sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2015

Puuskututtaa

Olen harvoin sairaana. Siksi varmaan sairastamisesta on tullut vähän sellainen romanttinen mielikuva: nökötetään sohvan nurkassa peiton alla, siemaillaan hunajateetä ja katsotaan tellusta jotain hömppäelokuvaa. Välillä saatetaan vähän yskäistä tai niistää nenää, silleen sivistyneesti. 

Todellisuus onkin paljon karumpi. Ensin iskee kamala lihassärky. Joka ikiseen kohtaan kropassa sattuu. No, okei nenänpäähän ei satu, mutta se on niin jäässä että sitä voisi käyttää jäätelömassan jäähdyttämiseen. Sitten tulee kylmä. Niin kylmä ettei sellaista kylmyyttä voi ollakaan. Villapaitaa päälle ja sänkyyn kahden paksun täkin alle. Siellä sitten hytistään. Bertta käy parhaansa mukaan auttamassa ja nukkuu jalkojen päällä. Välillä käydään halaamassa lämmitettyä takkaa mutta sekään ei saa vilua pois. Nälkäkin olisi mutta mitään ei pysty syömään. 

Sekavasti nukutun yön jälkeen on vielä enemmän nälkä. Edelleenkään ei pysty syömään oikein mitään. Vilun tilalle on tullut voimattomuus. Vähäinenkin tekeminen, vaikka vain leivän voiteleminen ottaa voimille ja pitää istua alas puuskuttamaan. 

Istua sentään jaksaa ja virkatakin voi. Bertta on hyvänä kaverina mukana touhussa. Tai eihän se mitään touhua, nukkua tursottaa. Lämmittää kuitenkin kivasti jalkoja.  

Se mikä tässä katkerasti naurattaa on se että mitä todennäköisemimmin maanantaina aamulla ollaan täydessä tikissä. Tunnollinen työntekijä ei työpäivänä sairasta. 

maanantaina, huhtikuuta 13, 2015

Onks pakko jos ei haluu?

Eilen tuli 14. osa Sophie-peitosta. Kun näin pätkän niin ensimmäinen ajatus oli että eikä. Toinen ajatus oli ihan sama eikä. Musta tuommoinen yksivärinen reikäkuvio ei vaan yksikertaisesti passaa peittoon. Olin salaa toivonut että edellisessä ohjeessa viitattu perhoskuvio olisi ollut kohokuvio, niin kuin kaikki muutkin peitossa olevat kuviot. Ähäkutti. 

Pitää tässä nyt pohtia että teenkö noita perhosia, vai tekisinkö ihan vaan raitoja, kun en osaa ite tehdä sellaisia kohollaan olevia perhosia. Nurkissa olevia lehtiä voisin käyttää perhosen mallina, mutta enpä tiedä jaksanko ruveta virittelemään. 

Yksi vaihtoehto olisi odottaa seuraavan sunnuntain ohje, että tietää mitä noitten perhosten jälkeen on tulossa. Jos loppureuna on jotain tämmöstä reikäkuviota niin suutun ja mustaksi muutun.

Varmaan fiksuinta on odottaa se seuraavan sunnuntain ohje ja sitä odotellessa virkata villaista versiota. Tällä mennään.

lauantaina, huhtikuuta 11, 2015

Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?

Tällä tädillä nyt keulii ja sutii vähän turhankin paljon. En tiedä miten tähän jamaan on oikein ajauduttu, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan: saappaat mudassa polvia myöten.

Pääsiäisen aikana Sophie-peittoa virkatessani mielen vieressä pyöri ajatus samaisesta peitosta villaisena versiona. Muistui mieleeni erääseen pahvilaatikkoon sullotut kasvivärjätyt villalangat, jotka ovat jo hyvän tovin uutta olomuotoa odottaneet. Kaivoin laatikon esille ja levitelin sen sisällön lattialle. Etsin siihen kaveriksi vähän muitakin ja tuumin. Keitin kupillisen teetä ja annoin pikkusormen. Se vei koko käden. 

En tiedä uskallanko edes ääneen sanoa, joten kuiskaan ihan hiljaa mielessäni. Taidan pitää tästä villaisesta enemmän kuin siitä puuvillaisesta rotjakkeesta. 
Yes, we are all mad in here. 

lauantaina, huhtikuuta 04, 2015

Lankalauantai

Lankalauantai lienee mitä parhain päivä esitellä mitä on saanut langasta väkerrettyä. Joten mina damer och herrar:


Wiola
Malli: Wiolakofta, suunnittelija: Kristin Wiola Ødegård
Lanka: paksu Pirkkalanka väreissä: Curry, ruoste, suklaa ja hunaja. Ohut Pirkkalanka (kaksikertaisena) värissä meri. Drops Karisma: pinkki 66 sekä pikkasen paksu Pirkkalankaa väreissä jää ja petrooli. Kirjonnat Dropsin Alpacalla
Puikot: 4 mm ja virkkuukoukku 3 mm
Muuta: Nauha ja napit Nappi-Kikasta, kiitos Seijalle kärsivällisestä nappien valkkaamisesta!
Fiilis: jihaa!


Äkkäsin mallin jo hyvän aikaa sitten Pinterestistä, harmi vaan kun kuvan linkki ei vienyt minnekään. Sitten mallin kuvia alkoi ilmestyä myös Ravelryn puolelle ja sitä kautta sain jäljitettyä mallin norjalaiseen Familien-lehteen. Ajattelin ensin että sepä siitä sitten, sitä lehteä nyt kuitenkaan käsiini saa. Lehdelläpä oli oma Appsi, josta lehden numeron sai ladattua iPadille ja se oli menoa sitten. Ohje on siis norjankielinen mutta jos yhtään ruotsi sujuu niin ohje ei tuottane suurempia ongelmia. Dropsin sivuilla on muuten hyvä lista eri kielillä yleisimmistä neulonta- ja virkkaustermeistä, sieltä kävin muutaman kohdan vaklaamassa.


Ohjeessa käytetty lanka oli Sandnesgarnin Peer Gyntiä, ja aika äkkiä selvisi ettei sitä lankaa myydä Suomessa. Valmistajan omilla sivuilla oli verkkokauppa, joka taas ei lähetä Norjan ulkopuolelle. Minua kuitenkin viehätti kovasti ohjeessa käytetyt väriyhdistelmät joten joku korvaava lanka tiskiin kiitos. Kävin aika monta värikarttaa läpi ennenkuin muistin Pirkkalangan ja sieltähän se tärppäsi!

Malli neulotaan pyörönä alhaalta ylöspäin ja sitten kainaloiden jälkeen yhdistetään hihat vartalo-osaan ja jatketaan raglankavennusten parissa kaula-aukkoon saakka. Sitten takki pingotettiin ja leikattiin auki. Aukileikkaamisesta on enemmän juttua edellisessä postauksessa. Vähän kyllä minua itseänikin kummastuttaa, että miten ihmeessä se virkattu reuna voi pysyä. Uskottava se on. Jos aihe kiinnostaa enenmmän niin suosittelen lämpöisesti Kate Daviesin blogin tekstiä aiheesta.

Leikkuusaumat siistin koristenauhalla, jonka ompelin paikoilleen käsin. Eka ompeluyritys meni täysin persielleen kun kiinnitin nauhan nuppineuloilla otin neuleen syliin ja rupesin ompelemaan. Nuppineuloista huolimatta neulos venyi ja nauha kupruili miten sattuu. Sitten ratkoin koko tekeleen ja aloitin alusta. Silittelin reunan tasaiseksi pyödälle ja ompelin siinä nauhan kiinni ilman että nostelin tai muutenkaan siirtelin neuletta. Silleenhän se onnistui tosi siististi.

Reunoihin on virkattu pienet pampulat. Tämä oli ohjeen ainoa kohta, joka sai tuulen humisemaan korvien välissä. Ohjeen mukaan pompuloiden välissä olisi pitänyt hypätä muutaman silmukan yli. Jos niin teki niin johan sai reunan kirraamaan ihan urakalla. Lisäksi ohje virkata nurjalta puoleta tuntui tosi kummalliselta. Värkkäsin ja purin eestakas, kunnes löysin itselleni oikean tavan. Joten ensin yksi piilosilmukka, sitten kolme puolipylvästä yhteen ja yksi ketjusilmukka. Ja sitä litaniaa toistaen. Niin ja kyllä, pallukosta tuli paremmat kun virkkasi nurjalta puolelta.

Oikean puolen miehustassa on pieni kirjontahässäkkä. Täytyy tunnustaa että ranskalaisen solmun pidennetty versio ei minulta onnistu. Sain monenlaista umpisolmua aikaiseksi. Joten tein nuot ruusut niin että ompelin n. sentin pituisen piston, jonka ympärille kieputin lankaa hyväksi katsomani määrän. 

Nappien värityksen ja kaksivärisyyden omin myös mallista, minusta se oli hauska yksityiskohta. Niitä me Nappi-Kikan tädin kanssa etsittiin miljoonan muun napin seasta, ja olipa aikamoinen metsästys että löytyi juuri oikean kokoiset, väriset ja että kummassakin olisi sama määrä reikiä jne. 

Takin juju ehkä onkin juuri kaikki pienet viimeistelyssä tehtävät yksityiskohdat: kirjonnat, virkattu pompulareuna, napit ja koristenauha. Ilman näitä juttuja takki olisi vain yksi norjalainen villatakki. Toki kuvioden väriyhdistelmä ei ole ihan se tavallisin, mutta tällä kertaa yksityiskohdat ovat ne juttu.


lauantaina, maaliskuuta 28, 2015

Kirurgisia toimenpiteitä

Kirurgiassa taidetaan ensin tehdä leikkaus ja sitten paikkaus. Nyt tehtiin toisinpäin: ensin paikka sitten leikkaus.

Neuloin Wiola-takkini pyörönä ja nyt oli tullut aika ottaa sakset esille. Takin keskietuun olin neulonut 5 silmukkaa leveän leikkuuvaran. Leikkuu kulkee keskimmäisen silmukan keskeltä, joten vahvitukset tehdään tämän silmukan ympärille. Vasenkätisenä aloitin takin oikeasta reunasta ja virkkasin kiinteitä silmukoita ylhäältä alaspäin. Silmukat virkataan siten että keskimmäisen silmukan oikean puoleinen lenkki virkataan yhteen keskisilmukan oikealla puolella olevan silmukan vasemmanpuoleisen lenkin kanssa. Kuvassa keltainen silmukka on se keskisilmukka ja oranssi on se viereinen silmukka.


Siitä vaan alas asti. Vasemalla puolella sitten se keskisilmukan vasen reuna vasemmalla puolella olevan silmukan oikean reunan kanssa yhteen. Vasemman puolen virkkasin alhaalta ylöspäin, jolloin muodostuu tämmäinen kuja.


Siitä sitten vaan leikkamaan! Mielessään voi vaikka sanoa pari sataa Ave Mariaa, jos se antaa rohkeutta. Käytin pieniä teräviä ompelusaksia. Sieltä kiinteiden silmukoiden välistä löytyy leikattavat langat, pitää vaan olla tosi tarkkana ettei leikkaa virkattuja silmukoita. Joku fiksumpi käyttäisi virkkaamiseen eriväristä lankaa niin näkisi paremmin. 


Tässä näkyy aika hyvin tuo nurjapuoli. Sinä se leikattu sauma nätisti killittää. Ei räjähdyksiä tai mitään muutakaan ei-toivottua efektiä.


Tässä vielä oikealta puolelta.


Jos katsotaan oikeanpuoleista reunaa niin siinä näkyy kiinteillä silmukoilla virkattu reuna, sitten tuo turkoosi on keskisilmukan viereisen silmukan oikeaa reunaa ja seuraava on se 3. leikkuuvarasilmukka. Siitä oikeallepäin on sitten varsinaista etukappaletta.

Tämän jälkeen virkkaan sitten napituslistat. Tässä kuvassa on napinreikärivi muotoutumassa. Hyvin kääntää lista tuon leikkuusauman neuleen sisälle. 


Tuon sauman päälle tulen vielä ompelemaan koristenauhan. Onpahan sitten nätin ja viimeistellyn näköinen.

Berttaa tämä koko homma ei enää vähempää voisi kiinnostaa.


torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Kylpykaveri

Onhan se vähän tylsää yksin kylpeä, onneksi tästä taloudesta löytyy kaveri joka tilanteeseen.

Miss ylipäätarkastaja sekä virallinen valvoja, aina valmiina palvelukseen! Paitsi jos sattuu kovasti nukuttamaan.

Nyt tarkastettiin huolellisesti että kaikki nuppineulat olivat paikoillaan. Sitten olikin hyvä lösähtää märän hihan päälle pötköttämään.

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2015

Iltapesulle!

Tämä paidan rötväke lähtee nyt kylpyyn ja katsotaan mihin kuosiin se sitten asettuu. 

Siinä kuivuessa on sitten hyvä hetki puhallella ja mielikuvaharjoitella neuleen aukileikkaamista.