torstaina, syyskuuta 28, 2006

Adoptoin Villiinasta muutaman Alpakan. Tai oikestaan ne ovat vain sijoituksessa meillä, muuttavat muotoaan ja lentävät sitten pois. Miten surullista. Noin kaunis värikin vielä....


Sain Print o'the waven keskiosan tiistaina valmiiksi, viimeiset kuusi kierrosta hampaat irvessä. Eilen olikin se pelottava osuus, silmukoiden poimiminen aloitusreunasta. Ohjeessa oli käytetty Invisible cast on-juttua. Koska en ole perehtynyt sen tarkemmin eri aloitustapojen taiteeseen, tyyli ei soittanut mitään kelloa päässä. Päädyin sitten tekemään provisional cast on-tsydeemin (mikähän tämä olisi suomeksi). Työn edetessä aina välillä tutkailin aloitusta, ja pohdin saako siitä silmukoita puikolle. No, hyvinhän ne siitä nousivat, vaikka koko ajan pitikin vilkuilla lähteekö joku karkuun ja lällättää mennessään.

Vielä suurempaa hupia oli poimia pitkistä reunoista yhteensä 480 silmukkaa, jonka jälkeen neule oli vain yksi epämääräinen mytty. Ensimmäisen neulotun kierroksen jälkeen en ole yhtään varma kuinka monta silmukkaa puikolla onkaan. Ohjeen mukaan pitäisi olla 640 mutta ottia tuota....

3 kommenttia:

  1. Apuva ,mitä kauhutarinaa huivin teosta kerrot, itsekkin suunnittelen juuri sen tekemistä. Tässähän tulee rimakauhu.

    Ai niin tapasin kälysi tässä syyskuun alkupuolella Oulussa yhdessä lastenvaate-esittelyssä :)
    Pohjois-Suomi on pieni.

    VastaaPoista
  2. 640....otan osaa :) Nuo alpakat ovat uusi, suuri rakkauteni!

    VastaaPoista
  3. Muoriska: se nyt ihan niin kamalaa ole, haastavaa aina välillä kylläkin.

    Kälykö se nyt sitten on, ollaankin aina mietitty että mikä se oikea termi on :) ihan kälysiä siis ollaan.

    Villasukka: kyllä ne silmukat sitten paljastivat lukunsa kun jaksoin lskea. Vain yksi puuttui!

    VastaaPoista