maanantaina, elokuuta 14, 2006


Tätä suorakaiteen muotoisen huivin neulomisen riemua! Alamme lähestyä kohtaa, jota nimitetään myös Kyllästymis Maximus-kohdaksi. Tiedättehän, neulo, neulo, neulo ja vielä vähän neulo. Ja tadaa, puolessa välissä ollaan. Tee saman verta lisää. Ja sitten vielä pikkasen...

Tuolla huivilla on nyt mittaa n. 165 cm, mutta eihän se oikein riitä. Mutta seuraava mallikerta (vihreästä takaisin vihreäksi) on n. 35 senttiä. Eli sen verran pitäisi vielä tikuttaa, mutta nyt alkaa jo tökkiä ja pahasti. Ei se kait auta kuin lietsoa apinan raivo päälle ja paukuttaa niin että puikot vinkuu. Raidallisen huivin päät kun lienee parhaat jos ne ovat samalla värillä?

Niitä reunahärpöttimiä olen jo miettinyt. KirsiÄr ehdotti silkkisiä lankoja reunaan, joka ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Kiiltävää ja tämmöistä rouheampaa. Onko muita ehdotuksia? Laitan tähän linkin yhteen Lady Eleanor kuvaan, niin tiedätte mitä härpöttimiä tarkoitan.

Tuhosimme eilen ulko-oven lähettyville perustetun ampiaispesän, joka oli n. 15 cm halkaisijaltaan. Kumman kiire sitä tulee kun yhtäkkiä pesästä ilmaantuu esille 50 kiukkuista piikkipyrstöä.

Lisäys: katsokaapas muuten tuosta Lady E linkistä, mitä tarvikepaketti ohjeen alkuperäislangoista maksaa..huh, huh!

2 kommenttia:

  1. Käsittämätön hinta langoilla, mistäköhän ne on kehrätty, hämähäkinseitistä ehkä?

    Toi sun huivi on kaunis, jaksa nyt vielä vähän :-), se apinan raivo taitais olla tarpeen jos pahasti tökkii...

    VastaaPoista
  2. Siitä varmaan ja upotettu muutama timantti sekaan ;D Muuta selitystä en keksi.

    Neliö neliöltä edetään. Mutta ne viimeiset sentit voivat olla yhtä tuskaa...

    VastaaPoista