikirjontaa ja sitten ihan tavallista vaateompelua. Paljon piti pähkäillä mm. koristenauhojen kaarien kanssa, ja vuorituksessakin oli omat ongelmansa. Takkia on jopa käytetty muutaman kerran julkisilla paikoilla. Ehkä pikkasen liian erikoinen arkikäyttöön, mutta tykkään takista kovasti.

Mutta nyt, kaikille lukijoille oiken mukavaa ja lämmintä kesää. Ottakaa löysin rantein ja nauttikaa. Palataan asiaan elokuussa. Voikaa hyvin!

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Edellisessä postauksessa esittelin koppiskirjaani. Näytetäänpä nyt mistä koppikset olivat "ylijäämiä".



Ötökkä-täkki, joka on valmistunut helmikuussa 2004 olessani hoitovapaalla. Täkin koko on n. 200x220 cm, eli parisängyn peitto.



Innostuin silloin aplikoinnista. Ensin väkersin kukkasia, mutta ne alkoivat tökkiä aika äkkiä. Sitten muistin yhden kuvan jostain lehdestä, jossa oli iso posliinikulho, jonka kylkeen oli maalattu erilaisia koppiksia ja muita ötököitä. Piirtelin omia koppiksia ja aloin ommella ilman sen kummosempia päämääriä. Siitä se sitten lähti. Loppujen lopuksi piti hakea kirjastosta koppakuoriaiskirja, että sain lisää inspiraatiota. (Koppakuoriaisilla on muuten mielenkiintoisia nimiä.)

Työssä käytetyt kankaat ovat verhoilu- ja sisustuskankaita poistuneista mallikirjoista, jotka olen saanut sisustusliikkeessä työskentelevältä ystävältäni. Ensin kiinnitin kangaspalaset pohjakankaaseen kaksipuoleisella silitettävällä liimaharsolla (tai mikä sen nimi nyt onkaan) ja sitten Singer tikuttamaan tiheää, erilevyistä siksakkia. Lankana on konekirjontalankaa.



Kankaat olivat sen verran paksuja, että tikkaamista piti miettiä muutamaan otetteeseen. Tämmöiseen on turha alkaa tehdä mitään pikku piiperrystä, joten tikkasin päällisen, vanun ja vuorin helmilangalla ylisuurilla ristipistoilla.

Joistan koppiksista tuli mielestäni niin persoonallisia, että annoin niille nimiä ommellessani. Neiti Lude ja Ninja-koppis.



Kuvat ovat aikas kirkkaita, kun aurinko porotti niin armottomasti. Mutta eiköhän näistä tolkun ota.


maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Juhannus on juhlittu ja tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei vähään aikaan tarvitse grillata yhtään mitään. Paitsi ehkä omaa nahkaansa. Lapsi kävi aattona kastautumassa meriveteen, polski ja pärski innosta kiljuen vedessä. Minulle riitti pelkkien varpaiden uittaminen.

Virkkuumattokin edistyy ja kait se viideskin vyyhti on kotia raahattava. Tällä kertaa ei kuvia siitä. Ei jaksa ladata "turhia" kuvia tyyliin: Hei virkkasin kaksi lehteä ja yhden kukkapylpyrän!

Tämä viikko kun vielä töissä sinnitellään, niin sitten tämä täti lähtee lomille! Eikä edes vilkaise tiekkuun päin. Joten lisää hiljaiseloa luvassa tämän viikon jälkeen.

Mutta nyt yhtäkkiä muistinkin vanhan jutun, jonka bongasin joskus viime vuonna Quilting Arts-lehdestä. Näitä nimitettiin Altering Book-tuotoksiksi ja pitihän minunkin kokeilla. "Opus" on kuusisivuinen kirjanen Jalokivistä eli koppakuoriaisiasta. Oli mahottaman vaikea kuvattava. Koittakaa ottaa tolkkua.







tiistaina, kesäkuuta 20, 2006

Olen ollut aikas reipas ja ahkera. Matto edistyy yllättävän hyvää vauhtia.

Anteeksi likainen eteismattomme. Tuon alla olevan maton leveys on n. 80 cm. Palasia ei ole vielä yhdistetty toisiinsa, kunhan vaan sommittelin miten ne voisivat olla ja olenkin aika tyytyväinen tuohon järjestykseen.

Tästä kuvasta näkyy kuinka paljon vielä on matkaa maaliin. Ehkä sellainen 2/3 valmiina. Saattaa olla että joudun hakemaan vielä yhden vyyhdin kudetta. Lapsesta on hauskaa pomppia kukkasten päällä, vähän niinkuin kukasta kukkaan :D

Tässä vielä lähikuvaa. Värierot eivät ole ihan noin räikeitä. Kamera halusi käyttää salamaa, minä en ja sitten tulos on tämä.

Lopuksi kirjallisuusosuus:
oho,oho. Kirjakauppaan oli tullut kaksi (2) uutta neulontakirjaa. Toinen oli Greetings from Knit Cafe ja toinen Knitting Nature. Kummatkin tuli plärättyä läpi. Ensimmäinen toi mieleeni SnB kirjat. Kuvaustyylissä tai jossain oli samanlaisuutta, tai sitten se oli ne mallit. Kivan näköinen, värikäs ja muuta, mutta jäi kauppaan.

Knitting Nature oli loppupeleissä kiinnostavampi. Siinä oli luonnon elementeistä kuten simpukka, lehdet, aallot, kehitelty neulepintoja ja malleja. Vaikutti oikein mielenkiintoisesta, mutta sekin jäi sitten, ainakin toistaiseksi, hankkimatta. Niin, ja kirjoja oli tasan yksi kumpaakin. Mitäpä sitä enempiä tilaamaan? No, okei, saattaa pari löytyä takahuoneesta jos oikein etsitään. Suomalaisessa olivat jopa saaneet ilmastointilaitteen toiminaan, happi ei loppunut viidessä minuutissa kuten aina ennen.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Testasin eilen saamaani lehden virkkausohjetta ja hyvinhän se toimi. Tähän voisi tehdä vielä yhden pykälä kierroksen, jolloin lehti olisi 7- sorminen. Lehden koko on ison kämmenen kokoluokkaa. Kiitos ohjeen antajalle!


Trikookuteesta sitten paljastui yksi vähän inhottava juttu. Vyyhteihin ei ole mitenkään merkitty värieriä tai värin numeroa. Silmämääräisesti katsottuna kaikki neljä vyyhteä näyttävät samalle, mutta kun virkattuja katsoo huomaa selvästi mitkä ovat mistäkin vyyhdestä virkattuja. No, ei oteta mokomasta stressiä. Ripottelen eriväriset kukkaset sun muut ympäriinsä, niin ei sitten niin kauheasti pistä silmään.

Tilasin Villiinaan Garnstudion Silktweediä. Ihastuttavaa lankaa! Näistä pitäisi tulla huivi, mutta ensin ehkä virkkaamme vielä tovin. Näitten maahantuonti on loppunut, joten piti toimia nopeasti.


Sia, paketti tuli perille, kiitos siitä! Postin täti ei meinannut löytää sitä lokeroistaan ja kysyikin fiksusti minulta minkälainen paketti se on. Öh....

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Täällä kuulkaas virkataan niin, että kohta on olkapää sijoiltaan. Tosin aina välillä iskee kauhea epäilys: tuleehan tästä kiva? Eihän mun tartte 10 kiloa ostaa trikookudetta? Tuleehan tämä valmiiksi?

Täytyy muistaa seuraavalla kerralla laittaa joku esine tms. selventämään mittakaavaa. Sillä kuvassa nuo näyttää pikku kahvikupposen alusliinoilta. Asiaa ehkä selventää kun kerron, että terassin lankut ovat n. 8 senttiä leveät ja isoin kukkapylpyrä, jos ei matoksi asti pääse, passaa hyvin ruokalautasen alle ja vielä jää kaaret näkyviin. Lehtiäkin koitin tehdä, mutta se ei oikein onnistunut, muistaako kukaan nähneensä missään virkattuja lehtiä?

Kiinnityssysteemiä vielä mietin, ompelisinko palaset langalla toisiinsa ja tekisinkö ketjusilmukoilla randomkiekuroita, joilla yhdistäisin palaset. Tiijä tuota. Varmaa kuitenkin on se, että kaikki on eka virkattava ja sitten mallallaitava paikoilleen. Hieman on ufo mahdollisuuksia olemassa, hus pois vihreät miehet ja koukku heilumaan!


tiistaina, kesäkuuta 13, 2006

Sia, mahtoikohan paketti jo tulla perille? Kuva kuitenkin läsähtää tähän nyt.

Vasemmalla Iltaruso ja oikealla Nuotiopiiri. Toivottavasti ovat mieluisia. Mulla on ollut hieman ongelmana keksiä järkevää käyttöä KoolAidatuille langoille, ovat olleet hipihiljaa sen tietyn massiivisen surkuhupaisan viritelmän jälkeen. Jos jonain päivänä...tällä on nyt yli kolme kiloa trikookudetta, joten kaikki muu saa jäädä.

Trikookuteesta virkkaaminen on muuten aikas brutaalia touhua. Koukku on kokoa 8 ja aikani hienosteltuani huomasin, että homma toimii paremmin kun tarraa koukusta kiinni kuin eppuluokkalainen lusikasta ja alkaa survoa silmukoita. Olkapää joutuu aika koville mutta onpahan tekemisen meininkiä.

Ensimmäisestä "pikkukukkasesta" tuli tämmöinen. Halkaisija on 31 cm. Lehden kuvan perusteellä räpelsin ja kukan valmistuttua tuumasin, että olisihan tietty ollut ihan fiksua laittaa silmukkamäärät ylös. Illan mittaan tälle ilmestyi myös pienempi kaveri. Tänään on kait käytävä Maakarissa uudestaan, että saan varmasti saman sävyistä kudetta. Siippakin antoi siunauksensa uudelle projektille, tästähän tulee eteisen matto, kokoluokkaa 80x300cm. Tai siis pitäisi tulla. Mitenhän osat kannattaisi yhdistää toisiinsa? Jollain vahvalla ompelulangalla?

Lopuksi Helminallelle tietoa. Laitoin sulle eilen sähkispostia ja tässä vielä kuva Tove-kokoelmasta. Yhteensä lankoja on n. 300 g.


maanantaina, kesäkuuta 12, 2006

Lauantaina KoolAidasin lankoja Sialle. Toivottavasti tuli mieluisia! Pidetään kuvia vielä hetken aikaa piilossa, kunnes postipoika on löytänyt perille.

KoolAidaushan tapahtuu siten, että lauantaiaamuna odotetaan kunnes lastenohjelmat alkavat. Sitten lapsi töllön ääreen ja ääni suht suurelle, ettei äitin rapinat kuulu ja keskittymiskyky säilyy. Sitten vaan kauhealla tohinalla lankojen ja värien kimppuun. Muuta huomioitavaa: Roni Neutronin alkaessa lapsi yleensä jo pomppii tasajalkaa sohvalla, joten silloin on syytä laittaa pillit pussiin. Ja hävittää kaikki todisteet, että kylppärissä muka tapahtui jotain. Täälläkö? Menehän leikkimään.

Eusunkin paketti lähtee tänään matkaan, mukavia neulomishetkiä sinnekin.

Mutta omat projektit, hohhoijaa...

Sukka
Evvk. Tylsä, tylsä. Taidan jättää hautumaan ja antaa KirsiÄrrän hoitaa Suomen sukittaminen. Minen osallistu.

KoolAid räpellys. Ei toimi. Purkuun.

No, mitäs sitten?

Varastetaan toisten ideoita, kun omat ovat niin rupisia. Kuva on Elle Interiörin kesänumerosta. Juuli palautti idean mieleeni ja hetken aikaa ideaa mielessä pyöritelyäni päätin kokeilla. Maakarista kipasin hakemassa trikookudetta ja jos tässä testailtasiin minkälaisia rinkuloita saisin aikaiseksi. Tuo kuvassa muuten on niinkuin matto.


torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Ne aikoja sitten KoolAidaamani langat ovat alkaneet kuiskutella, että tahtoisivat tulla isona takiksi, jonka reunassa olisi perhosia. Eihän sitä muu auttanut kuin alkaa väsäämään ruutupiirustuksia.

Ajatus olisi tehdä kuviot mustalle pohjalle värjätyllä langalla, noi pilkut ihan vaan randomisti perhosten ympärille. Mutta ehkä yläosakin vielä kaipaa jotain plänttejä. Pitäsi varmaan eka tehdä se kuuluisa mallitilkku. Kunhan vaan jaksaisi...

Lopuksi linkkivinkkejä. Vintagetyylisistä printti-kankaista kiinnostuneiden paratiisi on Fabric Attikc. Itse en ole tuolta mitään tilannut, saati ottanut selvää maksu, postitus yms. sellaisista. Kovasti kuitenkin ihaillut.

Muutamia vuosia sitten löysin kirjastosta Ellen Anne Eddyn kirjan Thread Magic ja lumouduin täysin. Täti tekee konekirjontaa, mutta millaista! Kuvia katsoessaan pitää muistuttaa, että katsoo kirjontaa eikä maalausta. Netin kuvat ovat tosin jotenkin tummia ja suttuisia, eivät oikein ole edukseen ja tyylikin näyttää vähän muuttuneen vuosien myötä.
Mun suokkarityötä ei enää ole netin sivulla. Se oli semmoinen hymyilevä sammakko lehtien seassa. Joku Sammakkoprinssi se oli, mutta en muista enää nimeä. Tuossa kirjassa on kuva ko. työstä.
Vähän ovat lankaharrastukset kärsineet viimeaikoina, kun siippa on keskittynyt prätkänsä kuntoon saamiseen ja minä olen hoitanut lapsen viihdyttämisen. Toisaalta lasta on (joskus) helppo viihdyttää. Eilen oli parasta se, että lapsi sai oman kassin kauppaan mukaan. Siihen sitten pakattiin ostetut porkkanat.

Vähän olen Mamlukin parissa viritellyt.

Yksi Allah-kuvio on vähän erikoisen mallinen, mutta jätin sen sitten olemaan käsityön leimana. Nyt pitäsi räpeltää kantapää. Sen kanssahan oli viimeksi "vähän" hankaluuksia. Katsotaanpas nyt miten kulkee. Montako kertaa puretaan. Kelpaisiko Veikkauksen pitkäveto kohteeksi?

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Lankavaihtoasiaa

Kokonaisten, iskemättömien kerien saldo on surkea. Paikalliseen lankakauppaan kun saa palauttaa täydet ylijääneet kerät ja vaihtaa ne toisiin keriin. Systeemi on vähentänyt radikaalisti talouteni täysin kerien määrää. Joten vain tämmösiä yksittäisiä nöttösiä. Sia, mieti nyt rauhassa onko näistä mihinkään. On mulla sitten yksi toinenkin vaihtoehto mielessä...

Oikeassa reunassa on sekalainen kasa puuvillalankoja, noin kolmosen puikolle sopivia. Vaalean sinistä Lanettia, keskellä Tovea, takana erilaisia raita 7-veikkoja ja edessä Ravenna chenille lankaa, taitavat olla aika täysiä keriä molemmat.

Etualalla oikealla Topp Mohairia n. metriä vaille täysi kerä, ja vasemmalla Fritidsgarnia. Että ottia tuota...tietysti jos näistä jotain kelpaa jollekin toisellekkin saa ilmoittautua.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006


Kovan onnen norjalaissukat valmistuivat. Kantapäätä virittelin oikein urakalla. Loppujen lopuksi piti heittää romukoppaan kaikki hienoudet ja turvautua vanhaan kunnon perustavalliseen vahvistettuun neuleeseen, ainoaan mihin ei tule kantalapun viereen reikiä.


Olisihan ne ralliruudulliset olleet mukavamman näköiset, mutta minä vaan en onnistunut sen kanssa. Toisaalta sapettaa, jos katsoo Folk Socks-kirjan sivulle 113 (muistaakseni), norjalaissukat ovat siinä taustalla ja kantalapusta poimitut silmukat ovat siinäkin aivan onnettoman rumia.

Näitä sukkia on nyt sen verran useasti jo kiskottu jalkaan ja jalasta pois, että varren joustimeen on pujotettava kumilankaa, jotta notta pysyvät paljaissa kintuissa ylhäällä. Projektin positiivisin puoli oli se, että lankaa kului vähän. Tummempaa väri vajaat 100g ja vaaleaa 50g. Eli kolme vajaata kerää yhteensä. Lankanahan oli Sadnes Sisua ja tuo keltainen tähtirivi Lanettia.

Ajatus olisi kääntää seuraava sivu Folk Socks kirjasta ja jatkaa Mameluk-sukkien parissa. Saas nähdä. Siinä oli vielä kummenpi kantapääsydeemi.

torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Eilen illalla purin tuon kovan onnen sukan, nilkkaan asti. Verenpaine laski heti välittömästi normaaleihin lukemiin. Nyt katsotaan rauhassa miten edetään. Taidan kallistua Juulin ja Päivin vinkkien yhdistelmään. Toinenkin sukka oli jo nilkkaa kohti menossa, kunnes äkkiä huomasin, että olin omapäisesti vaihtanut kierroksen aloituskohtaa, joilloin parista ruksista oli tullut "hieman" muotopuolia. Koskaan en muuten ole purkanut ja uudelleenneulonut sukkaa näin paljon. Ansaitsen mitalin!

Lauantaina 10.6. klo 10 - 13 on kauppatorilla näköjään KIP-tapahtuma. Olen spekuloinut uskaltautuisinko mukaan vai en. Mutta toisaalta, tuskinpa Seiska laittaa kanteensa otsikkoa ja kuvaa: Hän on Neulova Narttu! Pohditaan kuitenkin vielä.

Koska edellinen postaus oli pelkkää äkäisen ämmän ärinää niin tällä kertaa yksi elämän ihanista asioista: itseleivottua, tuoretta pullaa, kuppi kylmää kaakaota ja Aku Ankkoja vuodelta -83. Ah elämän onnea ja autuutta!

Lopuksi takapihan kaunottaria: