torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Eilen illalla purin tuon kovan onnen sukan, nilkkaan asti. Verenpaine laski heti välittömästi normaaleihin lukemiin. Nyt katsotaan rauhassa miten edetään. Taidan kallistua Juulin ja Päivin vinkkien yhdistelmään. Toinenkin sukka oli jo nilkkaa kohti menossa, kunnes äkkiä huomasin, että olin omapäisesti vaihtanut kierroksen aloituskohtaa, joilloin parista ruksista oli tullut "hieman" muotopuolia. Koskaan en muuten ole purkanut ja uudelleenneulonut sukkaa näin paljon. Ansaitsen mitalin!

Lauantaina 10.6. klo 10 - 13 on kauppatorilla näköjään KIP-tapahtuma. Olen spekuloinut uskaltautuisinko mukaan vai en. Mutta toisaalta, tuskinpa Seiska laittaa kanteensa otsikkoa ja kuvaa: Hän on Neulova Narttu! Pohditaan kuitenkin vielä.

Koska edellinen postaus oli pelkkää äkäisen ämmän ärinää niin tällä kertaa yksi elämän ihanista asioista: itseleivottua, tuoretta pullaa, kuppi kylmää kaakaota ja Aku Ankkoja vuodelta -83. Ah elämän onnea ja autuutta!

Lopuksi takapihan kaunottaria:



3 kommenttia:

  1. Mulla on just KIP-päivänä tentti, joten tuskin eksyn torille neulomaan. Enkä tiiä olisinko muutenkaan uskaltautunu.

    Aku Ankka on muuten harvinaisen sivistävä lehti ja kestää useita lukukertoja. Varsinki Don Rosan piirtämät pätkät.

    VastaaPoista
  2. Suurin ilonaihe noissa Ankkareissa oli se, että muistan sarjat vieläkin ulkoa...en ihan vuorosanoja, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Voi kuntuli kesäinen olo: pullaa, kaakaota ja Akuja! Kyllä sellaisen seuran jälkeen taas jaksaakin kutoa sitä kovan onnen sukkaa! Työn iloa!

    VastaaPoista