tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Arvoisa työnantajani,

koska huomenna on maaliskuun 1. päivä, pahoittelen jo etukäteen muutamia asioita:

Sitä, että aamulla olen hyperaktiivinen, hyperventiloiva ja hyperkaikkea.

Sitä, että poistun ruokikselle tavallista aiemmin ja viivyn tavallista pitempään.

Sitä, että palattuani minulla on epämääräisiä pussukoita mukanani ja silmäni kiiltävät hullun lailla.

Sitä, että iltapäivän hypistelen pussukoiden sisältöä, eikä kuuntele mitä minulle puhutaan.

Ja, että ärtyvyyteni ja levottomuuteni kasvavat potenssiin kymmenen kellon lähestyessä neljää ja yritän livahtaa kotia ties millä verukkeella.

Mutta muuten lupaan olla oikein mukava ja reipas!

Soile

maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Taidan päättää Hamsterikisani tähän ja pitää kaksi päivää vapaata neulomisesta. Lauantaiaamuna lastenohjelmia katsellessani sain Mosaiikkipaidan valmiiksi ja itse tykkään, että tästä tuli kaunis. Kohde, jolle paita oli tarkoitettu, ei ollut kiinnostunut vaatteiden sovittamisesta juuri nyt.

Ja kun tuli kerran takapihan lumihankeen könyttyä, niin yhteiskuvassa likipitäen koko hamsterikisakatras:

Kuvasta puuttuvat toiset kämmekkäät, jotka ovat työkaverilla käytössä sekä sunnuntaina valmistuneet oksennus-lapaset Huopanen-langasta. Niiden kuvan laittamista vielä harkitsen, koska ne ihan oikeasti muistuttavat vispipuuro-raejuusto oksennusta. Mutta ihmeitäkin tapahtuu: ne ovat oikeasti hyvän kokoiset eikä omaa peukaloakaan tarvitse ensin lyödä vasaralla, että istuisi paremmin lapasen peukkuun. Tarkastuspunnituksen jälkeen saldoni on 1 050g. Näihin tunnelmiin täältä tähän.

perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Tämä postaus on kaikille niille, jotka urputtavat Suuri käsityö-lehden ja Modan mallesta. Hei, ne eivät ole MITÄÄN verrattuna näihin: http://youknitwhat.blogspot.com/
Olisiko vaihdannaistaloudesta kiinnostuneita linjoilla? Tarjolla olisi Létt-Lopia neljä täyttä kerää ja yksi josta on joko otettu hyvin vähän tai pelkkä vyöte pois. Väri sellainen keskiruskea, meleerattu. Kussakin kerässä muistaakseni 50g/100m. Vaihdetaan johokin muuhun lankaan.


Mutta sitten, seuraava kuvasarja sisältää voimakkaita kohtauksia ja saattaa järkyttää herkimpiä.

Kuvitelkaa Tappajahai-musiikkia, tada-tada-tada ja iiiiik!

Siitä saat, ja siitä! Skronts, skronts!

Taas yksi uusi uhri. Mutta tikkaukset pelastivat ja toipuminen on alkannut.

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Mosaiikkipaita edistyy. Toisesta hihasta puuttuu vielä muutama kerros ja sitten raivopäänä langanpäitten kimppuun. Sitten pitäisi saksia kädentiet ja se hieman ahistaa. Leikata nyt valmista neulepintaa!? Näyttää siltä, että kerkeän vielä tehdä ne lapaset valmiiksi. Ehkä kait.

Kunhan maaliskuun eka päivä koittaa niin voi Visa parkaa. Harrastan itsepetosta ja ajattelen punnat euroina. Itketään sitten jälkikäteen.

Mutta kaivellaan välillä arkistojen aarteita, Kornäspaita muunnelma. Ohje on Novitasta vuodelta 97 tai jotain. Lankana Floricaa. Inhottavia kolmen langan kierroksia. Ja eilen sitten selvisi, että neulon nurjan silmukan continental meiningillä. Eli nurjalla lanka työn edessä vasemmalla puikolla ja siitä etusormea vipsauttamalla lanka silmukan läpi. Tiesin kyllä, että teen nurjan silmukan eritavalla kuin "pitäisi" mutta toimii se näinkin. Se kiertohomma ei onnistu, ei.




keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006


Ristin paidan Mosaiikkipaidaksi. Nyt mennään jo toisessa hihassa ja vartalo-osan langanpäät on päätelty, kuvassa todistusaineistoa. Kovasti uhosin itselleni, että hihaa tehdessäsi kyllä neulot ne langanpäät sisään, mutta en sitten totellut. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja veikkaan, että sitten pujottelen taas iltamyöhään langanpäitä piiloon ja kiroilen. Langat näyttävät suureksi yllätyksekseni riittävän ja entisten tennispallo-kokoa olevien kerien tilalle jää golfpalloja. Suurimman langankuluttajan saalis näyttää olevan yli kolme kiloa, olen tyytyväinen jos itse pääsen yli kilon. Todettakoon tässä vaiheessa, että vaikka lankoja on vähentynyt kohta tuo kilo, niin se ei näy missään. En käsnää mistä se reilu 6 kiloa tuli kun punnitsin.

Lankahamsterikisasta vielä sen verran, että alan jo toivoa kuukauden loppumista. Haluan palata normaaliin päiväjärjestykseen. Lapsi ja mies ovat aivan hunningolla ja huonoäiti-fiiliksiä velloo ilmassa.

maanantaina, helmikuuta 20, 2006

Viikonloppuna sain niin paljon aikaiseksi neulontarintamalla, että olen tosi ylpeä itsestäni. Kaikki lähti liikkeille näistä langoista, joiden kanssa tuskailin noin viikko sitten.

Mutta sitten, perjantaina kun körötin töistä kotia bussilla ja nuokuin hämärän rajamailla tuli Ajatus. Ja sitähän piti kokeilla heti kun kotia pääsi.

Kirjoneulepaita pojalle! Olin niin tohkeissani ettei määrää eikä rajaa. Ja kun on oikein tohkeissaan saa paljon aikaiseksi. Sunnuntai-iltana sain etu-takakappaleen valmiiksi ja nyt ovat vuorossa hihat. Kädentieaukot pitää vielä leikellä. Mutta on tässä(kin) paratiisissa käärme. No jos nuo saisi pääteltyä ennen kuun vaihdetta...

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Oi, kirjat saapuivat. Ja kukas se siinä kurkkii?


No sehän on Japsku-Apsku. Aika villi vekara!

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Haa! Japanin Ihmeet saapuivat kun aamulla oli lähdössä töihin. Postipoika tepasteli pihalla vastaan pakettien kanssa. Jotain hyvää siis tässäkin päivässä. Ihastuttavia opuksia. Varsinkin ohjeissa kun on kuva otuksesta, joka jäpättää suu auki tomeran näköisenä sormi pystyssä ja puhekupla täynnä käsittämätöntä tekstiä. Kait jotain übertärkeää asiaa...Eilen illalla aloittelin Huopasesta puna-valkoraidallisia lapasia ja ne kyllä saavat nyt jäädä vartomaan joksikin aikaa. Ajattelin koikeilla jos saisin neulottua noita Japanin Ihmeitä. Kuvaa sitten seuraavassa postituksessa. Illalla juhlitaan naapurin tytön 3-v synttäreitä ja kait sitä Siippaakin 42-v pitää muistaa onnitella! Tässä hälle lummetulppaani:


keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Raita äkerrys kikerrys on nyt valmis ja itse tykkään, että näistä tuli hienot. Painoa taisi olla 100 grammaa. Edelleen ollaan saman ongelman edessä: mitäs sitten? Ei taida hamsterointikisa oikein olla minua varten....

Koska lieveilmiöt ovat hmm, erikoisia. Jopa Prisman lankahylly eli Nallet ja 7-veikat näyttivät minusta aivan lumoavilta. Eilen hiplasin ihan innosta pinkeänä jättiraitaa ja neliraitaa ja tuumasin, että ovat kauneimmat koskaan näkemäni langat. Tätä se sitten teettää. Langat kyllä jäivät vielä hyllyyn mutta sen verran paha päähän nousema niistä on tullut että maaliskuun 1. päivänä haen noita lankoja kassillisen. Eli kaikki helmikuun langankulutus on täysin turhaa, koska täytän lanka-arkkuni kauhealla vimmalla vielä täydemmäksi kuin se oli tammikuun lopussa....


tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Kameran piuha siis löytyi ja kaarrokeneule on tässä. Näin valmiina hoksasin, että mikäköhän ajatus oli jättää neulomatta tuota möykkylankaa hihaan samaan kohtaan kuin miehustaan? Siis tuohon mistä kaarroke alkaa. No, joku vähän huono ajatus....vielä kun jaksaisi muutaman langanpätkän päätellä niin saisi pitoon.

Näitten kanssa koitin kovasti keskustella ja kuulostella, miksi ne haluaisivat tulla. Olivat ihan hiljaa. Tylsiä tyyppejä. Tai sitten ne vaan halusivat jatkaa eloaan muovipusissa keskenään kihertäen.

Sitten äkersin, päkersin ja kaikkea. Yritin Aileja ja ties mitä kunnes sitten päädyin tekemään tämmöisiä.

Ja tuumasin etteivät hullummat.

maanantaina, helmikuuta 13, 2006

Viikonloppuna en saanut kuin yhdet kämmekkäät aikaiseksi. Sunnuntai-iltana vaan pyörittelin lankakeriä ja ihmettelin mitä tehdä näistä. Eivät puhuneet mitään. Taitaa olla luovan tauon paikka, jos sitten tuli edes joku ajatus päähän.

Pojan kaarrokeneule on myös valmis, eli hamsterityöt ovat nyt yhteensä 650 grammaa. Kässämessuillakin tuli käytyä, aika vähän oli neulomiseen liittyvää. Kirja tuli napattua mukaan. Tällä kertaa ei postauksessa ole kuvia, koska kameran piuha on hukassa, enkä saa kuvia koneelle. Jos huomenna.

Luin Prisman lehtikojulla sen Suuren Käsityö-lehden pääkirjoituksen. Eka ihmettelin, että mitäs tässä nyt oli niin kauheaa, kunnes pääsin viimeiselle riville. No, eihän netti tietenkään korvaa oikeita ihmissuhteita, mutta eihän siitä nyt ainakaan neulebloggailussa ole kyse. Mutta ei siitä sen enenpiä, ei ole muutenkaan oikein minulle tarkoitettu lehti, vaikka välillä yritänkin ystävystyä sen kanssa.

Ai niin, meinasi ihan unohtua: sain viestiä Japanista, että kirjat ovat postissa! Meinasin jo luopua toivosta kun kuittausta ei kuulunut.

perjantaina, helmikuuta 10, 2006

Kaarrokeneule edistyy, nyt on päästy jo itse kaarrokkeeseen saakka. Mutta on tämä edelleenkin vähän kummallisen näköinen, noin niinkuin muodoltaan. Värit ovat kivat vaikka tämän väristä en koskaan itselleni pukisi. Minulla on joku sinivihreä-vamma.

Huomenna on kässämessut, ja sinnehän on mentävä pällistelemään. Saa nähdä pysynkö tiukkana enkä osta lankoja vai miten käy.

Muuten, onko täällä Oulussa neuletapaamisia? Jos on niin missä ja milloin, tahtoo mukaan. Jos tapaamisia ei vielä ole, niin löytyykö innokkaita?

torstaina, helmikuuta 09, 2006

KirsiÄrrän innoittamana lähdin minäkin surffamaan Japanin maahan ja menin aivan sekasin. Visa vinkui ja vonkui ja suurelta näyttävästä summasta, 5 200 jeniä, huolimatta visa kuitenkin jäi eloon. Nyt vain odotellaan tuleeko postissa mitä ja milloin. Vai oliko ne sitten loppu. Ainakin kuittauksen lähettivät, että tilauksen ovat saaneet. Voi sitä askartelupaskartelun määrää kunhan kirjat perille tulevat! On tämä internet yksi sielunvihollinen...saa minut haluamaan asioita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt 5 sekuntia sitten.

Lisäksi odotellaan että Amazon saisi aikaiseksi lähettää uusimman Stitch'n bitch kirjan The Happy Hooker. Ennakkotilasin sen jo joulukuussa. Sen on pitänyt ilmestyä 1.2. mutta eipä vaan ole. Odotellaan siis. Kaksi aiempaa Neulovat Nartut opusta minulla jo onkin. Paljoa en ole niistä tehnyt, korvapipon ja keepin. Mutta muutoin ihan mukavaa luettavaa.

Huuman laannuttua jatkoin kiltisti pojan kaarrokeneuleen kanssa. Eka hiha on valmis ja toinenkin puikoilla. Nyt muistan miksi en kovin usein tee kaarrokeneuleita: ne näyttävä tosi omituisilta kun yhdistellään hihoja vartalo-osaan. Jotenkin en osaa ollenkaan hahmottaa mitä olen tekemässä ja tuleeko miehustasta varmasti oikean korkuinen.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006



Pojan kaarrokekirjoneule eteni eilen oikein mukavaa vauhtia. Tosin pieniä ongelmiakin oli heti, koska tuo violetti lanka loppui heti alkuunsa, joten hihat täytyy tehdä erilaisiksi kuin vartalo. Toivottavasti langat riittävät, että saan hihoista edes keskenään samannäköiset. Tuon hihanpätkän purin heti kuvan ottamisen jälkeen, koska "piristyksesksi" tarkoitettu oranssi ei näyttänytkään hyvälle. Värit näkyvät kuvassa vähän huonosti. Jos sitten viikonloppuna kerkiäisi kuvaamaan valoisaan aikaan...

tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Sain sitten pojan puuvillaliivin valmiiksi. Kädentiet ja kaula-aukon äkersin 2,5 puikoilla ja voin todeta etteivät ne ole mun kavereita. Rystyset tulevat tolkuttoman kipeiksi ja ranteet paukkuvat. Pinta on 3 oikein 1 nurin neuletta ja ei heti uskoisi että sitä olisi nyt niin kovin vaikea neuloa. Mutta aika monta kertaa piti korjata edellisen kierroksen virheitä kun nurja silmukka oli ties missä. Poika oli haltioissaan formulamerkistä. Paidan paino on noin 50 grammaa mikä hamsterikisalaisille näin tiedoksi saatettakoon. Kokonaissaldo on nyt 300 grammaa, mikä on aika vaatimatonta verrattuna joiden toisten saldoihin. Mutta jotain kuitenkin.


Postipoika ilahdutti minua: ja katsokaa mitä löytyi sieltä, se on täpösen täynnä värien kieltä! Phildarin hassu möykkylanka oli saapunut. Ihanan pehmoisia mökkylöitä! Liivi pitikin sitten saada pikaisesti pois alta että pääsi seuraavan uhrin kimppuun.



Ja se seuraava prokkis lähtee liikkeelle tästä. Puuvillaneule pojalle. Albamaa joustimessa ja sitten Phildarin Bowlingia. Loppu onkin sitten täysin inspiraationa etenevää. Jos joitain pientä pintaneuletta ja tipluja väliin. Kaarrokeneule tästä pitäisi tulla, silmukkamääriin otan apua Suuresta Käsityö-lehdestä. Päätin samalla ottaa ilon irti jokapäivästä bussilla köröttelystä ja väkersin tämän parissa matkan. Hyvin kerkisi n. 2 senttiä neuloa.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006


Tää ei nyt oikein etene. Tietty jo neuloo, purkaa ja neuloo uudelleen niin kauanhan se kestää. Mutta toisaalta jos lapsen pää ei mahdu kaula-aukosta ulos, niin uusiksihan se on tehtävä. Liivi on siis vielä vaiheessa. V-aukkoiset systeemit tuppaavat aina menemään uusinkierrokselle kun en koskaan usko miten alhaalta se kaula-aukon tekeminen on aloitettava.

No, villapökät ovat jo valmiina, samoin kämmekkäät siipalle, lankana Novitan Faunaa tai Naturaa, en muista kumpaa lanka on ja vyötteetkin ovat olleet kadoksissa ikuisuuden. Mutta ne olivat oikean kokoiset. (jopas, jopas!) Lankaa en saanut näihin kulumaan kuin 250 grammaa yhteensä. Mutta vielä on helmikuuta jäljellä. Kunhan saan tuo liivin valmiiksi jatketaan lapsen kirjoneuleella. Tarkoitus olisi tehdä kaarrokeneule inspiraatiokirjoneuleena. Eli mitä päähän pätkähtää kierros kierrokselta. Tällä kevätväsymyskertoimella veikkaan ettei mitää kovin älykästä.

Ja Minna siellä kaukana, kiva että pidit langoista. Ja turha niitten lapasten teosta on mitään painetta ottaa. Yläasteella opettaja uhosi antavansa minulle ehdot kässästä kun äiti oli auttanut villasukkien kanssa, kun en itse meinannut saada niitä valmiiksi. Tosin vieläkin sukkien neulominen on aika tuskaa. Kun niitä pitää tehdä kaksi.....ja mielellään samanlaista :)

perjantaina, helmikuuta 03, 2006

Vaikka lankahamsterit kuukausi on vasta alkanut niin silti jo mietin: mitäs tehdä sen jälkeen ja nämä farkkupöksyt ovat aika mainiot! Lankakin olisi tiedossa, ei tosin indigovärjättyä kuin ohjeessa mutta samantapaista muistaakseni Sandnesin Mandarin Fiestaa. Kait se sitä oli? Niin ihanan pehmoista. Tosin oma naperoni taitaa olla pidempi kuin noissa ohjeissa on, mutta siitähän selviää lahjetta pidentämällä.

Itse kisatyö on edistynyt eka lahkeen resoriin. Jos tänä iltana saisin tsempattua kummatkin lahkeet valmiiksi. Lauantai onkin ihanan ihmeellinen päivä kun saan olla ihan yksin kotona, siippa on työreissulla ja poitsu menee riekkumaan mummolaan! Taidan kaivaa videokaapista ikiaikaisen suosikkielokuvani Kuolleiden runoilijoiden seura ja antaa puikkojen viedä. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen mitä on saatu aikaiseksi ja punnitus kanssa, kuten kunnon laihiksella ainakin.


Ja laitetaan vähän kuvaakin, kun pelkkä teksti on jotenkin niin tylsää. Kuvassa loppuvuodesta pojalle valmistunut paita. Malli oli Debbie Blissin kirjasta Cotton knits tai jotain. Siinä se oli ruskeana joka oli ihan ok sekin mutta meille värejä rakastaville malli muuttui turkoosiksi. Lankana on Novitan Alabamaa, oli tarjouslootassa 40 senttiä kerä. Miehustan ribissä on joka toinen oikea ribbiraita kahden silmukan palmikkoa. Vähän piti ensin ihmetellä miten letittäminen tapahtuu ilman apupuikkoa, mutta kun sen oppi niin vauhdikkaasti eteni. Jaa-a paita ehkä pitäisi laittaa pesuun, tuossahan on ruokatahroja!

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Kävin eilen Tikrun blogissa ratkuttamassa miestenneulemallien ankeudesta ja jatkan puhinaa nyt omassani. Kun minen voi käsittää miksi miehille tarjottavat neulemallit ovat niiiin värittömiä ja ankeita. Haluavatko miehet oikeasti raikasta harmaata ja iloista mudanvihreää? Kuviona korkeintaan lintuja tai karhuja metsänpoikatahdonolla-tyyliin. Vai luulevatko naissuunnittelijat miesten niitä haluavan? Miksi jo pikkupoikien vaateosastot ovat täynnä mitättömän värisiä ja rumilla kuolaavilla dinosauruksen kuvilla varustettuja vaatteita? Opetammeko me poikamme jo pienestä pitäen värittömiin vaatteisiin niin etteivät he osaa niitä aikuisinakaan kaivata? Onneksi viime vuosina on kaupoissa alkanut näkyä vähän räväkämpääkin otetta, tosin vain lasten- ja nuortensektorilla. Mutta miehelle, jolla on ikää yli kolmekymmentä on todella vaikea löytää vaatteita kun nuorisomitoitukset ovat mitä ovat ja aikuisten osastolla on vain sitä kauluspaitaa ja v-aukkoneuletta. Ei kait sen ikäinen vielä halua näyttää 6-kymppiseltä? Tai vielä vanhemmalta. Palatakseni neulelehtien tarjoamiin malleihin, niin hoh hoijaa. En muista pitkiin aikoihin, jos koskaan nähneeni lehdessä mallia, josta olisi tullut fiilis, et hei tuon minä teen siipalleni.




Kuvassa on se ainoa neulepaita jonka olen siipalleni tehnyt. Paita on hänen suunnittelemansa. Hän piirsi luonnoksen josta minä piirsin kuviot oikeaan kokoonsa voipaperille ja siitä sitten ilman ruutupiirrosta neuloin valmiiksi. Siippa tykkää paidasta kovasti, vaikka väärän lankavalinnan (Nalle-lankaa) takia paita onkin käytössä venynyt vähän muodottomaksi. En nyt julista että tämä olisi sitä parasta miehelle -sarjaa mutta jotain tämmöistä toivoisin näkeväni enemmänkin. Enkä usko olevani ainoa. Uuden paitatilauksen sain pari viikkoa sitten ja luvassa on oranssia ja ralliruutua (vaihteeksi) ja jotain muuta vaudikasta. Vaikea varmaan arvata siippani harrastusta?


Mutta se siitä ärinästä, toki olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta. Palatakseni eilen alkaneeseen kisaan, niin päätin sitten aloittaa pojan villapöksyistä. Haarakiilaan asti kerkisin eilen illalla. Malli aloitetaan vyötäröltä, yhen ainotta saumaa ei tarvitse ommella. Kuvassa vieressä mallina vanhat housut, jotka on tehty Florica-langan jämistä. Alkuperäinen malli on Sandnesgarnin ohjevihkosesta. Uudet pöksyt tulevat Nalle-langasta. Mulla oli varastossa kaksi melkein saman väristä keltaista kerää ja tein pinnan raidoittamalla. Ero on pieni mutta näkyy mukavasti. Lahkeeseen tulee jotain merirosvoaihetta, kait ehkä.

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006


Työpöytä kello 12.30. Karkkikaupassa on käyty.
Non niin, kuulen kuinka puikot kilkuttavat ympäri Suomenmaan. Kisa on siis käynnistynyt ja käynnistyy myös minun osaltani kunhan saan työpäivän pulkkaan ja pääsen kotia. Pojat saavat luvan lähteä käymään kirjastossa ja sillä välin paukutetaan menemään niin että rystyset rytisee! Uhoaa hän. Ainoa ongelma että suunnitelmistani huolimatta en ole vieläkään päättänyt millä työllä tulen urakkani aloittamaan. Lapaset, villahousut? Ja se hartiajumi joka majailet oikeassa hartiassani, hus pois kiusaamasta! Muuten ei ole mitään mahdollisuuksia.

Vähän myös kuvaakin tekeleistä, kamera on täynnä uusia kuvia mutta koska en ole jaksanut etsiä piuhaa ja liittää sitä tiekkuun niin kuvat ovat ja pysyvät kamerassa, joten näitä vanhojen kaivelua. Nii-iin, ei ole neulottu tiedetään mutta esitellään siksi että olen tähän niin tyytyväinen. Malli on ollut joskus muinoin Suuressa Käsityölehdessä sinisävyisenä, mutta kun mulla on asennevamma sinistä kohtaan niin tulikin punainen. Kirjottu muliinilangalla pellavalle.