sunnuntaina, tammikuuta 06, 2019

Takki ja lankapohdintoja

Joulun tienoolla sain vision pitkästä neuletakista. Ajatus lähti oikeastaan kaupassa hipelletystä takista, joka oli ihanan kuohkea ja kaikkea hyvyyttä. Tuoteseloste- ja hintalappu vaan eivät miellyttäneet. Kaupassa kun aikas harvoin on jotain 100 % luonnonainetta olevaa tuotetta. 

Ajatelma takista jäi kuitenkin itämään ja kun yksi ilta äkkäsin hyllyssäni pötköttelevät Kainuun harmakset ja likipitäen saman värisen mohairin niin se oli sitten menoa se. 

Takki
Malli: oma
Lanka: Rintalan tilan Kainuun harmas n. 500 g, Rowanin Kidsilk Haze, n. 125 g
Puikot: 5 mm
Fiilis: lämmin, mutta missä on taskut?

Tämän neuleen neulominen taas kerran paiskasi kasvoilleni sen,  etten osaa neuloa paksuilla puikoilla. Tulee niin epätasaista ettei tosikaan. Samoin ohuen ohuen mohairin ja paksumman villalangan yhdessä neulominen on kanssa aikamoista. Sieltä täältä löytyy yksinäisiä mohairlenkkejä, jotka eivät ole päässeet mukaan silmukkaan.



Jos näistä kuitenkin pääsee yli ja ympäri on harmaksen ja mohairin yhdistelmä mitä ihanin! Salaa toivon napakoita pakkasia, jolloin takkiin olisi ihana uppotua. Takkan tulet ja kissa syliin kehräämään.

Varastosta löytynyt harmas ei tietenkään riittänyt ja jouduin tilaamaan sitä lisää. Ja silloinhan lopputulema on se, että on kahtaa erisävyistä harmaata. Ratkaisin ongelman neulomalla hihat ja etuliepeet eri harmaalla. Vähänhän ne kyllä erottuvat mutta tämän kanssa voidaan kyllä elää. 

Takki on neulottu ylhäältä alas ilman mitään muotoiluja. Helmassa ja etuliepeissä on helmineuletta ja icord-reuna. Ainoa mitä tässä nyt kaivataan on taskut. Lanka kun jäi vähiin ennenkuin loppui eikä materiaalia taskuja varten ollut. Toisaalta myös hyvä etten tehnyt taskuja ennen kuin takki oli kasteltu ja tasoiteltu kuivumaan. Helma meinaan venähti sen verran paljon, että taskut olisivat olleet aika hassulla  korkeudella. Pitää katella, jos joskus saisin haalittua pikkasen harmasta, niin saisin taskut. 

Haalimisesta päästääkin sitten toiseen aiheeseen, joka aina silloin tällöin mietityttää: sopivan lankastashin, eli varaston määrä. Mikä on sopiva määrä lankaa? Vaikea kysymys. On äärimmäisen mahtavaa kun lauantai-iltana iskevään ideaan voi tuosta vaan tempaista langat oamsta hyllystä eikä tartte roikkua suu vaahdossa nettikauppoja luuraamassa. Ja sitten vielä odottaa jokunen päivä, että postipoika tuo paketin. 

Sitten taas se toisaalta. Laskeskelin tuossa yksi ilta, että multa löytyy ainakin kuuteen suunniteltuun paitaan langat. Varmaan toiset kuusi saisin niitä ei suunnitelluista ja jo tulevaisuutensa unohtaneista. Sitten on vielä kaikki yksittäiset ihanuudet ja jämämeri. Tämä määrä herättää minussa aina välillä ahdistusta ja tällä hetkellä erittäin suuresti ahdistusta. Lankaahan on ihana ostaa ja omalla tavallaan materiaalin hankkiminen kuuluu tähän harrastukseen. Miten kivaa onkin kieriskellä kaikissa ihanissa uusissa herkuissa ja miettiä mitä kaikkea mahtavaa niistä voisikaan tehdä. Kaikki värit, kuidut, kaikki! Ihan vaan silleen spontaanisti. Harmi vaan, että monet spontaanit ovat sitten vuosikausia hyllyssä odottamassa tilaisuuttaan, jota ei luultavammin koskaan tule. Hyllyt täynnä toinen toistaan ihanampia vyyhtejä.

Pari päivää sitten näin Instassa kuvan, jossa oli erään henkilön stash. Jos en väärin muista niin se mahtui kenkälaatikkoon ja painoi 125 g. En oikein tiedä oliko päällimmäinen tunteeni kateus mutta joku sinne päin viittaava tunne. Tuijotin omaa varastoani ja tunsin, ettei se ainakaan sillä hetkellä aiheuttanut minussa minkäänmoista iloa. Aika surullista siis. Kokemuksesta tiedän, että jos laitan itseni langanostolakkoon niin olen parin päivän päästä hypistelemässä lankeriä tai ainakin selaan jotain nettikauppaa. Totaalikieltäytyminen ei ole minun juttu. Jollain konstilla tuota määrää pitäisi saada sellaiseksi, että tuntisin määrän olevan ihan oikeasti neulottavissa. 

Joku kuriin ja ruotuun järjestäytyminen tässä nyt tarvitaan. Reippaasti olen jo tälle vuodelle neulonut kaksi Oslo-pipoa (-180 g lankaa) ja antanut pois kaksi vyyhtiä (-200 g lankaa.) Minnes ne loput ainakin 10 kiloa sitten sujauttaisi? Saattaa olla syksyn Portin kirppasi/lahjoituspöydässä paljon tavaraa jos en ole siihen mennessä kehittänyt jotain visiota.

lauantaina, joulukuuta 29, 2018

Haaleita raitoja

Tampereen kässämessuilla tapahtui jotain sen verran kummaa, että olen neulonut raitoja! Raidallisia vaatteita ei vaatekaapistani löydy kuin tasan tarkkaan yksi yöpaita. Mutta nyt sillä on kaveri. Ja se on messujen antia se.

Messuillahan oli suuren vaikutuksen ainakin minuun tehnyt G-uldin osasto. Hipelsin siellä lankoja, malleja, tekemispaketteja ja kirjoja, myyjät jätin jotenkuten rauhaan. Osastolla oli kiva huivipaketti, jossa ainaoikean sekaan oli ujutettu henkäyksen ohutta lankaa, jolla huiviin saatiin raidat. Pinta oli minusta hirmuisen kaunis, joten aloin samoin tein kehittelemään jotain omaa vastinetta.

Haaleita Raitoja
Malli: oma
Lanka: G-uld New Zealandsk Lammeuld (100 % villa, 450 m /100g) sävyissä NZLb3 (melkein luonnon valkoinen harmaa), NZLg2 (vaalea harmaa), NZLg3 (keskiharmaa) 1 vyyhti kutakin väriä ja G-uldin kirjontalankaa (100 % villa, 960 m /100 g) useita eri värejä, Louhittaren Luola Kytöläinen (100 % suomenlampaanvilla, 1100 m /100g) kahtaa eri keltaista.
Puikot: olikohan ne nyt 3 milliset? Miksi näitä on niin vaikea muistaa jälkikäteen? Ja miksi niitä ei voi kirjata muistiin mihinkään?
Fiilis: paita päällä liki joka päivä


Koska en osannut päättää minkä värjäämättömän harmaan haluasin mukaani, päätin ottaa kolme eri väristä harmaata. Kirjontalankapuntit olivat osta viisi, joten valkkasin mukaani kymmenen eri väriä. Tässä vaiheessa ei malli ihan ollut valmiina mielessä, joten valkkaaminen oli vähän vaikeaa. 

Kotimatkalla, silmien lupsahdellessa kiinni, mietin millaisen takin langoista rakentelisin. Silloin jo tiesin, että raitoja tulee olemaan ja se hieman jännitti. Osaisinko pitää raitapaitaa?

Lauantaina aamulla keitin ison motin teetä ja aloin silmät sikkuralla paitaa kehittelemään. Lankaa oli todella kivaa neulottavaa. Se on hieman karkeaa, mutta silti niin ihanaa ja harmaan sävyt olivat mitä kauneimmat. Tietysti, jos olisin ollut yhtään fiksumpi, niin yhdellä pohjavärillä olisi ollut helpompi pelata. Samoin kirjontalankojen sävyjä olisi voinut vielä tarkemmin miettiä. Sellaiset asiat ovat kuitenkin messuhälyssä hieman vaikeita asioita. Osan valkkaamistani kirjontalangoista korvasin Louhittaren Luolan Kytöläisellä. Korvatut langat olivat väriltään minusta liian tummia ja muodostivat liian jyrkkiä raitoja. 

Koska kirjontalanka on niin ohutta verrattuna pohjalankaan, raidoista tuli hyvin haaleita. Tykkään itse eniten olalla olevista vaaleanpunaisesta ja keltaisesta raidasta, jotka melkein katovat, mutta näkyvät kuitenkin. 


Neule on aloitettu hartioilta, jotka on muotoiltu lyhennetyin kerroksin. Sitten on vaan jatkettu alaspäin ja muotoiltu hihan alareuna siinä samalla ja sitten vaan posotettu alas. Kaksi vaaleampaa harmaata loppuivat sen verran sopivasti, että tein tummimmasta harmaasta ala- ja etureunan sekä hihojen suut. Niissä on vinoa joustinta ja sitten icord-reunus.

Eikä se raitojen kanssa elämä nyt niin kauheaa ole ollut. Takki on ollut aika monena päivänä valmistumisensa jälkeen päällä. Se tuntuu hyvältä ja on sopiva sisäneule, lämmittää muttei ole kuuma. Itse tehty on ihanin, kuten Taito-lehden osastolta hankittu pinssikin tietää!

Tämä ei kuitenkaan ole viimeisin tänä vuonna valmistunut neule. Tämän jälkeen olen tehnyt vielä pitkän ja paksun neuletakin sekä tänään sain valmiiksi pitkään nurkissa pyörineen kirjoneuletakin, oikea loppukiri siis! Bertta on ahkerasti seurannut kirjoneuletakin kuivumista. Kunhan saan räkätautini jokinlaiseen kuriin niin otetaan kuvat näistäkin. 

Sitä ennen: oikein mahtavaa Uutta vuotta 2019! Veikkaan, että ensi vuonna jatketaan näillä samoilla askelmerkeillä. Olen sen verran paljon intoutunut tekemään omia malleja, että niitä tullaan jatkossakin näkemään. Omassa mallissa kun ei tarvitse seurata ohjetta :D mikä vapauttava tunne!

torstaina, joulukuuta 13, 2018

Kehräsaunio

Vuosi sitten Tampereen käsityömessuilla sain käteeni Nancy Marchantin Tuck stitch -kirjan. Sitä sitten teekupin ääressä messuhulinassa tutkattiin. Päässä alkoi surista mitä ihmeellisempiä ajatuksia. Että sellaisia lehtiä ja oikein reippaat 70-lukulaiset värit!

Annan ja Eilan kojussa tärppäsi. Käpälään osui Rosy Green Wool Cheeky Merino Joy -lankavyyhdit, joissa oli juuri sellainen väri kuin olin mielessäni ajatellut: syvä keltainen Sunflower ja reipas violetti Blackberry. 

Sitten kotona pläräsin kirjaa vähän lisää ja tutkin erilaisia lehtiä muistuttavia kuoseja. Ihan juuri sellaista mitä hain ei löytynyt, mutta kun vähän muuttelee kuviota niin kyllähän se siitä lähtee. 

Aika pian pelkät lehdet alkoivat kyllästyttää ja ajattelin, että jos lehtien päähän tekisi kukan. Vähän kokeiluita sinne tänne ja yhtäkkiä siinä oli pieni kukka. Sitten posotettiin ihan hulluna.

Samoihin aikoihin Taito-lehdessä julkaistiin ensimmäiset Taito-lehteä varten suunnittelemani mallit. Ensin vuoden lopussa (6/17)  Mesiangervo-lapaset ja tämän vuoden ensimmäisessä lehdessä (1/18) Pikku Krookuksia -huivi. Päätin sitten tarjota myös tätä mallia lehteen, mutta siinä vaiheessa puhuttiin jo keväisemmistä jutuista ja neule jäi hautumaan. 

Kunnes sitten tänä syksynä palattiin asiaan. Aloin vähän jänistämään värien kanssa, koska niin monesti olin kuullut muilta tahoilta, että mallikappaleiden on syytä olla vähän seesteisempiä väritykseltään, jotta se "myy" paremmin. Tämä lause ei tietenkään koska herra Stephen Westiä :)

Sitten miettimään pehmeämpiä ja huurteisempia värejä. Kaikenlaista kokeilua ja ratkaisu löytyi sitten ihan omasta lankahyllystä: Kässäkerho Pompomin merino single sävyissä Kaupungin valot ja Flamingo. Se oli siinä. Sitten vaan neuloa vätkytettiin, piirrettiin kaaviota ja kirjotettiin ohjetta. Enpä muuten silloin tiennyt, kuinka hienosti se tulisi sopimaan yhteen uuden talvitakkini kanssa! 



Nyt ohje on sitten saanut päivänvalon ja komeilee tämän vuoden viimeisessä (6/18) Taito-lehden kannessa. 



Vaikka neule näyttääkin kirjoneuleelta niin se ei ole sitä. Työssä itseasiassa neulotaan raitoja ja nostellaan silmukoita sopivissa kohdin langankiertojen kanssa. Sitten välillä niitä nostettuja silmukoita ja langankiertoja neulotaan yhteen ja näin syntyy kuviota. Kaavio ei näytä lopputulemalta ollenkaan ja sekös on mukavaa kun sitä tarkastaa...

Nostojen sijaan voi toki käyttää esim. Kupla-lapasista tuttua silmukoiden purkamistekniikkaakin. Eli puretaan silmukka raitarivin alkuun ja neulotaan se yhteen niitten purkusilmukoista jääneiden lankojen kanssa yhteen. Mutta tämä nostelu on itseasiassa nopsempi tapa tehdä. 

Tekniikan nimi on enkuksi tuck stitch ja olen vapaasti suomentanut sen niputetuiksi silmukoiksi, joka sekään nyt mikään näppärä käännös ole. Kertoo kuitenkin aika hyvin, mitä neuloessa tehdään: niputetaan silmukoita, jotta saadaan kuvioita. Toinen kiva termi mitä tästä tekniikasta voisi käyttää on valekirjoneule. 

Ohje on kirjoitettu fingering-paksuiselle langalle. Tuubihuiviin ja pipoon riittää kaksi vyyhtiä, kunhan kääntää pipon värityksen toisinpäin. Mallikerta on leveydeltään vain 6 silmukkaa, joten kuviota on helppo säätää jos haluaa käyttää esim. paksumpaa lankaa. 

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2018

Kirjontajuttuja

Sain Kirjapajalta arvioitavaksi uuden Kirjontajuttuja kirjan, jonka on tehnyt Cristin Morgan. 



Jo kannen perusteella olin aika täpinöissäni, eikä sisältökään mikään pettymys ollut. 20 erilaista, kivaa pientä kirjontatyötä. Ja pienillä tarkoitan sellaisia, jotka tekee jo yhdessä illassa. Tämmöisiä pienempiä kirjontajuttuja minunkin pitäisi suosia, eikä aina rynnätä sen vaikeimman ja suurimman perään, ne kun aina jäävät kesken. Kuten vaikkapa nuot taustalla olevat kanavatyöt. Olenkin päättänyt, että joululomalla voisi hyvinkin edistää niitten valmistumista, sellaista rennon rauhallista puuhaa. Paitsi tuo perunataulu on oikea sielunvihollinen liian lähellä olevien värisävyjen takia. Kannen työhön ei kirjassa ole ohjetta vaan se on yhdistelmä kirjan eri malleista.

Kirjan mallit ovat rentoja ja sellaisia "nykyaikaisia". On silmiä, käsiä, sateenkaaria, kukkia, mehiläisiä ja meloneja. On kirjontatöitä kehyksissä ja ilman. Tyynyä, lautasliinaa ja vaatteita. Mikään ei näyttänyt erityisen työläältä ja hankalalta ja siksi uskaltaisin suositella kirjaa jopa aloittelijalle. 


Oma suosikkini olivat nämä vihreään takkiin kirjotut punaiset kukat. Bertta teki kuvaamisesta vähän vaikeaa, koska oli niin peijakkaan innostunut touhottamaan mukana. Lisäkertoimena tämä vuodenaika: tuntuu, että se valoisin hetki kestää noin 5 minuuttia ja sitten peli on menetetty.

Ohjeiden yhteydessä on selkeästi työn eri vaiheet selitettyinä kuvien kera. Ikänäköisenä teksti voisi ehkä olla vähän isompaa :) Lisäksi kirjassa oli hyvät vinkit miten viimeistellä kirjotakehyksisen työn nurjapuoli. 


Kaikki ohjeet on kirjoitettu suomeksi ja kirjan lopussa on kuvien kera ohjeet käytettävistä pistoista. Se mikä harmitti pikkasen oli se, että töissä käytetyt värit oli listattu värien nimen mukaan. Joku aika piti penkoa, että mikä mahtaa olla värin numerokoodi, koska niillä numeroillahan ne kirjontalangat ostetaan. Numerolista löytyy kirjan lopusta ja yllätys yllätys, siinä värien nimet onkin enkuksi. Onneksi ne on jaoteltu aina työn mukaan, että kyllä siitä selvän ottaa. Paitsi yhteen työhön oli ohjeessa merkitty viisi väriä ja numerolistassa siinä oli kuusi väriä.


Noh, se on pieni juttu se. Kirjan ihan paras juttu oli silitettävät kirjontakuvat! Siis ihan huippua! Musta se kuvien kopioiminen kankaalle on monesti se kohta, jolloin koko into hiipuu, edes aloittaa. Eihän se nyt vaikeaa ole, mutta ärsyttävää. Kirjan takakannessa on tasku, josta löytyy kaikki mallit silityskuvina. Miksi tämmöistä ei ole ollut muissa kirjontakirjoissa? Silityskuvat ovat ihan ässiä!

Joten millähän aloittaisi? Sellaiset pikkuiset ruusut voisivat olla kivoja villatakin olkapäällä.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2018

Messuhumussa

Aika vähissä ovat ne asiat, joiden takia nousisi aamulla tosi tohkeissaan kello 04:15. Varsinkaan marraskuussa. Tampereen käsityömessut ovat kuitenkin sellainen asia. Ja mikäs se oli matkatessa kera vaunullisen maajusseja kanssa :)

Junan saavuttua Tampereelle, otimme tiukkaa hanhenmarssia Keskustorille ja sulloiduimme muutaman muunkin rouvaihmisen kanssa bussiin kohti messukeskusta. En sitten tiedä oliko porukkaa ihan oikeasti enemmän kun edellisvuosina, mutta nyt piti ensimmäistä kertaa jonottaa sisälle ja muutenkin käytävät tuntuivat ruuhkaisemmilta. 

Meidän Oulun seurueen, Outi- ja Sanna-rouvan kanssa suuntasimme heti ensimmäisenä E-hallin viimeisimpään nurkkaan, koska karttojen perusteella siellä olisi luvassa täysin uusia tuttavuuksia: Martin's Lab, Skein Queen, G-uld ja Dandelion Yarns. Tosin en kyllä ymmärrä miksi nämä ulkomaanelävät oli pitänyt tunkea sellaiseen vihon viimeiseen nurkkaan, jonne harva vahingossa ajautuu. Outi-rouva päästi mopon irti heti ensimmäisellä pysäkillä, minä nuutailin, enkä osannut oikein tarttua mihinkään vaikka tarjolla oli vaikka ja mitä. Tiedä sitten onko jo iskenyt ähky sen kaiken käsivärjätyn specklehurmoksen keskellä. Että jos vaikka vaihteeksi jotain rouheampaa?

Ja sitähän oli heti nurkan takana tarjolla! G-uldin osasto oli sellaista herkkua että oksat pois. Tarjolla oli kauniisti hyllyissä olevia lankoja, pöydillä olevia valmiita tekemispakkauksia, henkareissa mallineuleita, kirjoja, tilpehööriä ja vaikka mitä. Hyvin inspiroivaa. Messuilla kun monesti nappaa käsiinsä jotain kivaa lankaa ja alkaa heti armoton pohtiminen, että mitäs tästä tekisi. Tuolla osastolla oli sopivasti silmäkarkkia tarjolla ja ajatus alkoi rullata ihan uudella vaihteella.

Ajatukselle antoi voimaa osastolla ollut huivipaketti, jossa harmaan langan kaveriksi oli ujutettu ohuttakin ohuempaa lankaa antamaan uusia sävyjä. Tästä lähti ajatus takista ja sitten oltiinkin jo valkkaamassa pikkuriikkisiä vyyhtejä. Neulekin lähti heti lauantaina puikoille. Nyt vaan tajusin, että olisi pitänyt vähän rajoittaa tuota aksenttivärien palettia. Katsotaanpa miten se tästä muotoutuu. Tykkään kovasti tuon langan, Uuden Seelannin lammasta, tunnusta ja vivaihteekkasta sävystä.

Kun ostoshana oli näin saatu auki niin siitähän se sitten lähti. Annan ja Ellan kojulta löysin täydellistä tumman sinapin väristä mohairia. Sisänsä hauskaa oli huomata, että minulla on kotona täsmälleen saman väristä Isagerin alpakkaa niin 1- kuin 2-vahvuisena, ja siitäkin tuli tehtyä lauantaina mallitilkku! Tämän sävyn kanssa passaakin Kässäkerho Pompomin uusi pellavakangas kuin nenä päähän. Ostin kuvioitua pellavaa 1,5 m ja sille kaveriksi tumman harmaata metrin. Messuhallin valot ovat kyllä niin huonot ettei toista. Tämäkin harmaa näytti hallin valoissa siniseltä, ja aiheutti vaikka mitä empimisiä. Tumman harmaa kerä on Sandnes Garnin Tweediä ja siitä tulee pipo. Tykkään kovasti noista kullankeltaisista nypylöistä, joita langassa on. Näyttävät ihan metallisilta.


Pirtin Kehräämön kojulla oli valmiita lankapaketteja. Värit olivat niin puikeat, että mukaanhan ne lähtivät. Lanka on sukkalankaa, mutta kyllä nämä taitavat lapasiin mennä. Värisävyistä tulee mieleen heti Kainuun Kukkalapaset. Harmi, ettei näitä värejä ollut yksittäisiä vyyhtejä tai en ainakaan sellaisia huomannut.

Rouva Silmu&Solmun kojulla ihasteltiin ensin kimmeltävää Savusauna-väriä kunnes silmät nauliutuivat mohariin. Niin makeat värit oli rouva saanut lankoihin, että eipä niitä voinut olla mukaan ottamatta.

Retrosarian sukkalanka taasen tarttui Ekolikan oastolta. Ja siitähän tulee...ta-daa...sukat! 

Kaikkia kojuja ei millään keritty katsoa, suunnitelma kun oli lähinnä singahtelu sinne tänne. Kerittiin kuitenkin käydä katsomassa Novitan neulenäytös. Se ihan vaan siksi, että siellä oli näytillä myös vanhojen aikojen neuleita. Tämän ajan eleettömien ja värittömien mallien rinnalla 90-luvun Pihlajanmarjat ja ankkalammet sekä hauet ahventen kera näyttivät vallan huikeilta. Niistä tuli mieleen kanavatyöt ja heti pisto omassatunnossa kahden keskeneräisen kanavatyön takia. 

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä ja hyvä repäisy pimeään arkeen. Kotimatkalla junassa oli kyllä sen verran väsynyt tunnelma, että katsoin parhaaksi antaa neuleen olla laukussa. Siinä silmiä lepuuttaessa oli kuitenkin hyvää välämää antaa erilaisten neulesuunnitelmien vallata pää. 

Kiitos messuseurasta Outi ja Sanna sekä myös Hanna, Maria ja Tiina. Sekä kaikki muut joihin messuilla törmättiin. Nyt neulomaan!

torstaina, syyskuuta 27, 2018

Pulu ja Pioni

Tänään on tullut myyntiin uuden Roosa nauha lanka -malliston neuleet. Siellä tosi monen kivan mallin ja upeiden balettikuvien  seassa on myös minun suunnittelema Pulu ja Pioni -paita, jonka synnystä muutama sana.
 

Noin vuosi sitten minulta kysyttiin, lähtisinkö taas mukaan kampanjaan. No tottakait! Mietintämyssyä päähän ja pohtimaan.

Tällä kertaa halusin tehdä neuleen Roosa nauha -langasta. Viimekertainen Roosa nauha -neule kun oli Paksu Pirkkaa ja sitä neuloessa mulla tulee ranteet kipeäksi. Paksujen lankojen neulominen ei ole mun juttu. Aika pian oli selvää, että halusin jatkaa lintuteemalla ja jostain mielen syövereistä tuli mieleen sanapari Pulu ja Pioni. Ajatus pionissa luuravasta pulusta ei hellittänyt ja lopulta se ilmiintyi ensin luonnokseksi ja siitä mallitilkuksi. Ajattelin, että kuvio voisi olla hyvin väljälinjaisen paidan kaarrokkeen kuvio. Toki vähän eksoottinen tuo on puluksi, joku semmonen töyhtöpulu. Toki tämän päivän lehdessä oli juttua Munkkikorppikotkasta. Sellainen laji kuulkaa on olemassa. Tuntuu, että niitä elää myös meidän perheessä. Myös Pullakorppikotkia ja Karkkikorppikotkia on tavattu meidän keittiössä.

Näitä suunnitelmia sitten Taidon ihmisille esittelemään. Ankaraa värien valkkaamista ja joululomalle neulomaan into piukassa.




Kuviota syntyi mutta joku kuviossa hämäsi. Syytin ensin pimeyttä ja hehkulampun valoa, kunnes oli pakko tunnustaa ettei se pioniin valittu säpäkkä magenta nyt vaan erotu niin hyvin kuin olisin halunnut. Muistin taas kerran sen mustavalkokuvatestin ja sehän paljasti, ettei väri todellakaan erotu niinkuin sen pitäisi.


Tuossa alemmassa mustavalkokuvassa vertaillaan miten vaaleampi ja lopulliseen paitaan tullut väri erottuisi. Aika paljon paremmin kuin tumma magenta.

 
Ei kun toista väriä valkkaamaan ja aloitetiin alusta. Samalla korjasin pari ajatushäröä, jotka olivat päässeet kaarrokkeeseen uimaan. Kuvion jälkeen työssä on monen monituista silmukkaa ja vaikka mallia kait nyt pitäisi tässä hehkuttaa niin sileän oikean neulominen vaan on tylsää. Ei se siitä muuksi muutu. Ei muuta kuin vihreitä kuulia poskeen ja jouluelokuvia telkkarista, silleen se tuli valmiiksi. 

Paita on siis hyvin väljä ja sinäsä hauska kapistus, koska se passaa aika monen erikokoisen ihmisen päälle. Ehkä kaikkein kaitasimmilla voi olla kaula-aukon laajuuden kanssa hankaluuksia. Mutta kaula-aukon voi aina tehdä vähän pienempänä ja lisätä sitten silmukoita ohjetta vastaamaan. Helma loppuu noin vyötärön kohdalla ja koska neule neulotaan ylhäältä alaspäin, voi itselleen sopivaa mittaa säätää. Liian pitkäksi neuletta en ehkä neuloisi, ettei se näytä säkiltä. Olen itse käyttänyt tätä näin syksyn tullen töissä, kun kaipaa pientä lämmikettä, mutta pitkähihainen villapaita tuntuu liaan kuumalta. 

Toki kuvaa varten olisi voinut katsastaa ettei paita olisi noin ryppyinen oltuaan kotimatkan laukuun tungettuna. Oli kuitenkin kiirus ottaa kuvat kun taivaan väri vaihtui vauhdilla hempeän sinisestä ärhäkän mustaksi.

Roosa Nauhan -langat ovat paljolti punaisen ja pinkin eri sävyissä. (Yllätys, yllätys). Jos haluaa jotain muita värejä kokeilla, niin joku hiekan harmaa pohjavärinä, puluun joku hemmosti sinertävä väri ja pioni oranssilla voisi olla aikas kiva. Tiedän, että ainakin yksi testiversio on neulottu mustalle pohjalle valkoisilla puluilla ja oranssilla pionilla. Jos sitten taas on pinkin ystävä, niin pohjaksi joku imelä pinkki, pulu valkoisenharmaalla ja kukka, hmm, se voisi olla tumma sininen ja muistaakseni värikartassa oli violettiakin. Mutta mikä ettei vaaleanharmaa pohja, lintu tummemmalla harmaalla ja pioni mustalla. Jos langoissa olisi sinapin keltainen niin vähämpä ois hienoa. Mutta ehkä se sitten ei olisi enää Roosa nauha -väri. Jos värien erottuvuus mietityttää niin ota kännykällä mustavalkokuva niin, että laitat pohjaväriksi aiotun vyyhdin päälle muutaman langan kuviovärejä. Jos nämä langat eivät erotu pohjaväristä, eivät ne todennäköisesti erotu kunnolla myöskään valmiissa kuviossa.

Ohjeita voi ostaa taito.fi-sivuilta ja Taito Shopeista ympäri maan. Ja hyvällä asiallahan tässä ollaan liikenteessä: ohjeista ja langoista lahjoitetaan osuus Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen.

tiistaina, syyskuuta 11, 2018

Brioche-vinkkejä

Minulta kyseltiin vinkkejä miten aloittelija onnistuisi briochen kanssa, joten tadaa:

10+ brioche-vinkkiä 

1. Mitä lankaa kannattaa käyttää?
Jos et koskaan aiemmin ole neulonut bricohea niin valitse keskivahva (n. 300 m/100 g), hieman karhea villalanka. Ohuesta langasta voi olla vaikeaa neuloa ja laskea silmukoita varsinkin jos tekee kuvioita. Liukas lanka, kuten merinosilkki taas purkautuu todella helposti jos satut tiputtamaan silmukan. Karheampi lanka kestää vaikka puikon vetämisen irti eikä silmukoille tapahdu mitään. Mohair on myös mainio lanka, se ei todellakaan purkaudu itsekseen. Silkkiä sisältäviä mohairlankoja kuitenkin pystyy kokemukseni mukaan purkamaan. Bricohe-neuloksesta tulee myös paljon paksumpaa kuin jos neuloisit vaikka sileää oikeaa. Voisi sanoa, että se on kaksi kertaa paksumpaa. 

2. Miten valitsen värit?
Värien valitseminen on hauskaa vaikka joskus hankalaa. Itse olen huomannut, että briochessa värit voivat käyttäytyä ennalta arvaamattomalla tavalla. Värit, joiden olin ajatellut olevan mitä parhain pari, paljastuvatkin kummallisiksi. Kummalliset värit taas saattavat olla mitä mainioin pari. Samoin voi käydä kun miettii, että kumpi väreistä on se kuvioväri ja kumpi se taustaväri. Näitä olen itse joutunut monesti vaihtamaan toisinpäin. Monesti briocheen valitaan värit, joissa on suuri kontrasti, kuten vaikka musta ja valkoinen. Kuvioväriksi valitaan usein se vaaleampi väri, koska vaalea kuvio erottuu paremmin tummalta pohjalta kuin toisin päin. Itse tykkään käyttää värejä, jotka saattavat olla kumpikin yhtä tummia tai vaaleita. 


Yläpuolisessa kuvassa on Krysteemi-pipon yksi kukkasista. Kuviovärinä on keltainen ja taustavärinä harmaa. Kuvassa oikea puoli ja nurja puoli. Jos väreistä ottaa mustavalkokuvan, huomaa etteivät värit erotu kunnolla toisistaan. Kirjoneuleeseen en laittaisi näitä värejä kavereiksi, mutta briochessa ne toimivat. Minusta asian ratkaisee värin valo. Kummassa värissä on enemmän valoa, sen valitsen kuvioväriksi. Eikä värien tarvitse aina olla erilaisia vaan hyvinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä saa aikaan kuvioita. Esimerkiksi alapuolella olevassa kuvassa on mohairista neulottu huivi, jonka värit ovat hyvin lähellä toisiaan. Kun värit ovat lähellä toisiaan on vaikea sanoa kumpi on se oikea ja kumpi nurja puoli. Jos käyttää hyvin vaaleaa ja tummaa väriä niin puolet ovat hyvin erilaisia.



Miten värit toimivat yhdessä, paljastuu vain kokeilemalla. Kannattaa myös muistaa, ettei oikeaa ja väärää ole, on vain mielipiteitä. Jos värit näyttävät sinusta hyviltä yhdessä niin silloin ne ovat hyvät. 

3. Mikä on sopiva puikkokoko?
Puikkokoko riippuu täysin käsialasta. Jos neulot tavallisestikin tiukkaa niin todennäköisesti neulot myös briochea tiukkaan. Briochen olisi kuitenkin tarkoitus olla kuohkeaa, mutta ei sellaista että sormet menevät läpi. Paitsi jos haluat sen olevan reikäistä. Itse neulon briochea ihan samalla puikkokoolla kuin tavallistakin neuletta neuloessani. Ainoa poikkeus on jos työssä on paljon nyppyjä. Silloin saatan käyttää 0,25 tai 0,5 milliä ohuempia puikkoja. Tämä siksi, että silloin saan nypyistä nätimpiä. 

4. Miten brioche-kaaviota luetaan?
Brioche-kaaviot näyttävät täysin kryptisiltä. Logiikka niissä kuitenkin on. Omissa kaavioissani merkitsen aina väreillä kerrokset, eli millä värillä mikäkin kerros neulotaan sekä mihin suuntaan. Kaavioissani käytän I ja II symboleita merkkinä oikeasta pystyraidasta ja – ja = symboleita merkkinä nurjasta pystyraidasta. Kaaviossa on merkkejä paljon, koska niitä tarvitaan paljon. Kovasti kannustan opettelemaan lukemaan neuletta. Brioche-kuviot ovat monesti hyvin graafisia eli samaa kuviota toistetaan ja kuvioista muodostuu selkeä rytmi, kuten vaikka lehtikuviot. Kun olet toistanut kuvion kerran, pysähdy katsomaan neulettasi. Huomaa missä kohdin kavennukset ja lisäykset menevät. Voi olla ettet kohta tarvitse kaaviota ollenkaan ja pysyt neuleesta seuraamaan mitä siinä tapahtuu ja mitä pitää seuraavaksi tehdä.


Ja kyllä, kaavioita on aivan hirveä tehdä! Lumimarja-kaaviota tuusasin nelisen tuntia ennenkuin alkoi sujua. Kaavion tarkastaminen on myös erittäin ankeaa puuhaa.

5. Apua, virhe!
No niitähän sattuu. Ja brioche-neuleessa ne  loistavat ja kauas. Ennenkuin kiskaiset puikot raivon vallassa irti, niin hengähdä ja keitä vaikka kuppi kuumaa. Tutkaa missä kohtaa virhe on. Onko se tullut edellisellä kerroksella vai 10 cm sitten? Miten hankala virhe on? Pystykö jotenkin kikkailemaan sen piiloon? Jos olet unohtanut vaikkapa kavennuksen edellisellä kerroksella niin saisitko silmukoita nostelemalla tehtyä kavennuksen? Jos kyseessä oli useamman silmukan lisääminen niin sitten kikkailu ei enää onnistu, koska silmukoiden lisääminen vaatii lankaa ja sitä ei pysty tyhjästä nyhjäsemään. Jos virhekohta on ihan lähellä niin pura silmukka silmukalta virheeseen ja korjaa se. Jos virhe on tapahtunut 10 senttiä sitten, ota puikot irti. Pura rauhallisesti työtä kunnes olet kerroksen tai kahden päässä virheestä. Ota ohuemmat puikot ja poimi silmukat puikolle. Ohuemmille puikoille poimiminen on helpompaa. Langannostoista ei tarvitse tässä vaiheessa pitää niin suurta huolta, silmukat ovat tärkeimmät pelastettavat. Jatka sitten purkamista silmukka kerrallaan kunnes pääset virhekohtaan. Muista vaihtaa työhön takaisin oikean kokoiset puikot jos käytit ohuempia puikkoja silmukoiden poimimiseen.

6. En muista kummalla värillä neuloin viimeksi
Briochea neulotaan vuorotellen eri väreillä. Kerroksella on siis vain yksi väri käytössä. Jos et tiedä kummalla värillä sinun pitäisi jatkaa työtä niin tarkasta edellisen kerroksen langannostot. Ne kertovat sinulle millä värillä edellinen kerros on neulottu. 

7. Mikä ihmeen langannosto?
Brioche-ohjeissa käytetään usein termiä langankierto, niin minäkin olen käyttänyt. Englanninkielisissä ohjeissa on "yarn over", joka oikeastaan on parempi termi asialle mitä tehdään. Vetämilläni briochekursseilla kun huomasin, että langakiertoja voi tehdä monella tapaa. Osa kieputti yhteen suuntaan, toiset toiseen ja tuloksena oli jotain mikä ei ollutkaan briochea. Kun siis puhutaan langankierrosta tarkoitetaan oikeastaan langannostoa. Lanka tuodaan vasemman puikon päälle ja nostetaan siitä silmukan kanssa oikealle puikolle.

8. Miten päättelen langat?
Tätä ihmettelin myös kun ensimmäistä kertaa päättelin langanpäitä brioche-neuleeseen. Olen tehnyt niin, että kuviovärin päättelen oikealle puolelle. Lanka neulaan ja siitä oikeiden simukoiden viertä vaan ylös- tai alaspäin. Lopuksi lanka nurjalle puolelle ja jonnekin lomaan sentin pätkä ja näps poikki. Alapuolella olevassa kuvassa "näkyy" päättelyt. Luulisin, että oikella puolella olen päätellyt langan tuohon lehden vasemmalla alapuolella olevaan oikeiden silmukoiden jonoon. Nurjalla puolella pikku lankatupsu paljastaa silmukkajonon, johon langanpää on kätketty.



9. Pitääkö brioche-neulos pingottaa?
Ei välttämättä. Jos neulos on ihan tavan briochea, en tee sille mitään kun se on puikoilta pois. Jotkin kuviolliset saatan pingottaa kevyesti. Pingottaminen avaa kuviota hieman. Brioche-neulos on hyvin joustavaa, joten pingottamalla sen hampaat irveessä saat todennäköisesti jotain valtavaa aikaiseksi. 

10. Mitkä mallit sopivat aloittelijalle?
Riippuu varmasti siitä miten kokenut neuloja olet. Haluatko nopsaan valmista vai jaksatko kärsivällisesti tehdä pidempiäkin huikosia. Briochen neulominen pyörönä on helpompaa kuin tasona. Silloin ei tarvitse ajatella niitä "nurjan puolen juttuja". Samoin perusbrioche on aina helpompaa kuin kuviot. Kuvioitakin on kuitenkin monenlaisia. Selkeästi toistuvat lehtikuviot ovat minusta helppoja. Moneen suuntaan rönsyilevät taas sellaisia, että kaavion katsomista ei todellakaan voi unohtaa. Esimerkiksi omaa Lumimarja-huivia en suosittelisi vasta-alkajalle. Mutta kukapa se kieltää sukeltamista suoraan syvään päähän. 

+ Ja vielä yksi juttu. Pyörönä neuloessa se vapaana oleva lanka todellakin roikkuu työn oikealla puolella. Jos laitat sen työn taakse niinkuin normaalisti neuloessa, saat kerroksen vaihtumiskohtaan reikiä. Kun langat ovat työn edessä, et osaa jälkikäteen sanoa missä kerroksen vaihtumiskohta on. 

Ja varoitukseksi, brioche on hyvin koukuttavaa.