Kyllä ihmisen nyt kelepaa! Se ikävä asia että viikko sitten oli vielä peijakkaan kylmää, on täysin pyyhkiytynyt pois mielestä. Mikä sen ihanampaa kuin ottaa päiväunet takapihan terassin sohvalla, peipposen liverrys ja pääskysen narskutus tuutulauluna?
Olen myös ruoputellut takapihan kukkapenkkejä ja Bertta on ollut suurena apuna mm. metsästämällä päästäisen. Välillä on neulottu sukkia ja odoteltu että se villatakki kuivuisi jotta voisi ommella napit paikoilleen. Ilokseni takille ei juuri tällä hetkellä ole tarvetta.
Toisella kädellä on silitelty värjäyksestä tulleita, itsekehräämiäni villoja, taitavat olla oikeaa lähilankaa :)
Taidan mennä takaisin tuonne pihalle ja suunnitella asiaa nimeltä pensasmustikkapenkki. Palstapellonkin ovat kyntäneet. Tulkaapa ja laittakaa ne kepit niin pääsen tonkimaan ihan tosissani!













