Sukkia ja salaliittoteoria

Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää olleensa väärässä, niin nyt on liennyttävä. Anteeksi, Eisaku Noro. Menin haukkumaan sukkalankaasi. Pidin sitä huonona kun sukat tuntuivat jo toisella käyttökerralla menevän hajalle. Voi miten väärässä olinkaan. Pyöräytin ne pesussa, ja ihme tapahtui. Lanka pullistui ja luiruista tuli villavan pehmoiset. Kaikin puolin vallan mainiot. Tästä rohkaistuneena hankin sukka Noroa lisää.

Eriparit
Lanka: Noro Kureyon Sock. Löysin vyötteen, jossa oli värikoodi S185, mutta veikkaan että se on niitten edellisten vyöte
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: jeejee

Nyt sitten Soile tarkkana että muistat ensi kerralla. Jos haluat että sukista tulee suurin piirtein samanlaiset niin korvat hörölleen. Neulo eka sukka tavallisesti raidoittaen kolme kerrosta kerän päältä ja kolme kerrosta kerän sisältä. Kun eka sukka on valmis niin keri päältä ja sisältä sen verran lankaa kun arvioit tarvittavan toiseen sukkaan. (Se digitaalinen keittövaaka olisi aika pop.) Sitten niiltä keriltä neulot sukat, niin värien pitäisi tulla samassa järjestyksessä kuin jo neulotuissa. Paino sanalla pitäisi. Nyt tein sukat ihan vaan siinä järjestyksessä kun kerältä tuli lankaa. Ja niistähän näkee vähän likinäköisempikin että raidat menevät just päin vastoin. Eli tuolla kerimistempulla näistä olisi tullut enemmän sukunäköiset. Täsmälleen samannäköisiähän ei varmaankaan tule vaikka heittelisi välillä voltteja.

Raitasukat ovat sen verran hirttäneet päälle että piti sitten ostaa SandnesGarnin mini Palettea ja kokeilla sukan vääntämistä siitä. Pikkasen lanka kyllä epäilyttää. On sen verran pehmoista höttöä että saas nähdä.

Se mikä jäi mietityttämään lankakaupassa käynnin jälkeen oli mini Paletten isoveli Palett. Katsoin kerää hetken aikaa ja jos olisin Nykäsen Matti olisin kokenut Bon Voyage-tunteen. Vähän aikaa kuikuilin muita hyllyjä ja poimin käteeni Puroa värissä Jäätynyt karpalo. Ja kas, kas, kerät olivat täysin identtiset. Väritys oli täsmälleen sama, metrimäärä ja paino samat. Ainoa että Palette tuntui oikealta villalta Puron tuntuessa, noh, joltain muulta. Eli norjalainen lankafirma ja suomalainen lankafirma ja samassa väripadassa lillunutta villaa. Mini Paletten vyötteessä lukee että se on valmistettu SandnesGarnille. Paksumman Paletten vyötettä en siltä kohdin lukenut. Olisiko siis Korian kehräämö tehnyt SandnesGarnille Puroa vähän paremmasta materiaalista? Siinäpä sitä salaliittoteoriaa kerrakseen.

Kauluri ja robotti

Uusimman Designer Knitting -lehden kannessa oli kauluri, joka toi mieleen kesällä kehräämäni langan. Pientä arkeologista kaivausta, puikot käteen ja kas, kauluri oli valmis.

Malli: Eyelet Cowl, Vogue Knitting, Holiday 2009
Lanka: itse kehrättyä merinon, silkin ja angelinakuidun sekoite
Puikot: taisivat olla 4,5 mm
Fiilis: jepjep

En nyt tarkkaan muista missä välissä tän tein. Varmaan kun Vilai-sukkien teossa loppui lanka kesken.

Harmi ettei viehkosti kimalteleva angelinakuitu näy kuvissa. Eikä näy myöskään langan pehmeys. Tämä on siitä hauska neulomus että pintana se näyttää kovalta ja karkealta. Mutta kun uskaltutuu koskemaan niin huomaa erehtyneensä ja rankasti.

Stokkalla olivat jo asetelleet joulukoristeita, ja sisäinen harakkani repesi erittäin äänekkääseen räkätykseen sen kimalluksen nähdessään. Lasinen robotti-kuusenkoriste lähti mukaan. Olisi lähtenyt vaikka yhtä ja toista jos kukkaro olisi ollut hövelimmällä tuulella.

Veljenpoika

Viikonloppuna, kun aurinko kultasi viljapellot, vietettin uuden, uljaan, pienen ihmisen ristiäisiä.

Täti ja veljenpoika, kummallakin imeläpussi leuan alla.

Lahjan poijjaalle olenkin jo näyttänyt Ravelryn salaisessa maailmassa, mutta näytetäänpä se sitten tälläkin puolella.

Virkattu peitto SandnesGarnin Alpakasta. Menekki oli muistaakseni joku 12 kerää.

Peiton kulmaan tein valokuvasta akryyliliimalla siirron kankaalle, johon myös kirjoin ne strategiset. Kirjominen oli aika ankeaa puuhaa, koska liiman takia kangas oli aika paksu, ja kirjominen siten kirjaimellisesti nihkeää. Helpomalla olisin päässyt, jos olisin tulostanut tekstit jo kuvaan. No, nytpähän tiedän tämänkin jutun.

Kahden lomapäivän aikana onnistuin ainakin vähän unohtamaan työheihulinaa, mutta huomennahan se on taas edessä. Pikkujoulutkin pitäisi keritä järjestämään. Viimehetken paniikki on aina inspiroivaa, vai miten se meni?

Ps. Kiitos kaikille, jotka olette lähetelleet erinäisiä palkintotäppiä. Olen niistä erittäin iloinen, mutta silti tylsä kaveri, enkä tartu haasteisiin.

Vaihteeksi sukat

Vilai
Malli: Cookie A., Sock innovation-kirjasta
Lanka: Novita Nalle Aloevera+jojoba, pikkasen toista kerää
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: no, ihan jees

Eräällä kauppareissulla päätin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Myönnän suhtautuvani ko. tuotteeseen vähän epäilevästi. Huonojakin kokemuksia kun on. Väri oli kuitenkin just oikea, ja lanka tuntui käsissä mukavalta, joten kauppakassissa kotia.

Lanka oli neulottaessa mukavaa, pehmoista ja yllättävän liukasta. Ehkä pikkasen liian paksua tähän malliin, varsi jäi vähän turhan väljäksi ja menee makkaroille, mutta menettelee. Tiijä sitten niistä hoitavista vaikutuksista.

Vilai on mallina aika haastava. Vaikea se ei ole mutta keskittymistä kyllä vaaditaan. Aluksi kun ei oikein tiedä miten kuvio lähtee menemään, sai ohjetta vahdata ihan päntiöinään. Toisessa sukassa mallikerran osasi jo aika hyvin. Ainakin melkein.

Yksi kerä ei ihan riittänyt pariin. En ole satavarma onko kerät samaa värierää (kuka niitä vyötteitä muistaa tallennella?), mutta en kyllä huomaa eroa.

Nyt huomaan neuroottisesti vahtivani sukan kestävyyttä, onko nöyhtää, nuhjaantuuko? Tyhmää.

Blogger varmaan taas vihaa näitä värejä...

Ryöpätty, lingottu, mankeloitu

Oli kiireinen työviikko. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jyrätyn lisäksi myös ryöpätty, lingottu, mankeloitu ja mitä vielä. Niin sekä yksi migreenikohtaus. Eikä yhtään naurata, koska ensi viikko tulee olemaan samanlainen. Jos edes se migreenikohtaus vaikka jätettäisiin väliin. Iltaisin en ole jaksanut enää vääntäytyä koneen ääreen, ja readeri kertookin, että lukematta olisi joku 50 blogipostausta...

Kaikesta huolimatta minulla on uusi, kaunis mekko. Pitäisköhän laittaa se ensi viikolla päälle töihin, niin ei tuntuisi niin kamalalta?

Mekkokangas on velvetonia ja se on ostettu Iinulta. Onnistuin saamaan viimeisen palasen, jipjip! Kaavana käytin hyväksi havaittua Imkeä.

Koristenauhojen käyttö sai alkunsa siitä, kun kangas ei sittenkään riittänyt täyspitkiin hihoihin. Hihat piti kikkailla kahdesta palasta, joten sauma piti saada jotenkin piiloon. Koristenauhassa on pohjalla limenvihreää leveää satiininauhaa, jonka päälle ompelin vaaleanpunaista punottua koristenauhaa. Siinä saikin tikata kieli keskellä suuta, että menisi edes vähän suoraan. Kaula-aukon reunassa on vaaleanpunaista rikrak-nauhaa.

Helmaan ompelin helmapitsiä, joka on yläreunastaan pikkaisen rypytetty. Sivusaumoihin, vyötärön kohdalle, ompelin solmiamisnauhat. Mekko saa niillä vähän muotoa, enkä näytä raskaana olevalta Muumimammalta.

Kaikki koristenauhat sekä helmapitsi on ostettu Nappi-Kikasta. Kiitos Seijalle, joka jaksoi kaivella erilaisia koristenauhoja ja arvoida mikä toimisi parhaiten.

Suurin kiitos menee kuitenkin Mekkokeijulle, joka puhalsi hyvää ompeluenergiaa. Virtuaalinen Kaunis Veera -keksipaketti hänelle!

Kiitos Mekkokeijulle

Sain eilen ommeltua pitkät pätkät mekkoa valmiiksi, ja tällä hetkellä näyttää erittäin lupaavalta.

Vielä olisi jäljellä helman päärme, hihojen päärmeet, kaula-aukon kuminauhakuja sekä helmaan tulevan koristenauhan ompelu. Sitten vielä yksi harkinnassa oleva, istuvuuteen liittyvä juttu. Mutta eiköhän se tästä.

Pieni toive

Jos on olemassa jotain ompelujumalia tahi -keijuja, niin pieni toive: älä tule paha mekko, tule hyvä mekko! Kiitos.