keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2014

Ompeluraivo

Ompelin eilen illalla raivokkaasti viisi tuntia. Toki tuo aika sisältää erinäisiä sadattelutuokioita, epäuskoista ihmettelyä, ratkomista sekä kuumenneiden tunteiden jäähdyttelyä meren aalloissa. Lisähöysteenä yksi 7-vuotias joka kysyi 10 minuutin välein että milloin mennään uimaan sen jälkeen kun lupasin että ompelen tunnin verran ja sitten mennään. 

Mallina oli siis Tina Givensin Plinka-housut, jotka voi ladata ilmaiseksi hänen nettisivuiltaan. Kaavat tulostetaan ja teipataan kasaan. Erillisenä tiedostona on ohjeet. Malli on sinänsä helppo ja suoraviivainen ommella, mutta kun ohjeet ovat vaillinaiset sekä joiltain osin täyttä hepreaa niin meneehän se vaikeaksi. 

Jos jotakuta muuta tämä malli kuumottaa, niin luepa tämä ensin, saatat välttyä monelta mielipahalta.

Ensinnäkin, ota mitat kaavasta! Housut ovat todella väljät, esim. XS-koon persauksen ympärys on n. 112 senttiä. Mittanauha käteen ja oma persaus mittaamaan hus. Mieti sitten kuinka paljon väljyyttä haluat. Omat housuni ovat kokoa S.    

Seuraavaksi ompelujärjestys, se oli minusta vähän hassu, joten tein seuraavasti:

Taskut, päärmäsin taskunsuut ja ompelin leveällä siksakilla kahteen kertaan paikoilleen. 

Lahkeen laskokset. Merkitsin nuppineulalla laskosten paikat, neljä per lahje. Jätin alareunaan n. 4 senttiä (että on sitten työskentelyvaraa kun ompelee lahkeensuun kaitaleita) ja siitä ylöspäin kääntyvät kolme kappaletta n. sentin leveää laskosta. Ompelin laskokset kahteen kertaan, pysyvätpähän sitten paikoillaan.

Sitten ompelin lahkeiden sisäsaumat ja huristin vielä sauman nätiksi saumurilla. Kangas oli aivan kamalaa liestymään. Lahkeet sisäkkäin oikeat puolet vastakkain, haarasauman ompelu sekä huolittelu saumurilla.

Vyötärön tekoa ohjeessa ei ole mainittu ollenkaan. Sehän ei sinänsä mitään tähtitiedettä ole, mutta kyllä ohjeessa jokainen työvaihe pitäisi olla. Taitoin ensin sentin päärmeen ja sitten tarpeeksi leveän kuminauhaa varten. Ompelin päärmeen kiinni, jättäen aukon kuminauhan pujotusta varten. Kuminauha sisälle, kumpparin nauhojen yhteen omplelu, ja sitten ommellen päärmeen kolo umpeen.

Sitten tulikin se tenkkapoo kohta, jossa rattiraivo ja epätoivo velloivat käsi kädessä. En ymmärtänyt ollenkaan että mihin mikäkin kohta piti ommella ja miten päin. Pitkällisen arpomisen jälkeen tulin seuraavaan päätelmään. Se kapeampi huolittelukaitale. Tsekkasin että sen pituus täsmää lahkeensuun kanssa. Ompelin kaitaleen renkaaksi ja silitin sauman auki. Ohjeessa sanotaan että se pitäisi taittaa kaksinkerroin ja silittää mutta sitäpä ei kannata tehdä. Kaitale ommellaan lahkeen suuhun lahkeen oikealle puolelle niin että kaitaleen nurja puoli on vasten lahkeen oikeaa puolta. 

Suurin murheenkryyni oli lahkeen vekkikaitale. Se neuvotaan leikkaamaan neljänä palasena, joista käytetään kaksi per lahje. Minä leikkasin kaksi kaitaletta peräkanaa, jolloin ei tarvitse ommella kahtaa saumaa. Ompelin vekkikaitaleen ympyräksi ja silitin sauman auki. Sitten taitoin kaitaleen kahtia, silitin ja rupesin tekemään pientä vekkiä. Tavoitteena saada vekkikaitaleesta yhtä pitkä kuin lahkeensuusta. Se olikin ihan täyttä arpapeliä. Kokeilin myös että ompelen kiristyslangan ja sen avulla rypytän, mutta siitä mitään tullut, koska a) kangas on paksua ja b) kangas liestyy. Kun aikani olin vekkejä nuppineulojen avulla askarrellut niin sain siitä oikean pituisen. Sitten teinkin sen virheen että apuompelin vekit eka paikoilleen ja sitten vasta vekkikaitaleen lahkeesuuhun. Noh, vekit olivat operaation aikana hieman auenneet, joten kaitale oli liian pitkä. Sitten taas ratkottiin. Toisen kaitaleen tein niin että nuppineuloilla laitoin vekit ensin paikoilleen ja sitten nuppineuloilla kiinni lahkeensuuhun. Silleen vekit pysyivät oikeilla paikoillaan. Vekkikaitale siis ommeltiin samaan kohtaan kuin se huolittelukaitalekin, siihen päällimmäiseksi. Vekin alareuna osoittaa ompeluvaiheessa housujen vyötäröä kohti. Ompelun jälkeen tarkastin lahkeensuun varmaan viisi kertaa että se on oikein ennenkuin tein saumurilla huolittelun. Vekkikaitale on sen verran painava että se kääntää saumavarat ylöspäin. 

Sitten olikin jäljellä enää huolittelukaitaleen kääntäminen. Taitoin se kaksin kerroin ja ompelin tikin kaitaleen yläreunaan. Siinä kannattaa ajella rauhallisesti, toisessa reunassa kun on paksusti kangasta ja toisessa reunassa ei paljoa mitään. Tämän jälkeen pöksyt olivatkin valmiit!

Kankaana housuissa on Eurokankaasta ostettua August-nimistä kangasta. Siinä on n. puolet pellavaa ja puolet viskoosia. Kankaan leveys on n. 130 cm ja ostin sitä kolme metriä. Kangasta jäi tähteeksi sen verran että siitä ompelee topin tms. Kangas on pehmeää mutta painavaa. Varsinkin vekkikaitaleet ovat aikamoiset punnukset. Toki kankaan paino saa aikaan sen että se laskeutuu hyvin. Jostakin puuvillavoileesta nämä voisivat olla myös kivat. 

Itse olen 170 cm pitkä, lyhyemmälle voisin suositella lahkeiden lyhentämistä. Itse vähän arvon että pitäisikö tehdä lahkeisiin vielä yksi vekki, housut kun voisivat olla paremmat ihan pikkuisen lyhyempinä. Housujen haarasauma on myös todella alhaalla, minulla noin reiden puolessa välissä. Vyötäröä voisi ihan hyvin madaltaa vaikka muutaman sentin, sillä tapaahan lahkeesta tulee myös lyhyempi.

Noin lopputulemana olen housuihin tyytyväinen. Jos ohje olisi ollut ymmärrettävämpi olisi ompelukokemuskin ollut mukavampi. Täytyy kovasti toivoa että rouvan maksullisissa ohjeissa on enemmän tolkkua.

perjantaina, heinäkuuta 25, 2014

Tuo villi vapauden tunne

Eilen saatiin auto vihdoin 11 päivän odottelun jälkeen korjaamolle ja sieltä ulos. Siinä ajassa tuli Pateniemen nurkat turhankin tutuiksi, näin lämpöisellä kun ei erityisen paljoa innosta polkasta vaikka kaupungille ja takasin (yht. 18 kilometriä). 

Minne ihminen sitten lähtee kun alla on toimiva auto ja tietä horisonttiin saakka? No Muhokselle tietenkin! Minnepä muuallekaan! Siellä oli niin säpinääkin. Joku matka ennen keskustaa oli asuntovaunu katollaan tiellä poikittain ja vetoauto siinä vielä kiinni. Aika hurjan näköistä oli. Siitä kun kinttupolkua pitkin ohitse pääsi niin tuli ambulanssia ja paloautoa vastaan. Toivottavasti kenellekään ei kovin pahasti käynyt. 

Muhokselle nyt kuitenkaan onnettomuuksia menty katsomaan, vaan ekasta liikenneympyrästä vasempaan ja kohti venerantaa. Siellä on kunnollinen rakennettu matonpesupaikka, jollaista ei Oulusta löydy. Täällä on ne kamalat tynnyrit laiturin nokassa puolillaan epämääräisesti vettä muistuttavaa ainetta. 

Pesun lomassa tuli vilvoittava vesikuuro, sitäkään ei ole kotopuolessa viikkoon näkynyt. Matot saatiin kaikki pestyä ja nyt tuolla ulkona kuivuvat. 

Viikolla aiemmin sain valmiiksi Siili-huivin ja nyt sain kiikutettua sen kameran eteen


Siili
Malli: Melanie Berg, Moonraker
Lanka: Rowan Fine Tweed, Arncliffe ja Leyburn 4 kerää. Sammaleenvihreää n. 1 kerä ja violettia sekä vaalean punaista pienet pätkät
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: hyvä kiva bra
Erikoismaininta: kiitos Outille puuttuvan kerän diilaamisesta!

Moonraker on kiva neulottava. Rakenne siinä on sama kuin Ashburnissakin. Siihen väliin aina ripotellaan siiliraitoja. Niitä piti aluksi vähän ihmetellä että mitens nämä nyt oikein menevät. Ohjeessa tehdään kaksi langankiertoa näihin silmukoihin,  itse totesin että yksi riittää. Kun rytmiin pääsi niin sitten vaan mennä posotettiin. 

Mukava malli, voin suositella. Voisin tehdä toisenkin, mutta hyllyssä ei nyt oikein ole sellaista sopivanlaista. 

Toisaalta ehkä tässä ilmanalassa pärjäämme aika hyvin ilman villahuivia. 


torstaina, heinäkuuta 24, 2014

Pieni mallisto

Kuvasimme eilen illalla Emman kanssa pienen malliston kuvat. 


Ensiksi valkoinen olkaimellinen alusmekko. Sen alareunassa on pieni vekki sekä röyhelö. Mukava vaate sellaisenaan kuumiin kesäpäiviin tai tunikoiden ja mekkojen alle.

Mekon kangas on ohutta rypytettyä puuvillaa. Samaisesta kankaasta on ommeltu myös tämä tunika. Kangas on värjätty teellä ennen ompelemista.

Tunikassa on raglanhihat. Pääntie sekä kädensuut on huoliteltu kaitaleella. 

Samalla kaavalla on ommeltu myös tämä kukallinen tunika, joka on pikkaisen pidempi. Sen helmassa on kapea pitsi ja pääntiellä pienet napit. 

Pääntie ja kädensuut on myös huoliteltu kaitaleella, tässä versiossa kontrastivärisellä kankaalla.

Helman alta vilkkuvat sukkahousut!

Tässä vielä koko mallisto, ilman sukkahousuja tosin.


tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Ompeluhimo

Blythe-nuken hankkimisesta on seurannut aivan valtava ompeluinto, himo suorastaan. Ja se on pelkästään hyvä asia se. Ompelukone kun on nukkunut useamman vuoden ruususen untaan ja kynnys minkään ompeluksen aloittamiseksi on kivunnut korkealle.

Ompeluinnostus on noussut jopa niin suureksi, että olen vähän tuumannut omien vaatteiden ompelemista. Löysin eilen Tina Givensin mallit, ja niissä on tiettyjä houkuttelevia elemettejä. Latasin ilmaisohjeen Plinka-housuihin. Nyt sitten pitäisi suunnata kangaskauppaan. Onkohan paksun pellavankankaan tarjonta yhtään parantunut kuluneiden vuosien aikana?

Kuvassa olevat Tilda-kankaat ostin Tukholman Panduro Hobbysta. Harmi ettei niin laajalla valikoimalla olevaa askertelukauppaa löydy kotinurkilta. 

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2014

Siili menee lypsylle

Puikoilla olevassa neuleessa on hauska kuvio. Aivan kuin joukko pieniä siilejä olisi jonossa menossa lypsylle.

Neuleen kanssa on poettu pieniä värikriisejä mutta onneksi olen nyt päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Ainoa vaan että yksi väri uhkaa loppua kesken. 

Malli on Melanie Bergin Moonraker, mukavaa kesäneulottavaa. Voisin tehdä vaikka toisenkin. Tehdään tämä kuitenkin eka.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2014

Eläköön amatööri

Tämmöistä se on kun laitetaan innokas amatööri asialle. Paremminkin voisi mennä, mutta sillä mennään mitä on.

Leikin ensin Rolf Nordströmiä. Blythe-nukella on kiiltävät kasvot ja kiillot ovat esimerkiksi kuvissa vähän tylsän näköisiä. Kovasti tuijotin YouTuben videoita naaman hiomisesta. Ostin 1000 vahvuista vesihiomapaperia, jota kokeilin ensin hiusten alle. Kun se näytti hyvältä, uskaltauduin kasvojen puolelle. 

Otsa ja posket olivat helppo nakki, mutta huulet ja nenän ympärys yhtä tuskaa. Välillä näytti siltä että saan aikaiseksi vain naarmua. Nuken "iho" vaaleni jonkin verran hiomisessa, mutta sehän vain sopii English Rose -teemaan. Periaatteessa nuken pää pitäisi avata ja irrottaa kasvolevy, jotta hiominen ja muu käsittely olsi helpompaa. Jänistin, en uskaltanut avata päätä, joten tein hionnat ja muut niin sanotusti pää kiinni.

Kuvassa hiomisen jälkimainingeissa, en muista hioinko vielä tämän jälkeen. Nyt näkee että kiilto on kadonnut ja iho on matta. Vähän koitin suuta muotoilla ja nenää kaivella. Onneksi tajusin etten hanskaa sitä hommaa en sitten lainkaan ja jätin sen sitten isommasti tekemättä. Pelkäsin kovasti että pilaan koko nuken kun terä vähän lipsahtaa ja suu on korvasta korvaan.

Tämän jälkeen leikittiin Rauli Hulkkosta eli väriä pintaan. Olin hankkinut öljyliitua, kun näin vidoista olin ymmärtänyt. Hankin sitten jotain vääränlaista, koska eihän se pelittänyt ollenkaan. Sen sijaan vesipuuvärit toimivat huulien värjäämisessä hyvin. Siihen saakka kunnes päätin korjata aikaansaannostani. Väri levisi pitkin suupieliä ja nukke näytti siltä kun olisi syönyt mustikoita. Väri tietenkin jämähti eikä se irronnut vedellä ollenkaan. Tässä vaiheessa lievästi sanottuna hermostutti.

Poskipuna-asian ratkaisin sitten tuputtelemalla ihan tavan poskipunaa. Se että pysyykö se paikoillaan on herran hallussa. Itse olin jo sen verran epätoivoinen, että hätäilin joka suuntaan.

Halusin nukelle myös pisamia. Niitä voi tehdä vaikka räpsimällä vesiväriä silveltimellä. Minä nerokkaana päätin taas käyttää vesipuuvärejä. Vettä kynän päähän, pyöräytys kämmenselkään ja sitten vaan tökittiin nuken naamaa mahdollisimman randomisti. Enkä kyllä tainut onnistua siinäkään. Välillä piti jättää nukke sille sijoille ja käydä juomassa kuppi teetä. Joku vahvempikin olisi varmaan passannut. 

Sitten päätin rauhoittua. Ajattelin että kun olen eka kertaa asialla ei lopputulos voi olla samaa luokkaa kuin Blythejä jo pitkään customoineet. Eikä nukke nyt ihan kauhean kamala ole näinkään vaikkei se ihan minun visioideni kaltainen olekaan. Sillä mennään mitä on. Kovin kummoista Rolfia tai Railia ei minussa maailma menettänyt.

Emma sai myös uudet vaatteet, kukallisen mekon sekä essun puutarhassa möyrimistä varten. Seuraavaksi pitäisi leikkiä suutaria. Saan nähdä miten se homma luonnistuu.

Hitsit kun kamera tarkentaa kokoajan tuohon hiuspehkoon eikä kasvoihin. Pitää varmaan suitsia villiä kampausta toisellakin pinnillä. Sekä keksiä miten nuken saa aseteltu kuvaa varten mahdollisimman luonnolliseen asentoon. Alimassa kuvassa se näyttää kaatuvan taaksepäin. Paljon on siis opeteltavaa.

torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Matkustaja

Aika monta silmukkaa tuli neulottua, mutta niinpä ne isommat työt valmistuvat siinä missä pienetkin: silmukka kerrallaan.


Viajante
Malli: Martina Behm, Viajante
Lanka: Wollmeise Lace, sävyssä Im Jahre der Ratte, aikalailla koko vyyhti, eli n. 1 500 metriä
Fiilis: nyt matkustelemaan!

Ostin joskus keväällä neulemöötissä Marilta vyyhdillisen Wollmeisen Lacea. Vähän oli ajatuksissa joku liuhukepaita tai huivi. Sitten Viajante jotenkin vaan alkoi puhutella, ja yksi päivä vaan loin siihen silmukat.

Viajante on portugalia ja tarkoittaa matkustajaa. Aika monta sataa kilometriä tämäkin matkusteli minun mukana ennenkuin vimeiset silmukat tuli pääteltyä.

Lacea on mukava neuloa. Jotenkin se vaan menee kuin melki itsekseen. Mutta jos sen saa silmuutumaan niin se suuttuu ikiajoiksi. Väripinta muotoitui myös kauniiksi, vain pari pientä galaksikuviota (lätäköitä) tuli mukaan. Ja langan tuntuhan on mitä ihanin, se tuntuu puuvillaiselta ihoa vasten vaikka täyttä villaa onkin. 

Viajanten voi pukea päälle kuten ponchon. Saumat voi laitaa sivuille tai sitten eteen ja taakse, jolloin liuhukeosa on kuin pieni laahus. Olisipa siis joku viktoriaaninen puutarha missä eteerisesti liihottaa.

Sen voi myös kietaista kaulan ympäri kuten tavallisen huivinkin. Varsin monikäyttöinen vekotin siis. 

Veikkaan että tästä tulee hyvä vaatekappale töihin. Siellä kun on se saamarin ilmastointi, joka varsinkin kesällä tuntuu hyytävältä. Ei voi ajatellakaan että lyhythihaisella tarkenisi.

Ja jos ei sitten muuta käyttöä keksi niin voihan sitä sitten vaikka seisoskella tuolla venepoukamassa ja antaa merkkejä merellä meneville purjelaivoille.

Mekko tuli hankittua Tukholmasta Gudurnilta. Oikein mukava tämmöisiin kuumiin päiviin.