sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Nordic Arrows

Jos edellinen valmistunut neule oli briochea ja suunnittelija Susanne Sommer niin samoilla spekseillä mennään nytkin.

Joulun alla sain käsiini ihanaisen Laine-magazinen, jota voin suositella ihan kaikille. Lehden mallit ovat kauniita ja vaikeuastasossa löytyy jokaiselle jotakin. Samoin muutamat ruokaohjeet saavat erinäisiä mielitekoja aikaiseksi. Lisäksi pisteet mielenkiintoisista artikkelista. Ylensä katson lehdissä lähinnä kuvia, nyt jaksoin lukea tekstit ihan ajatuksen kera.

Lehdessä oli muutamakin malli, jotka kutittelivat puikkoja. Satuin sitten aaton aattona käymään Jyväskylässä Titityyssä ja siitähän se sitten ns. lähti.

Nordic Arrows
Malli: Susanne Sommer, Laine-magazine 2016 lehdestä (tai kirja se kyllä on)
Lanka: Isager Tweed, sävyissä Chachoal, Winter Grey ja Wine, kutakin 100 g, josta jäi pikkupallerot jäljelle
Puikot: 4 mm
Koko: jottain 180 pitkä ja leveyttä ihan riittävästi
Fiilis: voi jehna


Huivin neulominen aloitetaan kapeasta kärjestä ja sitten levennellään ylöspäin. Nuolenpäät ovat briochea ja "tausta" ainaoikeaa kahdella värillä. Tykkään kovasti molemmista pinnoista. Huivia ei ole hankala neuloa mutta siihen pitää keskittyä. Silmukoita on syytä olla just se määrä kuin ohjeessa on, varsinkin kun aloittaa uutta kolmiota. Itse jouduin purkamaan pitkät pätkät kun en jaksanut laskea. Varsinaisesti hankalia kohtia on vain nuot missä nuolenpäät linkittyvät toisiinsa. Siinä lyhenteitä vilisevää ohjetta pitää lukea kirjain ja numero kerallaan. Sitten kun nuolenpäät kasvavat niin voipi jopa jutella ja jos oikein villi on niin vaikka kattoa telkkaria. Itse koin neuleen sopivan haastavana: en oikein jaksa niitä aivottomia. Aloitin jouluna myös jonkinlaiseksi hitiksi muotoutuneen Find Youd Fade -huivin, mutta se on niiiiin tylsää neulottavaa että se ei tule päättelykierrostaan koskaan näkemään. 

Lankana on Isagerin Tweediä, joka on fingering paksuista, eli n. 400m/100 g. Langassa on, jos nyt ilman vyötettä muistan, 70% villaa ja loput mohairia. Ei paha. Olen ennenkin maininnut, että tykkään langoista, jotka näyttävät erilaiselta kuin tuntuvat. Tämäkin lanka näyttää karhealta ja rouhealta, mutta on pehmoista, kuohkeaa ja kepoista. Ainoa mitä ehkä harmittelen on se, että olisipa värikartassa ollut sellainen tietty keltainen...


Sen verran malli jäi vielä takaraivoon kutkuttelemaan, että voisin hyvinkin harkita tekeväni tästä sellaisen keväisemmän version. Eräät La bien aimeen langat, jotka hyllyssäni majailevat, ovat sellaista vinkkiä antaneet. Siinä olisi töpäkkää vaaleanpunaista ja sinappia. Tiedän, että ne kuulostavat parina kummalliselta. Niille vaan pitäisi kehitellä kolmas kaveri.


Omasta huvista ei tullut ihan niin pitkää kuin mallissa. Välillä pohdin, että onkohan tämä muoto se kaikista käytettävin. Ehkä jos haluaa sellaisen tiukasti kaulan ympärillä majailevan yksilön, niin kannattaa kääntää katseet muualle. Itse olen käyttänyt tätä ihan vaan harteilla. Huivi toimii kuin kevyt neuletakki. Sitten sen helman boi sipiasta toisen olan yli ja huivi muuttuu ponchotyylikseksi. Sanoisin, että sellainen loistava sisällä pidettävä lämmike.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2017

Ensimmäinen viimeinen

Se on sitten vuosi 2017, hyvää uutta vuotta kaikille! 

Aloitetaan uusi vuosi uudella neuleella, joka toki on kyllä valmistunut jo jouluaattona Joulupukin kuumaa linjaa katsellessa. 

Shusui shrug
Malli: Susanne Sommer
Lanka: Uncommon Thread Twist Sock värissä Turbillion, 200 g, Madelitosh Light värissä Dachshund, vajaa 200 g ja reunaan jotain Manoksen sukkalankaa joku vähäinen määrä
Puikot: 4 mm
Fiilis: lähden lentoon

Vuonna 2015 minua kiehtoivat neuleet, joka olivat epävaatteita. Siis sellaisia vähän kummallisen mallisia, huivien ja paitojen yhdistelmiä. Semmosia löysiä rötväkkeitä, joihin kietoutua. Sitten kun Shusui shrug -malliin törmäsin niin se oli sitten menoa se. Koittakaapa muuten sanoa mallin nimi nopsaan monta kertaa peräkkäin. Juu, teille ei anniskella enää.

Langaksi valikoituvat Tampereen messuilta hankittu Uncommon threadin lanka ja omassa hylyssä hyvän tovin pötkötellyt Madelinetosh. Yhdessä lankojen värit näyttävät lähes metalliselta, sellaselta, jota ei kuviin tietenkään erityisen hyvin saanut ikuistettua. Kiitos näillä leveysasteilla olevan n. 3,5 tuntia kestävän päivänvalon. 

Malli on yhdistelmä huivia ja takkia. Sen neulominen aloitetaan niskasta. Takana ja edessä on briochea ja sivut ovat aina oikeaa. Aluksi minulla oli lieviä vaikeuksia hahmottaa mikä osa oli menossa mihinkin ja muutenkin tuntui, että neuleessa oli enemmän silmukkamerkkejä kuin silmukoita. Mutta kun neule vähän eteni ja tajusi, että mihin mikäkin lisäys on tulossa ja miksi, niin sittenhän sitä posotteli menemään. 


Mallissa on neljä kokoa. Suurin merkitys lienee hihan ympäryksellä. Minulle ei S-koon hihan silmukkamäärät riittäneet,joten neuloin sen verran lisää, että käsi meni hihasta sisään ja verenkiertoa ei uhattu. Leveyttähän tässä kyllä piisaa. Hihan ranteessa sitten kavensin muutaman silmukan pois. Malliin usutetaan tekemän ylipitkät hihat. Tein n kuitenkin ihan tavalliseen mittaan, koska halusin helman pituuden olevan sopiva. Uncommonin lanka loppuikin vähän kesken, mutta kun kun kastelin neuleen ja pikkasen siihen pituutta venäytin, niin johan toimii.

Alareuna viimeisteltiin i-cord reunuksella, josta kyllä tulee nätti, kunhan jaksaa äkertää. Se kuin ei ole niitä nopeimpia päättelytapoja. 

Tällä hetkellä puikoilla on kaksi huivia: Nordic Arrows Laine-lehdestä, sama suunnittelija muuten kuin tässä Shusuissakin ja Find your fade -huivi. Jälkimmäinen toisin on jäänyt nuolien jalkoihin ja alennettu telkkarineuleeksi. Vaikka en teekään uudenvuodenlupauksia, niin haluisin tänä vuonna saada valmiiksi jo kauan sitten aloitetun Tirppa-neuleen. Siitä puuttusi enää toinen hiha ja toisesta hihapyöriö sekä etuliepeet. Samoin kesken on viime kesänä aloitettu Atlas-huivi, josta siitäkin tulee todella hieno. Jotenkin vaan niihin keskeneräisiin on kamalan vaikea tarttua. Varsinkin kun molemmat ovat sellaisia suurta huomiota vaativia neuleita. 

Lisäksi olisi kiva kivaa kudontakehys esiin, olisi kiva kirjoa ja vaikka mitä muuta. No, onhan tässä koko vuosi aikaa. 





sunnuntaina, joulukuuta 18, 2016

Lintukirja


Talitintti istui oksalla. Ihan vielä ei ollut maaliskuu, joten lauluhommat eivät vielä ilmoille kajahtaneet.


Viereisessä puussa oli kuitenkin linnunpönttö, joka oli hyvä käydä jo valmiiksi tarkastamassa. 


Mutta mitä ihmettä tuolla on?


Västäräkki! Mitä ihmettä se tähän aikaan tekee? Västäräkistä vähäsen, vastahan tässä on talven alkuun päästy.


Samaa pohti västäräkkikin. Muuttomatkalla oli nyt sattunut joku virhe. 


Toisaalla hömppätintti tutki talventörröttäjää. Jos siitä vaikka joku pieni makupala löytyisi.

Mutta eipä tuossa, onneksi pipo kuitenkin lämmitti.

Katajassa istui toinen hömppätintti uusi perulaispipo päässään. Mietti niitä näitä.


Niin. Vähän on lähtenyt lapasesta. Posti laittoi viestiä kesken pitaleipien leipomisen, että pakettia olisi tarjolla. Kurvasin renkaat soikeina ja palasin takaisin Arnen ja Carlosin lintukirjan kanssa. Saman iltana neuloin ensimmäisen linnun. Eikä se siihen todellakaan jäänyt.

Arnen ja Carlosin se eka suuri hitti oli ne neulotut joulupallot. Allekirjoittaneelle julekulerit eivät iskeneet sitten yhtään. Lintujen kanssa onkin sitten eri juttu. Linnuilla on kaikilla oma pieni persoonansa, joka tekee niistä niin symppiksiä. Ja onhan nuot kannessa poseeraavat Arne ja Carlos -linnut vaan niin söpöset että!

Kirjassa on malli useampaa kymmeneen erilaiseen lintuun, olkookin niiden kaava aikalailla sama. 


On pipopäisiä talvilintuja, 

on lintuja puutarhasta

on paratiisilintuja

ja kirjolintuja. Ties mitä ja kaikkea. 

Tintti ja västäräkki on neulottu ohuista sukkalangoista ja hömppätintit Rowanin Felted Tweedistä ja Dropsin Karismasta. Lintuja on suht helppo neuloa. Ainoa mikä tuottaa hankaluuksia on pyrstö jos siinä on kuviota. Kuviot ovat monilla linnuilla pystyraitaa, jota ei ole erityisen helppoa neuloa pienellä silmukkamäärällä. Kannattaakin ennen linnun mahaan siirtymistä laittaa joku litteä esine esim. lusikan pää pyrstön sisään ja höyryttää se. Samoin lintu kannattaa höyryttää ennen täyttämistä. 

Kirja on kirjoitettu norjaksi, mutta kyllä siitä tolkun ottaa jos yhtään ruotsia osaa. Ainoa mikä minulle on jäänyt mysteeriksi, on nokan virkkaaminen. Toki jos jaksaisin Google kääntäjää vaivata niin touhu varmaan avautuisi paremmin. Jaksamisen puutteesa olen väkertänyt nokan omin päineni. Kirjasta on tulossa joskus ensi vuoden puolella englanninkielinen versio ja kaitpa se joku päivä suomeksikin taipuu.

Jokaisesta linnusta on oma kaavio ja kirjassa on myös taittuvilla sivuilla perusohje, joka on helppo avata varsinaisen ohjeen viereen. Mun listoilla taitaa olla seuraavaksi sinitintti ja harakka hienone paljettikirjontoineen. Kraak!

tiistaina, joulukuuta 06, 2016

Kotkotuksia

Tässä eräänä päivänä kävin Indiskassa. Siellä törmäsin kivaan lintuaiheiseen mukiin, jonka pikku kanaset jäivät kaihertamaan takaraivoon. Samalla oli muutenkin meneillään jonkin asteinen lintuaiheisen kirjoneuleen kehittely, joten kanaset päätyivät kotkottamaan pipon reunaan.


Kotko
Malli: oma 
Lanka: Tukuwool, sävyissä Sake ja Rae
Puikot: 3 mm
Fiilis: kot-kot-kot

Pipon tekeminen alkoi siis ruutupaperin kanssa puuhaillen. Mallikerrasta tuli aika leveä ja se oli alunperin tarkoitettu ihan eri langalle. Aiottu lanka ei kuitenkaan ollut sitä mitä olisin halunnut, joten vaihdoin lennosta Tukuwooliin. 

Tukuwool on kyllä aivan ihana lanka juuri kirjoneuleeseen. Se käyttäytyy nätisti ja on ihanan pehmoista vienolla lampaan aromilla.

Pipo mallia tilava, koska hiukset. Hiukset pitää saada vaikka ponnarille ja ponnarin pitää mahtua pipon sisään. Muutenkin ajatus kiristävästä piposta on ikävä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

Tein piposta myös ohjeen, jonka voit ladata tuosta oikeasta sivupalkista ja myöhemmin tänään myös Ravelrystä. Pipo on suht joutuisa neuloa, joten se kerkiää hyvin vielä vaikka pukin konttiin!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Edit. 7.12. Suomitekstistä oli jäänyt pipon korkeusmitta pois. Mitta on 21 cm ja se on nyt korjattu sivupalkista ladattavaan pdf-tiedostoon. Kiitos tarkemmille silmille :)


sunnuntaina, marraskuuta 20, 2016

Tuumasta toimeen

Eilen aamulla silittelin messuhankintojani, olin niistä niin iloinen. Tuhat ja yksi ideaa kupli aika väsyneissä aivoissani, joten päätin tarttua siihen, joka oli minun puolestani suunnilteltu.

Berttaa paperinaru kiinnosti vähän luvattoman plajon. Se kun rapisee ihanasti ja kiemurtelee jaloissa, niin pakkohan sitä on vähän käpälällä käpliä. Ihan parasta kissalle oli löytää paperinen haltialanka, se raahattiin ihan kiipeämispuun koppaan saakka.



Paperinarun virkkaaminen ei ole sitä maailman ihaninta puuhaa. Jos ei ole jo valmiiksi olkapää sijoiltaan ja jännetupen tulehdus kädessä, niin kohta on. Samoin paperi on aika karkeaa. Silti varjostimen virkkaaminen oli aikas kivaa puuhaa. Vähän siitä tuli mieleen joku Gandalfin hattu.
 
Etsi kuvasta kissa.

Lampunkannan yläosaan leikkasin pahvisen ympyrän, jolloin lampun kanta pysyy varjostimen sisällä eikä törötä ulkopuolella. Pikkasen tuntuu tuo lamppu, 11W tehosta huolimatta, kuumenenvan, mutta aika kaukana se kuitenkin varjostimesta on, joten tulipalovaaraa (ehkä) ei ole. Pitää jollain kauppareissulla katsella ledilamppua. 


Varjostin on kyllä hauska. Voisin hyvin kuvitella niitä vaikka kolme riviin ruokapöydän päälle. Mallin nimi on Haiku ja se on ostettu tekemispakettina Taito Keski-Pohjanmaan kojulta. Tein sitä suurinpiirtein ohjeen mukaan, viimeiset joku 4-5 kierrosta tein ilman lisäyksiä. Paperinarua oli kolme kieppiä ja sitä jäi jäljelle n. 20 cm. Paksumpaa narua oli yksi kieppi ja sitä jäi joku metri jäljelle.  

lauantaina, marraskuuta 19, 2016

Tampereen messuhumussa

Eilen oli herätyskello soimassa kello 4.00. Tai oikeammin herätys oli jo kolmen jälistä, koska Bertalla oli paljon asiaa. Sitten vaan ylös, puuroa maha täyteen, eväät, kamojen pakkaus ja juna-asemalle. Juna vei meidät: minut, Tainan ja Outin Tamperelle Suomen Kädentaitomessuille. Ja kuulkaa olihan se jottain! Siinä sai junantuoma ihmetellä suu auki, että tämmöistäkim sitä voi olla. Kolme isoa hallia pullollaan toinen toistaan kiinnostavampaa kojua. Sitten vaan koluamaan!

Turvallisuushakuisesti suuntasimme ensimmäisenä tutuille mestoille eli Titityyn osastolle. Ihmeteltiin Brooklyn Tweedin lankoja, hipelöitiin Tukuwoolin uutta sukkalankaa ja taivasteltiin Hedgehogin värejä. Isagerin tweedit lauloivat kovaa seireenilauluja ja Madelihetoshit loimottivat taustaseinältä. Olo oli kuin lapsella lelukaupassa: kaikkea olisi pakko saada, mutta ei osaa päättää että mitä. 

Titityyltä suuntasimme Taito-lehden kojulle. Taito-lehti uudistuu ensi vuoden alussa ja viimeinen numero oli mukavaa luettavaa. Tunnustan olevani huono lukemaan artikkeleita, lähinnä katson vain kuvia, mutta nyt oli sen verran mielenkiintoisia juttuja tutuista ihmisistä ja asioista, että todellakin tuli luettua. Samalla tuli tilattua lehti ja tilaajalahjaksi sain pienen kudontakehyksen, joka toivottavasti pääsee käyttöön lähipäivinä. 


Jonnaa kävimme myöhemmin päivällä katsomassa miniryijy-työnäytöksessä ja tekemisen vimma ei ainakaan lientynyt. Ihana muuten tuo Taiton slogan: Onni elää käsityössä. Allekirjoitan sen täysin. 

Taito-yhdistykset olivat koottu hallin takaseinälle yhtenäiseksi kujaksi ja niissä oli jokaisessa eri juttuja näytillä. Keski-Pohjanmaan yhdistyksen kojulta ostin Haiku-paperivalotarvikesetin. Se on paperinarusta virkattu lampunvarjostin, jonka ajattelin olevan hieno meidän makkariin. Siellä majaileva pitsipallovarjostin kun on rämähtänyt kasaan jo aikoja sitten ja on suoraan sanottuna ihan kamalan ruma.

Lankakojuja oli tarjolla paljon ja niissä oli toinen toistaan kiinnostavampia lankoja. Rintalan luomulammastilalla oli hurmaavia Kainuun harmaita. Hipelsin pitkään sellaista pikkusormen paksuista hahtuvalankaa, joka olisi aivan älyttömän pehmeää. Eikä ne alpakkaisetkaan mitenkään inhottavia olleet. 



Snurren osasto oli täyttä värien tykitystä. Madelinetosh- ja Hedgehog -pöydälle olisi voinut jäädä vaikka tekemään lumienkeleitä. Takaseinällä oli lisää ihania paksuja ja pehmoisia lankoja. Mulla on selvästi joku fiksaatio niihin, vaikka en osaa neuloa niistä mitään. Lentävän lapasen kojulla oli myös vaikka mitä herkkua sekä aina niin iloiset kaupan tätit. Kerän kojulla hiplesimme Vänön pehmoisia, lampaatuoksuisa villoja. Alapuolen kuvista vasen on Kerän ja oikealla on Pirkka-lakojen värikäs rivistö.
 
Mainitsemisen arvoinen koju oli myös Koukuttamolla, josta minulla ei ole valitettavasti kuvaa. Heidän Pala taivasta -lanka jäi erityisesti mieleen. Se oli täysin nimensä mukaista ohutta ja pehmeää ja kaikkea hyvyyttä. Ihmisen pankkitili ei vaan kaikkea kestä kerralla. Onneksi on internetti, josta voi hankkia tuotteita myöhemminkin. 

Hieno löytö oli myös koju, jossa nuori nainen myi itsekehräämäänsä alpakkalankaa- Hänellä oli myös ihania pipoja, jotka yksikertaisuudestaan huolimatta olivat hurmaavia. Kyllä se vaan niin on, hyvinkin yksinkertainen neuletyö on hienosta langasta tehtynä upea. Outi taisi painaa nimen paremmin mieleensä?

Lankakojua oli toki vielä paljon enemmänkin ja niissä oli toinen toistaan ihanampia lankoja.  


Titityyn Tiina vinkkasi meille Ruukin kehräämöstä, joka sitten piti vielä käydä tsekkaamassa. Heillä oli alpakoista kehrättyä jumalaisen ihanaa lankaa sekä kudottuja huiveja ja peittoja, jotka olivat kaikkea parhautta, todellisia luksustuotteita. Kuvassa vasemmalla on heidän silkki- ja alpakkakuituja sekä silkkiperhosen koteloita. Oikealla on taasen, jos oikein muistan, gotlannin turkislampaan talja. Näitä myyvän yrityksen nimeä en enää muista, mutta taljat olivat huikeita. Niiden ohi ei yksinkertaisesti voinut mennä silittämättä. Villakiharat olivat n. 20 cm pitkiä ja taljan väri vaihteli harmaan sävyissä toffeeseen. Harmi, etteivät nämä minun kännykkäkamerakuvat anna oikeutta tuotteille. Messuhallissa oli sellainen valo, jota kamera ei oikein ymmärtänyt. 


Messuilla oli myös vaatepuolta. Niistä mainittakoon vaikka Kiss Kiss-taidesukkahousut. Ihanaa väri-iloittelua. Minun mukaan lähtivät likaisenkeltaiset violettikuosiset sukkikset. Otan niistä tässä joku kerta kuvaa.


Hämmästyttävä oli myös Carla Country Cottagen osasto. Hänen vaatteensa olivat kuin jostain 20-luvun elokuvasta. Ihania turkiskeppejä, pitsipaitojoa, kankaisia rannekkeita ja kaikkea. Outi osti itelleen, minun lievästi yllyttämänä, rannekkeen, jota sitten ihailin koko loppupäivän. Kuva ei kyllä millään tavalla kerro miten kauniilta tuo koru oikeasti näyttää.

Tulihelmen osatolla ihailin polymeerimassasta tehtyjä perhosensiipikorviksia. Budejetti oli siihen mennessä ylitetty jo roimasti, joten ajattelin, että antaa sitten mennä. 

Lähtiessä jo pois, jäimme vielä katsomaan Annariikka Qvistin tekemään teosta messuhallin aulassa. Yksityiskohdat ovat hienoja, kyllä siinä on saanut virkata silmukan jos toisenkin. Aivan käsittämättömän upea! Myynnissä oli myös suloisia kasattavia kortteja, joista valitsin tulevan joulun kunniaksi jouluhenkisen koristeen. Sain sen askarreltua tänä aamuna kynttilän valossa, kun silmät olivat vielä aika sirrillään. 

Mitäs muuta tuli hankittua?

Lankasaalis on tässä.

Uncommon threadin Twistiä, Tukuwoolin sukkaa, BrooklynTweedin Loftia, Ruukin kehräämön alpakkaa sekä Rintalantilan harmasta ja värjättyä lampaanvillaa. Paksu harmaa lanka on Tapiolta ja sitä oli tarkoitus käyttää kudontakehysjuttuihin.


Taito Pirkanmaan osastolta tuli hankittua kaksi villakirjonta juttua: lintu ja bambi. Olisin kyllä vielä halunnut sen pöllön, lohen ja kissankin, pari lapaspakettia ja ryijyjä...

Kaiken kaikkiaan messut olivat todella hienot ja siellä on varmasti ideaa, materiaalia ja valmista tuotetta kaikille käsitöistä kiinnostuneille. Vaikka porukkaa oli paljon, olivat käytävät leveitä ja kojulta toiselle pääsi etenemään hyvin. Meille kerrottiin moneen kertaan, että lauantaipäivä on aina kaikista ruuhkaisin, mutta eiköhän siitäkin lehmän hermoilla selviä. Kovasti toivoisin, että myös Oulussa järjestettävät kädentaitomessut olisivat jotain tämmöistä. Edes vaikka pikkasen tähän suuntaan. Jooko?

Kiitos messujen järjestäjille kun huolitte mm. minut bloggarivieraaksi. Sain ilmaisen sisäänpääsyn blogikirjoitusta vastaan, vaikka olisihan tämä postaus kuitenkin tullut tehtyä. Päätimme myös, että ensi vuonna lähdemme ehdottomasti uudemman kerran. Messujen tarjoama kun on huima. Pitää alkaa ajoissa säästämään, että on siten budjetti, jonka voi ylittää.

Reissun jäljiltä väsyttää aikas kovasti, pääsin omaan sänkyyn vasta yöllä yhden aikaan. Ajattelin kuitenkin tämän päivän aika tarttua siihen paperinaruvarjostimeen. Ensin ehkä pitää ottaa pienet päiväunet.  


 

 

 

 

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2016

Tarjous josta ei voi kieltäytyä

Eräänä päivänä minulle tehtiin hyvin selväksi, että minun pitäisi neuloa villapaita. Värit ja kuviot annettiin myös hyvin selkeästi: mustaa. Koska kitinää ei kukaan erityisen kauaa jaksa kuunnella, niin syyslomalla ulkomaanreissulle mennessä piti pysähtyä Simossa ja täytää kassi langoilla. 

Warframe
Malli: minä itte, Tuulian kirjan avustuksella
Lanka: Drops Lima, n. 500 g
Puikot: 4 mm ja resorissa 3,5 mm
Fiilis: ilmeisesti hyvä, koska paitaa on pidetty


Kaivelin kirjahyllystä Tuulian Saumatta-kirjan, siitä ne poikien paidat on ennenkin silmukkansa saaneet. Malli on se kirjan ensimmäinen malli ja siitä koko 90 paksun langan silmukoilla. 



Kuvio on Warframe-pelin tunnus ja sitä neuloessa piti vähän säveltää. Kuviohan on periaatteessa intarsiaa ja sitä ei neulota pöyrönä. Kun olin saanut hiha-aukot valmiiksi ja neulonut vartalo-osaa pari kierrosta, jatkoin työtä tasona, eli käännyin nurjalle puolelle toisen kainalon alta. Näin sain kuvion näppärästi neulottua. Kun se oli valmis jatkoin taasen pyörönä ja ompelin syntyneen aukon kiinni. Se ei siellä kainalossa ihmeemmin näy. Kiitos myös mustan langan, josta ei mitään näy. Ja jota oli siksikin ärsyttävä neuloa: aina sai kytätä kavennuksia tai lisäyksiä kun ei nähnyt oliko niitä tehty vai ei. Toinen vaihtoehto on toki tehdä kuvio silmukoita jäljitellen valmiiseen neulepintaan. Näin paksulla langalla siitä ei kylläkään tule erityisen siisti.

Resorit tein reilusti pitkiksi, siitäkin syystä että ainaisen sileän oikean neulomien kyllästytti. Poika vähän valitti, että hihoista tuli liian pitkät. Minä taasen ajattelin käytännöllisemmin: jospa hihojen pituus riittäisi vaikka ensi vuoden puolelle. Tämä hemmo kun menee kohta minusta ohi.

Toki tämän paidan neulominen sitten aiheutti lumipalloefektin: pienempi tuli heti tiukkaamaan missä hänen paitansa viipyy. Se kun oli tilattu tätä paitaa aikaisemmin. Kauheita orjapiiskureita täällä. Minnuu kiinnostaisi jo enemmän kaikki jouluhömpötykset. Akuutimpaan julpyssel -tuskaan tein tämän höpsön Mollie Makes -lehden kannessa koreilevan tupsukranssin.


Se on minusta niin hauska, että voisin tehdä toisenkin. Sen paikka voisi olla sisällä, jotta sitä voisi ihailla oikein sydämensä kyllyydestä.

Ensi viikolla onkin sitten suunta kohti Tamperetta ja kässämessuja
Mulla on jo pitkä lista kojuista, joilla haluan ehdottomasti käydä. Oulun messut olivat niin suuri pettymys, että jos tuolla ei lähde niin ei sitten missään. Messuilla nähdään!