lauantaina, marraskuuta 01, 2014

Uusinta

Sisuunnuin ja ommella päräytin sen keittovillamekon valmiiksi. Siihenhän tuhraantui peräti joku 10 minuuttia elämästä.


Nyt kokoasia on paljon parempi. 

Joku tässä kuitenkin mättää. Mekko ei istu hartioilta erityisen hyvin, tuntuu että kokoajan pitää olla nykimässä sitä jonkin suuntaan. Tiedä sitten korjaantuuko asia käytössä. Tämähän on kuitenkin huovutettua neulosta, joka hyvinkin venyy ja vanuu suuntaansa. Ei olisi haitannut vaikka olisin tehnyt vieläkin pienemmän koon. Mekko on leikattu koossa 40. 38 olisi varmasti mennyt hyvin sekin, vaikka SK:n kokotaulukon mukaan olen kokoa 44-48. Tsih.

Kirjontoihin olen ottanut mallin Karin Holmbergin kirjasta ja lankana käytin Dropsin Alpakkaa. 

Tuolla olisi seuraava villakirjontaproduktio odottamassa. Ehkä pitää hieman vielä suunnitella ettei taas tartte kirjoa ja purkaa edestakas.   


tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Tökkii

Ei suju, ei pese eikä linkoa. Ei toimi, vastustaa.

Reteenä ompelin itelleni mekon, todetakseni että koko oli pari numeroa liian suuri. Sitä sitten eilen illalla ratkoin (mahtavaa etsiä mustaa tikkiä tummasta, pörrähtävästä violetista) ja leikkelin pienemmäksi. Vielä en ole saanut intoa ommella sitä uudelleen.

Neuloa napotin myös kämmekkäät. Lanka loppui kesken kun molemmista olisi pitänyt enää neuloa sentin resorit peukaloihin. Pitänee lähteä kattomaan löytyisikö kaupasta lisää samaista väriä.

Ja kaiken kruununa löysin tänään kotia tultuani Taito Shopista ostamani ranteenlämmittimet pyykkinarulta. Täysin pilalle huopuneena. 

Ei taida oikein olla mun hetki. 

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

WIP, work in progress

Kun se Outi meni tekemään niin ihanan mekkosen kirjonnoilla ja kaikilla niin pitihän minunkin sitten lopettaa se vatvominen ja tarttua neulaan.

Suurin ongelma oli saada piirrettyä merkit kankaaseen eli  keittovillaan. Tuntui ne viivat haihtuivat kuin itsekseen ja sitten piti arvuutella että mitä tässä nyt sitten ollaan tekemässä. Seuraavaksi vaikeinta oli värit. Purin monenmoista väriä pois ja muutin kuviota ja pistoja. Mikään ei oikein näyttänyt siltä kuin olin mielessäni kuvitellut.

Monen, monen tunnin äheltämisen jälkeen ollaan nyt tässä tilanteessa. En ole ihan varma onko tämä vieläkään sellaista mitä haluasin, tällä kuitenkin mennään. Syteen tai saveen.

Lopuksi Bertta näyttää mallia miten viettää harmaata, tuulista ja sateista päivää. Sen jälkeen kun on ensin käyty märässä hangessa ihmettelemässä yhtä ja toista. 




Lokoisaa sunnuntaita. 

lauantaina, lokakuuta 25, 2014

Kissakaveri

Uusi kissakaveri rantautui tänä aamuna meidän sohvalle vahtia pitämään. Vanhempi kissakaveri ei jaksanut uudesta kiinnostua. Taisi olla väsynyt aiemmasta kaavojen piirtämisestä ja leikkuusta. 

Kissatyyny on siis se Oulun kässämessuilta Kanavatyökeskuksen standilta ostettu paketti. Paketissa oli muuten mukana taustakangas valmiiksi ommellulla vetoketjulla. Jotenkin kuvittelin että äkkiäkös tämmösen pistelee. Ekan tunnin aikana tajusin ettei juttu todellakaan ole niin. Tyynyn tekemiseen meni reilu viikko, kun joka päivä pisteli menemään ainakin tunnin. Useimpina päivänä enemmänkin.

Hitaudesta huolimatta tätä oli kiva tehdä. Lanka on harmikseni täyttä akryyliä ja se vähän nuhjaantuu jo ompeluvaiheessa. Jospa se nyt kuitenkin jonniinmoisessa kuosissa pysyisi. 

torstaina, lokakuuta 23, 2014

Aavoilla tuulee

Ja Oulussakin liki aina. Tänäänkin sellainen viima että pakkasasteet monistuivat liki tuplaten tuulen voimasta.

Siksi lienee hyvä että kauan tahkottu Aava on valmis.

Aava-Naava
Malli: Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta Aava
Lanka: Ilon Kainuunharmasta, oliko niitä nyt 4 vai 5 vyyhteä
Puikot: 4 milliset (saattoi kyllä olla 4,5 millisetkin…)
Fiilis: nyt lämmitellään!

Aava-mallissa oli joku joka iski aikalailla sata ampeeria. Kehruuvierailulla tyhjensin Ilossa kainuuharmashyllyn ja sitten eikun neulomaan. Ensimmäinen puoli metriä meni aika helposti mutta sitten alkoi tökkiä. Mallihan on tosi helpo, reunoissa ainaoikeaa ja muualla helmineuletta. Niitä silmukoita sitten vaan piisaa silmän kantamattomiin, vähän niinkuin aavaa yleensäkin. Mulla tälläiset, joidenkin ylistämät, aivottomat eivät vaan toimi. Neuleessa pitää olla jotain tai muuten se tuntuu aika äkkiä tylsältä. 

Kainuunharmasta on taas pakko hehkuttaa. Se on kaikin puolin niin ihanaa. Käyttämäni lanka on kolmisäikeistä ja ilmavaa. Se ei ole tasaisen harmaata vaan siinä on värivaihtelua jos jonniinmoista. Lisäksi se on pehmoista ja lämpöistä, siis kaikki villan parhaat puolet!

Napit ovat keraamiset tähdet/kukat. Olen ostanut ne vuosia sitten teatterilla olleesta kässäaiheisesta tilaisuudesta. En kyllä ole ihan varma että meneekö nämä helposti rikki. Pitää vähän kuulostella ja vaihtaa vaikka puisiin nappeihin jos ongelmia tulee. 

Loppumetreillä lanka muuten loppui kesken. Ostin kässämessuilta paikkavyyhdin (sen ainoan mesuilta ostamani lankavyyhdin muuten) ja kotona totesin että olin vahingossa ottanut kaksisäikeistä. Vähän harmitti, koska olihan se vähän ohkaisempaa ja ero näkyi selvästi. Uuttakaan en sitten jaksanut lähteä hakemaan vaan pistin sekaan toisen säikeen Dropsin alpakkaa ja mennä posotin. Värin puolesta eroa ei kyllä huomaa, pikkasen paksumpi se on, mutta sepä menoa haittaa ei. 

Aava retale on oikein kiva päällä. Lämmittää mukavasti ja veikkaan että tämän kanssa on aika kiva kaivautua sohvan nurkkaan ja lekotella takkatulen loimussa. Kissa syliin ja jotkut kutimet käteen. Pöydälle sohvan viereen iso kuppi teetä. Huoh, olispa jo viikonloppu!

Aavastahan muuten tulee aina mieleen tämä laulu: 


tiistaina, lokakuuta 21, 2014

Matkailu avartaa

Kun ihminen kerran saa pari päivää vapaata niin se karauttaa Keski-Suomeen. Siinä ei paljoa edes irtipyristelevät autonrekaat vauhtia hidastele.

Ensimmäisenä Jyväskylään päästyään ihminen tietty kurvaa Titityyhyn Tiinaa ja Siinaa moikkaamaan. Ja saattaapa siinä vapauden huumassaan ostaa muutaman vyyhdin lankaa. Samalla tuumii, että on siellä tyttöillä aika mellevät olot kun saavat vaan kölliä lankameren keskellä. Sitä ne lankakauppiaat varmaan tekevät kun asiakkaat eivät ole näkemässä? 

Kun Titityystä on selvitty ulos, vähän tympääntyneen puhelinsoiton, "missä sää viivyt", saattelemana, ihmisen on päästävä TaitoShoppiin, koska sen ikkunassa komeilee Roosanauha-sukkalankaa ohjevihkojen kera. Tällä kertaa mukaan ei tartu lankaa, mutta ohjevihko ja ihanat ranteenlämmittimet kylläkin. 

Loppupeleissä ihminen vielä lähtee äitilleen sukkalankakonsulentiksi paikalliseen, jonka lankavalikoima suorastaan hämmästyttää. Että tuppukylillä koko Dropsin valikoima! Vähän olisi kyllä houkuttanut ostaa yhtä jos toista. Parit lapaslangat nyt vaikka aluksi. 

Nyt ihminen on palannut takaisin kotiin. Maha on täynnä kirjolohta ja herkkutatti-suppilovahverokermasoosia. Ei kait auta muuta kuin lojahtaa sohvannurkkaan takkatuleen ääreen ja tahkota Aavasta puuttuvat kierrokset. 

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2014

Yksi risti kaksi

ei ihan pennit miljoonaksi mutta raksia ruksin päälle.

Kävin eilen Oulun kässämessuilla, kuten aika moni muukin tungoksesta päätellen. Kaikenlaista kivaa kyllä oli tarjolla, mekkomyyjiä oli ehkä jo vähän turhankin paljon.  

Lankaa ei tällä kertaa tarttunut mukaan kuin yksi vyyhti ja sekin täysin tarpeeseen, koska näytti uhkaavasti siltä että Aavasta loppuu lanka kesken. 

Mukaan tarttui puinen koottava nukkekotikokoa oleva tuoli sekä puinen tähtikoriste ikkunaan roikkumaan. Samoin mukaan lähti pari metriä sinapinsävyistä pellavakangasta. 

Se mikä itsenikin yllätti oli se että ostin kanavatyön! Myyjänä oli mitä puheliain hauska herrasmies, joka varmasti saisi puhuttua vaikka kenen tahansa pyörryksiin. Nyt täällä sitten pistellään lankaa poikki ja pinoon. Silmät jo vilkkuvat, ja pieni lintukaveri odottaa siipiään.