keskiviikkona, elokuuta 20, 2014

Keskiviikkona


"Olimme Sohvi-kissan kanssa kävelyllä. Loppumatkasta sitä alkoi väsyttää, joten kannoin sen kotia."

tiistaina, elokuuta 19, 2014

Tiistaina


"Olimme piknikillä kissani Sohvin kanssa. Naapurin poni tuli tervehtimään meitä. Se tykkäsi kovasti apiloista."

maanantaina, elokuuta 18, 2014

Maanantaina


"Kävin viemässä roskat. Olisin voinut vaikka vannoa, että roskiksen päällä kököttänyt sieni vinkkasi minulle silmää. Taidan keittää toisen kupillisen teetä."

lauantaina, elokuuta 16, 2014

Minun oma

Päätin että se on nyt tässä, oma pieni syysmallistoni. Vain neljä vaatetta, mutta kyllä niillä aika pitkälle pötkii.

Aloitetaan vaikka uusimmilla. Kukkakuvioinen mekko on ommeltu jo aiemmin tutuksi tulleella Priscilla-mekon kaavalla. Tällä kertaa ompeleminen sujui suuremmitta kommelluksitta. Mitä nyt ompelin helman vahingossa ryttyyn frillan alle. Kankaana on jotain sekoitekangasta, joka on kevyttä ja laskeutuu sekä hulmuaa hienosti. 

Mustan raglanhihaisen pellavapaidan ainekset löytyivät kangaslaatikosta. Olen tästä kankaasta joskus kauan sitten ommellut housut. Vähän kun paloja pyöritelin, sain kankaan riittämään lyhythihaiseen paitaan. Kaava on hankittu joskus kauan sitten, se oli joku saksalainen. Nyt en löydä aluperäistä kaava-arkkia mistään. Kaula-aukon ympärillä menee frilla ja myös alaosassa on poimutettu kaitale.


Sitten tämä jo aiemmin esitelty mekko, joka ei kuitenkaan ole se sama mekko. Yläosa kun hieman ahdisti, niin lisäsin kaavaan pariin kohtaa pikkasen lisää, leikkasin ja ompelin uuden yläosan. Nyt se on paljon mukavampi päällä. Tosin vähän mietin että tuliko väljyyttä jopa liikaa. Tällä nyt kuitenkin mennään. 


Sittenhän tietty pitää kokeilla miten näitä voi yhdistellä olemassa olevien vaatteiden, kuten neuleiden kera. Viajante ainakin toimii. Toki kuvaaja olisi voinut sanoa että mekon helma on nyt ties missä…

Ajatuksena on ollut neuloa Tukholmasta ostetusta silkistä neuletakki, mutta malli ja muoto ovat vielä hakusessa. Pienen mallitilkun olen tehnyt ja lanka hehkuu kuin kulta. 


Koska se itseneulottu nyt sitten puuttuu, niin kokeillaanpa kaupan takin kera. Odd Mollyn Lovely Knit -neuleen ostin myös Tukholmasta, Odd Mollyn omasta kaupasta, jossa likipitäen kaikki oli -50 % alessa. Sain takin siis varsin kohtuulliseen hintaan. 

Oikeastaan on aika hauskaa miettiä oma "mallisto". Ensiksi mietitään vaatekappale, jonka ympärille sitten lisäillään palasia. Minulla se oli mekko, johon housut ja sitten paita. Listalla on vielä se neuletakki ja hame. Katsotaan mitä sitten keksin. Kun hommaan pääsee sisälle, niin ideaa pulppuaa siihen malliin ettei tiedä miten päin olisi.

Sittenhän voi miettiä myös sitä rahallista puolta. Harmaan mekon tarvikkeet n. 10 euroa. Ruskeat housut: n. 12 euroa. Musta paita, ei aavistustakaan, sanotaan yläkanttiin että 10 euroa? Kukallinen mekko 4 euroa. Eli neljä vaatekappaletta alle 40 euroa. Aika edullisia, sanoisin.  

keskiviikkona, elokuuta 13, 2014

Ompelijan ystävä

Minulla on ompelukaverikissa. Koneen surahtaessa käyntiin kissa hyppää viereiselle silityslaudalle. Liekö sitten surina vai mikä niin kohta jo uni painaa simmua.

Suhisevan höyryraudan ääni kuitenkin saa sen heräämään, ja silloin pitää olla varuillaan ettei vaaleanpunainen nenä kerähdä. 

maanantaina, elokuuta 11, 2014

Iiiih ja uuuuh!

Hartaasti odotettu paketti oli saapunut tänään postiin. Renkaat vinkuen ja sauhuten karautin pakettia hakemaan kun asianlaita minulle valkeni.

Olen aivan sanaton. Kuinka kenenkään sormet taipuu tämmöisten tekemiseen? Jotain aivan käsittämätöntä! Ja niin ihanat! Vitsit, nyt pitää saada Emman syysmallisto valmiiksi että pääsee kuvaamaan näitten popojen kanssa.

lauantaina, elokuuta 09, 2014

Aatteita vaatteista

Koko juttu taisi alkaa siitä kun ompelin vaatteita Blythe-nukelleni. Ajatushan oli tehdä kokonainen syysmallisto muutamine yhteensopivine eri vaatekappaleineen sekä asusteineen. Kokoelma alkaa olla muutamaa vaatepartta vaille valmis. Sille jatkumona tulee tietenkin talvimallisto, jonka vaatteet ovat taas yhdisteltävissä syksyn vaatteisiin. Tarkoituksena siis saada vaatteita, jotka sopivat eri vuodenaikoihin sekä ovat yhdisteltäviissä myös keskenään. 

Ajatus viehätti minua kovasti ja huomasin miettiväni että olisipa kiva rakentaa oma vaatekaappi näin. Alusta alken miettien joka pala yhteensopivaksi toisiin. Samalla tuli pohdittua millainen vaatteiden hankkija oikein olen. Ostan, omasta mielestäni ainakin, suhteellisen harvoin vaatteita itselleni. Saattaa helposti mennä kuukausi jos toinenkin ilman yhden ainokaista hankintaa. Uskon sen johtuvan siitä että kaupoissa on harvoin sellaisia vaatteita, joista innostun huithiiteen tai jos niitä on, on niissä oleva hintalappu sellainen että asia jää sikseen. Ostan siis useimmat vaatteeni kun näen kaupassa jotain mikä miellyttää silmää eikä lompakkokaan saa siitä kauhukohtausta. Tälläisellä innostusostamisella saa toki kaappiin kivoja vaatteita, mutta joskus niiden yhdistelminen ei vaan onnistu. Sitten on lisäksi toki tarveostaminen, joka yleensä on täyttä tervanjuontia. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi uudet ulkoiluhousut kun edelliset eivät enää pidä sadevettä housujen ulkopuolella tai kun urheiluviivit vetelevät viimeisiään. 

Eräänä päivänä törmäsin Ivy Arch -blogiin, jossa blogin pitäjä oli vuodeksi lopettanut vaatteiden ostamisen kaupasta. Ostamisen sijaan hän oli päättänyt ommella kaikki tarvitsemansa/haluamansa vaatteet. Ajatus kiinnosti minua kovasti, kunnes tajusin että joitain vaatteita ei nyt vaan halua tehdä itse. Vaikka säänpitävää mutta hengittävää tuulitakkia tai alusvaatteita tai uimapukua. 

Vaatepohdinta sai minut myös kääntymään Pinterestissä olevan vaatetauluni puoleen. Kyllähän minä tiedän mitä olen sinne pinnitellyt, mutta silti oli aikamoinen yllätys miten paljon oma oikea vaatekaappini eroaa taululle pinnittämistä vaatteista. Se virtuaalivaatekaappi oli täynnä röyhelöä, frillaa, laskosta, liehuketta ja koristetta jos minkämoista. Miksi minun oikeassa kaapissa ei moisia vaatteita näy? Onko ne kuvien vaatteet sellaisia mihin haluaisin pukeutua, mutta sitten pitää olla jotenkin "järkevä" ja laittaa päälleen farkut ja musta trikoopaita? Miksi niihin unelmien vaatteisiin ei voi pukeutua? Uskalluksestako se on kiinni? Vai siitä että sellaisia vaatteita ei tämän seudun kaupoissa näy?

Nämä kaikki pohdinnat saivat minut tarttumaan ompelukoneeseen vieläkin tiukemmin. Niin että niskat ovat täysin jumissa koneen ääressä istumisesta. Pinterestin kautta löysin mm. Östebron -vaatteet, jotka ovat iskeneet kuin miljoona volttia. Ne eivät ole ihan niin (ällö)romanttisia kuin vaikka Tina Givensin mallit ja samalla niissä on ripaus skandinaavisuutta. Toki tuo hintapolitiikka tuntuu äkkiseltään suht kalliilta, joten pätäkän puutteessa olen harrastanut piratismiompelua. 

Kaavan mekkoon otin aiemmin ommelusta mekosta ja ruudulta sitten jäljittelin yksityskohtia. Ei siitä ihan yhtä hieno tullut kuin esikuvastaan, mutta kyllä sen kanssa kehtaa kylillä liikkua. Kaveriksi mekolle ompelin Plinka-housut, tällä kertaa ohuemmasta pellavasta. Toimivat paljon paremmin kuin paksummasta kankaasta ompelemani. Jätin taskut pois ja tein lahkeeseen yhden laskoksen lisää. Mekosta saatan tehdä vielä parannellun version, tähän kaivattaisiin pari kaksi kolme senttiä lisää rinnanympärykseen. Samoin tuo valkoinen helma näyttää kuvan perusteella pikkaisen liian pitkältä.

Ihan totaaliseen ostolakkoon en taida ryhtyä, mutta sen verran taidan julkisesti luvata (julkinen lupaaminen kun auttaa paremmin pitäytymään lupauksessa) että ompelen enkä osta kaupasta itselleni vaatetta ellei ole ihan pakko. Tämä lupaus pitäköön vuoden loppuun saakka.

Kehittelen sen oman syysmallistoni tämän mekko-housut yhdistelmän ympärille. Ja laitan niihin frillaa ja laskosta!