tiistaina, syyskuuta 23, 2014

Huivileikkiä

Täällä kotistudiossa on leikitty oikein urakalla huivien kanssa. Perjantaina matka kotia sujui varmaan ennätysvauhtia, koska oli niin kiire neulomaan. Noin vuorokaudessa tuli valmista.

Liehuke
Malli: Kerttu-huivi, Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta
Lanka: Cascade 150, turkoosi ja ruskea, yhteensä 100 g
Puikot: 4 mm
Fiilis: kunpa se ei nyt hukkaisi sitä

Olin niin iloinen kun muistin laatikon pohjalla majailevat Cascaden 150 langat. Lanka on saman firman Heritagen kanssa samanlainen mutta pikkuisen paksumpi. Tuntu on puuvillamainen, joten se on mitä parhainen lasten huiveihin, eipähän valiteta että kutittaa.

Malli oli hauska ja joutuisa neulottava. Ensin tehdään kolmio yhdellä värillä, sitten toisella. Seuraavaksi vuorossa vinoneliö ja sitten taas iso kolmio. Neulottiin vaikka mihin suuntaan, raitaa ja yksiväristä vuorotellen.

Tiheys oli taas kerran mitä sattuu ja kun näytti siltä että huivi jää vähän kittanaksi, sävelsin lisää kolmioita. Nyt huivi on kuvioinnin puolesta symmetrinen. Sitten pingotuksessa aika raskaalla kädellä venytin lisää pituutta ja lanka oli hyvin yhteistyöhaluinen. Nyt huivilla on pituutta sellaiset 150 cm, joten hyvin pärjätään. Kunhan poikalapsi ei unohda sitä jonnekin.


sunnuntaina, syyskuuta 21, 2014

Lehtisadetta

Jos ihan oikein sääennustetta tulkitsin niin taitaa olla viimeinen hetki kun nautitaan lämpimästä ja aurinkoisesta syyssäästä. Vähän turhan paljon oli kartalla sitä lumihiutaletta ja yöpakkasta. 

Mutta eipä se mittään, talvi on tulossa ja siihen varustaudutaan ahkerasti puikkoja heiluttelemalla.

Kupla-lapaset
Malli: minä itte, ohjeen voi ladata tuosta sivupalkista
Lanka: Novita Joki, harmaata ja keltasävyistä, kumpaakin yksi kerä
Puikot: 4 mm
Fiilis: jep jep

Vähän näistä tuli eripariset. Kaupassa en älynnyt katsoa sinne kerän sisään, sieltä kun löytyi ruskeaa ja sinertävää sävyä. Tein sitten niin että kaivoin sisältä sen ruskea-sini kohdan ulos ja tein raidoittamalla sitä keltaisen sävyjen kanssa. Toiseen lapaseen sitten tietty tuli kaikki keltaiset ja toiseen punaiset. Vähän olen miettinyt että jos hakisi vielä toiset kerät Jokea niin saisi samanlaisemmat parit. 

Huivileikin ensimmäinen huivi on valmis ja tuolla kuivattelee itseään. Seuraava on puikoilla menossa, sen kanssa saattaakin tovi vierähtää.

perjantaina, syyskuuta 19, 2014

Selkeä hetki

Silloin huivitympimyksestä kirjoittaessani, taisin mainita että kiukuspäissäni aloin neuloa myssypipoa. Aika usein kun suutuksissa tai muuten vaan päissään jotain tehdään niin lopputuloshan voi olla mitä mielenkiintoisin. Tai kummallisin tai mitä vaan.

Pipoksihan tämä on tunnistettavissa, mutta on siinä jotain kummallista.

Suihkumyssy
Malli: oma
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 3 mm
Fiilis: talvellahan on pimeää?

Mielentila taisi olla jotensakin kaoottinen tai jotain, värivalintaa kun en osaa omakseni tunnustaa. Nuo siilitäplät ovat väreiltään tosi jees, mutta mikä ihme ja kumma laittoi minut valitsemaan näin vaalean harmaan pohjaväriksi? Vähän mietityttää, että oliko jollain nautintoaineillakin osallisuutensa tämmöiseen valintaan. Toisaalta talvella kyllä taitaa olla sen verran pimeää että eiköhän tämä mene. Varsinkin jos laittaa hupun pipon päälle. Ehkä minä tätä arvostan enemmän kun mittari näyttää -30 °C ja tuuli on navakkaa pohjoisesta päin. 

Vähän erikoinen oli myös myssyn kokoasiakin. Neuloa posottelin menemään ja samalla mietin että miten kaventaisin silmukat. Jossakin vaiheessa sitten heräsin että jumatsuikka ne silmukat myös pitää kaventaa, eikä vaan pohtia että milloin ja samalla neuloa vaan. On siinä kuitenkin se hyvä puoli että nyt mahtuu isompikin hiussykerö mössän alle. Vaikka laittaisin rastat niin nekin mahtuisivat. 

No, yksi ei niin mahtava myssy ei elämää kaada. Varsinkin kun ruokiksella ajaduin Akateemiseen ja kävelin sieltä ulos Veera Välimäen Huivileikki-kirjan kanssa ulos. Kotipäin pyöräillessäni tiesin kolme mallia, jotka haluan neuloa nyt heti. Kahteen niistä löytyy langatkin kotoa. Eli menenkin tästä tekemän tortilloja ja sitten neulotaan. Niin ja huomenna kehrätään Ilossa Haukiputaalla!

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014

Syksyn sävyjä


Kävimme tuossa meidän rääseikkömetsässä kävelemässä. Siellä konkreettisesti tajusi että syksy tosiaan on jo täällä, sen verran paljon oli keltaisia lehtiä jaloissa kahisemassa.

Sieniä yritin kovasti löytää kuvattaviksi, mutta onko niiden aika sitten ohi vai vastako ne ovat tulossa kun ei oikein löytynyt.

Aurinko paistoi ihanasti oksien lomasta, luoden mitä ihmeellisempiä valoja sinne tänne.

Rannalla oli kaksimetriä kaisloja. Ja kun oikein tarkasti katsoo, niin kuukin pääsi kuvaan.
Tämänkaltaisia syyspäiviä toivon, näistä saa virtaa.
Vaikka laitaa jotain syksynväristä puikolle.

perjantaina, syyskuuta 12, 2014

Käynnistä uudelleen

Ryhdistäydyin. Nousin ylös lattialta potkimasta ja huutamasta. Niistin nenän ja kampasin tukan. Otin sen huivinrievun ja hukutin sen veteen. Näytin, että kuka määrää tässä talossa eli pingotin sen. Enkä mitenkään hellällä kädellä.

Ja kas, kas, siitähän kuoriutui ihan käyttökapistus.

Louhikäärme

Malli: Drachenfels, Melanie Berg
Lanka: Ilo väripilvi, käsinvärjättyä suomenlammasta, kolmea eri väriä kutakin 100 g. (350 m / 100 g) 
Puikot: 4 mm
Fiilis: no kuitenkin sitten!

Pitäisi aina jaksaa uskoa siihen, että pingotus tekee ihmeitä. Se saa tyhmästä huivinraadosta mitä ihmeellisemmän kaunistuksen. Sain taiottua toista kymmentä senttiä lisää pituutta sekä muutenkin koko kapistuksesta tuli ilmavampi ja muutenkin salonkikelpoisempi. Kylmien kelien huivi tämä kyllä edelleenkin on.

Ohje on taattua Melanieta. Eka keralla ihmettelin kovasti ohjetta että mitens tämä näin, mutta nyt kolmannen huivin jälkeen hänen tapansa kirjoittaa ohjeet tuntuu hyvinkin loogiselta. Ohjeessa on iso plussa se että malli ei kärsi vaikka sitä pitäisi vähän muuttaa esim. langan loppumisen takia. Jätetään vaan kierroksia neulomatta ja siirrytään seuraavaan kohtaa.

Minun piti muutenkin vähän improvisoida, koska tuo keltainen ja violetinsininen eivät toimineetkaan kapeana raitana, muistutti liikaa ampiaisen peräosastoa. Vähän tuumasin ja neulon violetin yksi värisenä ja ennen keltaiseksi vaihtumiskohtaa tein pilkkukierroksia. 

Huivin reunan viimeistelee i-cord-reunus ja siinähän kävi niinkin lystikkäästi että lanka loppui kun oli enää 19 silmukkaa pääteltävänä. Sitä riemun määrää. Onneksi varastosta löytyi vähän sinnepäin väriä, joka uppotui aika hyvin sekaan. 

maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Ohjelma on suorittanut laittoman toimenpiteen ja se lopetetaan

Sitä voisi kuvitella, että jos on 
a) kiva malli
b) ihana lanka
c) makeat värit
niin lopputulema olisi jotain ällistyttävän fantastisen upeaa.

Eipä vissiin ole, niin kerta. 

Eilen illalla tikkasin huivin viimeisekin silmukan, vaikka viimeisillä kierroksilla rehellisesti sanottuna meni jo maitohapoille. Pettymys oli kyllä aika käsinkosketeltavaa kun sitten tajusin ettei tämä ole lähelläkään sitä mitä halusin ja odotin.

Tässä nyt olen sitten pähkinyt että mistä se oikein kiikastaa, mikä meni pieleen. Oisko se sitten kuitenkin se että lanka on liian paksua? Ohjeen lanka on sport-paksuista 320 m/100 g. Minun lanka oli 350 m/100g, eli ei kovin kaukana. Silti lanka loppui täysin kesken eri osioissa. Puikot olivat 4 milliset, aivan kuten ohjeessa. Toki mietin moneenkin otteeseen että pitäisikö ottaa paksummat puikot. Se olisi tuonut varmaan sitä laskeutuvuutta, mitä tähän ehkä olisi enemmän kaivattu.

Huivi tuntuu neuloksena kivalta ja tykkään väreistä, varsinkin kun vähän adjusteerasin kuvioita. Mutta kun se laittaa kaulaansa, tuntuu kuin olisi asetellut jonkun myllynkiven harteilleen. Se ei vaan tunnu hyvälle. Tässä nyt sitten pohditaan että mitäsi tehtäisiin. Puretaanko koko kötöstys samantien vai laitetaanko se hetkeksi kaappiin häpeämään. Tympäsee, ottaa aivoon ja niitä muita samankaltaisia adjektiiveja. 

perjantaina, syyskuuta 05, 2014

Rouva Aina Oikeassa

Huh, vihdoinkin on perjantai. Kummasti viikko tuntuu jaloissa kun perjantaina työviikon jälkeen pyöräilee kotia. Ei ole ihan sitä samaa lennokkuutta kuin alkuviikosta. Tiedä sitten onko se taas alkaneet treenit, joissa on muuten tehty aika monta etunojapunnerrusta, vai mikä se on kun näin väsyttää.

Kotiin tultua mentiin hakemaan pellolta perunoita kalan kaveriksi ja tulipa siellä otettua muutama kuvankin.

Mrs. Garter
Malli: Ankestrick Mrs. Garter
Lanka: Novita Suomivilla, sävy 045, n. 600 g
Puikot: 4 mm
Napit: Ilo
Fiilis: pitää vielä totutella epäsymmetrisyyteen 

Kaikki taisi lähteä siitä että törmäsin Prismassa Novitan uutuuteen Suomivillaan. Otin sitä kaikkia paitsi ruskeaa yhden kerän kokeiltavaksi. Niitä sitten pyörittelin ja muistin Ravelryssä näkemäni mallin. Sitten eräs sunnuntai piti kesken kaiken lähteä kauppaan, tyhjentää hylly lankakeristä ja luoda silmukat.

Takki neulotaan palastellen. Ensin kaulus, jonka alareunasta poimitaan silmukat vartalo-osaan. Hihat tehdään ns. contiguous-tekniikalla, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Siinä kohdin piti täysin luottaa ohjeeseen, itsellä ei ollut hajuakaan että mitä neuloessa tapahtui ja miksi. Niin siihen kuitenkin vaan hiha syntyi. 

Kun vartalo-osassa oli tarpeeksi pituutta, neulottiin helma, joka taasen neulottiin yhteen vartalo-osan kanssa. Sen jälkeen tehtiin etukappaleen kapea ja leveä napituskaitale. Eli monenlaista manööveriä oli hoidettavana. Välillä olin kyllä aika pihalla ohjeen kanssa, enkä tajunnut ollenkaan mitä siinä oikein piti tehdä ja miten. Muutama kohta oli ehkä vähän turhankin tarkkaan selitetty. 

Yksi suurta epätietoisuutta aiheuttanut kohta oli helman yhdistäminen vartalo-osaan. Tein sen ensin täsmälleen niinkuin ohjeessa sanottiin, jolloin siitä tuli ruma eikä ollenkaan sellainen kuin mallikuvissa. Joten kehittelin sitten ite yhdistämisen, jolloin sain siitä tosi hyvän ja sellaisen kuin kuvissa. En sitten tiedä että tulkitsinko ohjetta väärin vai mikä siinä sitten mätti. 
Leveämpään etuliepeeseen tein joitakin lyhennettyjä kierroksia. Siinä on vähän ongelmana se että kaulan kohdalla väljyyttä tulee aika reippaasti, mutta (hyvin treenatun) persauksen seudun mahduttaminen onkin sitten toinen juttu. Lyhennettyjä kierroksia tekemällä sain kaikki ruumiinosat mahtumaan takin alle. 

Lanka oli kyllä aikas kivaa. Siinä on mukava villainen tuntu mutta kuitenkin se on pehmoinen ja ilmava. Lampaan aromikin on jäänyt lankaan mukaan. Tykkään kovasti eläväpintaisuudesta, väri kun ei ole tasainen vaan luonnollisen kirjava. Tätä jos Novita tekisi vaikkapa ohkaisempana, kaksisäikeisenä niin olisihan se hienoa. Langan käyttäytymisestä pidossa ei toki vielä ole tietoa. 

Palstahommista ei ole tullut pahemmin raportoitua tänä vuonna. Kolme avainsanaa kuitenkin on: kylmä, kuuma ja kuivuus. Sato on surkea. Perunaa kyllä pukkaa, sipuleita piisaa. Kesäkurpitsoita tuli kolme, parsakaalia ei taida tulla yhtään. Palsternakka ja fenkoli kasvavat vielä. Herneet ottivat ja kuivuivat helteillä. Eivätkä pavutkaan oikein jaksaneet kasvaa. Matalat auringonkukat ja komea klarkiat loistavat. Että huonosti meni. Tuntuu jotenkin kauhean turhalta se keväinen raataminen. Noh, onpahan mehiläisille puuhaa kukkien kanssa.