perjantaina, elokuuta 12, 2016

Tulikin jotain muuta

Tuossa joku aika sitten pyörittelin lankajämiä, että mitähän näistäkin nyt muka tekisi. Keräilin kasan erilaisia lankoja, ja ne kovasti kyllä juttelivat, mutten saanut oikein selvää. 


Asia jäi vähän hautumaan, kunnes koitti heinäkuu ja Steppe-sedän ColorPlay-kurssi. Siellä neuloimme vähintäänkin kyseenalaisen mallitilkun, joka kuitenkin laittoi kytevän hiilloksen savuamaan. Koitin päälleni myös Steppen neulomaa Penguono-takkia. Siitä se kait sitten lähti.

Kaivelin uudemman kerran varastoista lankoja, nyt vähän enemmän sitä omaa värikarttaa. Ja sitten se iski: Penguonohan näistä tulee!

Alkoi armoton neulominen. Ja Epäily. Onko sopiva, onko hyvä, onko ja onko. Neuloin takakappaleen, toisen etukappaleen ja vielä hyvän pätkää toista. Ja koko ajan epäilin. Lähinnä koko asiaa: takakappale kun tuntui armottoman lyhyeltä enkä nähnyt kuinka ihmeessä se voisi siitä muuksi muuttua. 

Sitten SE tapahtui. Olin laittamassa neuletta taas kerran päälleni kun takakappaleen vekit jäivätkin pitkin käsivartta. Tuijotin niitä silmät pyöreinä. Pistin silmät kiinni ja katsoin uudelleen. Vedin syvään henkeä ja purin kaiken neulomani.

Loin uudet silmukat ja neuloin niin vimmatusti kuin ihminen nyt ylipäätään voi neuloa. 


Pinkuviini
Malli: oma, vaikutteita Steppe-sedältä
Langat: kaikkea mitä kaapista löytyi (mm. Väinämöinen, Felted Tweed, LITLG, omia kehräyksiä, mohairia, Tukuwoolia....)
Puikot: 4 mm
Fiilis: onnellinen

Neule on aloitettu olkapäiltä. Loin ensin silmukat oikeaa olkaa varten. Lisäsin kierroksilla kolme silmukkaa takapääntietä varten. Sitten vastaavasti vasen takaolka ja niiden väliin niskan silmukat. Sitten vaan posotettiin alapäin. Tein olkapäiden vekit ja niistä neuloin etukappaleet. Kun hiha oli tarpeeksi leveä tein hihojen viistottamiseksi muutamat lyhennetyt kierrokset ja päättelin hihan alapuolen silmukat yhteen. Sitten vaan jatkoin helmaa niin pitkään kunnes langat alkoivat loppua. Siihen johonkin sopivaan väliin taskut. Reunat huolittelin icordilla. Langat ovat neulottu joko kaksi- tai kolmesäikeisinä, miten se nyt sopivalta milloinkin tuntui.

Ja voi hyvänen aika miten kiva tästä tulikaan! Nuot olkapäiden vekit ovat ihan must. Ja värit ja kaikki. Takki on suoraan puikoilta, en jaksanut alkaa sitä kastelemaan tai ojentelemaan kuoseihinsa, se on just hyvä näin. 

Lankoja oli hauska yhdistellä. Takkia varten ostin vain kaksi kerää: glitter mohairia! Sitä sitten muitten sekaan, jolloin neulepintaan sai haloa ja tingeltangelia sitte tänne.

Yritin liu'utella värejä ja välillä se onnistuikin ihan hyvin, väliin tuli selkeämpää raitaa. Koska lankoja oli pätkitty jo Penguonoa varten, niin tein muutamista pätkistä kolme erimallista "paikkaa" intarsiana.  


Taskujen sisus on samaa vihreää kuin vekeissäkin. Vekeissä on mm. Tukua ja Sandnesin silkkimohairia, jotka ovat keskenään aikas ihana pari.

Rannalla oli aika myräkkä. Viimeisen ruudun jälkeen tuli kiire autoon, sen verran kovaa alkoi sataa vettä. 





maanantaina, elokuuta 08, 2016

Putki päällä

Kesäloman aikana olen laittanut aika monta neuletta puikoille. Ja sitten tuskaillut kun mistään ei tule valmista. No, ei varmaan kun neuloo sentin yhtä, kolme toista ja kymmennen kolmetta, neljännestä nyt puhumattakaan.

Viikonloppuna otin yhden keskeneräisen syliin ja laitoin Dicten Yle Areenasta pyörimään. Siihen perään piti pyörittää vielä jaksoa Komisario Lewisiä, eikä sekään riittänyt. Istuin vielä pitkän tovin keittiön pöydän ääressä, join pari litraa teetä ja pungersin. Sitten se oli valmis.



Piccadilly
Malli: Piccadilly Shawl, Justyna Lorkowska
Lanka: Madelinetosh merino light, sävyissä Glazed Pecan ja Ruby Slippers
Puikot: Jahas, olikohan ne 3,5 vai 4 mm?  
Fiilis: voitto kotiin kauhean vääntämisen jälkeen

Muistan kun näin kuvan mallista ensimmäisen kerran ja hoksasin, että minullahan on melkein saman väriset langat hyllyssä odottamassa neulomista. Vähän tietysti piti kursailla, mutta sitten päästin itseni irti ja neulottiin niin, että ranteet paukkuivat.


Reunuksen kohdalla kone alkoi yskiä. Vaikkei reunus ole erityisen leveä tai pitsi kovin vaikea, niin silti muutamat ensimmäiset kuvion toistot sain aika tarkasti tuijottaa kaaviota. Ja vaikka kuinka hirmuisesti neuloi, niin aina vaan niitä silmukoita riitti. Yhden lajin työvoitto kun pääsi viimeiset silmukat päättelemään. 

Pojat palaavat ylihuomenna kouluun. Se taas tarkoittaa sitä, ettei minun tartte olla pitkin maita ja mantuja metsästämässä Pokemonin örriäisiä ja huolehtimassa samalla ettei lapsi kävele auton alle ruutua tuijottaessaan, vaan aion neuloa niitä keskeneräisiä niin että tyrät rytkyy! 

 

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2016

Tähän mennessä tapahtunutta

Oltu festareilla. Ostettu lankaa. Podettu lankakrapulaa ja lompakon keveyttä. Lisäksi on pesty matot, pakastettu mansikoita ja löhötty mursuna rannalla. Nautittu lämmöstä ja neulottu niin maan peijakkaasti. 

Piccadillyn reuna etenee. Tai etensi jos joku neuloisi sitä. 

Syy etenemättömyyteen on se, että päätin vähän testata Atlas-huivin neulomista. Ja kaikkihan sen tietää mitä tapahtuu kun minä vähän testaan...synonyymi termeille mopo keulii ja lähtee lapasesta.

Sanottakoon, että Atlasta on kiva neuloa, mutta se vaatii aika täydellisen keskittymisen ja rivejä seurataan viivottimen avulla. Mallikerta on 133 silmukkaa leveä ja 32 kerrosta korkea. Tällä hetkellä on neulottuna n. 30 cm, joka tarkoittaa siitä, että kohta saan vaihtaa tuon pohjavärin, jee jee! En erityisemmin ole beigen ystävä. Toki se seuraava väri on tummempi beige...yritän uskotella itselleni että se olisi enemmänkin taupe. 

Nämä kaksi huivimallia tosin johtivat siihen, ettei minulla ole telkkarineuletta. Kummassakin huivissa pitää vahdata kaaviota siihen malliin, että jopa Teletappien juonikäänteiden seuraaminen olisi hankalaa. Piti sitten pistää lisää silmukoita puikoille.

Lanka on Colori Naturale, jotka kaappasin Lentavän Lapasen kojulta. Lanka on bourettesilkkiä ja aikas kivaa. Aattelin että mallin (Goldfinch) pääväri olisi keltainen, mutta kun sitten ohjetta luin, niin eipäs ollutkaan. Pistin kuitenkin keltaisen pääväriksi ja kun Komisario Lewis oli hyvässä vauhdissa, tulin toisiin aatoksiin. Nyt olenkin sitten tämän päivän tähän mennessä käyttänyt lähinnä värien kanssa pähkäilyyn ja neulonut toisen version, jossa tuo musta on pääväri. Taidan tykätä mustapitoisemmasta enemmän. Tai parempi se olisi nyt päättää, muuten on lanka silputtu ja mitään ei ole saatu aikaiseksi. Tosin tässä vähän itseäni ihmettelen, kun tämän piti olla tv-neule...

tiistaina, heinäkuuta 19, 2016

Festaroimassa

Viime viikonloppuna oli ensimmäiset Jyväskylän neulefestivaalit. Ja voi pojat! Mistähän oikein alottaisi?

No vaikka siitä, että kaupungilla tuli vastaan yksi jos toinenkin yllään jokin värikäs huivi ja jonka kanssa saattoi hymyillä merkityksellisesti: olemme samaa neulojien heimoa. Toivolan piha kuhisi lankakojujen väleissä vaeltavia hurmiohenkisiä ihmisiä. Minä siellä joukossa. "Mitäs ihanaa täällä on?" ja "Mitä tästä neuloisi?" unohtamatta "Kamala, miten vaikeaa valita!" Nämä taisivat olla useimmiten kuultavia lauseita. Ja kaikkea ihanuutta siellä olikin! Mukaan tarttui aika paljon lankaa.


Langan ostamisen lomassa tuli kahviteltua ja ihmeteltyä mitä kaikkea tulikaan ostettua sekä käytyä kurssilla. Menin taas kerran tapaamaan Steppe-setää ja herra minut nähtyään tempaisi huivin minun käsistä, kiepautti sen kaulaansa ja sitten otettiin yhteiskuvia. Kurssin aiheena oli ColorPlay, joten teimme aika eksoottisen mallitilkun, joka sinänsä kyllä inspiroi erinäisiin juttuihin. Samalla Steppe esitteli uusia mallejaan, joista se ainakin vielä toistaiseksi julkaisematon, jäi minua kaivelemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä halunnut osallistua kasvivärjäyskurssille ja valokuvauskurssille. Mutta Titityyhän tietysti järjestää ensi vuonna samaisen hulabaloon (eikös järjestäkin?) niin, kurssitellaan sitten. 


Illalla lastauduimme bussiin ja lähdimme illanviettoon Juurakkalaan, Säynätsaloon. Paikka oli niemennokassa ja todella nätti. Siellä met sitten söimme ja joimmekin, kuuntelimme musiikkia sekä näimme Steppen uusimman musiikkivideon, joka oli aika...päräyttävä. Taattua Steppeä. Video on muutaman viikon sisään julkisessa levityksessä.

Festareiden parasta antia oli ehkä kuitenkin kaikki tutut neuletutut ja ne vähän tuntemattomatkin. Koska kyllähän se tuntuu mukavalta kun joku tulee esittäytymään ja sanoo tykkäävänsä mun blogista ja neuleista, joita olen tehnyt. Toki tunnen itseni vähän hämmentyneeksi kun joku tulee ja esittäytyy minun faniksi, niinkuin vaikka Napit puuttuu -blogin Tiina. Erityisterveisiä sinne, sinulla on maailman hienoimmat poseeraukset! Kiitos myös Outille ja Sannalle seurasta. Tietysti Titytyyn porukalle iso käsi festareitten järjestämisestä! Olette te vaan uskomattomia.

Mitä sitten ajattelin hankkimistani langoista tehdä? Italialaiset silkit neuloontuvat Andrea Mowryn Goldfinch-huiviksi

Iso kasa Holst Garnin lankoja muotoutuu Kieran Foleyn Atlas-shaaliksi. Ja jos totta puhutaan minulla on aivan hirveä hinku laittaa tämä just nyt heti puikoille.

Mutta ensin pitää saada valmiiksi festareillakin neulomani Piccadilly-huivi valmiiksi. Siinä on menossa jos reunus, jossa on sen verran syynäystä vaativa ruutupiirustus, että tovi saattaa mennä. Onneksi se Atlas on ihan helppo nakki....


tiistaina, heinäkuuta 12, 2016

Täti harrastaa

Taitaa tuo ihanasti paistava aurinko ja lämpö saada pään sekaisin. Sen verran villejä ajatuksia sinne on viime päivinä pesiytynyt.

Kaikki on varmaan saanut alkunsa viime vuoden myöhäissyksynä. Silloin aloin useimmissakin yhteyksissä törmätä pieniin miniryijyihin. Yhden Mollie Makes -lehden mukana tuli pieni kudontakehyskin, mutta jotenkin touhu ei minuun iskenyt, ei sitten yhtään. Ilimanaikuista vouhotusta.  Jotain taisi kuitenkin jäädä takaraivoon kihisemään, koska viime lauantaina iski Tarve. 

Kaivoin kudontakehyksen arkistoistani esille ja Mollien ohjeilla aloitin puuhaamaan suupielet vaahdossa. Aika äkkiä kuitenkin huomasin, ettei lehden ohje oikein ollut minunlaiseni. Pätkäsin työn poikki ja laitoin uudet loimet. Sitten tein niinkuin itsestä sillä hetkellä hyvälle tuntui. Ei mitään liian fancyä vaan tavallisia neliöitä. 


Seuraavana aamuna oli mitä ilmeisemmin fiinimpi meininki, koska sitten piti saada tehdä jotain villimpää, mutta silti pitäytyä "järkevissä" väreissä. Kokeilin erilaisia tapoja kieputella lankaa loimeeen.


Ja voi pojat. Tästä se hurahdus sitten taisi lähteä.


Eilen illalla, kun olisi jo pitänyt olla nukkumassa, tiirasin theweavingloom.com -sivustolta jos jonniinmoista ohjetta ja vinkkiä. Eikä siitä nukkumisesta sitten meinannut tulla mitään kun päähän puski yhtä jos toista ideaa. Aamupalalla pinnitin sormet tönkkönä Pinterestiin kaikenmaailman kudontaideoita. Hassua miten aivan yhtäkkiä jostain mikä on tuntunut aluksi lähinnä omituiselta puuhastelulta tuleekin yhtäkiä näin valtavan kiinnostuksen kohde. 

Niin ja uusi kudontakehys on saatava.

sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2016

Karkkiöverit

Jos joku neulomus on kulkenut työnimellä Candy Crush niin missä paikassa se pitäisi sitten kuvata kun se on valmis? Karkkikaupssa tietty. 

Candy Crush
Malli: Stephen Westin Exploration Station
Lanka: Hedgehog sock väreissä Tea Cup ja Villain, Hedgehog Skinny singles, väreissä Fools Gold ja  Life in the Long Grass värissä Turf
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: alkujännistyksen jälkeen jestapa jepulis
Kuvauspaikka: Haaparannan Candy World



Tämä huivi jotenkin hiipi varkain puikoille. En ollut tietoisesti suunnitellut tekeväni sitä. Sitten yksi ilta järkkäilin kivoja lankoja ja salaman lailla se sitten iski. Ei kun puikot teräviksi ja mennään.

Alkumetreillä iski pientä paniikkia. Jotenkin tuntui, että nyt mennään väriälämölön puolelle. Varmaan osasyynsä oli myöhäinen vuorokauden aika: olisi pitänyt olla jo nukkumassa ja sekä keittiön kellertävä valo, jossa mikään väri ei ole edukseen. Päätin mennä nukkumaan ja katsoa miltä se aamulla näyttää.



Paremmalta. Päätin tehdä muutaman kiilan lisää ja kun päästiin briocheen niin totesin kaikean olevan hyvin. Briocheen tosin sain ujutettua aika monta virhettä. Totan vain, että piilosanojen etsiminen samalla kun neuloo briochea ei ehkä ole se viisain liikku. 

Huivista tuli vähän pienempi kuin mallissa, koska ohuempi lanka ja puikot. Vähän olen pohtinut, että syksymmällä voisi tehdä toisen talvisemmissa väreissä. Tämän kun on ehdottomasti kesän trooppinen huivi. Tällä hetkellä on ainakin juuri niin lämmintä kuin olen jo pitkään odottanut. Vielä viikko ja sitten päästään kesälaitumille!


tiistaina, kesäkuuta 28, 2016

Syvissä vesissä

Tiskiräteistä tiedämme, että nyt uidaan syvissä vesissä. Sunnuntaina neuleangsti vain syveni. Löysin itseni neulomasta tiskirättiä ja etsimässä piilosanoja lapselle ostetusta ristikkolehdestä. Silloin tietää ettei ihmisellä mene hyvin. Tiskirätti on kyllä mitä tärkeellisin tuote, jota käytetään joka päivä ja monta kertaa. Mutta ei niitten tekeminen erityisen jännää puuhaa ole. Vähän kuin maidon ostaminen kaupasta. Toki jos jännitysmomentiksi lasketaan se saako bambulangan silmuuntumaan ja kuinka monta tuhatta kertaa, kyllä niitä momentteja sitten piisaa. 

Kesken ikävimmän tiskirätissä rypemisen, muistin Outin maininnan Tuin ja Laikan hulvattomista podcasteista. Minä kun olen tämmöinen ikäluokkaa fossiili, olen käsittänyt kaikki nettivideot sun muut kaameaksi älämölöksi, tai semmoisia mun lapset ainakin Juutuupista kattovat. Avasin sitten rouvien kanavan. Tällä kertaa se oli lapsi, joka ei ymmärtänyt äiti katsoo netistä videoita -konseptia. Jäi mokoma mun selän taakse töllistelemään ja kommentoimaan. Lähdetin se terveellisempien harrastusten pariin ja jatkoi itse tuijottamista. Ja siinä yhtäkkiä tyhmä tiskirätti olikin valmis ja mieli pirteä.

Eilen illalla se pirteys sitten karkasi käsistä ja hups heijaa ostin Exploration Station -neuleohjeen ja alkoi raivoisa tikuttaminen. Joka toki vähän kärjistyi kello 22.30 kauheaan väriangstiin. Katsoin parhaimmaksi mennä nukkumaan ja katsoa tekelettä seuraavana päivänä uusilla silmillä ja muutenkin, kirjaimellisesti, paremassa valossa. 

En toki ihan vieläkään ole vakuuttunut siitä, ovatko värit oikeassa vai missä järjestyksessä ja onko ne ylipäätään oikeita. Teen kuitenkin vielä ne loput wedget, mikä tämä sana on suomeksi!?, ja tuomitsen sitten lopullisesti.

Värivaihtoehtoja kun on loputtomiin. Olen miettinyt, että jos tuon tumman lilan tilalla olisikin tuo puna-pinkki Villain. Tai sitten tuo keltainen Fools Gold. Tai jos Villainin tilalla olisikin turvaväri harmaa? Tai onko tuo valkoinen Teacup liian valkoinen? Tai lila liian tumma? Kaikeanlaisia kysymyksiä sitä ihmisen päässä voikin pyöriä. Talveksi taidan tehdä sellainen harmaa-keltaisen version. Jos nainen nyt eka tekisit tämän ensimmäisen?