sunnuntaina, syyskuuta 18, 2016

Oh my Tsiisus

Postipoika kantoi minullekin Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjan ja kylläpä se olikin riemastuttava! Selasin sitä sohvalla ja näytin siipalle malleja ja Tsiikuksien kohdalla se alkoi jankuttaa kuin neljä vuotias lapsi: haluan Tsiisukset, haluan Tsiisukset. 

Niitä sitten neulomaan. 


Tsiisukset
Malli: Lumi Karmitsa
Lanka: Regia 4-fähdig
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: OMG

Tsiisuksia oli tosi hauska neuloa. Jos neule voi saada ihmisen hyvälle tuulelle ja naurattaa ihan, niin nämä ovat juuri sellaiset. Varressa on pieni pätkä kolmella värillä, mutta siinäkin lankaloikat ovat sen verran lyhyitä ettei tartte sitomisleikkejä harrastaa. joten aika iisiä menoa luvassa. 

Lapaset näyttivät aluksi aika valtavilta, mutta sitten sovituksessa totesimme, että on nämät liian pienet siipalle. En tiedä sitten harmittiko mitenkään erityisesti, että näistä tuli minun. 

Siipankin lapaset ovat jo hyvällä mallilla tulossa. Tosin lankakaupan tädin kanssa väänsin, että pitääkö sitä pohjaväriä olla kuitenkin 100 g. Suht ärsyttävän äidilliseen sävyyn minulle naurettiin ja uskoteltiin, että kyllä se yksi 50 g:n kerä riittää pariin. No, eipä kuule riittänyt. Toisiin lapasiin jää peukalo uupumaan enkä tiedä onko Dale Falkia Oulussa kenelläkään hyllyssä. Pitää käydä tutkaamassa. Mör.


torstaina, syyskuuta 08, 2016

Synkkä ja myrskyinen

Jos fantasiamaailmaan perustuvassa elokuvassa tai sarjassa, kuten vaikka Game of Thrones tai LOTR, esiintyy neuleita, ovat ne aikalailla poikkeuksetta helmineuletta. Aika monessa on rouheat, näkyvät saumat ja joissakin voi olla palmikoita. Sävyt ovat tummia. Siinäpä oivat alkuasetelmat neulesuunnittelulle.


Synkkä
Malli: oma
Lanka: Hailuodosta, 2-säikeistä lampaan villaa, luonnon musta, n. 550 g
Puikot: 4 mm
Fiilis: myrskyinen

Luonnon musta, rouhea villa suorastaan huutaa neulomaan palmikoita. Tutkailin aikani erinäisiä palmikkomalleja ja valitsin sitten kolme, jotka laitoin kiltisti riviin paidan etukappaleelle. Runsaasti väljyyttä ja sitten vaan mennä posotettiin. Takakappale ja hihat ovat helmineuletta. Toki palmikoiden neulominen tummalla langalla tuo omat lisähaasteensa, kun ei meinaa erottaa silmukoita toisistaan. Ja varsinkin kun samalla katsoo merirosvotarinoita ja ihastelee niitten vaatekappaleita...


Neuloin kappaleet tasona erikseen, jotta sain tehtyä paksut saumat oikealle puolelle. Kappaleiden neulominen erikseen tuntui ihan kummalliselta kun on jo pitkään neulonut kaiken joko pyörönä tai etu- ja takakappaleet yhdessä.

Tykkään kovasti millainen paidasta tuli, vaikka hihat jäivätkin mystisesti ihan pikkasen liian lyhyiksi. Siitäkin huolimatta, tämän kanssa voisi hyvinkin  pitää pientä leiritulta samalla kun tiiraa näkyykö taivaanrannassa örkkejä. Tai sitten voisin kasvattaa parran ja alkaa Gandalfiksi.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2016

Yliannostus Game of Thronesia

Kesäloman loppumetreillä avasin HBO:n ja kahdessa päivässä katsoin viimeisimmän tuotantokauden Game of Thronesia. Siihen päälle tuotantokausi Penny Dreadfulia ja Black Sailsia. Jossain vaiheessa huomasin tuijottavani henkilöiden vaatteita. Taisimpa pari kertaa laittaa kuvan pysähdyksiin ja tutkia jotain yksityiskohtaa. 

Samoihin aikoihin tuli hankittua Ottobre Woman 5/2016 lehti ja siitä se sitten jotenkin lähti. Ompelukone vaan oli kuollut, joten otin neulan käteeni ja ompelin käsin kuten Alabama Chanin malleissa konsanaan. Trikoota on tosi helppo ommella käsin, koska kangas ei liesty.
  
Käsinompelu saattaa kuulostaa todella työläältä, mutta ei se sitä oikeastaan ole. Varsinaiset saumat ompelee aikas nopsaa, kirjonnoissa sitten menee se oma aikansa. Monista ompelukoneista löytyy kirjontapistoja, mutta paksumman langan käyttö niissä voi sitten olla hankalaa. 

Olkapäihin, rantesiin ja helmaan leikkasin 2 cm leveitä kaitaleita, jotka kiinnitin herringbone-pistoilla. Pitäisi kyllä tietää tämän kirjontapiston nimi suomeksi, mutta ei vaan tule mieleen. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä ihan vaan etupistoilla,mutta sitten hoksasin ettei se pisto jousta yhtään. Ja onhan tämä käytetty kirjontapisto hieman näyttävämpikin. 

Mekko on mallia kietaisu ja malli on niukka, hiha-aukot ovat todella kapoiset ja kirjontapistot varmaan hieman kaventavat sitä lisää. Kaula-aukko on aika antava, joten mekon alla on syytä käyttää toppia, ellei sitten halua vilautella. Helmakappaleet menevät ihan kiitettävästi päällekkäin, toki istuessa pitää vähän asetella helmoja. 
Nyt voin sitten leikkiä vaikka Cerseitä, vaikka kyllä ne Talvivaaran emännät taitavat minua enemmän miellyttää. Sansa ainakin hankkitui tyylikkäästi eroon miehestään. Sellainen susipuuhka harteille ja menoksi. Winter is coming!




 

perjantaina, elokuuta 12, 2016

Tulikin jotain muuta

Tuossa joku aika sitten pyörittelin lankajämiä, että mitähän näistäkin nyt muka tekisi. Keräilin kasan erilaisia lankoja, ja ne kovasti kyllä juttelivat, mutten saanut oikein selvää. 


Asia jäi vähän hautumaan, kunnes koitti heinäkuu ja Steppe-sedän ColorPlay-kurssi. Siellä neuloimme vähintäänkin kyseenalaisen mallitilkun, joka kuitenkin laittoi kytevän hiilloksen savuamaan. Koitin päälleni myös Steppen neulomaa Penguono-takkia. Siitä se kait sitten lähti.

Kaivelin uudemman kerran varastoista lankoja, nyt vähän enemmän sitä omaa värikarttaa. Ja sitten se iski: Penguonohan näistä tulee!

Alkoi armoton neulominen. Ja Epäily. Onko sopiva, onko hyvä, onko ja onko. Neuloin takakappaleen, toisen etukappaleen ja vielä hyvän pätkää toista. Ja koko ajan epäilin. Lähinnä koko asiaa: takakappale kun tuntui armottoman lyhyeltä enkä nähnyt kuinka ihmeessä se voisi siitä muuksi muuttua. 

Sitten SE tapahtui. Olin laittamassa neuletta taas kerran päälleni kun takakappaleen vekit jäivätkin pitkin käsivartta. Tuijotin niitä silmät pyöreinä. Pistin silmät kiinni ja katsoin uudelleen. Vedin syvään henkeä ja purin kaiken neulomani.

Loin uudet silmukat ja neuloin niin vimmatusti kuin ihminen nyt ylipäätään voi neuloa. 


Pinkuviini
Malli: oma, vaikutteita Steppe-sedältä
Langat: kaikkea mitä kaapista löytyi (mm. Väinämöinen, Felted Tweed, LITLG, omia kehräyksiä, mohairia, Tukuwoolia....)
Puikot: 4 mm
Fiilis: onnellinen

Neule on aloitettu olkapäiltä. Loin ensin silmukat oikeaa olkaa varten. Lisäsin kierroksilla kolme silmukkaa takapääntietä varten. Sitten vastaavasti vasen takaolka ja niiden väliin niskan silmukat. Sitten vaan posotettiin alapäin. Tein olkapäiden vekit ja niistä neuloin etukappaleet. Kun hiha oli tarpeeksi leveä tein hihojen viistottamiseksi muutamat lyhennetyt kierrokset ja päättelin hihan alapuolen silmukat yhteen. Sitten vaan jatkoin helmaa niin pitkään kunnes langat alkoivat loppua. Siihen johonkin sopivaan väliin taskut. Reunat huolittelin icordilla. Langat ovat neulottu joko kaksi- tai kolmesäikeisinä, miten se nyt sopivalta milloinkin tuntui.

Ja voi hyvänen aika miten kiva tästä tulikaan! Nuot olkapäiden vekit ovat ihan must. Ja värit ja kaikki. Takki on suoraan puikoilta, en jaksanut alkaa sitä kastelemaan tai ojentelemaan kuoseihinsa, se on just hyvä näin. 

Lankoja oli hauska yhdistellä. Takkia varten ostin vain kaksi kerää: glitter mohairia! Sitä sitten muitten sekaan, jolloin neulepintaan sai haloa ja tingeltangelia sitte tänne.

Yritin liu'utella värejä ja välillä se onnistuikin ihan hyvin, väliin tuli selkeämpää raitaa. Koska lankoja oli pätkitty jo Penguonoa varten, niin tein muutamista pätkistä kolme erimallista "paikkaa" intarsiana.  


Taskujen sisus on samaa vihreää kuin vekeissäkin. Vekeissä on mm. Tukua ja Sandnesin silkkimohairia, jotka ovat keskenään aikas ihana pari.

Rannalla oli aika myräkkä. Viimeisen ruudun jälkeen tuli kiire autoon, sen verran kovaa alkoi sataa vettä. 





maanantaina, elokuuta 08, 2016

Putki päällä

Kesäloman aikana olen laittanut aika monta neuletta puikoille. Ja sitten tuskaillut kun mistään ei tule valmista. No, ei varmaan kun neuloo sentin yhtä, kolme toista ja kymmennen kolmetta, neljännestä nyt puhumattakaan.

Viikonloppuna otin yhden keskeneräisen syliin ja laitoin Dicten Yle Areenasta pyörimään. Siihen perään piti pyörittää vielä jaksoa Komisario Lewisiä, eikä sekään riittänyt. Istuin vielä pitkän tovin keittiön pöydän ääressä, join pari litraa teetä ja pungersin. Sitten se oli valmis.



Piccadilly
Malli: Piccadilly Shawl, Justyna Lorkowska
Lanka: Madelinetosh merino light, sävyissä Glazed Pecan ja Ruby Slippers
Puikot: Jahas, olikohan ne 3,5 vai 4 mm?  
Fiilis: voitto kotiin kauhean vääntämisen jälkeen

Muistan kun näin kuvan mallista ensimmäisen kerran ja hoksasin, että minullahan on melkein saman väriset langat hyllyssä odottamassa neulomista. Vähän tietysti piti kursailla, mutta sitten päästin itseni irti ja neulottiin niin, että ranteet paukkuivat.


Reunuksen kohdalla kone alkoi yskiä. Vaikkei reunus ole erityisen leveä tai pitsi kovin vaikea, niin silti muutamat ensimmäiset kuvion toistot sain aika tarkasti tuijottaa kaaviota. Ja vaikka kuinka hirmuisesti neuloi, niin aina vaan niitä silmukoita riitti. Yhden lajin työvoitto kun pääsi viimeiset silmukat päättelemään. 

Pojat palaavat ylihuomenna kouluun. Se taas tarkoittaa sitä, ettei minun tartte olla pitkin maita ja mantuja metsästämässä Pokemonin örriäisiä ja huolehtimassa samalla ettei lapsi kävele auton alle ruutua tuijottaessaan, vaan aion neuloa niitä keskeneräisiä niin että tyrät rytkyy! 

 

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2016

Tähän mennessä tapahtunutta

Oltu festareilla. Ostettu lankaa. Podettu lankakrapulaa ja lompakon keveyttä. Lisäksi on pesty matot, pakastettu mansikoita ja löhötty mursuna rannalla. Nautittu lämmöstä ja neulottu niin maan peijakkaasti. 

Piccadillyn reuna etenee. Tai etensi jos joku neuloisi sitä. 

Syy etenemättömyyteen on se, että päätin vähän testata Atlas-huivin neulomista. Ja kaikkihan sen tietää mitä tapahtuu kun minä vähän testaan...synonyymi termeille mopo keulii ja lähtee lapasesta.

Sanottakoon, että Atlasta on kiva neuloa, mutta se vaatii aika täydellisen keskittymisen ja rivejä seurataan viivottimen avulla. Mallikerta on 133 silmukkaa leveä ja 32 kerrosta korkea. Tällä hetkellä on neulottuna n. 30 cm, joka tarkoittaa siitä, että kohta saan vaihtaa tuon pohjavärin, jee jee! En erityisemmin ole beigen ystävä. Toki se seuraava väri on tummempi beige...yritän uskotella itselleni että se olisi enemmänkin taupe. 

Nämä kaksi huivimallia tosin johtivat siihen, ettei minulla ole telkkarineuletta. Kummassakin huivissa pitää vahdata kaaviota siihen malliin, että jopa Teletappien juonikäänteiden seuraaminen olisi hankalaa. Piti sitten pistää lisää silmukoita puikoille.

Lanka on Colori Naturale, jotka kaappasin Lentavän Lapasen kojulta. Lanka on bourettesilkkiä ja aikas kivaa. Aattelin että mallin (Goldfinch) pääväri olisi keltainen, mutta kun sitten ohjetta luin, niin eipäs ollutkaan. Pistin kuitenkin keltaisen pääväriksi ja kun Komisario Lewis oli hyvässä vauhdissa, tulin toisiin aatoksiin. Nyt olenkin sitten tämän päivän tähän mennessä käyttänyt lähinnä värien kanssa pähkäilyyn ja neulonut toisen version, jossa tuo musta on pääväri. Taidan tykätä mustapitoisemmasta enemmän. Tai parempi se olisi nyt päättää, muuten on lanka silputtu ja mitään ei ole saatu aikaiseksi. Tosin tässä vähän itseäni ihmettelen, kun tämän piti olla tv-neule...

tiistaina, heinäkuuta 19, 2016

Festaroimassa

Viime viikonloppuna oli ensimmäiset Jyväskylän neulefestivaalit. Ja voi pojat! Mistähän oikein alottaisi?

No vaikka siitä, että kaupungilla tuli vastaan yksi jos toinenkin yllään jokin värikäs huivi ja jonka kanssa saattoi hymyillä merkityksellisesti: olemme samaa neulojien heimoa. Toivolan piha kuhisi lankakojujen väleissä vaeltavia hurmiohenkisiä ihmisiä. Minä siellä joukossa. "Mitäs ihanaa täällä on?" ja "Mitä tästä neuloisi?" unohtamatta "Kamala, miten vaikeaa valita!" Nämä taisivat olla useimmiten kuultavia lauseita. Ja kaikkea ihanuutta siellä olikin! Mukaan tarttui aika paljon lankaa.


Langan ostamisen lomassa tuli kahviteltua ja ihmeteltyä mitä kaikkea tulikaan ostettua sekä käytyä kurssilla. Menin taas kerran tapaamaan Steppe-setää ja herra minut nähtyään tempaisi huivin minun käsistä, kiepautti sen kaulaansa ja sitten otettiin yhteiskuvia. Kurssin aiheena oli ColorPlay, joten teimme aika eksoottisen mallitilkun, joka sinänsä kyllä inspiroi erinäisiin juttuihin. Samalla Steppe esitteli uusia mallejaan, joista se ainakin vielä toistaiseksi julkaisematon, jäi minua kaivelemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä halunnut osallistua kasvivärjäyskurssille ja valokuvauskurssille. Mutta Titityyhän tietysti järjestää ensi vuonna samaisen hulabaloon (eikös järjestäkin?) niin, kurssitellaan sitten. 


Illalla lastauduimme bussiin ja lähdimme illanviettoon Juurakkalaan, Säynätsaloon. Paikka oli niemennokassa ja todella nätti. Siellä met sitten söimme ja joimmekin, kuuntelimme musiikkia sekä näimme Steppen uusimman musiikkivideon, joka oli aika...päräyttävä. Taattua Steppeä. Video on muutaman viikon sisään julkisessa levityksessä.

Festareiden parasta antia oli ehkä kuitenkin kaikki tutut neuletutut ja ne vähän tuntemattomatkin. Koska kyllähän se tuntuu mukavalta kun joku tulee esittäytymään ja sanoo tykkäävänsä mun blogista ja neuleista, joita olen tehnyt. Toki tunnen itseni vähän hämmentyneeksi kun joku tulee ja esittäytyy minun faniksi, niinkuin vaikka Napit puuttuu -blogin Tiina. Erityisterveisiä sinne, sinulla on maailman hienoimmat poseeraukset! Kiitos myös Outille ja Sannalle seurasta. Tietysti Titytyyn porukalle iso käsi festareitten järjestämisestä! Olette te vaan uskomattomia.

Mitä sitten ajattelin hankkimistani langoista tehdä? Italialaiset silkit neuloontuvat Andrea Mowryn Goldfinch-huiviksi

Iso kasa Holst Garnin lankoja muotoutuu Kieran Foleyn Atlas-shaaliksi. Ja jos totta puhutaan minulla on aivan hirveä hinku laittaa tämä just nyt heti puikoille.

Mutta ensin pitää saada valmiiksi festareillakin neulomani Piccadilly-huivi valmiiksi. Siinä on menossa jos reunus, jossa on sen verran syynäystä vaativa ruutupiirustus, että tovi saattaa mennä. Onneksi se Atlas on ihan helppo nakki....