sunnuntaina, marraskuuta 16, 2014

Oisko se jouluruusu?

Uusimman Mollie Makes-lehden välissä oli kuviopapereita jotain askarteluhomia varten. Kuosit olivat vallan viehkoja ja niitä aikani tuijoteluani keksin mitä kirjon seuraavien lapasten selkämykseen. 

Ainahan se ei mene kuin Strömsöössä. Hienot olivat suunnitelmat mutta neula ei totellut. Haaveissa oli saada tulppaania aikaiseksi, kolmatta tulppaanikötöstystä kun purin niin päätin antaa mokomien rehujen olla.

Lapasen malli on edelleen Tincanknitsin Maize. Lankana on Novitan Suomivillaa ja puikot ovat 4 milliset. Ne pienemmillä puikoilla neulotut kun olivat aika napakat. Tämä on mukavamman kokoinen.

Kukkaset olen kirjonut kuten edellisetkin kaavaimen avulla. Eli ensin piirsin paperille kuvion ja leikkasin siitä "kaavat". Sitten nuppineulasin kaavat paikoilleen ja pienillä harsinpistoilla merkkasin kuvion. Näin kuvio on helpompi kirjoa paikoilleen. Se vapaalla kädellä kirjominen kun ei vielä onnistu. Esimerkiksi ympyrän kirjominen on uskomattoman vaikeaa, niistä aina tulee muotopuolia ovaaleja. 

Yhdet lapaset tuolla vielä odottelisivat kuviotaan. Haluaisin tehdä niihin linnun, mutta vahingosta viisastuneena, pitää kuitenkin vielä suunnitella sitä lisää. Suunnitteluvaiheessa kun on hyvä ottaa huomioon miten pitkä pistoja malliin tulee. Liian pitkät tuovat tulleessaan hankaluuksia. 

Muistuttelisin vielä bussireissusta Titityylle. Bussi kaipaisi vielä kahdeksaa matkustajaa, jotta reissu pääsisi käyntiin. Ja matkaanhan pääsee myös nelostien varrelta. Matkan aikana kerkiää vaikka neulomaan joululahjaneuleita! Perillä Jyväskylässä ollaan sellaiset 4 tuntia, joten siinä ajassa kerkiää käymään Joulupihanohella myös vaikka Jyväskylän hienossa Taito-Shopissa ja muissakin kaupoissa. Titityyn kaupalta kävelee muutamassa minuutissa Jyväskylän kauppakadulle, jonka varrella on kauppakeskusta, Sokosta ja ties mitä. Jos haluat lähteä mukaan niin kipinkapin matkaa varmaamaan, ilmoittautumisaika päättyy huomenna! 

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2014

Lämmikettä

Kun ne Taito-Shopista ostetut ranteenlämmittimet menivät huopumaan erään toisen ruumiinosan lämmittimiksi, niin päätin neulasta uudet tilalle.

Langaksi valkkasin matkamuistoksi ostettua Koigua, joka on jo aika pitkään hilloutunut hyllyssä. Vähän katoin mallia huopaantuneesta möykystä, keksin lisää omasta päästä ja annoin mennä.

Ihan kivathan näistä tulivat ja tekevät sen minkä pitääkin: lämmittävät palelevia käsiäni. Mulla kun ei meinaa jaksaa veri kiertää sormissa saakka. Toisenkin version voisi vielä tehdä ja ottaa vielä ohuempaa lankaa puikoille. 

Väreistä sen verran että tuo kuvissa oranssilta näyttävä lanka on luonnonvalossa vihertävän ruskeaa. Olohuoneessa hehkulampun alla se muuttuu oranssiksi, työpaikalla loisteputken alla se vihertää. Kamera taasen menee väristä ihan sekaisin eikä tunnista sitä vihertäväksi millään asetuksella. Että kuvitelkaa oranssin tilalle sellaista mutaisen vihreää. 

Ja muistutuksena vielä:

Bussiretki Titityylle
Titityy järjestää bussimatkan Oulusta Jyväskylään sunnuntaina 14.12. Lisää reissusta www.titityy.fi. Bussiin mahtuu vielä hyvin porukkaa. Lähtekääpä ostoksille jouluiselle Toivolan vanhalle pihalle!

sunnuntaina, marraskuuta 09, 2014

Talviperhosia

Talvella harvemmin perhosia näkee. Ehkä joskus jonkun kaksihapsiaisen kun tuo halkoja sisälle mutta ei muuten. Tähän on nyt tullut muutos.

Talviperhoset
Malli: Stephanie Dosenin Kauneimmat luontoneuleet -kirjasta
Lanka: Drops Lima "jäänsininen", kaksi kerää
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: jepjep

Hauskat, nopsaan neulottavat kämmekkäät, joiden yllätys on piilossa kämmenen sisällä. 

Kämmekkäiden kuvio tehdään yhdenlaisilla palmikkokierroilla. Ja pienet perhoset neulotaan ja ommellaan valmiisiin kämmekkäisiin. 

Peukalokiilassa oli aivan ihme huttua ohjeessa. Kun sitä aikani tavasin tulin siihen tulokseen että englannin termi "slip marker" oli käännetty "irroita merkki". Saihan siinä hetken pähkiä että mitä ihmettä tässä nyt oikein tehdään, kun merkki aina vaan irrotetaan eikä koskaan laiteta mihinkään takaisin. Tilanteen valjettua heitin ohjeen kuikkaan ja tein miten ite lystäsin. 

Sitten kaupallisia tiedotteita:

Retki Titityylle 14.12.
Titityyn ihanaiset rouvat ovat järjestämässä reissua Toivolan vanhan pihan Joulupihalle Jyväskylään. Bussikyyti lähtee Oulusta aamulla sunnuntaina 14.12. mukaan mahtuu 19 reissaajaa. Takasin tullaan sitten illalla. Reissu maksaa 35 euroa per napa. Lisää matkasta voitte lukea tästä. Tulkaapa mukaan ja täyttäkää bussi niin päästään matkaan! Allekirjoittanut on messissä. 

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Niin että nivelet paukkuu

Vaihdetaanpa kirjomukset kirjoneuleeseen. Roosa nauha -malliston ohjevihkosen kannessa oli sen verran nätti sukkamalli, että pitihän sitä kokeilla. Vähän arvelutti ohjeen silmukkamäärä, 80 s, ja pienen pätkän neulottuani totesinkin että juu ei. Sillä koolla sukka ei pysy jalassa. Kuvion mallikerta on 40 silmukkaa eikä kuvion modaaminen olisi mitenkään helppo nakki. Otetaan sitten 2 milliset puikot ja pistellään menemään. Ja kas kas, sukan koko pienenee sellaiseksi että sen kanssa voi elää. Kuvassa päällä 2 millisillä neulottu alku ja alla 2,5 millisillä tehty. 

Seuraavana päivänä tosin piti ihmetellä että miksi sormien ensimmäiset nivelet ovat kipeinä. Eivät sormet oikein tykkää näin ohkasista puikoista yhdistettynä aikas peltimäiseen neulokseen.

Siitäkin huolimatta tykkään edelleenkin kuviosta. Tuossa kiilan kohdalla tosin piti vähän säveltää, koska ohjeessa kiilaan oli varattu kokonaista 4 silmukkaa. Ja pyh sanon minä. Samoin tein ranskalaisen kantapään, koska se nyt vaan istuu paremmin. 

Välillä kyllä on varmaa pakko neuloa jotain paksummilla puikoilla, nivelet alkavat tässä vaiheessa jo huutaa hoosiannaa. Jos teen toiset tämmöiset sukat, voisin kyllä vaikka kokeilla 2.25 millisiä.

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Nämä vaatimattomat kukkaset

Jokunen aika sitten törmäsin Dottie Angelin aivan ihaniin lapasiin ja pääin että semmoset on saatava itelle. Lapasia siis neulomaan hus.

Tämmöiset niistä tuli, musta aikas koppavat.

Lapasten malli on tincanknits'n Maize, joka on ilmaisohje Ravelryssä. Lankana on Cascaden 220 Heathers sävyssä Birch. Puikot taisivat olla 3,5 milliset. Olisivat voineet olla neloset, jolloin lapaset olisivat vähän väljemmät. Joustimen tein kierretyillä oikeilla silmukoilla, siten saan omassa silmääni enemmän miellyttävän 1o-1n -joustimen. 

Kuviota mietin pitkään, että miten ne kukkaset siinä menisivät. Luonnostelin kuvion ensin paperille. Leikkasin kukkasen irti ja kiinnitin sen nuppineulalla paikalleen. Kirjontalangalla harsin ääriviivat ja sitten menoksi. Tekovaiheesta oli tarkoitus ottaa useampikin kuva, mutta tekeminen vei sitten mennessään. 

Kirjontalankana käytin Dropisin Alpakkaa, jossa on kyllä paljon kivoja värejä. Niin paljon että meinaa tulla valinnan vaikeutta. Lapasen sisälle laitoin pahvinpalasen, joka helpotti kirjomista todella paljon: lapanen pysyy suorana ja vähän pingotettuna. Ja jotenkin tuntui että nurjalle pohjalle oli mukavampi kirjoa kuin sileälle oikealle.

Lopputulokseen olen sen verran tyytyväinen että saatanpa tehdä toisenkin parin. Harmaa Suomivilla voisi olla kiva pohja.

lauantaina, marraskuuta 01, 2014

Uusinta

Sisuunnuin ja ommella päräytin sen keittovillamekon valmiiksi. Siihenhän tuhraantui peräti joku 10 minuuttia elämästä.


Nyt kokoasia on paljon parempi. 

Joku tässä kuitenkin mättää. Mekko ei istu hartioilta erityisen hyvin, tuntuu että kokoajan pitää olla nykimässä sitä jonkin suuntaan. Tiedä sitten korjaantuuko asia käytössä. Tämähän on kuitenkin huovutettua neulosta, joka hyvinkin venyy ja vanuu suuntaansa. Ei olisi haitannut vaikka olisin tehnyt vieläkin pienemmän koon. Mekko on leikattu koossa 40. 38 olisi varmasti mennyt hyvin sekin, vaikka SK:n kokotaulukon mukaan olen kokoa 44-48. Tsih.

Kirjontoihin olen ottanut mallin Karin Holmbergin kirjasta ja lankana käytin Dropsin Alpakkaa. 

Tuolla olisi seuraava villakirjontaproduktio odottamassa. Ehkä pitää hieman vielä suunnitella ettei taas tartte kirjoa ja purkaa edestakas.   


tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Tökkii

Ei suju, ei pese eikä linkoa. Ei toimi, vastustaa.

Reteenä ompelin itelleni mekon, todetakseni että koko oli pari numeroa liian suuri. Sitä sitten eilen illalla ratkoin (mahtavaa etsiä mustaa tikkiä tummasta, pörrähtävästä violetista) ja leikkelin pienemmäksi. Vielä en ole saanut intoa ommella sitä uudelleen.

Neuloa napotin myös kämmekkäät. Lanka loppui kesken kun molemmista olisi pitänyt enää neuloa sentin resorit peukaloihin. Pitänee lähteä kattomaan löytyisikö kaupasta lisää samaista väriä.

Ja kaiken kruununa löysin tänään kotia tultuani Taito Shopista ostamani ranteenlämmittimet pyykkinarulta. Täysin pilalle huopuneena. 

Ei taida oikein olla mun hetki.