keskiviikkona, elokuuta 26, 2015

Hyperventilaatio

Nyt pitäisi olla se ruskea pussi, johon hengitellä. Se verran kovaa kamaa tuli postipojan matkassa.

Sidsel Høivikin Vakker strikk -kirja on jotain tajuntaa laajentavaa aineisosaa pullollaan. Huikea. En edes keksi mitään adjektiiveja millä kirjaa kehua. 

Kirjassa on pääosin kirjoneuleita, joita on ryyditetty vielä kirjailemalla sekä koristelemalla napein ja nauhoin. 

On sielä seassa yksivärisiäkin, mutta mitäpä niitä mainitsemaan kun on kirjoneuleitakin. Oikea karkki! 

Voisin pistää vaikka heti kaikki näissä kuvissa olevat neuleet puikoille. 

Ehkä onneksi ei ole lankaa näihin. Olisi kyllä syytä saattaa nuot keskeneräiset edes jollekin tolalle. Esimerkiksi Portin pajaa varten tulevat mallit ovat vieläkin vaiheessa… tai sitten pitää turvautua Googlen apuun.



Paita kuvissa kirjan alla on Gudrunin syysmallistosta Mette, ehkä yksi kauneimmista Gudrunilta hankkimistani vaatteista. Ja jos kirja kiinnostaa niin sen saa vaikkapa Adlibrikselta. 

tiistaina, elokuuta 25, 2015

Viimeiset säteet

Jos säätiedotetta on uskominen niin kesä loppuu huomisen jälkeen. Silloin pitää napata kiinni niistä viimeistä kullankeltaisista, lämpimistä säteistä. 

Paahdoin töistä sataa ja tuhatta kotia. Äkkiä salaattitarpeet kulhoon ja muut tilpehöörit mukaan ja menoksi.

Piknik-paikkana oli Koitelinkoski ja mikäs siinä oli syödessä ja auringonlämmöstä nauttiessa. Maisema ainakin oli aikas ykköstä. Mieli lepäsi ja maiset murheet unohtuivat jonnekin.  

Siipan kanssa tuumattiin että melkeinpä parempi paikka piknikille kuin merenranta: ei ole hiekkaa ruoan seassa! Lisäksi kosken kohina peitti alleen muiden ihmisten äänet. 

Pojat kävivät kahlaamassa koskessa ja nauraa rätkättivät "porekylvyissä".

Yritin kovasti keksiä miehistä vastinetta pienelle merenneidolle, oisko se sitten joku koskikara tai näkin poikanen?


sunnuntaina, elokuuta 23, 2015

Pimeässä loistavat kärpäset

Korkkasin Puikkomaisterin kirjan Loistavilla niityillä. Mitään superihanaa käsinvärjättyä lankaa ei tietenkään ollut käden ulottuvilla, joten päädyin siten tuttuun ja turvalliseen Regian sukkalankaan. Mikäpä oli tyytyessä kun löytyi sen verran säpäkät värit ja kauppias oli laittanut langan vielä -20 % alennukseen.

Ei muuta kuin silmukkaa puikolle ja menoksi. Nyt mennään jo toisessa sukan varressa. Joutuisa on ollut, kuten ohjeessakin luvattiin. Vähän yritin säätää, että kuvioiden vaihtumiskohta menisi aina tasan. Useissa Muhu-kuvioissa on todella leveät mallikerrat, joten täysin tasaaminen on vaikeaa. Ihan nätisti ne kuitenkin menee. Ohjeessa kierroksen vaihtumiskohta on säären sisäsyrjässä. Minusta sen kuuluu olla takana, mutta sehän on täysin makuasia. Kaaviossa on myös kärpäsiä, joita inhoan yli kaiken. Neuloin ne neonvihreällä, eivät ole niin ällöjä sillä värillä :)

Tuohon oikeaan sivupalkkiin mennä täräytin Instagram-tilini. Sieltä voi bongata lisää neulekuvia kissakuvien kera. Saa seurata, ei ole pakko.

maanantaina, elokuuta 17, 2015

Palstaviljely on perseestä

Tämä teksti on kirjoitettu syvän tunnekuohun alaisena ja sisältää  arveluttavaa sanankäyttöä.

Palstaviljely on perseestä. Jos viime kesänä oli huono sato niin tämä kesä on vieläkin huonompi. Voisi melkein sanoa ettei olenkaan satoa. Tai no käytiin me sieltä syömässä 10 herneenpalkoa per kärsä pojan kanssa. Siinäpä se sitten taitaa olla.

Nähkääs kun keväällä satoi. Ja sitten satoi vähän lisää ja vielä vähän lisää. Välillä satoi paljon lisää ja pelto olisi soveltunut hyvin vaikkapa riisinviljelyyn tai mutapainiin. Kylmääkin oli. Eikä se siitä kesän mittaan lämmennyt. Sipulit hukkuivat, mangoldit eivät jaksaneet itää. Kaikki mikä kasvoi, kasvoi miniatyyri koossa. Perunan varret ovat tällä hetkellä n. 15 cm korkeita. Salaatti sellaista viisi senttistä. Kesäkurpitsat (se ainoa niistä  kolmesta, joka jaksoi kasvattaa muutakin kuin sirkkalehdet) ovat kuin ilmettyjä cocktailkurkkuja. Fenkolit, ne jotka eloon jäivät, ovat ihme ja kyllä kasvaneet, tästä pisteet! Jänis söi lehtikaalin. Toki kaali kasvatti lehdet uudelleen. Maistoin niitä. Saman makuelämyksen saa kun menee makaamaan nurmikolle ja syö heinää ja apiloita. Kaikki parsakaalin taimet kuolivat. 

Tätä vartenko minä heiluin siellä tuntikausia ja käänsin ja perkasin? Kyttäsin perunansiemeniä kaupassa? Vein useita kottikärryllisiä rikkaruohojen juurakoita? Kannoin pellolle hevonkakkaa ja parempaa multaa? Kaivoin, kuokin ja hikoilin? Selkäänkin sattui ja itikat purivat. 

Perkele.

Ei ikinä enää. Pitäkää tunkkinne! 

sunnuntaina, elokuuta 16, 2015

Hiljaisuus

Ei tässä ihan sanattomaksi pitänyt mennä. Kun on isoja produktioita menossa niin "Hei, olen neulonut kaksi senttiä" -postaukset vain tuntuvat tyhmiltä. Tuo aiemmin mainittu neuleproduktio on edennyt vaiheeseen, jossa pitäisi kehitellä kädentiet. Pitää vaan tuumata ne tarkkaan. Hyvän mallinen kädentie kun on tärkeä juttu. Muutamissa neulepaidoissa, joita kaapistani löytyy, on ongelma juuri siinä kohdin. 

AC-paita on myös vaiheessa. Siitä on kirjontalanka loppumassa, eikä samaa kirjontalankaa samassa värissä ole tarjolla tässä kaupungissa. Pitäisi käydä tutkaamassa korvaavaa vaihtoehtoa. Olen siinä sivussa leikannut palat kietaisuhameeseen sekä painanut siihen kuvion. Tikkaamista vaille valmis sekin. 

Sitten on vielä syyskuun lopulla oleva Portti. Vähän kuin huomaamattani tulin luvanneeksi pitää kirjontapajan siellä. Tässä eräänä päivänä tajusin, että jos pajaa meinaa pitää niin kaitpa siellä olisi hyvä olla olemassa jotain esimerkkimatskuakin. Niitä on nyt tässä sitten värkätty oikein urakalla. Vielä olisi sarkaa jäljellä.

Eikä siinä vielä kaikki. Postipoika tipautti meidän kohdalla kyydistään Puikkomaisterin sukkakirjan. Ei näytä keskeneräisten määrä vähenevän. 

torstaina, heinäkuuta 30, 2015

Sit mie en saa neuloa

Lomalta palatessa ei se ensimmäinen työpäivä olekaan se pahin. Se on se toinen päivä, kun tajuaa että eihän se kerta raahautuminen riittänytkään. 

Samoin takaisin töihin palatessa menee ekalla viikolla aina niskat ja hartiat tai oikeastaan koko yläselkä päälakea myöten ihan jumiin. Määräsin itselleni täksi illaksi neulomiskiellon, sen verran pahasti juilii. 

On vaan niin vaikeaa olla neulomatta kun puikoilla on näin kivaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2015

Tikuti tikuti

Seuraava AC-paitaproduktio on hyvässä vauhdissa. Aloittelin reilu viikko sitten painamalla kuviot kankaaseen. Värinä käytin peittävää mustaa, josta ohensin vedellä sumutinpulloon sopivaksi litkuksi. Tämän takia väri ei ole täysin mustaa. Mutta eipä tuo haittaa. Sitten vaan sabluuna kankaan päälle ja väriä suihkimaan. Halusin kukkakuvion terälehtien tulevan etukappaleen kaula-aukon ympärille, joten aloitin siitä. Aikas kiva olisi tämmöisenäänkin. Koska more is more and less is a bore, niin eihän se tähän jäänyt.

Sitten tsuhuttelin loputkin kappaleet. Seuraavaa kertaa varten pitää askarrella joku levy tai sellainen, jotta saan kappaleet nostettua kulmaan. Sumutinpullo kun olisi hyvä olla suht kohtisuoraan, jolloin väri ei pyri sabluunan alle. Jos sumuttaa suoraan alaspäin, menee sumupullon suutin helposti tukkoon. Alla olevassa kuvassa takakappale ja hihat. 

Jos haluaisi niin paitahan voisi olla näinkin ihan jees. Minä kuitenkin tartuin neulaan ja lankaa ja tikutin tikkipistoja painettujen kuvioiden ympärille. 

Sitten piti pikkasen epäröidä. Tikatut kuviot näyttivät sen verran kivoilta, että seuraavaa vaihetta piti hieman tuumata. 

Kirjomisen jälkeen kuviot leikataan n. 3 mm päästä kirjonnasta. Ekan kuvion leikattuani iski kauhea epäilys. Olisiko taustakankaan pitänyt sittenkin olla toisen värinen? Onko se leikattuna kiva vai ei? Apua, apua, mitä tästä tulee? Entä jos leikkaan vahingossa taustakankaaseen reiän?



Tällä mennään. Etukappale on nyt kirjottu kokonaan eikä takakappaleestakaan enää paljoa puutu. Uhkarohkeasti jatkan kuvioiden aukileikkaamista. Aina voin tehdä toisen paidan, jossa kuviot ovat sisältä erivärisiä. Tai sitten vaikka kolmannen, joka on vain kirjottu kuvioiden ympäriltä.